Mistä revitte elämänilonne?

Pelailen tietokonepelejä ja katson joskus leffoja. Eihän siitä energiaa saa, mutta aika menee ihan kiitettävän hyvin ja ei tule sitten ajateltua niin yksinäisyyttä. Lisäksi tietysti kannattaa tarkistaa ravinnon saanti ja vitamiinit kohdilleen, nukkua riittävästi ja mielellään käydä vaikka kävelyllä ulkona joskus.

pienistä asioista vaihtelevasti päivittäin. Voi vaikka ajatella kuinka hienoa on, ettei ole mitään liikuntaa haittaavia asioita, kokkailla taas jotain itselle mieluisaa ja kehitellä sitä eteenpäin, huolehtia läheisten hyvinvoinnista, parantaa maailmaa vaikka ihan vähän, nauttia kun ei ole kiire minnekkään...elämänilo on pitkälti asenne- ja arvo-kysymys.

Minä en ainakaan mene järveen, enkä jordaaniin, muuta kuin uimaan.

Minun elämääni sulostuttavat ilkeät ihmiset ja valehtelijoiden klubit, mustasukkaiset työkaverit ja muut elämän pilaajat.

Sitten mulla on tuo valtava nurmikko, jota en nyt pysty saksimaan lyhyeksi, kun jalka kipsissä.

Et sattuisi tietämään/tuntemaan ketään juoppoa, joka tulisi mulle kesäksi pihapatsaaksi?

Esimerkiksi tänään oli hyvä päivä Aamupäivällä jooga, torille tomaatteja ostamaan. Kävelykadulla hijab-tapahtuma, missä rupattelin hetken tyttöjen kanssa. Fiksuja kauniita nuoria naisia. Tapasi pari tuttua, rupattelin, ostin italilaista jäätelöä ja nautin.

Kotona lämmin kylpy, possunpihvi ja uusia perunoita pannulle, suuri salaatti. Parvekkeelle syömään ja lukemaan Dexterin dekkaria. Toisella silmällä katselen läppäriä, mitä tapahtuu maailmalla ja facessa. Aina välillä pieni kettuilu sinkku-palstalle. Kinuskijäätelö, slurps.

Jatkan dekkaria Morsea odotellen, sen jälkeen onkin aika kellahtaa yöpuulle.

Aina ei tietystikään ole yhtä hyviä päiviä.

Yleisesti ottaen elämänlaatua kohottavat hyvät kirjat, hyvät tv-ohjelmat, riittävästi jäätelöä pakastimessa, hyvä kahvi sekä tietty nuo kaksi karvaista miestäni. Tyttärelle kuuluu hyvää, mistä äitinä olen onnellinen, ja häät lähestyvät, vain kolme viikkoa ja minusta tulee virallisestikin anoppi. Parin kuukauden kuluttua häät uusiksi heidän kotimaassaan, lippu on jo ostettu.

Kathmandusta vieläkin upeat fiilikset, niillä lentää kauan, kun paluumatkasta olen selvinnyt. Oikeastaan onnestani puuttuu vain työpaikka, alkaa vähän rassata. Ei nyt tietty kesällä, ei ehdi, mutta syksyllä...

Ei tarvi mitään repiä. Nuorena oli pitkä yksinäinen vaihe. Mulle se kypsytti järkeä. Osaan arvostaa tietynlaisia asioita.
Vaihdoin maisemaa ja siitä lähti uusi kehitysvaihe. Sain uskistyökaverin ja kaikki sujui tosi hyvin yhteen, työmoraali ja mieltymykset. Eikä ollut tuputtelua. Kiinnostuin ihan ite:) Kävin ns. vapaiden suuntien kokouksissa alkuun. Toisella kerralla pyysin rukousta itseni puolesta ja se usko tuli siinä, kun tunnustin Jeesuksen Jumalan pojaksi.
Kiinnostukseni kohteet on yleensäkin elämän kunnioittamisessa ja luonnon ihmeitä seuraan. Nytkin on haarapääskyllä poikaset mökin hirren päällä.

Mitään ihmeellisiä ajanvietejuttuja ei ole. Tavallista arkea vaan. No välillä pelaan bubbelia:) On mukavaa laittaa ruokaa tms. tavallisia.

Odota nyt rauhassa. Käy kokeilemassa eri harrastelaleja, jos joku nappaisi.
Kyllä se oma kulta aikanaan tulee.

Juon kaljaa

Kyllähän se niin on, että vittu ja viina miehen tiellä pitää. Jos ei ole ensinmainittua tarjolla, niin sitten kannattaa ottaa ilo irti jälkimmäisestä.

- Masturboin päivittäin
- katselen kadulla ja kaupassa ollessani nuoria naisia ja HAAVEILEN, että joskus saan edes yhden kerran koko loppu elämäni aikana