En voi ymmärtää ihmisiä jotka valittavat läskejään mutta eivät tee mitään sen eteen, että pääsisivät niistä eroon. Tai no, tekevät ja sitten jättävät homman kesken tai tekevät sen puolivillaisesti niin, että käydään lenkillä ja luullaan että sen jälkeen voi syödä sen 4000 kalorin hampparin hyvillä mielin palkinnoksi "puurtamisesta". Äly hoi.
Olen itse hoikka ja saan usein kuulla että eikö ole vaikeaa jatkuvasti kytätä mitä syö. No ei todellakaan ole, enkä edes varsinaisesti "kyttää" mitä syön, terveellisesti syöminen tulee luonnostaan. Syön ravinteikasta ruokaa joka ei jätä sijaa älyttömille mieliteoille. Jälkiruokiakin syön päivittäin, erilaisia rahkoja, smoothieita, hedelmiä, jugurttia hunajalla, tummaa suklaata silloin tällöin ja ei varmasti himoita syödä mitään ylimääräistä sokerihöttöä, kun on jotain noista syönyt kunnon aterian jälkeen. Makeanhimo tyydyttyy vaivatta kun ei ylläpidä tolkutonta sokerihimoa syömällä yltiösokerisia, epäterveellisiä välipaloja.
Koskaan en mene tyhjällä vatsalla nukkumaan tai aloita päivääni näännyttämällä itseäni, päin vastoin, pidän huolen etten ns. näe nälkää päivän aikana ja nautinkin ruokaa 2-3 tunnin välein. En ahda vatsaa täyteen yhdellä aterialla niin, että seuraavan kerran jaksaa syödä vasta kuuden tunnin kuluttua. Ensinnäkin se venyttää vatsalaukkua ja ateriakokoa saisi jatkuvasti kasvattaa > väistämätön lihominen. Lisäksi se jumiuttaa aineenvaihdunnan aika mukavasti. Tasainen kylläinen olo (ei ähky) on toimivinta aivan kaiken kannalta, niin jaksamisen, aineenvaihdunnan kuin verensokerinkin kannalta. Uskokaa myöskin, että ei ne pussikeittodieetit toimi. Ei tarvitse olla kovinkaan fiksu tajutakseen, että kroppa vaatii kaksin mitoin takaisin, kun sitä ensin näännyttää ja sanoohan sen jo järkikin, että näännytyksen jälkeen kynnys sortua vielä pahemmin epäterveelliseen ruokaan on madaltunut naurettavan pieneksi. Ei voi liikaa painottaa vanhaa kliseetä, että hoikistuminen JA hoikkana pysyminen vaatii kokonaisvaltaisen ja pysyvän ruokavaliomuutoksen.
On todella turhauttavaa kuunnella tuttavien jatkuvaa ininää siitä, kuinka se on niin epäreilua että minä se vaan pysyn mitoissa ja he lihovat "vaikka mitä tekisivät", pyh sanon minä, olisin aivan samanlainen pullukka jos söisin kuten he. Syyn tähän voi löytää täysin ja puhtaasti vertailemalla ruokavaliota ja elämäntapoja yleensäkin, ei se mitään ydinfysiikkaa vaadi, että osaa olla lihomatta. Liikuntaakaan ei sovi unohtaa, sehän nyt on itsestäänselvyys.
Jos syö arkipäivisin salaattia ja viikonloppuna rohmuaa lähikaupan sipsit ja karkit niin ei voi kuin syyttää itseään jos "laihdutus" ei toimi. Voitte olla varmoja että minäkin pullahdan muodottomaksi jos ylläpitäisin herkkuhimoa joka viikonloppu, saati joka päivä. Ihminen kaipaa luontaisesti monipuolista ravintoa, myös vähän makeampaakin, tähän riittää vallan mainiosti esimerkiksi aikaisemmin mainitsemani jälkkärini, mitään muuta ei yksinkertaisesti kaipaa kun tottuu siihen, ettei keho tarvitse säkillisiä sokeria ollakseen tyydytetty.
Tämän natsiviestin jälkeen on mainittava, että todellisuudessahan olen mitä lempein enkä välitä tuon taivaallista siitä, onko joku lihava vai ei. Ainoa, mikä kalskahtaa korvaani on, kun joku kitisee minulle jostakin, mistä voi syyttää täydellisesti itseään.
Olen itse hoikka ja saan usein kuulla että eikö ole vaikeaa jatkuvasti kytätä mitä syö. No ei todellakaan ole, enkä edes varsinaisesti "kyttää" mitä syön, terveellisesti syöminen tulee luonnostaan. Syön ravinteikasta ruokaa joka ei jätä sijaa älyttömille mieliteoille. Jälkiruokiakin syön päivittäin, erilaisia rahkoja, smoothieita, hedelmiä, jugurttia hunajalla, tummaa suklaata silloin tällöin ja ei varmasti himoita syödä mitään ylimääräistä sokerihöttöä, kun on jotain noista syönyt kunnon aterian jälkeen. Makeanhimo tyydyttyy vaivatta kun ei ylläpidä tolkutonta sokerihimoa syömällä yltiösokerisia, epäterveellisiä välipaloja.
Koskaan en mene tyhjällä vatsalla nukkumaan tai aloita päivääni näännyttämällä itseäni, päin vastoin, pidän huolen etten ns. näe nälkää päivän aikana ja nautinkin ruokaa 2-3 tunnin välein. En ahda vatsaa täyteen yhdellä aterialla niin, että seuraavan kerran jaksaa syödä vasta kuuden tunnin kuluttua. Ensinnäkin se venyttää vatsalaukkua ja ateriakokoa saisi jatkuvasti kasvattaa > väistämätön lihominen. Lisäksi se jumiuttaa aineenvaihdunnan aika mukavasti. Tasainen kylläinen olo (ei ähky) on toimivinta aivan kaiken kannalta, niin jaksamisen, aineenvaihdunnan kuin verensokerinkin kannalta. Uskokaa myöskin, että ei ne pussikeittodieetit toimi. Ei tarvitse olla kovinkaan fiksu tajutakseen, että kroppa vaatii kaksin mitoin takaisin, kun sitä ensin näännyttää ja sanoohan sen jo järkikin, että näännytyksen jälkeen kynnys sortua vielä pahemmin epäterveelliseen ruokaan on madaltunut naurettavan pieneksi. Ei voi liikaa painottaa vanhaa kliseetä, että hoikistuminen JA hoikkana pysyminen vaatii kokonaisvaltaisen ja pysyvän ruokavaliomuutoksen.
On todella turhauttavaa kuunnella tuttavien jatkuvaa ininää siitä, kuinka se on niin epäreilua että minä se vaan pysyn mitoissa ja he lihovat "vaikka mitä tekisivät", pyh sanon minä, olisin aivan samanlainen pullukka jos söisin kuten he. Syyn tähän voi löytää täysin ja puhtaasti vertailemalla ruokavaliota ja elämäntapoja yleensäkin, ei se mitään ydinfysiikkaa vaadi, että osaa olla lihomatta. Liikuntaakaan ei sovi unohtaa, sehän nyt on itsestäänselvyys.
Jos syö arkipäivisin salaattia ja viikonloppuna rohmuaa lähikaupan sipsit ja karkit niin ei voi kuin syyttää itseään jos "laihdutus" ei toimi. Voitte olla varmoja että minäkin pullahdan muodottomaksi jos ylläpitäisin herkkuhimoa joka viikonloppu, saati joka päivä. Ihminen kaipaa luontaisesti monipuolista ravintoa, myös vähän makeampaakin, tähän riittää vallan mainiosti esimerkiksi aikaisemmin mainitsemani jälkkärini, mitään muuta ei yksinkertaisesti kaipaa kun tottuu siihen, ettei keho tarvitse säkillisiä sokeria ollakseen tyydytetty.
Tämän natsiviestin jälkeen on mainittava, että todellisuudessahan olen mitä lempein enkä välitä tuon taivaallista siitä, onko joku lihava vai ei. Ainoa, mikä kalskahtaa korvaani on, kun joku kitisee minulle jostakin, mistä voi syyttää täydellisesti itseään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoitat asiaa.
Nuorena olin hoikka. Sitten kilot alkoivat kertyä yksi toisensa jälkeen. Edelleen tuntuu, että olen ainoa, joka on huolestunut kiloistani. Olen lievän ylipainon puolella.
Olen päättänyt jo aikaa sitten laihduttaa. Nyt aikeeni on todellisempi. Teoriaa ei ole helppo laittaa käytäntöön. Nyt minulla alkaa olla sopiva ruokarytmi selvillä ja kiloklubin ansiosta myös suunnilleen se, mistä päivittäiset kalorit tulevat.
Muistelen sitä hoikkuuden aikaa. Silloin tuntui olevan aina nälkä ja saatoin syödä ihan kuinka paljon tahansa. Tosiasiassa normaali syömiseni oli pienempää kuin nyt. Ihan sellaiselle nälkäkuurille en voi ryhtyä. Tällä hetkellä liikunnalle on vähän aikaa, nuorena saattoi mennä monta tuntia viikossa tanssiessa ja muu liikkuminen päälle.
Opettelen tätä annosten pienentämistä. Minulla ei edes ole erityisen huonoja tapoja. Ihan tavallisesta ruoasta pitää vähentää.
Milläs mä sulle ymmärrykseks muutun. Jotkut lääketieteen asiantuntijat onneksi jo ymmärtävät ongelman monimutkaisuuden.
Pitkälti on itsestään kiinni mutta on myös kilpirauhasen toimintaongelmia monilla.
Uusi trendi laittaa lihominen kilpirauhasen piikkiin.