että pääsee yli ja eteenpäin? Saatan olla useita viikkoja etten ajattele toista mitenkään ja elän omaa elämää. sit jostain kuulen jonku laulun, joka muistuttaa meidän yhteisestä ajasta tai näen sattumalta kaupungilla, koulussa tai jossain toista niin koko maailma taas murenee, jalat ei jaksa kantaa ja lamaannun kun tajuaa vaan aina ettei toinen halua enää olla osa mun elämää
ei ollu mun ensirakkaus eikä toinenkaan, mut vei kyl sydämen niin täysin ku sen voi vaan viedä. Luulen välillä päässeeni jo yli, mutta ei, ku aina jostain joku siitä muistuttaa ja kaikesta siitä hyvästä mitä meillä oli. Ja ku sit se kaikki vaan loppu ku seinään.
ei ollu mun ensirakkaus eikä toinenkaan, mut vei kyl sydämen niin täysin ku sen voi vaan viedä. Luulen välillä päässeeni jo yli, mutta ei, ku aina jostain joku siitä muistuttaa ja kaikesta siitä hyvästä mitä meillä oli. Ja ku sit se kaikki vaan loppu ku seinään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla aikaa kulunut nyt puolitoista vuotta, eikä vielä ainakaan tunnu siltä että yli olisin päässyt. Kai se riippuu ihan tunteiden syvyydestä.. Ikääkin meikäläisellä jo yli 40 v, joten ihan ensirakkaus ei mullakaan ollut kyseessä.
Anna vaan ajan kulua, kyllä se siitä joskus helpottaa.. hope so. Näin ainakin itselleni uskottelen ja sitä päivää odotan, milloin ei enää satu.
jumaliste et tää olo on taas hirveä. En vaan tajua, et miten ei voi päästä yli vaikka monta monta kuukautta jo siitä ku erottiin. Miks tän elämän pitää olla näin paskaa et juuttuu johonki näin pahasti ja miks tän pitää olla niin paskaa ettei voi onnistaa sen unelmien kumppanin kans? sieltä ja syvältä kaikki
Sama fiilis,.käyn psykologille juttelemassa, mutta eihän se mitään auta.Mies vei minun elämäni kokonaan mennessään,enkä usko että kukaan muu sitä koskaan pystyy paikkaamaan, oli niin ainutlaatuinen mies ja suhde.Olosuhteet vaan vei siihen, että mies kyllästyi ja antoi periksi.
Joo itekki oon psykologille käyny jutteleen, mut mitä nekää voi tehä muuta ku kuunnella vaan ja yrittää antaa sympatiaa. Tajuun itekki et ei tätä tuskaa voi multa kukaan muu ku aika pois ottaa mut tää kestää vaan niin kauan... en usko et pystyn enää ketään löytään sellasta jonka kans pystyis samanlaisia hetkiä viettään. uudet tuttavuudet ei oo kiinnostanu ihan yhtään ja kukaan ei oo edes jalkoja vieny alta niinku toi. Vertaan vaan kaikkia siihen vaikkei kannattais, mut ku toinen oli niin uskomaton joka kantilta katottuna et ei sitä paremmaksi voi kukaan mennä. Kai se meilläkin olosuhteista kaatu tai jotain. Tai sit toisella ei vaan kasvanu tunteet yhtä suuriksi ku mulla. en tiedä... vituttaa ja ahistaa
Tulee sieltä se uusi ja parempi aikanaan, luotetaan vaan tulevaisuuteen ja annetaan ajan kulua, itsekin olin eilen ihan alamaissa, ei tarvinnut kun että näin yhden hänen pelehtivistä flirttailunaisistaan kadulla niin taas kaikki paha palasi mieleen. Mutta tänään on taas ihan hyvät fiilikset ja tulee päivä että ihmettelen, mitä hänessä oikein näin, minun täytyi olla sokea. Ja hän ei ole ainoa maailmassa, se uusi ja parempi siis tulee ja ollaan itsekin fiksumpia tällä kertaa.