Ihan käsityöläisiä muuttunut oma elämäni. Olin reilu viikon kotoa poissa ja takaisin palatessani mieheni oli muuttunut joksikin ihan toiseksi. Riittää haastava, kiukkuinen ja oikein tunnen vihan itseäni kohtaan. Mitään näitä en huomannut ennen lähtöäni. Kyselin ja ihmettelin mikä vaivaa ja nopeasti hän oli avioeron kannalla. Ongelmien pakenija ja keskusteluhaluton hän on aina ollut ja sen kanssa on oppinut elämään. Varsinkin mitä tulee kritiikkiin hänen omaa toimintaansa kohtaan, niin raivo on valtaisaa. Aiemminkin ollut vaikeaa, mutta nyt ihan mahdotonta keskustella mistään. Tunnelma kotona on ollut nyt käsinkosketeltavan kireä. Mies sitten perui kuitenkin eropuheitaan, ei kuulemma ollut sittenkään riittävästi perusteita.
Ärsyttäminen, kiukkuisia ja levottomuus vaan jatkuivat ja taas hetken päästä syntyi riitä jonka jälkeen ilmoitti että avioero.
Nyt olen taas tuossa avioero tiedossa.
Kolme vuotta sitten kävimme läpi melkoisen kriisin, josta mielestäni olimme selvinneet hyvin, miehen mielestä taas ei. Hän ei ollutkaan selvinnyt, vaikka syy tuohon kriisiin oli täysin hänessä.
Onko tämä nyt joku keinolla millä hyvänsä eroon minusta. Ei vain itse haluaisi olla se joka eropäätöksen tekee. Vaan kiusaa minua siihen pisteeseen, että olen valmis luovuttamaan? Voiko näin sairasta edes olla vai mielikuvitusko se vain temppuilee?
Ärsyttäminen, kiukkuisia ja levottomuus vaan jatkuivat ja taas hetken päästä syntyi riitä jonka jälkeen ilmoitti että avioero.
Nyt olen taas tuossa avioero tiedossa.
Kolme vuotta sitten kävimme läpi melkoisen kriisin, josta mielestäni olimme selvinneet hyvin, miehen mielestä taas ei. Hän ei ollutkaan selvinnyt, vaikka syy tuohon kriisiin oli täysin hänessä.
Onko tämä nyt joku keinolla millä hyvänsä eroon minusta. Ei vain itse haluaisi olla se joka eropäätöksen tekee. Vaan kiusaa minua siihen pisteeseen, että olen valmis luovuttamaan? Voiko näin sairasta edes olla vai mielikuvitusko se vain temppuilee?
Vastaukset 22
Vanhimmat
"Ei vain itse haluaisi olla se joka eropäätöksen tekee"
Kertomasi mukaisesti on jo sen päätöksen tehnyt, nyt sinun tehtäväksesi on jäänyt hoitaa eron virallinen puoli.
Tilannehan on hyvin tyypillinen. Itsekin lähes tuossa tilanteessa olleena voin kertoa, että itse olisin eropaperit postittanut, mikäli vaimoni olisi avioeroa ehdottanut. Hänkin tavallaan halusi erota, mutta ei avioeroa ehdottanut, koska varmaakin tiesi, että olisin eronprosessin hoitanut.
Sinuna hakisin eroa ja tekisin asiasta julkisen. Kertoisin asiasta ystäville ja sukulaisille, sekä julkaisisin asiasta lyhyen "tiedotteen" Facebookissa.
Kuulostaa siltä, että mies olisi pettänyt, kun olit poissa ja kypsymättömästi syyllistää omantunnon vaivoissaan siitä sinut ja liittonne. Haluan avioeron-en halua -soutamis-huopaminen ja ruma, kypsymätön käytös sinua kohtaan viittaa samaan. Siirry Uskottomuus -palstan lukijaksi, tietoa hakemaan.
Itsekkin olen miettinyt tuon uskottomuuden tai jopa käynnissä olevan suhteen mahdollisuutta. Kysynytkin suoraan, mutta vastaus on kieltävä. Jotenkin mies puhuu monesti mun suulla, keksii syitä miksi MINÄ olen tyytymätön liittomme. Toisinaan kertoina taas syyttää ja syyllistää mitä kummallisimmista asioista. Tunnen oloni ulkopuoliseksi omassa elämässäni.
Eroa en nyt itse ole ainakaan heti hakemassa, en ole sellaista vaihtoehtoa miettinyt koskaan avioliittomme aikana. Jään kai odottamaan miehen ratkaisuja, nyt toistaiseksi. Vielä tunnen, että nämä olisi mahdollista selvittää. Jossain kohdin varmasti mitta täyttyy miehen käytökseen jos näin jatkaa ja sitten on muiden ratkaisujen aika.
Sano sille, että turhan p*skanjauhamisen pitää loppua. Teillä on viimeistään nyt sen aika, että asioita pitää alkaa käsitellä pariterapiassa.
Aika monta ongelmaa saataisiin selvitettyä, mikäli niihin haettaisiin apua ammattiauttajalta.
Olen kokennut joskus saman käytöksen mieheni kohdalta.
Toinen nainen oli taustalla...
Samaa mieltä. Eli on iso mahdollisuus, että hän on pettänyt ja ei kestä olla asian kanssa. Minulle kävi näin ja hän käsi siitä pitkään ja sit päätti erota ja käyttytyi juuri tuolla tavalla. Minun toki piti myös hoitaa viralliset puolet. Mutta mä en antanut sitä mahollisuutta, hän joutui itse hoitmaan paperi hommat. Kun itse en suostunut hoitamaan niitä. Mutta tällä hetkellä asuu toisen naisen kanssa yhdessä ja minulle jäi isot velat plus 2 pientä lasta. Ja hän mulle selittelee kuinka onnellinen on nyt ja minun pitäisi myös jatkaa. Mutta joo voimia. Ja erosta ei vaan helposti jostain syystä pääse yli. Toivon toki, jos vaan miehesi pystyisi puhumaan niin sehän on paras ratkaisu, että puhuisitte asiat selväksi ja jos on lapsia niin pyrkikää lasten parhaaksi.
toinen nainen. ollut jo pidempään ja nyt miehesi on varma että haluaa tämän naisen. anteeksi suorasukainen ilmaisuni, mutta olen tämän kokenut
"Kolme vuotta sitten kävimme läpi melkoisen kriisin, josta mielestäni olimme selvinneet hyvin, miehen mielestä taas ei. Hän ei ollutkaan selvinnyt, vaikka syy tuohon kriisiin oli täysin hänessä."
Syytät siis miestäsi kriisistänne, eikö sinussa itsessäsi ole mitään vikaa tai asioita joiden kanssa tehdä töitä? Parisuhteessa molempien pitää ottaa vastuuta eikä vain syyttää toista kriiseistä. Ehkä siinä ongelmanne...aika erikoista, että koet vain hänellä olevan ongelman.
Toi on niin älytöntä ajattelutaapaa. Jos mies on tunneköyhä ja ei osaa puhua ongelmistaan niin millä tavalla se on toisen syy myöskin? Ja jos toinen yrittää kaikkensa selvittää asiat ja tilanne rauhottuu niin mitä muuta hän olisi voinut tehdä? Kriisiin aiheuttaa yleensä aina toinen. Se on faktaa, että ongelmiaan voi karata ja sulkee silmät niille, mutta ne tulee vastaan ennenpitkään. Ja joo suhteessa menee näin, että ollaan tukena aina myötä ja vastoinkäymisessä. Ja minä annoin aina kaiken anteeksi ja tein kaikkeni ettei tarvis erota ja minä häntä rakstin. Mutta minkä enempää minä esimerkisi olisin voinut tehdä, jotta hän myöskin tekisi töitä sen eteen? Minähän aina kysyin häneltä, että teenkö minä jotain mikä sinua häiritsee? Haluatko minun jotakin muutavan itsessäni, jotta tämä toimisi. Mutta koskaan ei ollut mitää ja kuitenkin minua rakasti. Aina hän sanoi, että ongelma on hänessä. Miten näissä tilanteissa voi syyttää toista osaa puolta kriisesitä? Tämän tyyppiset ihmiset ovan saamattomia ja tunneköyhiä, jotka ei voi vaan yksikertaisesti käsitellä ongelmia ja haluaa karata niistä. Helposti nämä ihmiset päätyy toiseen suhteeseen ja esittävät, että kaikki on kunnossa ja on nyt onnellinen. Fakta on se, jos ongelma on heissä niin se tulee taas käymään niin. Esim mieheni puolustus oli, että hän ei rakasta minua enää ja raksti minua ennen tosi paljon. Meillä 9 vuotta takana. Ja mielestäni oikea rakkaus ei vaan voi loppua. Näin on asiat. Ja hän on seurustellut kakkosen kanssa parikuukautta ja väittää sen olevan oikeeta rakkautta ja hän on nyt tekemässä kaikkensa jotta se suhde onnistuu ja muuttuu häntä varten. Mikä on mielestäni aika iso valhe. Parisuhde kiriisin aiheuttaa aina toinen! faktaa!
"Kriisiin aiheuttaa yleensä aina toinen"
Mihin perustat tämän väittämätän, että kriisit olisivat aina vain toisen puolison aiheuttamia? Eikö parisuhteessa ole kaksi ihmistä arkea jakamassa? Mielestäni se on älytön ajattelutapa, että vain toinen osapuoli olisi yksin syyllinen kriisiin. Kykenemättömyys puhua tunteista ei tarkoita välttämättä tunneköyhyyttä. Ymmärrän toki sinuakin, itselläkin on kokemusta ihmisestä joka ns. "karkaa" käsittelemästä asioita, mutta se asioiden käsittelykään ei aina auta kun parisuhteet ovat niin monimutkaisia ja työtä vaativia.
Meille kävi juuri niin, että unohdettiin huoltaa parisuhdetta ja sitten kun olisin ollut valmis taas panostamaan niin toinen vastaavasti ei halunnut jne. En siltikään osaisi syyttää siitä yksin itseäni tai toista osapuolta. Toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta kulmia voi hioa itsestään ja tulla paremmaksi ihmiseksi. Jos parisuhteen lähtökohta on se, että muututaan sellaisiksi kuin toinen haluaa niin se voi johtaa tunteiden kuolemaan. Mielestäni aito vilpitön rakkaus on toisen hyväksymistä vikoineen päivineen. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta jos suhteessa haluaa muuttaa koko ajan toista tai joutuu muuttamaan koko ajan itseään toisen mieliksi niin....
Edellisen kriisin aiheutti tosiaan mieheni. Toinen nainen on vahvasti ajatuksissani, koska tuolloin miehen käyttäytyminen oli hyvinkin vastaavaa ja lopulta jäi kiinni pettämisestä. Kriisistä selviämistä otin toki oman vastuuni, mutta pettämisestä en. Tälläkään kertaa ei parisuhteessamme ole ollut suurempia ongelmia. Toki pientä silloin tällöin, mutta suhteellisen tasaista arkea jo liki 20 vuotta eletty. Lapset on jo isompia, mutta kotona asuvat. Mies on heillekin todella vaativa, kiukkuinen ja hermostunut. Aika ajoin suhteemme aikana mies on käynyt jotain henkilökohtaista kriisiä läpi, pettämistä ollut vain sen kerran tai ainakaan ilmitullutta.
Senpä vuoksi kauhean tosissaan en ole ottanuttuota eroa, kun tätä on ollut ennenkin. Joskin tällä kertaa tuo raivo on jotain ihan käsittämätöntä. Ehkäpä tässä olisi itselläkin vielä tulevaisuudessa mahdollisuus normaaliin ja onnelliseen parisuhteeseen. Kovasti olen itse yrittänyt ja tehnyt työtä yhteisen elämän eteen vuosien varrella. Tällä kertaa varmaan pitää laittaa mies matkoihinsa. Nuo toiset naiset, jos niitä on selviävät kyllä aikanaan.
Pettäminen on tietysti aina väärin eikä siitä tarviikkaan ottaa vastuuta. Syy pettämiseen on siis ollut hänen kriisi ei se, että teidän väliltänne olisi puuttunut läehisyyttä ja makuukammari elämää? Raivoavan aikuisen katselu on varmasti lapsillekin raskasta, joten olisi hyvä jos saisitte tilanteenne rauhoittumaan. Suostuisiko mies ulkopuoliselle juttelemaan jos vaikka menisitte terapiaan? Vaikka päätyisittekin eroon, voisi siitä olla jatkon kannalta hyötyä molemmille.
Sillä kriisillä tarkoitinkin sitä pettämistä! Silloin kun suhteesta jompikumpi pettää niin siinä on avioliitto kriisiä ja siitä ei voi molempia syyttää missään nimessä. Se vika on pettäjässä ja se pettäjä aiheutti sen kriisin. Näin tosiaan minun tarkoitus oli. Jos suhde kuolee on taas eri asiansa. Meillä ei tosiaan suhde ollut kuollut, Seksi toimi kaikki oli täydellistä. Mutta hänellä itsellään oli jokin ongelma mihin minä en voinut auttaa ja hän näytti sen tuolla tavalla minulle sitten. Ja joo henkiin jää erosta, minulta melkein vei hengen. Jäin henkiin joka tapauksessa ja ennen eilista joka ikinen päivä toivoin etten heräisi enää aamulla. Päivä päivältä tuntui pahemmalta. Mutta nyt kun olen täältä lukenut näitä samoja tapauksia niin on minua auttanut. Elämä jatkuu vaikka tuntuu että on todella yksinäinen ja kaikki muut jatkaa elämäänsä ja minä juuttunut samaan paikkaan. Minun pitää tehdä töitä ja tehdä 2 pientä lasta onnelliseksi. En usko että voin ikinä enää olla ehjä tämän jälkeen. Mutta joo henkiin jää.
Meillä oli läheisyyttä ja seksiä ihan siihen saakka kuin mieheni suhde oli alkanut. Huomasin kyllä heti eron entiseen ja kysyinkin syytä. Vastaukset olivat, että nyt on vaan vähän valjuksi vaihe sen suhteen ja työstressi vaivaa. Ja onhan noita nyt parisuhteeseemme mahtunut joku muukin vähän hiljaisempi jakso. Nytkin seksiä on ollut vain "sovintopäivinä" ja läheisyyttä kovin vähän, mutta ennen matkaani oli aivan normaalisti. Eikä mitään muitakaan riitoja vähään aikaan lainkaan.
Enkä minä toki onnetonta miestä väkisin avioliitossa pidä. Senkun menköön, vaikka sitten sen uuden onnen perään. Totuus kuitenkin on, että vaimosta ja perheestä pääsee suhteellisen helposti eroon, mutta itseään ei voi paeta. Hänen kriisiään tämä selvästi taas on. MUTTA hoitaisi nyt tämän kunnialla, eikä tällä tavalla.
Kyllä. Meille tosiaan kävi niin, että ongelma on hänessään. Ja hän halusi muuttaa elämänsä kääntämälle selkäänsä perheelleen ja jättämällä kaikki velat meille ja rakastui samantien uuteen naiseen ja muutti tämän luokse ja väittää minulle, että on muuttunut mies ja hän rakastaa tätä kakkosta ja aikoo häntä kohtaan tehdä oikeen, siis tämä suhde on kestänyt vasta pari kuukautta. Minä olen myös sitä mieltä, että perhettään voi paeta, mutta itseään ei voi paeta ikinä. Voimia kuitenkin kaikkeen.
Itse en jaksaisi tuollaista eipäs-juupas-kenen-syy/kriisi jne. -linjaa hetkeäkään. Jos toinen sanoo kerrankin haluavansa erota, vaikkapa ihan ilman syytä, niin sitten eroa pitää hakea. Piste. Jos toinen alkaa vetää sanojaan takaisin, niin täyttäisin planketit itse ja toimittaisin käräjäoikeuteen. Aika ihmeellistä draamaa tuollainen temppuilu mieheltäsi, mutta ihan samaa voi sanoa sinusta.
Nostan sulle alli sit kyllä hatun, että elämä voisi sinulle olla näin yksinkertaista ja niinhän se onkin, mutta ihmiset sen itse tekee siitä draaman. Mutta Vittu kun sulla on pitkä historiaa jonkun kanssa niin se ei vaan niin tapahdu, että sammutat vaan tunteesi pois ja nyt kaikki hyvin.. Hienoo jos sinulla sellasta. Olen lukenut sinun muitakin kommentteja muissa keskusteluissa. Mitä muuten teet täällä jos sulla asiat kerran niin hyvin ja kaikki niin yksinkertaista?
" Mitä muuten teet täällä jos sulla asiat kerran niin hyvin ja kaikki niin yksinkertaista? "
Aikuisten oikeasti hei. Kenelläkään ei ole kaikki helppoa ja yksinkertaista. Ongelmissa auttaa vain niiden ratkaisu. Mielestäni ap:n tapauksessa kannattaa miettiä mitä tarkoittaa sanonta "kunnon sotamies tietää milloin antautua". Tuohon sopisi myös muunneltu sanonta "ei ole tyhmää kiukutella ja ärjyä jatkuvasti, mutta tyhmää on sietää sellaista".
Tiedän myös tapauksen, jossa aviomies käyttäytyi juuri samoin kuin sinun miehesi. Hän oli vaimolleen myös ärtyisä, levoton ja ei ollut keskusteluyhteyttä. Mies teki vaimonsa olon hankalaksi, että vaimo ottaisi eron. Mutta kun se konsti ei auttanut, ottaa nyt itse eron.
Juu, sama homma mulla. Nyt kun mietin asiaa, Mies oli ihan kuin kiukutteleva, mököttävä rajojaan kokeileva teini minua kohtaan. Täynnä angstia ja sukeutui täysin. Poistui paikalta, välinpitämätön, ei edes katsonut minua saati puhunut minulle. Ja loppuhuipennuksena, kun halusin selvittää ongelmiamme ja hänen elämänkriisiään (perheneuvola, terapia yms MIKÄ tahansa keino, jolla hän avautuisi, ja kertoisi mietteitään) minut sitten jätettiin kylmästi.
Itseni ja elämäni rakentelu lasten kanssa on tässä meneillään...tsemppiä. Älä suostu huonoon kohteluun. Oikeasti.
Mies haastaa riitaa, kiukuttelee, temppuilee, ärsyttää jne. Mitä teet tuollaisella miehellä? Miksi kestät häntä? Yksikään oman arvonsa tunteva ei kyllä kestäisi.
Viikon olen nyt taas seuraillut tilannetta.. En kyllä alkuun sietänyt tilannetta ollenkaan vaan annoin takaisinkin sopivan ajan tullessa. Lasten edessä en riitele, muuten on kyllä tiukkojakin keskusteluja käyty. Nyt on alkanut huvittaa!! Mitä ihmettä tosiaan teen tuollaisella miehellä.. Enpä oikein itsekään tiedä. Hyvä isä ja aviomies hän on suurimman osan avioliittomme ollut, parempikin. Ehkä se on se tahtominen vaikeinakin aikoina, tuleehan niitä jokaiseen avioliittoon. Jotain kriisiä mieheni tuntuu läpi käyvän tai sitten hänellä voi olla se suhdekin. Selviää varmasti aikaan. Meillä on mukava yhdessä rakennettu elämä, sekin varmasti vaikuttaa.
Täytyy kyllä sanoa, että silmiä avaavaa aikaa tämä on ollut.