Seurusteltu vuoden verran, jonkinlaisessa etäsuhteessa.
Vaikka välimatkaa oli kohtalaisesti, niin pääasiassa toisen seuran kaipuu sekä seksuaaliset halut veivät meidät yhteen melkein joka viikonloppu.
Nyt on työ- ym. asioiden vuoksi tullut kahden kuukauden tauko, ettei olla tavattu kertaakaan. Niinpä olen jotenkin "päässyt irti" toisen lumouksesta, seksuaalisestikin on pitänyt tyytyä omiin apuihin.
Jotenkin olen pudonnut maan pinnalle tuosta onnen, sokean luottamuksen, tulevaisuudenuskon, jne sisällään pitämästä huumasta.
Nyt ensimmäistä kertaa vuoteen kykenen objektiivisesti ajattelemaan meidän yhteensopivuutta ja mahdollisia vaihtoehtoja yhteiselle tulevaisuudelle.
Niitä ei paljoa ole, hyviä ainakaan.
Pilasiko tuo pitkä ero meidän suhteen, kun jotkut kuumimmat tunteet viilenivät?
Vai onko hyvä, että pystyy välillä järjelläkin ajattelemaan käytännön asioita?
Vaikka välimatkaa oli kohtalaisesti, niin pääasiassa toisen seuran kaipuu sekä seksuaaliset halut veivät meidät yhteen melkein joka viikonloppu.
Nyt on työ- ym. asioiden vuoksi tullut kahden kuukauden tauko, ettei olla tavattu kertaakaan. Niinpä olen jotenkin "päässyt irti" toisen lumouksesta, seksuaalisestikin on pitänyt tyytyä omiin apuihin.
Jotenkin olen pudonnut maan pinnalle tuosta onnen, sokean luottamuksen, tulevaisuudenuskon, jne sisällään pitämästä huumasta.
Nyt ensimmäistä kertaa vuoteen kykenen objektiivisesti ajattelemaan meidän yhteensopivuutta ja mahdollisia vaihtoehtoja yhteiselle tulevaisuudelle.
Niitä ei paljoa ole, hyviä ainakaan.
Pilasiko tuo pitkä ero meidän suhteen, kun jotkut kuumimmat tunteet viilenivät?
Vai onko hyvä, että pystyy välillä järjelläkin ajattelemaan käytännön asioita?
Vastaukset 1
Vanhimmat
lisään vielä omaa pohdintaani
-eli jos jossain elämän kannalta huonossa asiassa tulisi pitkä "lakko", joka johtaisi tuon tarpeen vähenemiseen, niin se olisi tietenkin hyvä. Otetaan esimerkiksi tupakanpoltto. Jos tupakkaa ei saisi moneen päivään ja pystyisi olemaan ilmankin siinä vaiheessa kun sitä olisi taas tarjolla.
-ja taas jos hyvässä asiassa tulisi tauko joka johtaisi sen vähenemiseen, niin se olisikin huono. Esim. jos mielenkiinto päivittäiseen aktiiviseen liikuntaan lopahtaisi urheiluvamman vuoksi.
Siinä mielessä en osaa laittaa tuota suhdetta kumpaankaan kategoriaan. Se yhdessäolo tavallaan loi tarpeen ja tyydytti sen. Elämä ei muuttunut oikeastaan paremmaksi tai huonommaksi.