Hei! Olen 16-vuotias poika, ja olen todella ujo. Tiedän että olen ehkä hieman nuori tälle palstalle, mutta omasta mielestäni 16-vuotitaat alkavat olla jo tarpeeksi varttuneita että pystyvät pidempäänkin suhteeseen.
Mutta siis ongelmani on se että todella paha ujouteni vaikuttaa suuresti seuraelämääni. En ole seurustellut vielä kertaakaan, enkä edes suudellut tyttöä... Ja nämä asiat johtuvat siitä ujoudestani. Minulla on tälläkin hetkellä eräs tyttö kenen kanssa olen puhunut jo viikkoja ja alamme olla läheisiä, ja meidän on pitänyt tavata jo muutamaankin kertaan, mutta olen keksinyt tyhmiä tekosyitä miksen voisikaan tavata juuri silloin. En tiedä mikä minua "kammottaa" tässä normaalissa tapaamisessa, ehkä se että en keksi puhuttavaa tämän tytön kanssa jne. Tapaaminen käy kiusalliseksi... Se voi kuulostaa normaaleiden ihmisten mielestä tyhmältä mutta oikesti tunnen noin.
Kysynkin siis neuvoa, että miten olisi mahdollista että rohkaistuisin "näissä" asioissa tai jos voisitte kertoa jonkinlaisia esimerkkejä joilla ymmärtäisin että tilanteessa ei ole mitään pelottavaa... Asia on minulle todella tärkeä joten arvostaisin jos saisin asiallisia vastauksia. :)
Mutta siis ongelmani on se että todella paha ujouteni vaikuttaa suuresti seuraelämääni. En ole seurustellut vielä kertaakaan, enkä edes suudellut tyttöä... Ja nämä asiat johtuvat siitä ujoudestani. Minulla on tälläkin hetkellä eräs tyttö kenen kanssa olen puhunut jo viikkoja ja alamme olla läheisiä, ja meidän on pitänyt tavata jo muutamaankin kertaan, mutta olen keksinyt tyhmiä tekosyitä miksen voisikaan tavata juuri silloin. En tiedä mikä minua "kammottaa" tässä normaalissa tapaamisessa, ehkä se että en keksi puhuttavaa tämän tytön kanssa jne. Tapaaminen käy kiusalliseksi... Se voi kuulostaa normaaleiden ihmisten mielestä tyhmältä mutta oikesti tunnen noin.
Kysynkin siis neuvoa, että miten olisi mahdollista että rohkaistuisin "näissä" asioissa tai jos voisitte kertoa jonkinlaisia esimerkkejä joilla ymmärtäisin että tilanteessa ei ole mitään pelottavaa... Asia on minulle todella tärkeä joten arvostaisin jos saisin asiallisia vastauksia. :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juu kyllä
Kyllä kaikkia jännitää tollaset tilanteet ihan varmasti ja oot säki ihan normaali. Kannattaa vaan rohkeasti nähdä ja ajatella että ei oo ainakaan mitään menetettävää. Sitten alkaa myöhemmin kaduttaa jos ette tapaa.
Olin itekki aluks tosi ujo tollasis mut kokemus tuo lisää itseluottamusta. Mutta vieläkin joskus saattaa pelottaa uusien tuttavuuksien tapaaminen. Kannattaa vaan yrittää olla oma rento itsensä!
Ole oma itsesi!
Hei! Ujopoika16 mis päin suomee asut?
Kiitoksia vastauksista! Ja vantaalla päin asun.
" jos voisitte kertoa jonkinlaisia esimerkkejä joilla ymmärtäisin että tilanteessa ei ole mitään pelottavaa... "
No itse voisin ainakin esimerkkinä kertoa että itse pelkäsin ja jännitin noita tilanteita ihan turhaan vuosia. Kerran sitten jotenkin unohdin jännittää kun tilanne tuli niin äkkiä eteen (eli ei ollut etukäteen sovitut treffit vaan törmäsimme vain tuttavaporukassa mutta jäimme sitten sattumalta kahden) ja kaikki sujuikin enemmän kuin hyvin. Tyttö tykkäsikin minusta juuri sellaisena kuin olin eikä häntä ujouteni haitannut ja rupesimme seurustelemaan.
Jälkikäteen täytyy vain ihmitellä miten saatoin hukata niin monta vuotta ihan turhaan jännittämiseen ja tekosyiden keksimiseen. Monta tilaisuutta meni sivu suun kun ajattelin vain että "ei se minusta kuitenkaan välitä" joten ei muka kannattanut edes yrittää. No ei sillä lopulta ollut väliä sillä olemme edelleen yhdessä tuon saman tytön kanssa ja onnellisia.
Rohkeutta sinullekin ja muista olla vain oma itsesi. Se riittää sillä suhteessakaan et voi olla mitään muuta kuin se mitä olet.
Oletko aloittaja miettinyt koskaan, mitä se ujous oikeasti on? Eikö se tarkoitakin sitä, että ei vielä tiedä eikä tunne edes oman itsensä kaikkia puolia saatika nyt sitten toisten ihmisten, elämän ja maailman kaikkia monimutkallisiakin juttuja.
Ainut apu ujouteen on tutustua itseensä tarpeeksi hyvin, niin että tietää miten suhtautuu asioihin ja aiheisiin, tuntemattomiinkin, kun niitä tulee vastaan. Se ei riitä, että tiedät ja tunnet ulkokuoresi, fyysisen puolesi, miltä näytät päältä päin. Pitää tutustua myös siihen ihmiseen, joka asuu sinun sisälläsi, siihen henkeen, joka miettii, ajattelee, arvottaa ja arvioi kaikkea ympärillään. Kaiken sen tiedon lisäksi, jota keräät esim. koulussa opiskellen.
Kun em. alkaa olla hyvä käsitys, ujous unohtuu, on jo jäänyt jalkoihin, taakse ja menneeseen elämään. Tällaista prosessia kutsutaan myös kasvamiseksi.