Olen nuori 20v mies. Lähdin n. 2 viikkoa sitten lomalle ystävieni kanssa (miehiä ja naisia), jolle olin heidän kanssaan yhdessä kerännyt rahaa ja suunnitellut reissua jo monta vuotta. Kun olin palaamassa kotiin, tyttöystäväni petti minua naisen kanssa humalassa (hän on biseksuaali). Vain suutelua. Tyttöystäväni on vakavasti masentunut ja ahdistunut, ja hän jäi omien sanojensa mukaan täysin yksin lähdettyäni, tai näin hän sanoi ennen lähtöäni. Hän ei silti estänyt minua lähtemästä, mutta oli vihainen ja ärtynyt koko 5 päivää kestäneen matkani ajan. Soittelin hänelle ja puhuin kuitenkin matkani aikana. Noh, suutuin tietenkin aluksi pettämisestä, kun sain tietää asiasta hänen ystävänsä kautta, ja lopuksi hän itse myönsi asian. Ajattelin, että voisin antaa asian anteeksi. Noh, tyttöystäväni yöpyi lähes jokaisen yön tämän naisen kanssa. Suutuin asiasta useita kertoja, mutta tämä ei loppunut. Myöhemmin hän kertoi minulle, että heillä on tunteita toisiaan kohtaan, ja heillä on säätöä. Maailmaltani putosi pohja. Samalla hän kertoi minulle, että yhteiset muuttosuunnitelmamme ovat olleet hänelle epävarmoja jo pitkään, ja hänen tunteensa ovat hiipuneet. Mitään tällaista hän ei ollut aiemmin puhunut minulle, vaan sanoi aina rakastavansa minua ja suunnitteli vielä lähtöäni edeltävänä päivänä muuttoa iloisesti kanssani. Ensin hän jo jätti minut, kun pettämisestä oli kulunut n. 4päivää. Sitten sovimme tauon, ja toissapäivänä hän jätti minut, kun kuulemma ahdisti olla kanssani.
Yritän säilyä hänen ystävänään ja tukea häntä, enkä halua menettää häntä. Rakastan häntä niin paljon, ja olen rakastanut jo ennen kuin n. 1½ vuotta sitten aloimme seurustella, ja hänkin rakasti minua. Tämä nainen kenen kanssa hänellä on nyt säätöä, on mielenterveysongelmainen sekakäyttäjä, joka käyttää mielestäni tyttöystävääni vain hyväksi. Hän on myös alkanut tämän naisen kanssa juomaan alkoholia, ja on kuluneen viikon jokainen päivä juonut edes vähän, ja n. 5 päivänä ollut täysin kännissä. Tämä nainen tuhoaa tyttöystäväni elämää omilla ongelmillaan, ja tyttöystäväni pyrkii huolehtimaan hänestä, vaikka oma jaksaminenkaan ei riitä hänellä. Nainen on kuulemani mukaan myös sellainen, kenellä on säätöä kokoajan useamman kanssa.
Kuulemma hän ei tällähetkellä pysty olemaan kanssani, ja on helpottunut kun ei enää tarvitse seurustella kanssani, haluaa olla vain ystävä. Mutta miten tunteet muka voivat muuttua niin äkkiä? Kuulemma liekki sammunut, rakastaa edelleen, mutta ystävänä. Haluaa omien sanojensa mukaan todistaa itsensä vääräksi, ettei muka voisi enää koskaan olla kanssani. Ja sanoo, että todennäköisesti katuu vielä joskus, ja haluaa takaisin luokseni. Mutta tämän kaiken keskellä ystävänä oleminen on hankalaa, vaikka hän on aiemminkin ollut paras ystäväni. Ja pettämisestä on nyt n. viikko, ja tunteet heidän välillään syttyivät silloin. Minun tunteeni ailahtelevat laidasta laitaan, ja tämän kaiken keskellä tunnen, että rakkauteni häntä kohtaan vain kasvaa, ja se saa oloni vain huonommaksi.
Tekisin mitä vain että hän tulisi kuntoon ja jättäisi tämän naisen, jonka seura tuhoaa hänen oman jaksamisensa, joka on jo muutenkin lähellä nollaa. Tekisin myös mitä vain saadakseni hänet takaisin, sillä koskaan en ole mitään tai ketään yhtä paljon rakastanut, ja hänestä tunnen löytäneeni toisen puolikkaani.
Pisteet sille, joka jaksoi lukea. Ja tyttöystävästä puhun edelleen, sillä en tiedä kuinka hänestä puhuisin, se ex-liite on kumminkin minulle niin pahalta tuntuva nyt tällähetkellä. Kohtalotovereita/keittiöpsykologeja/tms apua tarvitaan. Tahtoisin hänet vain niin kovasti takaisin. Sydämeeni sattuu katsoa, kun hän tuhoaa itseään tämän naisen kanssa.
Yritän säilyä hänen ystävänään ja tukea häntä, enkä halua menettää häntä. Rakastan häntä niin paljon, ja olen rakastanut jo ennen kuin n. 1½ vuotta sitten aloimme seurustella, ja hänkin rakasti minua. Tämä nainen kenen kanssa hänellä on nyt säätöä, on mielenterveysongelmainen sekakäyttäjä, joka käyttää mielestäni tyttöystävääni vain hyväksi. Hän on myös alkanut tämän naisen kanssa juomaan alkoholia, ja on kuluneen viikon jokainen päivä juonut edes vähän, ja n. 5 päivänä ollut täysin kännissä. Tämä nainen tuhoaa tyttöystäväni elämää omilla ongelmillaan, ja tyttöystäväni pyrkii huolehtimaan hänestä, vaikka oma jaksaminenkaan ei riitä hänellä. Nainen on kuulemani mukaan myös sellainen, kenellä on säätöä kokoajan useamman kanssa.
Kuulemma hän ei tällähetkellä pysty olemaan kanssani, ja on helpottunut kun ei enää tarvitse seurustella kanssani, haluaa olla vain ystävä. Mutta miten tunteet muka voivat muuttua niin äkkiä? Kuulemma liekki sammunut, rakastaa edelleen, mutta ystävänä. Haluaa omien sanojensa mukaan todistaa itsensä vääräksi, ettei muka voisi enää koskaan olla kanssani. Ja sanoo, että todennäköisesti katuu vielä joskus, ja haluaa takaisin luokseni. Mutta tämän kaiken keskellä ystävänä oleminen on hankalaa, vaikka hän on aiemminkin ollut paras ystäväni. Ja pettämisestä on nyt n. viikko, ja tunteet heidän välillään syttyivät silloin. Minun tunteeni ailahtelevat laidasta laitaan, ja tämän kaiken keskellä tunnen, että rakkauteni häntä kohtaan vain kasvaa, ja se saa oloni vain huonommaksi.
Tekisin mitä vain että hän tulisi kuntoon ja jättäisi tämän naisen, jonka seura tuhoaa hänen oman jaksamisensa, joka on jo muutenkin lähellä nollaa. Tekisin myös mitä vain saadakseni hänet takaisin, sillä koskaan en ole mitään tai ketään yhtä paljon rakastanut, ja hänestä tunnen löytäneeni toisen puolikkaani.
Pisteet sille, joka jaksoi lukea. Ja tyttöystävästä puhun edelleen, sillä en tiedä kuinka hänestä puhuisin, se ex-liite on kumminkin minulle niin pahalta tuntuva nyt tällähetkellä. Kohtalotovereita/keittiöpsykologeja/tms apua tarvitaan. Tahtoisin hänet vain niin kovasti takaisin. Sydämeeni sattuu katsoa, kun hän tuhoaa itseään tämän naisen kanssa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ja vielä lisäys, nyt tyttöystäväni on perjantain jälkeen ollut epävarma siitä, onko hän sittenkin lesbo eikä biseksuaali.
Tyttöystäväsi on myös sekopää. Mielisairas ja seksuaalisuus vielä todella hakusessa. Kenties identiteettikin. Älä jää odottamaan häntä. Satutat muuten itses vielä monta kertaa. Tietysti jos haluat sekopäisen epästabiilin ihmisen puolisokses niin siit vaan. Älä odota sitten kummoisia elämältäs.
Tyttöystäväsi kuulostaa kokeilunhaluiselta, ehkä hän haluaa OIKEASTI tulevaisuuden sun kanssasi, mutta haluaa kuitenkin olla varma siitä, että näin on. Joskus biseksuaalin kanssa seurustellessani hänkin halusi kokeilla välillä toista miestä, mutta palasi kokeilunsa jälkeen luokseni, ja kokeilua kesti muutama kuukausi, jonka jälkeen hän palasi luokseni. Olimme onnellisesti yhdessä siihen asti, kunnes mies kuoli yhtäkkisesti. Kaipaan häntä edelleen joka päivä, sillä hän oli elämäni suurin rakkaus, ja jos vain voisin tehdä jotain saadakseni hänet takaisin, niin sen tekisin. Sinulla on nyt tässä meneillään aika, jolloin asia tuntuu toivottomalta, ja yhteenpaluu kaukaiselta, mutta olen varma siitä, että se tapahtuu vielä. Minullakin oli vaikeaa, ja yritin pysyä ystävänä, vaikka pahalta tuntui. Ja tämä asia oli minulle ja miehelleni vain hyväksi, sillä opimme toisistamme lisää, ja saimme puhuttua asioita, joita emme parisuhteessamme tajunneet olevan pielessä. Parisuhteemme oli tämän kokeilun jälkeen onnellisempi kuin koskaan ennen. Menimme naimisiin, hankimme kaksi lasta, ja toteutimme samalla omia unelmiamme. Mutta nyt ilman häntä olen taas onneton.
Jätä tuo tyttöystävä!
Siis olet vasta 20 vuotta ja aiot roikkua tuon biseksuaali/lesbotytön perässä!
Tule järkiisi!
Maailma on täynnä kivoja tyttöjä, ja vielä oikeita tyttöjä/naisia!
Täysin kauheeta! Oot säästänyt ja suunnitellut lomaasi monta vuotta ja tuo naikkonen ei ymmärrä ja salli sinulle mitään.
Ja humalassa, miten usein muuten? Vaikuttaa ihan oudolta tyypiltä!
Voisit puhua jonkun aikuisen miehen kanssa.
Vai onko niin, että oot eka kertaa kokeilemassa itse ja sorrut heti ensimmäiseen biseksuaaliseen/lesboon?
Vai onko sun aloitus provo?
Ihan sekopäistä juttua!
Koska oot noin nuori, niin siksi vastaan, voihan olla että tilanne on noinkin. Joka tapauksessa: irti tuosta suhteesta, - ja TILALLE TERVE SUHDE!
Kyllä aion ''roikkua''. Olen tuntenut hänet jo lähes kymmenen vuotta, ja hän on ollut paras ystäväni, ja olen rakastanut häntä enemmän kuin ketään muuta. Hän ahdistuu yksinolemisesta erittäin helposti, ja sille on syynsä jotka ymmärrän täysin, mutta jotka eivät silti tänne kuulu, eli kiusallaan hän ei niin tee. Ja vain humalassa nyt tämän yhden kerran, joka muutti asiat, ei koskaan muulloin. Ja tämä ei ole ensimmäinen kokeilukertani, vaan takana on kaksi pidempää suhdetta. Suhteemme oli terve, mutta hän ei, ja tiedän, että hänellä on mahdollisuudet toipua siitä, minkä lapsuuden trauma aiheutti hänelle.
Mä olen ite just niinku tää sun tyttöystävä. Lapsuuden traumat aiheutti masennuksen ja ahdistuneisuuden, enkä kykene olemaan yksin, mitä monet eivät käsitä ja luuleevat että ahdistun kiusallani. Olen myös biseksuaali (minkä kyllä arvelen johtuvan siitä, että menneisyyteni takia miehet vain ällöttävät heti ensinäkemältä, ja luulin olevani ajoittain myös lesbo) mutta ex-poikaystäväni ei minua ällöttänyt, sillä on oli lempeä, hyvä minua kohtaan ja muutenkin aivan täydellinen, ja rakastin häntä suunnattomasti. Sitten kun hän oli intissä, menin pettämään häntä ahdistuneena naisen kanssa, ja alkoholilla oli osuutta asiaan. Olin kiinnostunut tästä naisesta heti ensinäkemältä lähtien, ja typeränä ajattelin että se on syvempää ihastusta. Jätin poikaystäväni hänen takiaan, ja kadun edelleen. Olin niin tyhmä ja sinisilmäinen, nainen vain käytti minua hyväkseen ja kaipa minäkin häneltä jotain sain. Mutta sitten tällä naisella oli lisäkseni kaksi muuta naista, ja silloin päähäni syttyi valo. Aloin katua suunnattomasti, että olin karkottanut luotani ihmisen, joka rakasti minua aidosti päästä varpaisiin, juuri sellaisena kuin olen. Oli aina tukenani jos tarvitsin sitä, eikä koskaan tehnyt minulle mitään pahaa. Tällaisen ihmisen vaihdoin vain kusipäiseen naiseen? Yritin saada poikaystävääni takaisin, mutta hän vain sanoi että liian myöhäistä, katkaisi välit eikä koskaan enää aio puhua minulle. Tyhmyydestä sakotetaan, ja välillä rankasti.
No roiku sitten.
Omapa on elämäsi.
Mitäpä täällä valittelet?
Lue joku kirja läheisriippuvaisuudesta kuiteskin.
Monella muullakin on lapsuuden "trauma"= muotisana.
Jos sitoo itsensä jo 10-vuotiaana toiseen ihmiseen, niin mikäpä siinä. Mitenkä pitkiä nuo kaksi pitempää suhdetta oli? Kaksikymppisellä jo siis kolme pitempää suhdetta?
Milloin muuten ehdit elää nuoren miehen elämää?
Onko sulla aikaa omille harrastuksille?
Omille kiinnostuksille, vaan meneekö koko aika paijatessa traumaattisia?
Jatka rauhassa!
No kyselin lähinnä kohtalotovereita tms. Kaksi pidempää suhdetta ovat kestäneet 1,5-2v, eli eivät ne nyt mitään ihan lyhkäisiä. Tämän ikäisenä nuokin on jo kuitenkin pidempiä. No lapsuuden trauma on tässä tilanteessa täysin todellinen, eikä mikään ''muotisana''. Ja jos nuoren miehen elämä on baareissa rilluttelua ja ryyppäämistä (mikä on yleensä se käsitys), niin ei kiinnosta. Harrastuksia minulla on ja niille on aina ollut aikaa.
Kyllä sitä toivoa varmasti vielä on. Katsot nyt vain rauhassa tilannetta, ja pyrit olemaan ystävä, ja osoittamaan että oikeasti välität. Kun tyttösi tajuaa, millainen tämä nainen on, hän tulee luoksesi. Mutta aika on se avainsana! Tsemppiä!
no minulla on ystävä joka mielellään suutelis kännissä mutta on rakastunut mieheensä,en tiedä miksi se tekee sitä,onko bi vai onko se muotilepsoilua,jotain leikkiä eikä ollenkaan seksuaalista..mene ja tiedä!
Voi, haloo,
kuinka voi olla sokeutta nähdä oma tilanteensa. Alko, mt-ongelmat, seks.kokeilut ym. Koita ymmärtää, että jos vielä jäät tähän tilanteeseen, olet itse entistä rikkinäisempi enää aloittamaan terveempää ihmissuhdetta. Muuttakaa kaikki hulluutta ja haavoja hakevat saarelle ja pilatkaa elämänne ihan rauhassa. Älkää jääkö lasten ja nuorten sairaiksi esimerkeiksi. Herää!!
Aluksi: kaikki jotka selittelee jotaki että biseksuaalisuus on jotain kokeilua niin melko rasittavaa perseilyä. Jotkut saattavat etsiä seksuaalisuuttaan mutta sitä bisseilyä on ihan oikeasti olemassa, eli jos on jo useita vuosia ollut aidosti molempien sukupuolien kanssa niin en sanoisi enää "kokeiluksi". En ota kantaa siihen kauanko aloittajan tyttöystävän tapauksessa on aikaa kulunut biseksuaalina mutta kuitenkin.
Aloittaja pyysi samassa tilanteessa olleita. Tästä on jo MONTA vuotta mutta samantapainen kokemus. Seurustelin erään kanssa n. vuoden kunnes hän petti minua toisen kanssa. Yritin itse antaa tämän anteeksi ja unohtaa. Hän kuitenki jätti minut jonkin ajan päästä ja aloitti jonkun suhteen tapaisen tämän henkilön kanssa.
Ero oli itselleni vaikea mutta yritin pysyä ystävinä jollakin tapaa eksän kanssa. Myöhemmin hän halusikin minut takaisin mutta olin jo siinä vaiheessa mennyt eteenpäin enkä palannut vanhaan suhteeseen. Ainoa sanottava tästä on oikeastaan että voi olla että aika saattaa muuttaa asioita eron aikana siten, että otatki henkisen askeleen eteenpäin etkä halua tyttöystävääsi enää takaisin.
Itse en halunnut eksääni takaisin kuten kerroin, mutta se on vain minun kokemukseni asiasta :) En ehkä vain tajua kokonaan miten pystyt luottamaan tyttöystävääsi enää tuon jälkeen.
varmasti ihan mukava tyttö,älä syyttä suotta muutamasta pususta naisen kanssa jätä,varmaan pelkäsi ettet tule takaisin tai jotain.en pitäis vielä bissenä tai minään muutaman tuperän suutelon takia,onhan tuota tullut nuorena just ton ikäisenä itsekin pussailtua kännissä kavereita ihan vaan huvikseen.usko pois tuosta voi selvitä ellei nainen muutenkin out of control..
Nää piseksuaalit on ihan jees panoja, mut älä kuvittele että mistään suhteesta tulee semmoisen kannsa mitään. Eikä tartte ees olla varmuutta onko piseksuaali, jos ees väittää olevansa, tai luulee olevansa on jo enemmän ku liikaa.
Nimim. joskus sellaisten kannsa vehdannut.
Täysin sairas palsta tää.
Aloittaja, vaihda levyä!!!
Huvittavaa millasina ihmisinä täällä jotkut biseksuaaleja pitää. Ei me katella kaikkia ihmisiä sellasella uu panisin tota- katseella. Itse ainakin rakastun ja ihastun ihmiseen, sukupuolella ei väliä. Ja apn tyttöystävä(?) kuulostaa melko nuorelta ja kokeilunhaluiselta. Eiköhän hän tule takaisin, kunhan järjen valo syttyy. Ihailtavaa muuten, miten jotkut nuoret miehet jaksavat OIKEASTI yrittää välittää jostakusta päähänpotkitusta ihmisestä noin paljon, antaisin mitä vain kaltaisestasi.
Kamalaa miten asiat voi yhtäkkii mennä tollein! :(
Oot tosi kultainen kun rakastat häntä kaikesta huolimatta. Itse oon aika kostonhimoinen/raaka. Jos joku pettäisi minua, en antaisi anteeksi..tai olisi erittäin vaikeaa antaa anteeksi ja jatkaa siitä.
En tiedä, ehkä kannattaa odottaa vähän aikaa (mikä mulle olisi melkeimpä mahdotonta), jolloin tyttöystäväsi tutustuu paremmin siihen naiseen ja ehkä huomaa, että hän onkin ihan hirvee.
Uskon että tyttöystäväsi huomaa pian että olet paljon parempi ihminen kuin se nainen....ellei sitten tyttöystäväsi ole oikeasti niin tyhmä, ettei hän muka huomaa edessään täydellistä miestä!
Toivottavasti selviätte yli tästä "kriisistä" :/
Tjaa, ap kuulostaa lähinnä tyhmältä ja epätoivoiselta. Älkää väärin ymmärtäkö, kukapa meistä ei olisi joskus jonkun ihmisen takia tyhmä ja epätoivoinen, se on rakkautta se. Ja rakkaus sattuu, mutta se myös antaa paljon. Rakkaus on perseestä ja rakkaus on ihanaa. Toivottavasti tilanne ratkeaa, mutta älä koskaan luovuta rakastamasi ihmisen puolesta.