Mulla on sellainen mututuntuma, että jo sellasen yli 40-kymppisen homon on erittäin vaikeaa löytää kaveria. Nuoret homot ja vanhat homot, kaikki ne hakevat vain nuorta seuraa. Varmasti aivan toivoton tilanne on jo yli 50-kymppisillä.
Homokulttuurissa nuoruus on vieläkin palvotumpaa kuin heteroilla. Aivan kuin ei olisi olemassakaan keski-ikäisiä homoja ja vanhushomoja.
Homokulttuurissa nuoruus on vieläkin palvotumpaa kuin heteroilla. Aivan kuin ei olisi olemassakaan keski-ikäisiä homoja ja vanhushomoja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole tuollaista havainnut.
Mutta se on pistänyt aika monen homomiehen jutuissa korvaan, että rasvatonta ulkonäköä ihannoidaan sairaalloisuuteen asti.
Eräskin homokaveri puhuu itsestään "läskinä", vaikka todellisuudessa hänen rasvaprosenttinsa taitaa olla alle 10. Että olisiko anoreksiaa tai jotain, en tiedä.
Ja jokainen homotuttu (mies) treenaa ja jumppaa jatkuvasti, ja pelkää lihomista.
No, onhan tietysti myös Nalle-piirit, jotka ovat toisenlaisia. Mutta ihmetyttää, eikö ole mitään välimuotoa olemassa? Aika rankalta kuulostaa moinen elämä.
monen naisenkin elämä. Jatkuvaa treeniä ja painon sairaanloista tarkkailua.
Olen kuullut sellaisesta, että jotkut homomiehet yrittävät nelikymppisinä bailata ja stailata itseään kuin olisivat yhä parikymppisiä ja sille pyöritellään silmiä. Kaipa homojenkin odotetaan vanhemmiten rauhoittuvan ja vakiintuvan.
Täällä Suomessa taitaa olla vain hyvin pienet piirit. Kun menee New Yorkiin tai muuhun isoon paikkaan, näkee varmasti paljon monipuolisempaa valikoimaa.
Mutta olen itsekin käsittänyt että se ulkonäkö ja ikä on todella tärkeää ja elämä hyvin seksikeskeistä.
Arvelen sen johtuvan siitä että "normaali" elämä eli avioliitto ja lapset ovat olleet niin kaukaisia aiheita homojen maailmassa että ollaan keskitytty vain siihen fyysiseen puoleen.