Kertokaa minulle, te kaikki joilla on tällaisia ystäviä, miten te tulette heidän kanssaan toimeen? Oletteko luonteeltanne samanlaisia, vai sattuuko teidänkin sydämeenne aina välillä, kun ystävä on niin välinpitämätön?
Olen jo 40 nainen, ja minulla on ollut tällaisia ystäviä jo muutamia elämäni aikana. Aina on mennyt välit poikki, ja on harmittanut, koska heidän seurassaan oli niin hauskaa. Olen jäänyt kaipaamaan heitä, mutta en sitä huonoa puolta heistä. En vain jaksa tulla huonosti kohdelluksi.
Jos tällaista ylisosiaalista ystävää kuvailisi, niin minulle tulee mieleen iloinen kulkukoira, joka luppakorvat viuhtoen ja häntä heiluen kiertelee ympäriinsä, ja nuuskii ja tekee tuttavuutta kaikkien kanssa. Tällaisen ihmisen seurassa on hyvin hauskaa, mutta hän ei ota mitään vakavasti. Kaikki on pinnallista, ja hyviä ystäviä on olevinaan joka paikassa. Facebookissa on parisataa ystävää, kokoaika joku soittelee, menoa on sinne sun tänne.
Onhan ihan selvää, ettei tällainen viuhtoja pysty mihinkään syvälliseen ystävyyssuhteeseen. Ei muista sinun syntymäpäivääsi, ei muitakaan tekemisiä. Soittaa sinulle kun haluaa, mutta jos sinä soitat hänelle, niin voivoi kun on nyt kiire. Sinun pitää vain odottaa, koska hän taas armollisesti haluaa sinun seuraasi.
Olen jo 40 nainen, ja minulla on ollut tällaisia ystäviä jo muutamia elämäni aikana. Aina on mennyt välit poikki, ja on harmittanut, koska heidän seurassaan oli niin hauskaa. Olen jäänyt kaipaamaan heitä, mutta en sitä huonoa puolta heistä. En vain jaksa tulla huonosti kohdelluksi.
Jos tällaista ylisosiaalista ystävää kuvailisi, niin minulle tulee mieleen iloinen kulkukoira, joka luppakorvat viuhtoen ja häntä heiluen kiertelee ympäriinsä, ja nuuskii ja tekee tuttavuutta kaikkien kanssa. Tällaisen ihmisen seurassa on hyvin hauskaa, mutta hän ei ota mitään vakavasti. Kaikki on pinnallista, ja hyviä ystäviä on olevinaan joka paikassa. Facebookissa on parisataa ystävää, kokoaika joku soittelee, menoa on sinne sun tänne.
Onhan ihan selvää, ettei tällainen viuhtoja pysty mihinkään syvälliseen ystävyyssuhteeseen. Ei muista sinun syntymäpäivääsi, ei muitakaan tekemisiä. Soittaa sinulle kun haluaa, mutta jos sinä soitat hänelle, niin voivoi kun on nyt kiire. Sinun pitää vain odottaa, koska hän taas armollisesti haluaa sinun seuraasi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvä kuvaus :D Ei kai ystävyydessä muuta voi kuin hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on. Eihän se ole muuten ystävyyttä?
Eli nauttia ystävyydestä eikä odotella liikoja tuollaiselta tyypiltä. Hänellä on todnäk kuitenkin muutama ihminen, joiden kanssa ystävyys on syvällisempää, mutta et vain satu kuulumaan heihin.
Jos joku ei halua olla syvällinen ystävä niin ei kai sitä tarvitse nähdä hänen puutteenaan tai kenenkään vikana?
Eihän se minua haittaakkaan, ettei toinen halua olla syvällinen ystävä.
Mutta koen, että sellainen ihminen tekee elämäni hankalaksi. Minun pitää olla aina valmiina häntä varten, hänen ei ikinä minua varten. Jos minä tekisin samalla lailla, en ehtisi juttelemaan, en muistaisi hänen aikataulujaan, en syntymäpäiviään jne, niin me emme olisi ystäviä. Yksipuolisuus on tässä se ongelma.
Oletko varna, että hän myös ajattelee, että sinun pitäisi olla aina valmiina ja muistamassa? Tuollainen sukkuloitsija yleensä (jos oikeasti on suosittu ystävänä) ymmärtää ystävyyden hieman kevyempänä eikä ehkä sittenkään odota toisen olevan aina valmis.
Ymmärrän kyllä, miksi koet tuon rasittavana.
No juu, kyllä olen aika varma, että minun pitäisi olla aina valmiina. On mennyt välit poikki sillä tavalla, kun en ole ehtinyt juuri silloin kun hän on halunnut jotakin. Tai en ole iloisesti antanut anteeksi, kun hänelle on tullut tärkeämpää tekemistä, kuin tehdä jotain jo ennalta sovittua minun kanssani.
Tunnen, että se on oma vikani, en osaa olla niin kevyen ihmisen ystävä.
Jos jättää sovitut menot väliin tai suuttuu, ellei toinen muistakaan (vaikka ei itsekään muista), niin silloin minusta ei voi olla kyse sellaisesta ihmisestä, joka olisi todellisuudessa kovin suosittu ystävänä. Kun kerroit tuosta luppakorvaihmisestä, niin ajattelin varmaan vähän toisenlaista tyyppiä. Sellaista, joka on suosittu, ystävällinen ja muista kiinnostunut ja sillä hetkellä läsnä, mutta ei sitten kuitenkaan ole läheisempi ystävä (vaikka monet toivoisivat hänestä sellaisen saavansa).
Muuten kiinnitin huomiota, kun kirjoitat nytkin siitä, että ystävyyden epäonnistuminen olisi vika ja osaamattomuudesta kiinni. Eihän se ole sinun vikasi sen enempää kuin kenenkään muunkaan vika, jos ystävyys loppuu. Suurin osa ystävyyksistä loppuu jossain vaiheessa. Vain muutama ihminen on mukana läheisenä pitkiä aikoina. Itselläni on sellainen vain yksi ainoa (olen n50 ) Pidän itseäni onnekkaana, kun minulla on tuo ystävä ja vielä monta ystäväntapaistakin sekä tuttavia. Paljon on suhteita katkennutkin, ehkä sinäkin tässä yrität vähän miettiä miksi niin on käynyt. Sillä tavalla ystävyys onnistuu paremmin jatkossa.
Mäkin tunnen jonkun tuollaisen :) Kaiken lisäksi he pystyvät olemaan hyvinkin syvällisiä ja jakamaan kaikenlaista, seuraavassa hetkessä seuraavan kanssa ja sitä seuraavan ja jopa aivan uusien tuttavuuksien kanssa. Ehkä siinä onkin syy siihen, miksi he tutustuvat ihmisiin helposti ja ihmiset kiintyvät heihin hetkessä. Kaikki nauttivat heidän seurastaan! En siis minäkään näe sitä vikana, he ovat rakastettavia.
Olette jonossa :D Niin juuri, ehkä tässä on mitä suurimmassa määrin kyse ystävyyden määrittelystä ja arvostuksista. Eiköhän tuo ominaisuus ole eräänlainen lahjakkuus, mutta samalla rajoite, jos toinen osapuoli kokee läheisen ystävyyden määrittelyn toisenlaisena.Ystävyyden monesti ajatellaan olevan syvällistä uskoutumista vain yhdelle tai kahdelle ihmiselle jotka vuorostaan uskoutuvat samalla asteella takaisin.
Mutta sitten on ihmisiä, jotka suosivat kiertävämpää mallia. Eri ihmisiltä otetaan ja annetaan eri asioita. Se voikin olla ihan toimiva malli. Sanoisin, ettei tuo syvällisyys niinkään vaan kyky kuunnella ja arvostaa muita on sellainen, jonka ihmiset kokevat puoleensavetäväksi. Mutta jos ystäviä on paljon, ei aika aina riitä kaikille siellä kaukaisemmalla kehällä oleville, vaikka he siitä loukkaantuvatkin.
Kyky kuunnella ja arvostaa muita on ehdottomasti tuossa mukana, toisaalta myös kyky kertoa omista asioistaan hämmästyttävän vilpittömästi ja monipuolisesti, heihin on ikään kuin helppoa monien samastua. Vielä jos on lisämausteena rempseyttä ja huumorintajua, niin ehkä voisi todeta, että erinomaiset sosiaaliset taidot, sitähän se on.