Olen nuori nainen, todennäköisesti paskassa tilanteessa. Olen löytänyt haavetyöpaikkani, mutta sinne jäädäkseni pomo on antanut ymmärtää, että intiimejä "palveluksia" pitäisi suorittaa, olen myös huomannut merkkejä muiden tyttöjen kanssa kuhertelusta työpaikalla. Ala on vielä pahaksi onneksi sellainen, että minun pitäisi muuttaa toiseen kaupunkiin, jos haluaisin samantyyppisen työpaikan, mutta sitähän en aio tehdä. Olen siis loppuvaiheen opiskelija ja tulevaisuuttani miettimässä. Olen uskova ja minulla on periaatteita, olen yhden miehen nainen. Pomoni on tyypillinen pelimies, jolta varmasti löytyy vaikka mitä sukupuolitautejakin. En siis tiedä, kumpi olisi loppuelämäni kannalta onnellisempi vaihtoehto: suostua ja vaarantaa niin fyysinen kuin mielenterveytenikin (pomoni vaikuttaa mieleltään epätasapainoiselta), mutta saada tehdä työtä, josta olen teinistä asti haaveillut, en ehkä edes sovellu muunlaiseen työhön, en kuitenkaan tiedä, voisinko kunnioittaa enää itseäni, entä jos "hajoaisin" eikä työnteosta tulisi mitään. Vai jätän koko paikan ja teen "hanttihommia"/olen työttömänä loppuelämäni, sekin kuulostaa kyllä aika kamalalta. :( Olen ottanut yhteyttä häirinnästä vastaavaan tahoon, mutta pomoni on kuulemma niin tärkeä henkilö työpaikalla, etteivät he voi auttaa, hienoa. Kuulostaa ehkä omituiselta, mutten halua nyt tässä antaa liikaa täsmennyksiä, nettiä kun lukevat kaikki. Neuvokaa, pliis.
Unelma-ala vai itsekunnioitus
8
228
Vastaukset
- opiskellut
Itseään ei pidä myydä mistään hinnasta (raha, ura, menestys...). Olet nuori ja elämä edessä. Etsi muuta tekemistä. Opiskele tms. Itsekunnioitus pitää säilyttää, jos meinaa edes yrittää elää hyvää elämää.
- wondering1
No monta vuottahan tässä olen nyt jo tälle alalle opiskellut, eikä tällä koulutuksella taida edes saada paljon mitään muuta mielenkiintoista työtä. Eli suosittelet siis alanvaihtoa. Harmi, kun minulla ei vaan ole minkäänlaista plan B:tä, olen monta vuotta sellaisia yrittänyt miettiä. :( Eikä aikuiskoulutustukeakaan taida saada kuin vasta oltuaan 8v työelämässä tai jotain, sekin pitää ottaa huomioon, kun opintotuki on käytetty. Ainoa mahdollisuus olisi, että pomoni jättäisi minut rauhaan/vaihtaisi itse työpaikkaa jne., ehkä sellaistakin toivoa on syytä elätellä. Tästä tuli nyt kyllä vähän synkkä viesti, mutta niin on kyllä palstan aihekin. :)
- wondering1
wondering1 kirjoitti:
No monta vuottahan tässä olen nyt jo tälle alalle opiskellut, eikä tällä koulutuksella taida edes saada paljon mitään muuta mielenkiintoista työtä. Eli suosittelet siis alanvaihtoa. Harmi, kun minulla ei vaan ole minkäänlaista plan B:tä, olen monta vuotta sellaisia yrittänyt miettiä. :( Eikä aikuiskoulutustukeakaan taida saada kuin vasta oltuaan 8v työelämässä tai jotain, sekin pitää ottaa huomioon, kun opintotuki on käytetty. Ainoa mahdollisuus olisi, että pomoni jättäisi minut rauhaan/vaihtaisi itse työpaikkaa jne., ehkä sellaistakin toivoa on syytä elätellä. Tästä tuli nyt kyllä vähän synkkä viesti, mutta niin on kyllä palstan aihekin. :)
Sen verran täsmennän, että olen jo käyttänyt molemmat "opintotukikierrokset", ensin toisella asteella ja sitten korkeakoulussa, eli ennen alanvaihtoa pitäisi ilmeisesti siis tosiaan olla useita vuosia työelämässä. Tästä pitää kyllä ottaa tarkemmin selvää.
- opiskellut
wondering1 kirjoitti:
Sen verran täsmennän, että olen jo käyttänyt molemmat "opintotukikierrokset", ensin toisella asteella ja sitten korkeakoulussa, eli ennen alanvaihtoa pitäisi ilmeisesti siis tosiaan olla useita vuosia työelämässä. Tästä pitää kyllä ottaa tarkemmin selvää.
Toisia kun ei voi muuttaa eikä heitä määrätä lähtemään pois tms. Voi ainoastaan tehdä itseään koskevia päätöksiä. En tarkoita välttämättä alanvaihtoa.
Yleensä on kaksi vaihtoehtoa: pakene tai taistele. Kannattaa miettiä tarkkaan, mitä ne tarkoittavat käytännössä kunkin kohdalla kussakin tilanteessa. Taisteluun voisi olla mahdollisuutta, jos te kaikki yhdessä, joita pomo on lähennellyt otatte asian esiin ja vaaditte yhdessä sellaisen käytöksen loppumista.
Olisiko luotettavaa luottamusmiestä tai työsuojeluvaltuutettua tai liiton lakimiestä avuksi? Yksin ei yleensä pärjää. - wondering1
opiskellut kirjoitti:
Toisia kun ei voi muuttaa eikä heitä määrätä lähtemään pois tms. Voi ainoastaan tehdä itseään koskevia päätöksiä. En tarkoita välttämättä alanvaihtoa.
Yleensä on kaksi vaihtoehtoa: pakene tai taistele. Kannattaa miettiä tarkkaan, mitä ne tarkoittavat käytännössä kunkin kohdalla kussakin tilanteessa. Taisteluun voisi olla mahdollisuutta, jos te kaikki yhdessä, joita pomo on lähennellyt otatte asian esiin ja vaaditte yhdessä sellaisen käytöksen loppumista.
Olisiko luotettavaa luottamusmiestä tai työsuojeluvaltuutettua tai liiton lakimiestä avuksi? Yksin ei yleensä pärjää.Miten tämän selittäisin, ala on sellainen, että Suomessa on todella pienet piirit, kaikki tuntevat kaikki ja jos vielä ylipäätään talossa ovat, tarkoittaa se sitä, että ovat aikanaan suostuneet lähentelyihin, puhun siis naisista. Eli heistä en kyllä liittolaisia saa, ei kukaan halua riskeerata uraansa, ala on hyvin hierarkkinen ja pomoni tuon hierarkian "huipulla", tuntee kaikki tärkeät tyypit jne. Korruptoitunut paikka siis. Mietin kyllä jo välillä itsekin, että haluanko tosiaan olla tällaisessa paikassa töissä. Kiitos vastailusta! :) Etenemiseni tulisi vielä pitkään riippumaan tuosta henkilöstä, eli hänellä on hyvät mahdollisuudet kostaa ja "savustaa" minut ulos.
- opiskellut
wondering1 kirjoitti:
Miten tämän selittäisin, ala on sellainen, että Suomessa on todella pienet piirit, kaikki tuntevat kaikki ja jos vielä ylipäätään talossa ovat, tarkoittaa se sitä, että ovat aikanaan suostuneet lähentelyihin, puhun siis naisista. Eli heistä en kyllä liittolaisia saa, ei kukaan halua riskeerata uraansa, ala on hyvin hierarkkinen ja pomoni tuon hierarkian "huipulla", tuntee kaikki tärkeät tyypit jne. Korruptoitunut paikka siis. Mietin kyllä jo välillä itsekin, että haluanko tosiaan olla tällaisessa paikassa töissä. Kiitos vastailusta! :) Etenemiseni tulisi vielä pitkään riippumaan tuosta henkilöstä, eli hänellä on hyvät mahdollisuudet kostaa ja "savustaa" minut ulos.
Kamalaa, että tuollaisia paikkoja on vielä olemassa Suomessa 2000-luvulla. En olisi uskonut.
Itse kävisin keskustelemassa asiasta luottamusmiehen, työsuojeluvaltuutetun, liiton lakimiehen, työterveyslääkärin, psykologin... kanssa. Se selkeyttäisi omia ajatuksiani ja siten helpottaisi ratkaisun tekemistä. Tosin on syytä varautua siihen, että he kaikki eivät välttämättä ole tehtävänsä tasalla ja pelkäävät itsekin eivätkä ryhdy toimiin asian korjaamiseksi kuten laki velvoittaa. Kaikella on riskinsä.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tuollainen epäasiallinen käytös pitäisi tuoda julki ja tehdä siitä loppu. Se on lainvastaistakin. Yksin ei voi pärjätä.
- Jotainrupeaatapahtuu
Laita havainnollinen kirje näistä jutuista kaikille pomon tuttaville, vaimolle tietysti ennen kaikkea.
- wondering1
Tuota psykologia olen itsekin ajatellut, kiitos.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1025476
Suomen kaksikielisyys - täyttä huuhaata
Eivätkö muuten yksilöt pysty arvioimaan mitä kieliä he tarvitsevat? Ulkomaalaiselle osaajalle riittää Suomessa kielitai874783Työeläkeloisinta 27,5 mrd. per vuosi
Tuo kaikki on pois palkansaajien ostovoimasta. Ja sitten puupäät ihmettelee miksei Suomen talous kasva. No eihän se kas1394742Mikä on vaikeinta siinä, että menetti yhteyden kaivattuun, jota vielä ajattelee?
Mikä jäi kaihertamaan? Jos jokin olisi voinut mennä toisin, mitä se olisi ollut? Mitä olisit toivonut vielä ehtiväsi san3672159- 1031907
- 1021713
- 2561547
- 3691282
Pääsit koskettamaan
Sellaista osaa minussa jota kukaan ei ole ennen koskettanut. Siksi on hyvin vaikea unohtaa sinut kokonaan.591121- 2001040