Kuinka helposti luovutat asioissa, jotka ovat uusia tai tuntuvat vähänkään epämiellyttäviltä tai epävarmoilta?
Esimerkiksi haet uutta työpaikkaa, väsäät monta hakemusta, kunnes mieleesi iskee, että 'enhän minä kuitenkaan sinne pääse, enkä selviydy työn vaatimasta tasosta'. Päätät luopua koko hakemisesta.
Tai sukujuhlat lähestyvät ja sinun pitäisi tehdä sinne ruoat sun muut, mutta pelkäät sukulaisnaisten mollaavan sinun surkean kokkaustaitosi ja jätät ruokien teon jonkun muun sukulaisen harteille.
Olet eronnut entisestä kumppanistasi, mutta pelkäät kiintyä uudestaan kehenkään, koska ajattelet epäonnistuvasi tässäkin suhteessa. Jälkeenpäin harmittelet, koska et tule enää koskaan tietämään, olisitko kuitenkin onnistunut siinä uudessa suhteessa.
Epäonnistumisen pelko
32
2354
Vastaukset
Peruutin vuokraamani pakettiauton kotini eteen, soitin ovikelloa, vaimoni tuli avaamaan oven,
"Aha,sika tulee hakemaan tavaroitaan!" kuului tervehdys, näin eteisessä pahvilaatikkopinon johon hän oli pakkaillut jo joitakin tavaroitani, lastasin niitä autooni hiljaisena kuunnellen exäni räksätystä, hänen uusi poikaystävä oli häntä tukemassa paikalla ja exä loisti juuri siinä minkä hän parhaiten taisi, teatteri, se oli hänen toinen luontonsa.
Aikani kuunneltuani aloin hitaasti kiihtyä siihen samaan paskanjauhantaan jota olin kuunnellut jo monta vuotta, samat hänen omat epäluulot ja vainoharhat oli jälleen saanut puheenvuoron. Räksätys vain jatkui ja kun uusi poikaystäväkin vielä nyökytteli päätään vieressä niin silloin räjähdin ja huusin: "Pidä sinä vosu pääsi kiinni ja muistele mistä toit ne satiaiset", sitten käännyin sen kaverin puoleen ja sanoin uhkaavasti kädet nyrkissä, "sinuako minun on kiittäminen?" Kaveri häipyi pihamaalle ja sain lastattua kaikki sen minkä halusin ottaa, en mitään sellaista joka muistuttaisi minua tästä, olin oman helvettini jo kärsinyt näiden tavaroiden keskellä. Halusin karkuun kaikkea tätä!
Ensimmäiset yöt, kodittomana, hotellissa, olivat surkeaa aikaa! Eron jälkeen alkoi elämäni mennä pois raiteiltaan, työ ei enää antanut minulle mitään tyydytystä, minulla ei ollut siihen enää motivaatiota, exäni joka oli ollut materialisti, oli minua piiskannut tekemään töitä hirvittävästi että saisimme "sitä ja tätä" uutta ja ihanaa, ilman "sitä sun tätä" ei voisi elää.
Nyt kun olin oman itseni herra niin päätin että nyt tämä saa riittää!
Aloin hiljalleen luopumaan asiakkaistani ja ajamaan yritystäni alas.
Kiersin maailmaa muutaman vuoden, työskentelin ulkomailla kun siihen oli tilaisuus elämä oli kiireetöntä sopuisaa menoa päivästä päivään.
Palasin sitten jälleen kotimaahan, monia kokemuksia rikkaampana ja ennen kaikkea olin karistanut luurangon kaapistani. Näin uskoin!
Aikaa kului kun etsin itselleni asunnon ja sain asiat kodin osalta kohdalleen, sitten tulikin jo mieleen mitäs nyt aletaan tekemään?
Aluksi pestauduin erääseen insinööritoimistoon vetämään erästä projektia, ei ollenkaan vaativa, mutta hyvä harjoitus oikealle työnteolle kun olet vasta palannut sivistyksen pariin.
Projektissa oli mukana parisenkymmentä henkilöä, minulla oli sihteerini Mirja, jonka kanssa meillä synkkasi heti alusta alkaen erinomaisesti. Nuori naisellinen nainen, opiskelut hänellä oli loppuvaiheessa mutta oli meillä jo töissä.
Melko pian huomasin että Mirja tuli kysymään minulta sellaisiakin asioita jotka hän olisi voinut itsekin päättää ilman minua, ja koska meillä kaikilla työpäivät venyivät pitkälle iltaan soitti hän usein minulle myös kotiini jotain kysyäkseen. Taas kului aikaa ja huomasin olevani enemmän kuin ihastunut Mirjaan, ajattelin häntä aivan liian usein, mielestäni. Minä en retkahda enää! Enkä varsinkaan kun meillä on ikäeroa liian paljon!
Mirja alkoi enenevässä määrin osoittaa mielenkiintoaan kohtaani, päivittäisillä pienillä huomionosoituksilla. Olin niistä toki kiitollinen mutta en näyttänyt hänelle tunteitani.
Mirjan ja minun suhde sai jostakin sitten todellisen potkun eteenpäin, huomasin suutelevani hänen kanssaan toimistollamme, Mirja olisi repinyt paitani päältäni mutta minä jarruttelin tunteitani ja sanoin hänelle "Tämä ei ole oikea paikka eikä aika"
Sovimme tapaamisen seuraavaksi päiväksi asunnolleni.
Mirja saapui seuraavana päivänä kotiini, vietimme tavallisen koti-illan, valmistimme aterian mukavan jutustelun lomassa, kumpikin jutteli omista menneistä vuosista ja tulevaisuuden toiveista.
Ilta lähestyi loppuaan ja tunnelma oli mennyt melko intiimiksi, katsoimme toisiamme syvän intohimon vallassa, ilmassa oli äkkiä sähköä pienen kaupungin energiatarpeen verran.
Olohuonneessa sitten päädyimme suutelemaan, villisti, riisuimme toistemme vaatteita päältämme suudellen kaikkea mitä vaatteiden alta paljastui, huohotimme suoraan toistemme suuhun, nyt oli minulta tilanne karannut käsistä, eihän tässä näin pitänyt käydä??
Missä on kahva Hätäjarrutusta varten?
Sitten olimmekin jo makuuhuoneessa, Mirja oli kiihkeänä vuoteellani, käteni ja huuleni tekivät tutkimusmatkaa hänen kehollaan,
Itse olin jo tapahtumien ulkopuolella, annoin hänelle sellaista nautintoa josta tiesin hänen tulevan riippuvaiseksi, häpesin itseäni eihän minun pitänyt rakastua, ei ainakaan Mirjaan joka oli minua nuorempi. samalla Mirja jo sai ties monennenko orkkunsa, minun ajatukset oli siinä jos jatkan tätä hänen hyvänäpitoaan niin en pääse tästä Mirjasta koskaan eroon.
Aamu alkoi sarastaa, Mirja oli lämpöisenä kainalossani, katselimme valkeaa kattoa ja juttelimme. Aamukahvilla naureskelimme iloisesti tyydytettyinä, ja olimme onnellisia, sovimme jo kaikkea pientä mitä tulemme lähitulevaisuudessa yhdessä tekemään, taas ajatukseni karkaa omille teilleen, muistan saman hetken exäni kanssa aamukahvilla ensimmäisen yhteisen yön jälkeen, Voi helvetti!, olen tämän jo kerran elänyt, "ei tästä Mirjan kanssakaan voi mitään kehittyä!" sanoin mielessäni itselleni.
Lähiviikkoina puuhastelin Mirjan kanssa kaikkea hassua, kuten rakastavaiset yleensä, olin rakastunut Mirjaan korviani myöten, mutta ääni päässäni vaati järjettömän suhteen välitöntä lopettamista!
Koko ajan toivoin että Mirja tekisi päätöksen suhteestamme, unohtaisi vaikka e-pillerinsä jolloin minun ei tarvitsisi tehdä päätöstä suhteen jatkumisen tai jatkumattomuuden vuoksi, olin sihen kykenemätön.
Sitten tulikin jokin pienehkö riita välillemme kuin tilauksesta, aluksi ei mitään vakavaa, mutta näin siinä tilaisuuteni, Epäonnistumisen pelko, olin sen vallassa kun sain sanottua irti suhteemme.
Muutaman viikon päästä yhteinen projektimme oli lopussa, ja minä irtisanouduin firmasta.
Aloitin uudessa työssäni ja olin jälleen yksin, iltaisin mietin mitä Mirjalle kuuluu, välillä teki mieli soittaa hänelle, mutta taas ääni sisältäni käski pistää idioottimaisen ajatuksen taka-alalle ja keskittymään olennaisiin asioihin.
Niin meni pari vuotta, kunnes taas jonkin yhteistyöprojektin kautta joudun työskentelemään entisen työnantajani kanssa ja kuinka ollakkaan jälleen Mirjan kanssa, katsoimme hitaasti toisiimme ja kumpikin kelasi mielessään vanhaa suhdettamme, tiesin että nyt olen kusessa!
Ensimmäiset päivät meni kaikkien työasioiden kuntoon saattamisen merkeissä mutta kun pahin kiire oli mennyt tiesin että sitä katkennutta suhdetta ja katoamistani olisi aika alkaa selvittämään!
Pyysin Mirjaa kahville kanssani, olin hieman ennen sovittua aikaa kahviossa ja katselin kun Mirja lähestyi minun pöytääni, viileästi minua silmiin katsoen, tyylikäänä, niin naisellisena, täynnä tihkuvaa seksiä, mutta katse minulle oli niin viileä, kuin sanoen "katso vaan namejani, mutta sinulle ei tipu mitään"
Aloimme juttelemaan mennestä parista vuodesta, molemmat kepillä jäätä koetellen, kumpikin olimme muka kovasti kiinnostuneita kahvion seinillä riippuvista tauluista, sanomatta niistä kuitenkaan sanaakaan, syrjäsilmällä katselin Mirjan uhkeita muotoja joila käteni olivat kerran vaeltaneet, muistot palasivat jälleen kipeänä mieleeni, miksi se ääni päässäni oli vaatinut lopettamaan?, kysyin mielessäni.
Kahvit oli juotu ja olimme jo hieman katselleet toisiamme silmiinkin, jäävuoreen oli sulanut sellainen reikä josta saatoin hänet nähdä ja hieman huhuillakkin hänelle, mutta etäisyyttä häneen oli vielä pitkästi.
Sovimme että voisihan sitä toistekin kupposen kahvia yhdessä juoda, kun kiireeiltä joudamme.
Eräänä iltana viikon päästä kotona mietin viimeaikojen tapahtumia, muistoni palasivat vuosien päähän, mietin Mirjaa ja hoksasin että ääni joka viimeksi oli vaatinut suhteeni lopettamista Mirjaan olikin ollut jo kuukausia aivan hiljaa?? Nyt vasta tajusin että tuo ääni ei ollut ollut minua opstamassa valinnoissani enää pitkään aikaan!
Ajatukseni sitten katkesi siihen kun puhelimeni soi ja menin vastaamaan:
"Mirja tässä hei! En kai häirinnyt sinun illanviettoasi? Minun pitää kysyä sinulta yhtä työasiaa......- verbaali
nam, kas tästä minä pidin
- GoldeNeye
Kylläpäs oli todella todentuntuinen ja hyvä tarina. Ihan tässä mykistyy ihmetyksestä. Kiitos sinulle. Varsinkin tekstin alku sai aikaan makeat naurut. =)
GoldeNeye kirjoitti:
Kylläpäs oli todella todentuntuinen ja hyvä tarina. Ihan tässä mykistyy ihmetyksestä. Kiitos sinulle. Varsinkin tekstin alku sai aikaan makeat naurut. =)
Noin se aikanaan tapahtui, jonkin osan ja exäni yksinpuhelusta leikkasin osia siitä sen vuoksi koska tämän saattaa lukea alle 18-vuotias.
- max-life
..sillä avaukseksikin tämä olisi käynyt..!
Alun uho hiipui hiljalleen ja mies hukutti tunteensa ottamalla etäisyyttä ja töitä tekemällä. Tyypillinen tapa, mutta ilmeisen toimiva..!?
Jutun loppupuolella tuli esille olennainen eli epävarmuus ja jopa pelko uuden suhteen aloittamisesta. Vaan niin mies lopulta eheytyi..!
Tuossa päällimmäiset, mitä mieleen tuli.
P.S. Minusta inssitoimistossa projektin vetäminen on ihan oikeaa työtä, vaativuudesta en tiedä...=) verbaali kirjoitti:
nam, kas tästä minä pidin
Kiitos palautteestasi, se on minulle ja meille kaikille kirjoittelijoille erittäin tärkeää.
Pysy kanavalla ja heittele meille risuja ja ruusuja kun niiden aika tulee:Dmax-life kirjoitti:
..sillä avaukseksikin tämä olisi käynyt..!
Alun uho hiipui hiljalleen ja mies hukutti tunteensa ottamalla etäisyyttä ja töitä tekemällä. Tyypillinen tapa, mutta ilmeisen toimiva..!?
Jutun loppupuolella tuli esille olennainen eli epävarmuus ja jopa pelko uuden suhteen aloittamisesta. Vaan niin mies lopulta eheytyi..!
Tuossa päällimmäiset, mitä mieleen tuli.
P.S. Minusta inssitoimistossa projektin vetäminen on ihan oikeaa työtä, vaativuudesta en tiedä...=)Zeikku antoi aiheen, kyllä se tänne oli kirjoitettava..
Kiirtos palautteestasi ja jos saan pyytää niin hyviä aiheehdotuksia tulevaisuutta varten.- TurhaCe
Ihanan mujuvasti kirjoitettu novelli.
Tavaranhakumatkassa oli 100% tunnelmaa, mutta lohduttaako, että saman kokeneita on muutama sata miljoona? :)
Niin samanlaiset ovat tunnelmat miehillä kuin naisillakin, uuden suhteen kietoessaan punertavaan pumpuliin.
Mielestäni kuin järjettömän suuren rinteen ylätasolla, miettii potkaistako vauhtia .. tai .. jos sittenkin kyntää nenällään rinnettä hurmoksellisen vauhdin ja onnistuneen liun sijaan. Pitkällisen parisuhdelaskettelun tuoma varmuus ja taito selvitä rinteestä kuin rinteestä häviävät kuin sumuun, kun pelko loukkaantumisesta ripustautuu kolmanneksipyöräksi.
Kirjoituksesi lopussa pirisevä puhelin -se pelasti päiväni, ihanan hykerryttävä pirinä :D
JenniJoutava - LadyGrue
pidin kirjoituksestasi:)
kiinnostavuutta lisäsi tuntemusten ilmaisu ja se millaisia tekoja niistä syntyi. - GoldeNeye
Kadunmies kirjoitti:
Zeikku antoi aiheen, kyllä se tänne oli kirjoitettava..
Kiirtos palautteestasi ja jos saan pyytää niin hyviä aiheehdotuksia tulevaisuutta varten.Oliko tämä Zeikku se entinen vaimosi? =)
- Blondi-70
Ensinnäkin tarinasi menee vallan hukkaan täällä ketjun keskellä - se ei löydä ansaitsemaansa huomiota...
Kerrassaan nautittavaa kerrontaa, jota oli ilo lukea. Miehen tunne oli melkein käsinkosketeltavaa, sillä jokainen ihminen tuntee välillä olevansa heikko tunteidensa kanssa. Kaikki mitä ei voi täysin hallita, pelottaa.
Tämän miehen onni oli, että ääni vaimeni - syystä jonka jokainen voi vain itse päätellä :) Ja sehän on tarinoissa parasta... että lukijallekin jää jotain omaa pureskeltavaa. Valmiiksi mössötetyt eivät kauas kanna. - GoldeNeye
Naputtelin tuttuun tyyliin koneeni ääressä, selailin internetsivuja ja chattailin. Töissä oli joku projekti menossa ja sinne tuli uusi mies, Pate. Ei minua aluksi kiinnostanut pätkääkään tämä Pate, jonka huomasin silmäilevän minua jotenkin erikoisesti. Plaah, kuitenkin taas joku säälittävä luuseri. Sellaisiahan nuo miehet tuppaa aina olemaan.
Kuitenkin jokin sai minut ajattelemaan entistä useammin Patea ja hänen kiinnostuneita katseitaan. Tajusin itsekin olevani hänestä kiinnostunut. Ei hitto, en minä saa kiinnostua vieraista miehistä. Mieleeni piirtyi kuva edellisestä suhteesta, joka oli myös ollut työpaikalla, mutta hiipunut aika nopeasti. Aloin miettimään asiaa tarkemmin ja tajusin, ettei minulla ole mitään menetettävää. Niimpä päätin aluksi vähän testailla Patea ja soitin hänelle silloin tällöin pyytäen apua, vaikka olisin osannut ratkaista asiat itsekin.
Ensimmäiset kerrat luonani olivat hyvin kohteliaat, mutta tunsin ilmassa väreilyä ja kiihkoa. Eräänä iltana päätin, että nyt jos koskaan viettelen hänet suoraan. Kävin suihkussa ja puin päälleni uudet edellisenä päivänä ostetut eroottiset vaatteet. Katselin itseäni peilistä pitkään, asettelin hiuksia nätisti, laitoin hajuvettä pienen sipaisun. Ovikello soi, vilkaisin vielä pikaisesti eteisen peiliä mennessäni avaamaan oven. Pate katseli minua lumoutuneena ja itse vilkaisin takaisin hieman ujosti. Menimme olohuoneeseen sohvalle istumaan. Otin työpaperin esille ja esittelin siitä jotakin kaavaa, joka oli jäänyt hieman epäselväksi. Tunsin Paten katseen ja käden, joka sipaisi ensin hellästi hiuksiani ja siirtyi siitä poskelleni ja siitä alaspäin. Purin ujosti alahuultani muka hämmentyneenä, vaikka nautin tilanteesta todella paljon. Suutelimme hellästi toisiamme ja etenimme pian aika kiihkeään hyväilyyn. Tuo ilta oli ikimuistoinen, kerrankin sain miestä kunnolla.
Päivät kuluivat ja olimme jokainen yö yhdessä rakastellen ja rakastellen ja rakastellen. Teimme sitä ihan missä vain. Kaupoissa käydessämme suukottelimme ja hyväilimme toisiamme. Olin niin rakastunut ja uskoin Patenkin rakastavan minua. En muista tarkkaan, mistä riitamme alkoi. Ehkä syynä oli toinen nainen, joka aloitti samassa työpaikassa harjoittelijana. Ystävystyin tämän naisen kanssa, mutta huomasin Paten luovan häneenkin katseita. Olin mustasukkainen, kiukuttelin töissä ja kiukuttelin kotona. Pate yritti selittää, ettei ole mitään aihetta. Pate vannoi rakastavansa vain minua, eikä ole kiinnostunut Seijasta yhtään. Töissä olin poissaoleva, Pate ja Seija viihtyivät yhä enemmän yhdessä, kunnes eräänä päivänä Pate sanoi, että hän halusi mennä Seijan kanssa kahville. Nuo sanat tuntuivat minusta todella pahalta. Tuli oli, kuin sydäntäni olisi viilletty puukolla auki. Itkin illat kotona. Pate yritti monet kerrat soittaa minulle ja käydä oven takana, mutta en suostunut vastaamaan.
Patella loppui työt firmasta ja hän oli siirtymässä toisiin tehtäviin. Nyt oli viimeinen tilaisuuteni ja haukuin Paten täysin. Solvasin häntä todella inhottavasti ja ilkeästi. Tiesin liioittelevani, mutta tunsin niin suurta katkeruutta Patea kohtaan, koska hän oli osoittanut kiinnostustaan Seijaa kohtaan. Koskaan minulle ei selvinnyt, tapahtuiko heidän välillään enemmänkin, enkä välitä tietääkään. Luottamukseni Patea kohtaan oli kuitenkin kadonnut täysin. Tunsin vain suurta vihaa häntä kohtaan.
Vuodet vierivät ja eräänä päivänä Pate tuli taas tekemään jonkun projektin firmaamme. Minua pelotti kohdata hänet. En tiedä, pelottiko minua enemmän se, kuinka vihainen olisin ja haukkuisin hänet muiden aikana, vai pelkäsinkö sitä, että vanhat tunteeni häntä kohtaan kasvaisivat jälleen voimakkaiksi. Aluksi välttelimme hieman toisiamme, mutta jouduimme tekemään iltaisin jälleen yhdessä projektin osioita kahden. Tartuimme vahingossa yhtäaikaa samaan paperiin pöydällä ja kosketimme toisiamme. Tunsin voimakkaan värähdyksen kehossani ja minua alkoi itkettämään. Lähdin kotiin ja itkeskelin koko illan muistellen niitä viimeisiä hetkiämme, kun olimme riidelleet. Halusin jollain tavalla kostaa tuolla paskapäälle kaiken. Mutta sitten mietiin, onko siitä mitään hyötyä. Seuraavana päivänä töissä ollessani sanoin Patelle, että jos vaan yhtään kiinnostaa, niin voit tulla illalla vaikka kahville luokseni. Huomasin Paten silmissä liikuttuneet kyyneleet ja hän lupasi tulla. Valmistauduin tähänkin iltaa huolellisesti ja senhän arvata saattaa, mihin ilta johti.
Silti tänäkin päivänä vielä mietin tuota, koska tulee 'uusi Seija', joka vie Paten huomion ja olen jälleen kakkonen. Blondi-70 kirjoitti:
Ensinnäkin tarinasi menee vallan hukkaan täällä ketjun keskellä - se ei löydä ansaitsemaansa huomiota...
Kerrassaan nautittavaa kerrontaa, jota oli ilo lukea. Miehen tunne oli melkein käsinkosketeltavaa, sillä jokainen ihminen tuntee välillä olevansa heikko tunteidensa kanssa. Kaikki mitä ei voi täysin hallita, pelottaa.
Tämän miehen onni oli, että ääni vaimeni - syystä jonka jokainen voi vain itse päätellä :) Ja sehän on tarinoissa parasta... että lukijallekin jää jotain omaa pureskeltavaa. Valmiiksi mössötetyt eivät kauas kanna.Kiitos palautteestasi,
Tapahtumat tuohon olivat osin fiktiivisiä, tunteet omia, sekä nykyisiä että entisiä.
Huomaan ilokseni nyt taas kerran kun tuollaisen asian pistää paperille, siinä omaa entistä ongelmaansa käsitellessään asia kypsyy ja kirjoittaessaan asiaa joutuu väkisinkin tarkastelemaan ulkopuolisena, monta sellaista seikkaa joka ei lopulliseen versioon päätynyt auttoi minua kuitenkin jälkeenpäin ymmärtämään silloisia ajatuksiani.LadyGrue kirjoitti:
pidin kirjoituksestasi:)
kiinnostavuutta lisäsi tuntemusten ilmaisu ja se millaisia tekoja niistä syntyi.Kiitos, katselen jos vaikka kokemuslaaristani löytyisi vielä ainesta uuteen mukavaan lukuhetkeen.
TurhaCe kirjoitti:
Ihanan mujuvasti kirjoitettu novelli.
Tavaranhakumatkassa oli 100% tunnelmaa, mutta lohduttaako, että saman kokeneita on muutama sata miljoona? :)
Niin samanlaiset ovat tunnelmat miehillä kuin naisillakin, uuden suhteen kietoessaan punertavaan pumpuliin.
Mielestäni kuin järjettömän suuren rinteen ylätasolla, miettii potkaistako vauhtia .. tai .. jos sittenkin kyntää nenällään rinnettä hurmoksellisen vauhdin ja onnistuneen liun sijaan. Pitkällisen parisuhdelaskettelun tuoma varmuus ja taito selvitä rinteestä kuin rinteestä häviävät kuin sumuun, kun pelko loukkaantumisesta ripustautuu kolmanneksipyöräksi.
Kirjoituksesi lopussa pirisevä puhelin -se pelasti päiväni, ihanan hykerryttävä pirinä :D
JenniJoutavaKiitos palautteesta.
Koitan hieman katsoa mitä laarinpohjalta vielä löytyisi, siellä kyllä on aiheita vaikka miten mutta miten ja miltakannalta katsoen ne kertoisi?- GoldeNeye
GoldeNeye kirjoitti:
Naputtelin tuttuun tyyliin koneeni ääressä, selailin internetsivuja ja chattailin. Töissä oli joku projekti menossa ja sinne tuli uusi mies, Pate. Ei minua aluksi kiinnostanut pätkääkään tämä Pate, jonka huomasin silmäilevän minua jotenkin erikoisesti. Plaah, kuitenkin taas joku säälittävä luuseri. Sellaisiahan nuo miehet tuppaa aina olemaan.
Kuitenkin jokin sai minut ajattelemaan entistä useammin Patea ja hänen kiinnostuneita katseitaan. Tajusin itsekin olevani hänestä kiinnostunut. Ei hitto, en minä saa kiinnostua vieraista miehistä. Mieleeni piirtyi kuva edellisestä suhteesta, joka oli myös ollut työpaikalla, mutta hiipunut aika nopeasti. Aloin miettimään asiaa tarkemmin ja tajusin, ettei minulla ole mitään menetettävää. Niimpä päätin aluksi vähän testailla Patea ja soitin hänelle silloin tällöin pyytäen apua, vaikka olisin osannut ratkaista asiat itsekin.
Ensimmäiset kerrat luonani olivat hyvin kohteliaat, mutta tunsin ilmassa väreilyä ja kiihkoa. Eräänä iltana päätin, että nyt jos koskaan viettelen hänet suoraan. Kävin suihkussa ja puin päälleni uudet edellisenä päivänä ostetut eroottiset vaatteet. Katselin itseäni peilistä pitkään, asettelin hiuksia nätisti, laitoin hajuvettä pienen sipaisun. Ovikello soi, vilkaisin vielä pikaisesti eteisen peiliä mennessäni avaamaan oven. Pate katseli minua lumoutuneena ja itse vilkaisin takaisin hieman ujosti. Menimme olohuoneeseen sohvalle istumaan. Otin työpaperin esille ja esittelin siitä jotakin kaavaa, joka oli jäänyt hieman epäselväksi. Tunsin Paten katseen ja käden, joka sipaisi ensin hellästi hiuksiani ja siirtyi siitä poskelleni ja siitä alaspäin. Purin ujosti alahuultani muka hämmentyneenä, vaikka nautin tilanteesta todella paljon. Suutelimme hellästi toisiamme ja etenimme pian aika kiihkeään hyväilyyn. Tuo ilta oli ikimuistoinen, kerrankin sain miestä kunnolla.
Päivät kuluivat ja olimme jokainen yö yhdessä rakastellen ja rakastellen ja rakastellen. Teimme sitä ihan missä vain. Kaupoissa käydessämme suukottelimme ja hyväilimme toisiamme. Olin niin rakastunut ja uskoin Patenkin rakastavan minua. En muista tarkkaan, mistä riitamme alkoi. Ehkä syynä oli toinen nainen, joka aloitti samassa työpaikassa harjoittelijana. Ystävystyin tämän naisen kanssa, mutta huomasin Paten luovan häneenkin katseita. Olin mustasukkainen, kiukuttelin töissä ja kiukuttelin kotona. Pate yritti selittää, ettei ole mitään aihetta. Pate vannoi rakastavansa vain minua, eikä ole kiinnostunut Seijasta yhtään. Töissä olin poissaoleva, Pate ja Seija viihtyivät yhä enemmän yhdessä, kunnes eräänä päivänä Pate sanoi, että hän halusi mennä Seijan kanssa kahville. Nuo sanat tuntuivat minusta todella pahalta. Tuli oli, kuin sydäntäni olisi viilletty puukolla auki. Itkin illat kotona. Pate yritti monet kerrat soittaa minulle ja käydä oven takana, mutta en suostunut vastaamaan.
Patella loppui työt firmasta ja hän oli siirtymässä toisiin tehtäviin. Nyt oli viimeinen tilaisuuteni ja haukuin Paten täysin. Solvasin häntä todella inhottavasti ja ilkeästi. Tiesin liioittelevani, mutta tunsin niin suurta katkeruutta Patea kohtaan, koska hän oli osoittanut kiinnostustaan Seijaa kohtaan. Koskaan minulle ei selvinnyt, tapahtuiko heidän välillään enemmänkin, enkä välitä tietääkään. Luottamukseni Patea kohtaan oli kuitenkin kadonnut täysin. Tunsin vain suurta vihaa häntä kohtaan.
Vuodet vierivät ja eräänä päivänä Pate tuli taas tekemään jonkun projektin firmaamme. Minua pelotti kohdata hänet. En tiedä, pelottiko minua enemmän se, kuinka vihainen olisin ja haukkuisin hänet muiden aikana, vai pelkäsinkö sitä, että vanhat tunteeni häntä kohtaan kasvaisivat jälleen voimakkaiksi. Aluksi välttelimme hieman toisiamme, mutta jouduimme tekemään iltaisin jälleen yhdessä projektin osioita kahden. Tartuimme vahingossa yhtäaikaa samaan paperiin pöydällä ja kosketimme toisiamme. Tunsin voimakkaan värähdyksen kehossani ja minua alkoi itkettämään. Lähdin kotiin ja itkeskelin koko illan muistellen niitä viimeisiä hetkiämme, kun olimme riidelleet. Halusin jollain tavalla kostaa tuolla paskapäälle kaiken. Mutta sitten mietiin, onko siitä mitään hyötyä. Seuraavana päivänä töissä ollessani sanoin Patelle, että jos vaan yhtään kiinnostaa, niin voit tulla illalla vaikka kahville luokseni. Huomasin Paten silmissä liikuttuneet kyyneleet ja hän lupasi tulla. Valmistauduin tähänkin iltaa huolellisesti ja senhän arvata saattaa, mihin ilta johti.
Silti tänäkin päivänä vielä mietin tuota, koska tulee 'uusi Seija', joka vie Paten huomion ja olen jälleen kakkonen.Kuuntelin sateen ropinaa ikkunaa vasten. Oli jo aika pimeä, katulamput vain loistivat. Laitoin korvakuulokkeet korviini ja kuuntelin vanhoja tunnelmabiisejä. Vajosin ajatuksiini ja muistelin Patea. Olin juuri edellisenä iltana päättänyt salaisen suhteemme, koska en edelleenkään luottanut häneen. Tunsin liikaa mustasukkaisuutta häntä kohtaan, kun muistelin parin vuoden takaista tapahtumaa, jossa hän olikin kiinnostunut Seijasta, vaikka oli ensin vannonut, että heidän välillään ei tulisi koskaan olemaan mitään.
Itketti niin hemmetisti. Enhän minä voi koko ikääni olla vainoharhainen ja epäillä jokaista työpaikalla tai kadulla ohikulkevaa naista, että he veisivät Paten kiinnostuksen itseensä. Mitä enemmän tilannetta mietin, sitä enemmän minua alkoi suututtamaan. Otin korvakuulokkeet pois korvista ja paiskasin ne pöydälle rajusti. Sammutin tietokoneen ja vedin takin niskaani. Lähdin kävelemään sateista kaupunkia ympäri. En tiedä, kumpi kasteli enemmän kasvojani, sade vai kyyneleet, jotka vierivät pitkin poskiani.
Kävelin kohti rantaa, jossa oli pieni katos uimapukujen vaihtoa varten. Kyyristyin lattialle istumaan jalat koukussa lujasti rintaani vasten painautuneena. Katsoin hetken aaltojen paiskautumista kohti rantaa. Käperryin vieläkin tiukemmin katoksen nurkkaan ja laitoin pääni vasten polvia. Itkin lohduttomasti ja mietin, miksi aina epäonnistun.
- wirnix
työnhaku on varmaan sellainen asia, joka voi saada ihmisen melko epätoivoiseksi.
Toiset epäilemättä pääsevät helpommalla kuin toiset, mutta kyllä luja tahto ja halu saavuttaa tavoitteensa näyttelevät tärkeää osaa. Vaikka jotain saisikin helpolla, sen pitäminen harvoin onnistuu ilman vaivannäköä.
En luovuta kovin helposti, mutta aina ei kannata hakata päätään seinään. Suurempi ongelma minulla on alkuun pääseminen eikä niinkään asioiden loppuun saattaminen. Joskus kannattaa miettiä sitäkin, ovatko tavoitteet realistiset.
Jos parisuhteessa saa usein kynsilleen, se epäilemättä tekee varovaiseksi. Itselläni on kyllä aina ollut taipumus syöksyä tulta päin, kävi miten kävi. Joskus on pyrstösulat vähän kärventyneet, mutta tarvitseeko siihen tuleen makaamaan jäädä…Ei mulle tyonteko ole vaikeus, olen ns. tuhattaituri. Teen mitä huvittaa muut mitä osaavat.
Kuten itkuvirrestäni kävi ilmi niin naissuhteissa olen saanut kynsilleni liian monta kertaa, pelko uuden suhteen aloituksen kanssa on niin suuri että myös alkuun toimiva suhde tulee hylättyä vain tuon "epäonnistumisen pelon" vuoksi- wirnix
Kadunmies kirjoitti:
Ei mulle tyonteko ole vaikeus, olen ns. tuhattaituri. Teen mitä huvittaa muut mitä osaavat.
Kuten itkuvirrestäni kävi ilmi niin naissuhteissa olen saanut kynsilleni liian monta kertaa, pelko uuden suhteen aloituksen kanssa on niin suuri että myös alkuun toimiva suhde tulee hylättyä vain tuon "epäonnistumisen pelon" vuoksisehän on hienoa! :D:D:D
Mitä noita aikaisempia epäonnistumisia miettimään, siinä käy niin kuin on käydäkseen. Eikun menox vaan. wirnix kirjoitti:
sehän on hienoa! :D:D:D
Mitä noita aikaisempia epäonnistumisia miettimään, siinä käy niin kuin on käydäkseen. Eikun menox vaan.En nyt kehu uima-altaallani vaan sillä että osaan korjata myös senkin. Toki osaamiseni rajoittuu tavalla tai toisella profiilistani löytyvillä linkeillä, mutta kaikkea muutakin on elämän varrella joko tehtyä tai opeteltua ajankuluksi.
- wirnix
Kadunmies kirjoitti:
En nyt kehu uima-altaallani vaan sillä että osaan korjata myös senkin. Toki osaamiseni rajoittuu tavalla tai toisella profiilistani löytyvillä linkeillä, mutta kaikkea muutakin on elämän varrella joko tehtyä tai opeteltua ajankuluksi.
mun käväistä katsomassa.
Luulen kyllä, että osaamisesi painottuu siihen "Silmä lepää"-linkkiin, mutta mistäpä täällä mitään varmaksi tietää. :D wirnix kirjoitti:
mun käväistä katsomassa.
Luulen kyllä, että osaamisesi painottuu siihen "Silmä lepää"-linkkiin, mutta mistäpä täällä mitään varmaksi tietää. :DToisella nyt vaan on lätkäkortit minulla nuo.
Minä olen yksiavioinen, kunhan kohdalle sattuu, Siihen asti kuljen katuja yksinäni;D
...on eräs epäonnistumisen pelon muoto ja monelle opiskelijalle karua todellisuutta. Asiat, jotka ennen koetta olivat kirkkaana mielessä, koetilanteessa ikäänkuin pyyhkiytyvät pois muistista. Pahimmillaan koetta jännitetään päiväkausia etukäteen ja muu elämä lähes pysähtyy. Lisäksi pelosta tulee helposti oravanpyörä. Jokainen epäonnistuminen ruokkii itse itseään ja tilanne sen kun pahenee. Jotkut joutuvat ongelmissaan turvautumaan ammattiauttajienkin puoleen.
- GoldeNeye
Minä en koskaan pelännyt koulussa kokeita. En ymmärtänyt, miten se jännitys teki jotkut ihan hysteeriseksi. Itse kärsin vain esiintymispelosta, eli kaikki esitelmät ja vastaavat ahdistivat yli kaiken.
GoldeNeye kirjoitti:
Minä en koskaan pelännyt koulussa kokeita. En ymmärtänyt, miten se jännitys teki jotkut ihan hysteeriseksi. Itse kärsin vain esiintymispelosta, eli kaikki esitelmät ja vastaavat ahdistivat yli kaiken.
...itse en myöskään kokeita pelännyt kuin sen verran, että tulokset sen kun paranivat. Esiintymiset olivat minullekin kova paikka koulussa, enkä niistä oikein pidä vieläkään.
- NurinperiN
että tekevälle sattuu, jos ei mitään uskalla niin sitten ei mitään tapahdukaan.
Jos mäessä suksilla kaadun eli teen akan, niin samantien nousen uudelleen laelle ja lasketan vauhdilla alas korjaten vanhan akan, näin ei jää kaihertamaan pelko epäonnistumisesta.
näin se on muussakin elämässä, akat pitäisi saada mahdollisimman pian korjattua, jotta voi eheänä uudestaan syöksyä tuntemattomaan.
Kukaanhan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu ;-) - TurhaCe
Olen miettinyt muutamaa naisjulkkista, jotka ovat pudottaneet painoaan paljon,
hoikistuneet oikein missimittaisiksi.
Miten heidän itsetuntonsa voi, kun laihdutussession ja hehkuvien lööppien jälkeen, huomaavat jälleen olevansa tilanteessa, että pudotettavaa olisi kymmeniä kiloja ja julkinen marssi kameroiden julmien linssien tarkasteltavaksi edessä.
JenniJoutava- GoldeNeye
Julkkiksien kaikki liikkeet kyllä syynätään hyvinkin tarkkaan. Hetki sitten lehdessä hehkutettu onnellinen parisuhde onkin saanut uuden käänteen (esim. Vesa Keskinen). Sekä missien että tangokuninkaallisten vakiolausahdukset voittojensa jälkeen "Tämä suhde kestää".
- LadyGrue
itse yritän sinnikkäästi, vaikka epäonnistumiset tuntuvat pitävän seurastani.
en pelkää epäonnistumisia, mutta myönnetään niiden herättävän närkästystä ja joskus kiukkuakin.
joskus epäonnistuminen harmittaa kyyneliin asti, mutta ilman yrittämistä on aika vaikea saada mitään aikaan.
olen joskus pohtinut, miksi epäonni tuntuu vainoavan tiettyjä henkilöitä.yksinkertaisetkin yritykset, yksinkertaisesti vain epäonnistuvat.
väärä aika, väärä paikka...jne.
ei auta mantrat, ei huolelliset valmistelut.
toisilla taas kaikki sujuu ilman suurempia ponnisteluja.
syntynyt onnellisten tähtien alla, kohtalo...
siinäpä pohtimista...sinulla käsitin liittyvän puuhasteluun yleensä, kaiken puuhastelun aloittamiseen kuuluu tutukia tarkoin se mitä olen tekemässä, ,kaikki muut tavat lähestyä ongelmaa ovat tuhoon tuomitut,
Entä kun epäonnistuu,silloin pitää katsoa miksi se epäonistui ja ottaa tuo lopputulema opiksi seuraavaa kertaa varten, minä epäonnistun siksi harvemmin kun olen ottanut opiksi toisten tekemisistä virheistä, eikä minua kiinnosta se miten joku on jonkun asian saanut toimimaan, sootä puuttuu se oppimiseen tarvittava näkökulma. tavallaan
- ipanas
Koska mulla ei ole hirveetä sisua ja haluun päästä helpolla, riippuu asiasta kai?
Joissain asioissa olen taas hirvittävän sitkeä... - Ano-Nyymi
..on ehdottomasti tuo kiintymyksen osoittaminen.
Jos on saanut pahasti takkiinsa, niin kaikki kuopat joihin on jo kertaalleen pudonnut ja kaikki mutkat ja reitit, jotka on jo kolunnut, kaikki nuo mielikuvat kummittelevat näkösälle.
....suojautumisen käärinliinoista* vapautuminen on hyvinkin kivuliasta ....ehkä ja varmastikkin silti kokemisen arvoista:-)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2292085Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101788Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse601356Onko telepatia totta
Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki801185Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku
Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.171038Nainen, olen niin pettynyt
Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään89974TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."
Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi15970- 46945
- 70822
Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos42814