Kyselin tuolla yhessä aiemmassa ketjussa ihmisten kokemuksii näiden kulttuurien välisestä liitosta. Juu ihmiset on yksilöitä, mut millasiin erilaisuuksiin kannattais varautua ja mitä ottaa huomioon? Jos sulla on romanialainen puoliso, ihan sama mies vai nainen, niin millasiin ongelmiin oot törmänny. Tai mikä on ollu positiivinen yllätys? Miten suomalaiset on kohdellu sun kumppania ja millasen vastaanoton oot vastaavasti saanu hänen kotimaassa? Onko Suomi ylipäänsä hyvä ajatus, vai kannattisko suosiolla lähtee esim. johonki muuhun Euroopan maahan?
Mä kopsailen tähän tän oman tarinani tuolta aiemmasta ketjusta hetken päästä. Uudestaan en viitti rustata ku on niin pitkä pätkä :)
Mä kopsailen tähän tän oman tarinani tuolta aiemmasta ketjusta hetken päästä. Uudestaan en viitti rustata ku on niin pitkä pätkä :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Suosiolla lähtisin muuhun Euroopan maahan. Suomi on Euroopan perähikiä, johon ei kovin paljon ulkomaalaisia ole eksynyt monestakin syystä. Yksi syy on se, että Suomi ei ole hyvä paikka asua ulkomaalaiselle.
Ja oikeasti Suomi on yksi Euroopan parhaimpia ja vähiten korruptoituneimpia maita, sinun oma kieroutunut "fantasia maailma" on sitten asia erikseen. Varmaan mahtaa venäläistä siippaasi vituttaa se miten slaavilainen paskasakki kuoli nälkään ilman lännen apua. Uudesta Stalinista ei tällä kertaa ole apua sen takia koska ydinaseet estää idän rupusakin laajenemisen länteen.
Kysypä parilta syrjinnän takia työttömältä maahanmuuttajalta, että kuinka paljon lohduttaa korruptoimattomuus. Lol. "Euroopan parhaimpia maita..." Aijaa? Suomi ei ole edes kymmenen Euroopan parhaimman maan mukana esim. HDI-indeksillä mitattuna.
Ja silti kuitenkin HDI-ideksissä valovuosia edellä Itä-Eurooppaa. Vituttaako. Ja sinuna en paljon kerskuisi rasvalettien indeksi sijoituksilla. Etelä-Eurooppa on pitkälti rahoittanut hyvinvointinsa velalla ja tulee kyllä maksamaan tyhmyydestään hirvittävän hinnan seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Ja itseasiassa Suomi muuten kuuluu kymmenen parhaimman joukkoon HDI-indeksissä. Israel ei ole osa Eurooppaa ja Belgia sekä Irlanti ovat korviaan myöten veloissa. Vituttaako.
Ainiin. Ja Islanti myös. Itävallankaan tilanne ei Italian kriisin takia hyvältä näytä. Vituttaako. Suomi on ollut EU:ssa aina nettomaksaja ja mallioppilas. Ryssä on ollut vastaanottavana osapuolena Suomen suhteen.
En minä kehotakaan aloiitajaa muuttamaan Itä-Eurooppaan. ;) Slovenia muuten on ihan Suomen jälkeen seuraavana HDI-indeksissä, vaikka on itäeurooppalainen maa.
Ei kannata osallistua väittelyyn jonka voittaa se, joka huutaa kovempaa, kuin muut.
Tunnen muuten yhden pariskunnan, jossa nainen on suomalainen ja mies romanialainen. Asuivat jonkin aikaa Suomessa, mutta mies oli työttömänä, joten muuttivat sitten ulkomaille, ja molemmat saivat koulutusta vastaavaa työtä. Ovat kuulemma tyytyväisiä päätökseensä.
Jooh. Niih mieki tunne Putini. Usot sie.
Tuota oon miettiny paljon. Että oisko se suoraa ulkomaille lähtö paras vaihtoehto. Mies on kuitenki korkeesti koulutettu ja esim englannin kielen taito on erinomanen. Enkku ei kuitenkaan Suomessa paljon auta, vaikka kaikki sitä osaaki. Suomi pitäsi aina heti osata. :( Hänellä on ystäviä mm. Englannissa ja uskon että munki ois suht helppo löytää töitä sieltä. Ei varmasti heti koulutuksen mukasta, mutta töitä kuitenki.
Toisaalta tuntuu että olis kai se hyvä ensin katella vähän kauemmin toisen naamaa, ennenku hyppää vaikka Lontoon koneeseen. :P Olisko se sitte täällä vai siellä niin sitäki pohdin. Hällä on työ siellä ja mulla täällä ja suhteessa mun elintaso on parempi. Eli siinä mielessä vaikka hän ei heti mitään tekis, niin täällä voi olla taloudellisesti parempi. Toisaalta jos toisen on henkisesti paha olla esim. ihmisten ennakkoluulojen takia, niin raha on sitte pikkujuttu. Eli jos sielläki toimeen tulis, niin tiedä sitte oisko parempi. Sillonku siellä olin niin en kyllä törmäänny mihinkään ennakkoluuloihin itteeni kohtaan, En ainakaan niin että olis sanottu. Toki suurin osa sellasista itteni ikäsistä naisista paikkapaikoin kovasti tuijotteli. Mietin että olivatko vaan uteliaita, kun kyllähän musta nyt näkee kilometrin päähän että en oo paikallinen xD Ja kun keskenämme enkkua puhuttiin, niin aika selvä juttu. Vai oliko sitte kateutta tai jotaki ... anyway ei se mitään haitannu, kun olivat ihan uppo-outoja eivätkä tulleet mitään ainakaan suoraan sanomaan.
Tässä tulis nyt tää mun tarina ihan kokonaisuudessaan. Toivottavasti joku jaksaa lukee :P
Oon tutustunu romanialaiseen mieheen reilu pari vuotta sitte. Sanotaan nyt heti ettei todellakaan oo romani. En sano siks et tahtosin heitä loukata, mut miehelle toi on iso juttu, et ei oo romani ja se on suomalaisten alkuoletus et olis.
En lähe kertoon miten tavattiin, mut ei ollu parinetsintää. Tutustuttiin virtuaalisti ja juteltiin niitä näitä siin sivus. Molemmat tykästy toisiinsa kai jo siinä kohtaa. Meillä on tosi paljon yhteisiä juttuja. Mut siit tykästymisestä ei sillon ees mainittu. Mä olin sillon varattu, hänen tilanteesta en tiiä ku ei siit tosiaan puhuttu. Sitte me kadottiin toistemme kuvioista melkeen vuodeks. About vuos sitte, hän ykskaks tupsahti takas. Aluks puhuttiin ihan niit samoi juttui, mut sitte hän yllättäen kysy multa et mikä mun tilanne on. Sano että ei ollu saanu mua mielestä ja et syy miks tuli takas oli tulla kattoon jos mut vielä löytäs ja jos oisin vapaa. Kyllä se pisti vähän hymyilyttään tyhmästi, kun itellä oli ollu sama tunne, et mistä sen vielä löytäs. Mun vanha suhde oli loppunu sinä aikana ja sen jälkeen se joku tuola jossaki toisel puolel Eurooppaa ei vaan lakannu pyörimästä mielessä.
Hän pyysi mua tuleen käymään luonaan. Mä mietin sitä asiaa pitkään ja hartaasti ja arkailin kun tuntu ihan hullulta idealta. Siltä että oikeen kerjään särjettyy sydäntä tai paljon pahempaa. Lopulta sit kuitenki päätin mennä. Olin siellä viime syksynä kolme viikkoo ja oli ihan uskomatonta ja se maa on ihan tajuttoman kaunis. Mies sano, että lippus kun maksat niin hän hoitaa kaiken muun ja niin se meni. Kertaakaan mä en ottanu lompakkoo laukusta. Hällä on sielä heikäläisittäin hyvä työ, mutta ymmärsin kyl että rahaa palo varmasti useemman kuukauden palkka. Kierrettiin pitkin poikin ja näin vanhemmat ja isovanhemmat ja muita sukulaisia ja tietenki ystäviä. Kellekään mä en vaikuttanu tulevan täytenä yllätyksenä. Ei kai mies kierrätä ketään tolleen läpi koko lähipiirin jos ei se jotaki merkkaa? Hän oli tosi huomaavainen ja kiltti. Ei mitään lirkun lärkyn lässynlää ja jatkuvasti iholle tunkemista, vaan pikkujuttuja. Esim. ku oltiin käyty kaupassa ja huomas et tykkäsin yhestä mehusta, niin se ilmesty sinne jääkaappin joka kerta sen jälkeen :) Niitä juttuja oli paljon.
Loma loppu ja sen jälkeen on juteltu netissä ja puhelimessa. Skypee hällä ei oo, et jos puhutaan niin se on sitte puhelimessa. Ja se on hän joka soittaa ja maksaa. Mä oon muutaman kerran soittanu, mut hän on aina sanonu et anna hän soittaa takas ei kuluteta sun rahoja. Ja tosiaan on soittanu heti, ei niin että olis tuntunu et pitää ensin päästä pois jostaki seurasta. Päinvastoin monesti oon selvästi kuullu et siinä on muitaki ihmisiä. Hän on pyytäny mua luokseen monta kertaa ... sanonu et tuu niin pitkäks aikaa ku haluut. Hällä tosiaan on siellä vakityö, mut se palkka ei tietenkään oo Suomen mittapuul kaksinen. Lomalle mä en enää halua lähtee, vaan jos lähtisin niin sitte pidemmäks aikaa kattoon miten elämä menis. Siitä on puhuttuki. Realiteetti on kuitenki se, et mun olis tosi vaikee löytää töitä sieltä. Ja hänen palkalla ei varmasti ikusesti eläis edes 2 ihmistä, saati jos siihen kolmas joskus ilmestyis :) Ja täytyyhän mun myöntää tottuneeni korkeempaan elintasoon. Tuun kyllä toimeen vähemmälläki, mutta ei sen tahtos olevan lopullinen tilanne.
Nyt on sit puhuttu et jos hän tuliski tänne. Pitäis vaan löytää työ hälle. Ilman työtä ei halua tulla. Sehän on vaan positiivista, mutta myöski hankala löytää työ etukäteen toiselle. Mahollisuuksia on, mulla on tuttuja joilta voi hyvinki löytyä duunia kun hän vaan sitte osottaa olevansa hyvä tyyppi. Mulle ei oo mikään ongelma maksaa vuokrat vedet sähköt yms. sen aikaa että hän pääsee sit töihin. Mä joudun maksaan ne muutenki. Hältä pitäs löytyy rahat niihin omiin menoihin. Hän polttaa ja röökejä mä en maksa. Ruokaa ei tarvii maksaa kaikkee, mut osansa jne. Huomaa selvästi et se ajatus et mä maksasin ees alus on hälle TOSI TOSI TOSI vaikee. Voinko mä tehdä mitään et se olis hälle helpompaa? ...
pitää viel jatkaa toiseen, ku merkit tulee vastaan :) ...
Mustasukkasuutta en oo huomannu, mutta mä en kyllä oo millään tasolla flirtti. Hän sanoo että tykästy mussa niiden yhtesten juttujen lisäksi siihen, että oon kiltti, reilu ja kohtelen kaikkia samanarvosina, en nosta nokkaani tai oo alentuva.
Ihan mielellään hänet tänne tahtosin. Näkemään mun maan ja kattomaan miten yhessä pärjättäs. Sitte sitä vois miettii et pysyäkö täällä vai mennä muualle. Hän on nyt paiskinu viimesen 3 viikkoo töitä ku mielipuoli ja säästää rahaa lippuihin ja siihen alun elämiseen. Ite otan ton kyllä positiivisena ominaisuutena. Toisaalta pelottaa. Et kuinka se sit menee. Kuinka iso ongelma naisen palkka on vai onko se sit loppupeleissä plussaa, noin yhteist tulevaisuutta aatellen? Mä en oo rahan perään ja hän sen kyllä tietää. Kielitaito on tietenki yks iso juttu. Hän puhuu hyvää englantia, melkeen parempaa kun minä ja on korkeemmin koulutettu kun minä. Suomenkielentaitoa ei tietenkään oo ja Suomi on rasistinen maa, ei siitä mihinkään pääse. Vois ajatella että näin kesällä elämä voi sujuu suht helposti, mutta miten sit ku talvi tulee? Mä itekin vihaan sitä räntää loskaa ja pimeetä. Mut ei Romaniakaan missään tropiikissa oo.
Olis ihana kuulla millasia ajatuksia teille heräs. Varsinki teiltä joilta löytyy kokemusta :)
Minulla on romanialainen mies.
Meillä on ollut ongelmia ja ne ollut perhekäsityksistä. Romanialaiset miehet ovat jokseenkin vanhanaikaisia. Kun hän alkuun tuli työstä kotiin ja toi tullessaan ison kassin ruokaa, niin sanoma oli selkeä. Minulle tulee töitä. Romanialaiset miehet eivät laita itse ruokaa, he eivät osaa. Myös kotityössä eivät tule vastaan.
Olen käynyt työssä, hoitanut lapsen, kodin ja ollut vaimona.
Mies käy töissä, mutta ei tee muuta. Hän ei osaa, ei tee omaalotteisesti. Mutta taas laskut hän maksaa, ja antaa omasta palkastaan rahaakin.
Myös miehen sukulaiset ei puhu englantia, ja mies saa olla aina tulkkina kun siellä käydään.
Hänen suku ja ystävät ovat ottaneet minut vastaan hyvin.
Olen saanut kokea sellaista aitoa lämpöä, nyt lapsemme ovat 7-9 vuotiaat ja ne osaavat puhua myös ymmärrettävästi romaniaa.
Kiitos vastauksesta :)
Joo, olen ite lähteny siitä olettamasta että miehellä olis ns. traditionaalisempi käsitys sukupuolirooleista. Itteeni toi ei kyllä mitenkään haittaa. Oon niin tottunun hoitaan kotityöt ja hoidin myös ainoossa aikasemmassa parisuhteessakin. Sillonen poikaystävä oli ihan supisuomalainen, mut ei kyllä eväänsä liikauttanu kotitöiden suhteen. Mut ei kyllä yhtään sen enempää ns. miesten töiden suhteen. Esim. pihatyöt, lumityöt ja ruohonleikkuut sai hoitaa ihan ite. Et sinällään jo se et mies hoitais oman puolensa olis jo iso plus.
Tosin ruoanlaitossa mies kyllä yllätti mut tolla Romanian reissulla. Toki se oli kertonu mulle et tykkää kokkailla, mut m aattelin et se olis sellasta miesten tyypillistä "sunnuntai grillailua". Mut tää mies sitten TODELLAKIN osas kokata ja tuntu tekevän sitä mielellään. Täytyy miettiä että mahtaisko mun kokkaukset ees kelvata :P
Se myös siivos kun tarve vaati. Tai oikeemmin niin et ei jättäny sotkujaan lojumaan vaan hois ne pois. Ei tuntunu olevan mitään esittämistä, vaan tulevan enemmän silleen selkäytimestä ja huomaamatta. Mäkin meinaan siivosin sitä kämppää tarvittaessa, eli omat sotkuni ja tiskasin, siivosin keittiön yms. Et ihan yhtä hyvin se olis kai voinu jättää sen siivoomisen mulle jos olis halunnu.
Ton tulkkaamisongelman huomasin jo. Joissaki tilanteissa huomasin, että hälle kävi raskaaksi yrittää tulkata kaikkee. Sanoinki et ei tartee kaikkee kääntää, vaan jos on jotaki tärkeetä. Vanhempansa tosin puhuu ihan hyvää englantia, mut ne isovanhemmat ja maalla asuvat tädit yms. Eihän ne mitään mun puheista ymmärtäny, enkä minä niitten :)
Saanko kysyä et minkä ikäsiä te suurinpiirteen ootte? Ihan vaan että ollaanko lähellä samoja.