Voiko elimistö reagoida pettämiseen ? Viime syksynä olin selittämättömästä syystä huonossa kunnossa. Vatsa reistaili, ajatukset olivat hakusessa ja olin hajamielinen, nukuin huonosti. Työkaverit olivat huolissaan mikä sinulla on, kannattaisiko käydä lääkärissä jne. ? Myöhemmin selvisi, että vaimolla oli syksyllä alkanut rinnakkaissuhde toisen miehen kanssa. Työpäivät hänellä olivat välillä pitkiä ja yllättäviä äkillisiä menoja tuli kuvioihin. En tietoisuuden tasolla osannut reagoida asioihin, koska en tiennyt salasuhteesta, mutta näin jälkeenpäin mietittynä olen miettinyt varoittiko elimistöni minua mahdollisesta vaarasta parisuhteessa, onko alitajunta voinut tehdä töitä tietämättäni ? Tiedän, että ajatus elimistön varoituksesta on aika erikoinen, mutta voisiko tämä olla mahdollista ? Vaimon rinnakkaissuhde paljastui helmikuussa.
Voiko elimistö varoittaa pettämisestä ja vaarasta etukäteen ?
Fysiologia
12681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin kai sekin on mahdollista. HS sivuilla oli (on ehkä vieläkin) testi, jolla voi testata, oletko herkkä ihminen. Itse sain lähes täydet pisteet. Silloin kaikki ympäristön "häikät" saavat ihmiset voimaan pahoin.
Voi olla, ainakin omalla kohdalla oli oireita sen vuoden ajan kun miehellä oli salasuhde. Jokin kalvava outous suhteessa kuormitti henkisesti niin, että keho reistaili.
Olin tulehduskierteessä, myös niskat olivat aina kipeät ja jumissa. Öisin purin nukkuessani hammasta niin, että ylempi poskihammas lohkesi. Söin tulehduskipulääkkeitä, yritin rentoutua iltaisin lasillisella punaviiniä ja lenkkeilin sännöllisesti. Olo oli silti kaamea, olin kipeä ja väsynyt, alakuloinen. Lihoin.
Miehen salasuhde selvisi yllättäen viime syyskuussa. Hän muutti saman päivänä pois. Sen jälkeen en ole sairastanut mitään. Yhtä ainutta buranaa en ole ottanut sen jälkeen, kun asia selvisi. Nukun hyvin, lenkkeilen, olen aamulla herätesäni levännyt ja arki toimii. Olen taas hoikistunut kuusi kiloa, paino on vain palautunut entiselleen.
Uskottomuus on sielulle ja keholle valtava stressitila. Kyllä sen tietää, että jotain on menossa pahasti pieleen, vaikka sitä ei halua tiedostaa. Kroppa soittaa hälytyskelloja jos aivot ei halua kuulla puhuttavankaan.
Uskon niin. Kärsin tuona aikana paniikkipireista ja rytmihäiriöistä, päänsärystä, ruuansulatushäiriöistä, oudoista vatsakrampeista. Näin myös kummallisia merkitseviä unia ja olin kuoleman väsynyt.
Kuulostaa hyvin, hyvin tutulta. Väsymys on valtava. Lisäksi selkä- ja niskakivut. Rytmihäiriöitä on myös.
Kysehän on siitä, että ihminen alitajuisesti tietää, mitä tapahtuu, muta ei vain uskalla myöntää sitä tietoisesti itselleen. Siksi hän reagoi fyysisesti. Hyvin uskottvan kuuloinen selostus siis. Eiväthän pahat asiat mene elämästä pois, jos niiltä sulkee silmänsä, kyllä ne meihin silti vaikuttavat. Ja vieläpä sitä haitallisemmin ja salakavalammin oireillen, jos asioita ei ole mahdollista käsitellä ja kohdata silmästä silmään.
Kuulostaa niin tutulle. Melkein puoli vuotta kärsin noista ja hakeuduin lääkäreillekin. Muistan edelleen kuinka kerroin lääkärille, että minusta tuntuuettä on parisuhdeongelmiakin vaikkei tavallaan mikään ole huonosti ja mieskin vakuuttaa kaiken olevan kunnossa. Mies taas kotona sanoi, että rakas nyt lääkäriin ja selvität mikä sinua vaivaa!! No selvisihän se suhde ja kuinka tarkkaan tiesinkään sen alusta.
Kummallista, melkeinpä pelottavaa.
Kyllä keho on viisas ja varoittaa, me ei vaan yleensä kuunnella ajoissa. Keho kärsii meidän puolestamme kun näkee että itse kohtelemme itseämme väärin tai joku muu kohtelee huonosti.
En ymmärrä uskontoja, joissa erotetaan sielu ja ruumis. Oikeasti meidän sielu on ruumis, se tietää kaiken, ei koskaan erehdy. Kuuntele kehoasi jatkossakin, sehän majoittaa sut. Sanoo sananlaskukin, että sitä kuusta kuuleminen jne.
Sielu ei ole ruumis, vaikka syvät sielun ja hengen vaikutteet voikin aiheuttaa ruumiillisia oireita. Näitä ei voi silti sanoa yhdeksi ja samaksi ruumiiksi. Sielu on ikuinen, ruumis ajallinen ja ihmisessä on kaikki nämä kolme, sielu, henki ja ruumis. Tästä syystä ihminen voi kokea asioita joko ruumiillaan, hengessään tai sielussaan.
Jos sielusi olisi ruumis se kuolisi maan päällisessä kuolemassa.
Jokin elämän tilanteessa aiheuttaa sen että hälytysmerkit kehossa alkaa toimia tietyllä tavalla silloin kun elämä ei suju ongelmitta.
Kyllä elimistö voi reagoida. Kaikenlaisia varoitusmerkkejä saattaa olla silloin ilmassa. Tai jos on väärän ihmisen kanssa, alkaa voimaan pahoin. Tietty jokaista huonovointisuutta ei ehkä laittaisi sen piikkiin, on niitä sinkkunakin. Mutta kyllä ne erottaa.
Vaisto on tärkein oppaasi (kokemuksella) näissä asioissa.
Itse rupesin myös voimaan pahoin. Suhde paljastui paljon myöhemmin, enkä edelleenkään tiedä koska se alkoi, mutta ensimmäinen järjellä käsiteltävä merkki tuli samana iltana kun pahasta olosta (ex)vaimolleni avauduin. Pahaa oloa, ajoittaista selittämätöntä paniikinomaista unnetta, että kaikki romahtaa oli jatkunut pari kuukautta.
Merkki? Ex istui silmieni alla hajareisin miehen syliin, jonka luona hän nykyään asuu.
Tästä alkoi helvetilliset riidat sekä silmitön valehtelu ja manipulointi exän puolelta.
Uskon myöskin vaistoon. Mä vaistosin kerran kun oltiin lähdössä mökkireissulle et nyt ei ole kaikki hyvin ja oli tosi epäilevä fiilis et jotain kummaa tulee sattumaan. En silloin luottanu toho tunteeseen ja ajattelin et nyt kyllä kuvittelen vaan. Samana iltana kaveriporukasta minut raiskattiin. Joten keho ja alitajunta tietää.
Uskon vakaasti kehon ja vaiston varoituksiin. Vaisto on lähes 99 % varma, se alitajuisesti reagoi normaaleista poikkeaviin asioihin, joita se kerään alitajuntaan. Usein myös keho alkaa viestittämään ulkoa tulevasta vaarasta. Ehkä se on jotain alkukantaista joka palvelee ihmistä tilanteissa joissa vaara uhkaa terveyttä. Puolison pettäminen on yksi rankimmista asioista mitä ihminen voi joutua elämässään kohtaamaan.