Olen 37-vuotias nainen, eronnut pari vuotta sitten hankalasta 11 vuoden avoliitosta, jossa oli mm. henkistä väkivaltaa ja pettämistä.. No, nyt olen huomannut, että sinkkuelämä on minulle kovin hankalaa.. Tai siis kyllä seuraa löydän melko helposti, mutta kukaan ei halua kanssani mitään vakavampaa.. Seksiä kyllä olisi tarjolla vaikka miten paljon.. Treffeillä olen käynyt, muutaman kanssa tapaillutkin, mutta jostain syystä miehet eivät rakastu tai ihastu minuun...
Sen olen huomannut, että minun on vaikeaa avautua miehelle tai puhua yhtään mitään syvällisempää, en halua myöskään tulla torjutuksi... Nyt olenkin jo varannut ajan psykologille, koska koen, etten pääse eteenpäin ihmissuhteissani..
Mitä mieltä olette myös siitä, että kuinka paljon ylipaino vaikuttaa miehen löytymiseen? Eron jälkeen olen laihtuntut jo 12 kiloa ja lisää pudotan koko ajan. Odotan kovasti, kun olen taas timmimpi ja kuinka se vaikuttaa viehätysvoimaani.. Huonossa suhteessa tosiaan pääsin lihomaan, koska exäni kommentoi kilojani negatiiviseen sävyyn... Muuten olen söpö ja viehättävä, fiksu ja kouluja käynyt.. Mutta voiko kiloilla olla noin suuri merkitys miehen saamiseen entä pitääkö naisen olla myös rikas??
Sen olen huomannut, että minun on vaikeaa avautua miehelle tai puhua yhtään mitään syvällisempää, en halua myöskään tulla torjutuksi... Nyt olenkin jo varannut ajan psykologille, koska koen, etten pääse eteenpäin ihmissuhteissani..
Mitä mieltä olette myös siitä, että kuinka paljon ylipaino vaikuttaa miehen löytymiseen? Eron jälkeen olen laihtuntut jo 12 kiloa ja lisää pudotan koko ajan. Odotan kovasti, kun olen taas timmimpi ja kuinka se vaikuttaa viehätysvoimaani.. Huonossa suhteessa tosiaan pääsin lihomaan, koska exäni kommentoi kilojani negatiiviseen sävyyn... Muuten olen söpö ja viehättävä, fiksu ja kouluja käynyt.. Mutta voiko kiloilla olla noin suuri merkitys miehen saamiseen entä pitääkö naisen olla myös rikas??
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitä, jos tutustuisi uuteen ystävään jonka kanssa ei sänkyyn? Siinä ei kiloja eikä ikää tarvitse mittailla. Sitten myöhemmin kumppania saalistaen menestykseen.
Niin, juttu on mielestäni silleen että sinun itsesi pitää määrittää elämäsi ja itsesi, missä olet omalla parhaimalla mukavuus alueella ja sen pitää sitten kelvata muillekkin. Tietysti, parisuhdetta ajattelen et voi vaatia mitään lihaksikasta ja komeaa adonista jos itsellään on kauheasti ylikiloja.Mutta, be point: ole se kuka olet. ulkopuolisia ihmisiä ei vain yksinkertaisesti voi kuunnella liiikaa. Jokainen kun on omaa mieltänsä joten kaikkia ei vain voi miellyttää.
Se että jos olet itseesi oikeasti tyytyväinen, ole rauhassa.Se joka sanoo että sinun pitäisi olla kauniimpi,hoikempi,timmimpi tai ettei sinulla ulkoista statusta yms. tarpeeksi, niin saa mennä menojaan.
ET kelpaa koska ylipainoinen mieskään ei kelpaa. Ylipainoa voi tulla myös lihaksista ja sitä naiset ei tajua jos pumppaat rautaa salilla kolme vuotta niin lihaksia voi tulla 8 kg verran ja siitä koostuu ylipaino suureksi osaksi. Naisilla taas ei lihakset kasva koska eivät nostele rautaa yhtä paljon. Minulle luonne merkkaa enemmän kun ylipaino mutta naisille luonne on vieras käsite. Muuten et olisi sietänyt väkivaltaista miestä.
Ei sillä ole mutta miehen ulkonäöllä on paljonkin väliä kun nainen tekee sen päätöksen kenen kanssa on ja silloin rumilla ei ole kysyntää markkinoilla.
Ihan kuin mulla... olen hieman vanhempi, mutta elin myös melko kummallisessa suhteessa 11 vuotta. Sain vihdoin sen päätöksen tehtyä, että nyt riittää ja sinkkuna olen ollut reilu kolme vuotta.
Tänä aikana "elpyminen" on selvästi ollut vaiheittaista. Ensin helpotusta ja oman pesän rakennusta. Sitten uusi suhde kokeilu joka tais olla vielä karmeempi kokemus kuin edeltäjänsä. Romahdin ja masennuin. Meni voimat . Hain apua sellasesta kriisinkäsittely jutusta minkä voi kirjallisesti omalla ajalla tehdä. Auttoi.. Meni noin vuosi kun aloin pikkuhiljaa elpyä.
Aina silloin tällöin jotain treffailua on ollut, mutta aika paljon sellasta ettei vois vähempää kiinnostaa. Sitten alkoi mennä lujaa. Juoksin baareissa ja shoppailin överisti. Olin laihtunut surressa kymmenen kiloa ja nyt aloin lihoa.
Eräs ihminen alko huomautella tupakan poltosta ja ikäänkuin haastoi lopettamaan sen. Lopullinen päätös tuli itteltä. Lopetin sen. Sai jollain ilveellä keploteltua ajatuksen salille menosta ja löysin siitä harrastuksen.
Olen edelleen ylipainoinen, mutta koska nyt on alkanut olla itseensä tyytyväinen. Sisäisesti onnellisempi niin ihan kuin tuuri olisi kääntynyt. ja näkyyhän se hyvä olo päällekkin. Nyt on noita kivojakin tyyppejä vastaan kävellyt. ei enää mielialahäiriöisiä, narkkeja, kriminaaleja... huh huh.
Eipä noita kivoja ole kauheemmin kilot haitannu. Kaikki ei ole niin pinnallisia.
Kannattaa mennä jutteleen ammattilaisen kans. Sehän on vain menneisyyden käsittelyä, eikä ainakaan pahasta. Kyllä ne solmut aukee sit pikkuhiljaa. Älä pidä ittes kans kiirettä.
Ittellä nyt viime aikoina on pörränny perhosia ihan simpelisti vain kun on niin pirun hyvä olla. Kaipa joku käppänä tohon tiensä löytää kun aika on otollinen.
Zemppiä sulle matkalla. tavotteet kandee pitää, mutta hiljaa hyvää tulee. Ja noitten aivojen heittoja ei kannata lukee. Ne ei tiedä mitä on eläminen tollasessa suhteessa. Ei siitä niin vain lähdetä.
Joku on sanonu, että puolet suhteen pituudesta menis toipumiseen.. kai pitää paikkansa.
Niin itsekin olen ehkä tässä törmännyt vääriin miehiin vaikka sinänsä kunnollisia ovatkin olleet.. Kovasti etsin jotain täydennystä sisäiseen kaipuuseeni, mutta sitten toisaalta tuntuu, etten voisi sietää ajatusta elää jälleen miehen kanssa parisuhteessa... Ja tosiaan aika harva täällä tietää mitä on elää yli kymmenen vuotta suhteessa, jossa alistetaan ja hiillostetaan henkisesti siitä ei ihan hetkessä toivutakaan, koska itsetunto on murentunut narsistisessa suhteessa.. Eli olen nyt ainakin iloinen, että olen varannut ajan ammattiauttajalle ehkä nyt olen valmis käsittelemään entisen suhteeni haavat.. Tosin en ole varma onko minusta loppujen lopuksi enää koskaan suhteeseen kenenkään kanssa...
Tosi iloinen olen uudesta muodonmuutoksestani, pian olen samoissa mitoissa kuin edellisen suhteeni alkuvaiheessa. Ja tosiaan nuo kaikki vaatimukset joita itselleni tällä hetkellä asetan ovat exäni vaatimuksia eli hän haukkui minua ulkomuodostani, taloudestani, käytöksestäni, mukamas saamattomuudestani, hän jopa uskotteli, etten varmaankaan voi saada lapsia vaikka mitään todisteita asiasta ei ole.... Tässä vaan muutama esimerkki....
Minullakin takana pitkä suhde, josta kesti liian kauan irtaantua. Mies ei ollut varsinainen narsisti, mutta minua syyllisti kaikista ongelmistamme ja pettikin kai. Itsetunto ei ollut paras mahdollinen suhteen loputtua, mutta olin päättänyt pärjätä, vaikka vaikeaa olisikin. Aikaa se toipuminen ottaa ja eron jälkeen ainakin itse olen muuttunut melko paljonkin, hyvään suuntaan haluan uskoa.
Et voi sietää ajatusta elämästä miehen kanssa, koska etsit vielä täydennystä sisäiseen kaipuuseesi. Et siis ole vielä oppinut olemaan itsesi kanssa onnellinen, etkä tiedä mitä vaatimuksia ja odotuksia voit asettaa toiselle, kun olet tottunut olemaan arvosteltavana ja aina se syyllinen. Suhteeseen ei voi lähteä toteuttamaan pelkästään toisen toiveita, koska muuten dynamiikka ja tasapaino ovat jo lähtökuopissaan väärin. Niin käy helposti, jos eksä on ollut alistava, narsistinen tai muuten vaan todella voimakastahtoinen. Pitää opetella omanarvontuntoa uudelleen ja ymmärtää, ettei enää suostu mihin tahansa, vaikka edelleen voikin joustaa ja kehittyä.
Itse olen pyrkinyt tekemään asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi ja edistävät hyvinvointiani, itseni takia enkä kenenkään muun. Onnittele itseäsi joka päivä, että olet aloittanut uuden elämän, pärjäät hyvin omillasi ja teet nyt oikeita asioita itsesi eteen etkä anna enää kenenkään lytätä sinua! Älä mene tässä kuitenkaan toiseen ääripäähän, sitä näkee ja kuulee usein. Entisestä hissukasta tulee mahdoton Justiina, joka on kasvanut niin ylivahvaksi ettei miehellä ole mitään tilaa eikä sanomista hänen elämässään.
Älä ota miesten tapaamista liian vakavasti, vaan sitten kun alat deittailla, tee se asenteella, että jokainen tapaaminen ja tapailu opettaa sinulle jotain. Fiksuista ihmisistä saat uskoa ja toivoa, että sellaisiakin on olemassa, ja vähemmän fiksuja tavatessasi opit sanomaan ei, asettamaan rajoja ja pysymään erossa vääristä tyypeistä. Koko ajan opit jotain ja kohtaamiset rikastuttavat elämääsi!
Suhdetta ei kannata aloittaa, jos ei koe olevansa siihen valmis, mutta toisaalta ei kannata kulkea liikaa silmät kiinnikään, vaan antaa elämälle mahdollisuus.
Jotta saisit suhteen, sinun pitää kasvaa henkisesti, koska tasapainoiset miehet edellyttävät samaa naiselta. Heittäydy elämän kannettavaksi, päätä luottaa ihmisiin ja heidän hyvyyteensä pitäen terveen järjen mukana. Kun pystyt antamaan itsestäsi jotain ja luottamaan toiseen, alat olla valmis. Ja mitä sitten vaikka pettyisikin uudelleen, on parempi niin, kuin kuolla sisäisesti ja itse ajaa itsensä yksinäisyyteen uutta sydämen särkymistä peläten. Pelossa eläen se sydän on rikki koko ajan kuitenkin!
Kuule, miesten logiikka menee tällä tavalla:
a) Lihava nainen, ei kelpaa muuta kuin pantavaksi.
b) Hoikka nainen, ei kelpaa muuta kuin pantavaksi.
c) Nainen, ei kelpaa muuta kuin pantavaksi.
Tämä sen vuoksi että pidemmissä parisuhteissa kerran pari olleet miehet ovat tulleet villiin toiseen nuoruusikäänsä, ja haluavat olla ns. vapaita.
tai sitten haluavat erittäin pikaiseen uuden kotihengettären ja mitä esittelykelposempi sen parempi... jos jarruttelet ei kun suraava hakuseen..
Miehen ylipaino on haitaksi treffailussa koska naiset on niin pinnallisia. Nainen kyllä löytää miehen kosa nainen on se joka valitsee ja varmasti löytyy joku hullu narsisti joka sinutkin huolii. Et vain tiedä sitä vielä että se on narsisti. Viime viikollakin kuntoilin 5 päivänä 170 kilsaa fillarilla mutta se nyt ei ketään kiinnosta jos mies liikkuu.
Tämä viimeinen selvensi paljon omalta osaltanikin kohtaloani, suurkiitos sinulle maskuliinisen syvyyspsykologian erikoisasiantuntija rva Jassoo!
Ne miehet, jotka tälläkin palstalla haaveilevat siitä hoikasta ihanasta naisesta, joka talutetaan alttarille, taitavat olla joko ne peräkamarinpojat jotka ovat neljäkymmentä vuotta odottaneet Neiti Oikeaa, tai miehiä joilla ei vielä ole lapsia ja yhtäkkiä keski-iässä tulee paniikki vihkaista itselleen synnyttäjä?
No mitähän jos naiset alkaisitte vähän liikkumaan? Itse aloitin pyöräilyn ja olen huomannut että pääasiassa miehet näyttää harrastavan jonkinlaista liikuntaa, äärimmäisen harvoin näen pyörämatkojeni aikana naisia jotka liikkuisivat muuten kuin moottorilla varustetuilla kulkuneuvoilla. Tänäänkin melkein repesin kun ainut naisnäky koko päivän kelailun aikana pullea blondi skootterin päällä.
"jostain syystä miehet eivät rakastu tai ihastu minuun".Siinäpä lause,herää tähän maailmaan kun et sen keskiö kuitenkaan ole!!!!!
Mitäs jos laihuttaisit.
Kantsii varmaan hitsin taulapäät lukea aloittajan viesti ensin ihan ajatuksella ennen kuin kommentoi mitään... Eli painoa on pudonnut jo yli kymmenen kiloa ja koko ajan tippuu lisää..... Enempi kommentteja tuohon henkiseen puoleen, johon ei kyllä täällä tunnu kovinkaan moneen älykkyysosamäärä riittävän......