"Uskomattomat" jäbät tai uskollisetkin, kertokaa järkensä ja tunteidensa kanssa kamppailevalle, onko nurmi vihreämpää aidan takana vai kannattaako parisuhteensa/perheensä kasassa pitämisestä taistella hinnalla millä hyvänsä?
Kaipaatte kuitenkin vähän pohjatietoja. Olkaa hyvä. Emäntäni on hyvä, ymmärtäväinen ja rakastava ihminen, mutta niin kuin arvaatte jotain on joko meikässä aidosti pilalla tai jokin puuttuu suhteestamme, koska olen sortunut harrastamaan seksiä toisen naisen kanssa.
Voihan himo. Onko mitään kokemuksia suhteen lopettamisesta ja sen jälkeisistä ajoista? Oliko parempi vaihtoehto pitää kiinni vai päästä irti? Ja mikä asia oli teidän tapauksessanne riittävä päätöksenteossa. Kiitos!
Kaipaatte kuitenkin vähän pohjatietoja. Olkaa hyvä. Emäntäni on hyvä, ymmärtäväinen ja rakastava ihminen, mutta niin kuin arvaatte jotain on joko meikässä aidosti pilalla tai jokin puuttuu suhteestamme, koska olen sortunut harrastamaan seksiä toisen naisen kanssa.
Voihan himo. Onko mitään kokemuksia suhteen lopettamisesta ja sen jälkeisistä ajoista? Oliko parempi vaihtoehto pitää kiinni vai päästä irti? Ja mikä asia oli teidän tapauksessanne riittävä päätöksenteossa. Kiitos!
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ei parane.Jos nainen sekoo naimisissa olevaan luottamusarvo on 0.Jos etit uutta maista erottuas eti mieleltään puhdasta.
Mikä tuon naimisissa olevan luottamusarvo on?
Pointti on, jos nainen sekoo naimisissa olevaan.
Pointti on täysin yhtäaikaisesti, naimisissa oleva sekoaa naiseen. Itseltä ei vaadita siis mitään missään tilanteessa.
Kauheeta, onko teitä paljonkin, jotka ulkoistaa oman moraalin ja vastuun?
Lopeta heti salasuhde, tuolle partnerille reilusti mutta jämäkästi ja kävele terapeutin vastaanotolle keskustelemaan ja avautumaan elämästäsi. Terapeutin kanssa, kun olet puhunut sille kaiken, mitä tapahtui, ristiriitaiset ajatuksesi, voitte pohtia tulevan.Heti. Ennen kuin pahenee. Älä liity sen miessakin joukkoon, jotka pettää hyvän vaimon, tulee ero, huono tai yksinäisyys tilalle. Elämäsi arvokkain asia on...älä hyvä mies enää riskeeraa sitä yhtään enempää.
Itse asiassa kyllä monesti vaihtamalla paranee, mutta vain tilapäisesti. Uusi suhde on tietysti alussa kiihkeä ja hyvin menee, mutta kun sitä arkipäivää on eletty tarpeeksi monta vuotta, ei ruoho ole enää vihreämpää aidan takana vaan uusikin kumppani alkaa kyllästyttämään. Uutuudenviehätys ei kestä kovin kauaa. Keskimäärin ehkä 3-4 vuotta ja sitten alkaa taas vieraat kiinnostamaan. Näin siinä melkein aina käy.
Taas näitä yleistyksiä! Mistä tiedät gappupit? Oletko tutkija?
Kyllä parani ainakin meillä ja alkoi 13. vuosi. Näinkin voi joskus käydä. Onko positiivisista tehty galluppia?
Meillä alkoi 15.vuosi kun jäi kiinni.
Ei varmaan sekään yllätys, että sinulta kyselee 13.v ihminen, joka pettämissivustolla uskollisuuden onnea vakuuttelee.
Niinpä! täällä kun kyseltiin että paraneeko vaihtamalla? Joskus paranee.
Ja mitä sitten vaikka se paranisi "vain" 3-4 vuodeksi jos ihminen on sen ajan onnellinen?
Meni jo metsään. Ihmiset noin yleensä haluavat yleensä uskollisia, pitkäikäisiä, jopa elinikäisiä liittoja. Suhdesekoilijoille kelpaavat muutaman vuoden hurlumheit, ja vaihtoon,taas uudet isät ja äidit lapsille. Yhdelle tietämälläni on ollut 9 eri äitipuolta.
Nojoo. Aloittaja puhuikin hyvästä vaimosta. Sut on vaihdettukin todella huonoon:) eli olet toiseksi huonoin;) ei siinä sen kummempaa. Näinhän se menee.
No ei ala, ainakaan vanhempana vieraat kiinnostamaan. Kovinkin pukki rauhottuu, kun ikä tekee tehtävänsä.
Ja sellaiselle vanhalle pukille nauraa jo kaalinpäätkin. Ja eiköhän se 'oma' vaimokultakin ala silloin jo omalta osaltaan maistelemaan nuorempia pukkikokelaita...
Sun pitää itse tietää ja päättää. Pohtia syntyjä syviä. Mikä se on joka puuttuu mielestäsi? Jokaisen on tehtävä oma elämänsä kiinnostavaksi. Kenenkään puoliso ei sitä yleensä tee pelkästään, vaikka olis Ridge tai joku kaunis nainen kyseessä. Mutta minkälaiset henkilökemiat on? Pariterapia vai ero? Mitä haluat elämässäsi?
Kyseessä on viiden vuoden suhde, lapsia ja yhteinen asunto. Viime vuosi on mennyt oikeastaan miettiessä juuri näitä. En ole kuitenkaan saanut tarpeeksi päätösrohkeutta eroon, mutta fiiliksistäni olen puolisolleni kertonut asioiden siitä muuttumatta. Edellen unelmat raikkaasta ja intohimoisesta suhteesta tai vapaudesta. Vastuuntunto on kuitenkin tallella ja koska emäntä on hyvä ihminen on kai pakka ainakin yrittää korjata asiat. En kuitenkaan haluaisi pelkästään lapsien takia sinnitellä.
jos mietit eroa ja petät jo niin meillä yksi elämä.jahkaile laimeassa suhteessa loppuelämä ja puntaroi olisko pitänyt uskaltaa.ei se niin mene että kyllästyy kaikkien kanssa.haloo.ainakin ottaisin selvää mitä elämä antaa.ihme kulissi pelleilyä.jää kitumaan kerta ei munaa lähteä.
jahkailija1,samaa mieltä, mitä tässä yhdessä ja ainokaisessa elämässä kannattaa kuluttaa aikaa jahkailuu, jos jo useitakin vuosia miettii, onko suhde se mitä parisuhteelta haluaa, siinähän se vastaus tulee miettiminen on jo sen merkki, asiat pöydälle, selvitetään ja jos ei voi selvittää sitten mietitään eroa ja aivan avoimesti yhdessä, kipeitä asioita mutta sitä se elämä on, kaiken tekee tuhat kertaa vaikeammaksi jos on alaikäisiä lapsia, mutta itse en ymmärrä muita todellisia esteitä elämään parempaa elämää...
Vaikka löytäisitkin sen raikkaan ja intohimoisen uuden suhteen, ei se sellaisena loppuikää pysyisi ja sitten pitäisi taas vaihtaa uuteen. Ja niinhän sinun kaltaiset miehet usein tekevätkin ja aiheuttavat paljon surua ja tuskaa läheisilleen. Kuulostat aika lapselliselta ihmiseltä. Kasvaisit aikuiseksi ja ottaisit kunnon vastuun lapsistasi. Eivät lapset ole mitään heittopusseja, jotka voi siirtää syrjään jotta itse pääsee pitämään hauskaa aina uusien ja uusien kumppanien kanssa. Parisuhde on muutakin kuin pelkkää intohimoa. Se on ennen kaikkea arkielämän kumppanuutta ja vastuunottoa lapsista.
samoilla linjoilla olen. jokunen aika sitten saatoin haudan lepoon ystävän joka oli viimeiset neljä vuotta liitossa vain lasten takia. siinä hautavihkoa laskiessa mielessä kävi että jos toisen kerran tänne päästään toivottavasti hänellä on rohkeutta rakastaa myös itseään lapsten lisäksi, tehdä elämästään sellaisen että nauttii siitä mitä on eikä jää sinnittelemään lasten takia epätyydyttävään suhteeseen.
tosiasiahan on että ikinä ei tiedetä koska on se viimeinen aamu jolloin herää terveenä, kun päivällä lääkäri antaa arvion kuudesta kuukaudesta, siinä on enään myöhäistä mitään tehdä.
ei eroissa aina lapset ole niitä heittopusseja. erota voi myös vastuullisesti. siten että lapset sopeutuu tilanteeseen tajuaa että ei se maailmanloppu olekkaan että vanhemmat asuu eriosoitteissa. tosin tuohon tapaan tarvitaan kaksi vastuuntuntoista aikuista ei riitä että toinen on ja toinen katkeroituu, sättii ja meluaa, kuinka hirveä isä/äiti teillä on kun tuollalailla meille teki.
on myös niitä parisuhteita joissa voi kyseenalaistaa vanhempien vastuunoton lapsista, ihan vain liian yleinen esimerkki alkoholisoituneet vanhemmat. onko se sitten parempi vaihtoehto kaljaa lipittävä isä/äiti kotona vai ero.
ja puhumattakaan niistä eroista joissa ei ole pieniä lapsia osallisena
Sinulle ja kaikille muillekin. Lasten etu menee vanhemman edun edelle, jo laissakin, ja jokaisen omia lapsiaan rakastavan omassa päässä. Vain sinulle:Jos hyvä vanhempi laskettiin haudan lepoon, toivoisi kunnioitettavan vainajan hienoa ja omaa elämänvalintaa. Ajattelusi on hyvin ala-arvoista, mieti kuule uudestaan.
ala-arvoista ajattelua - niin varmaankin, joidenkin mielestä, omasta mielestä ei. sitkeästi toivon vieläkin että ystävälläni olisi ollut neljä vuotta sitten rohkeutta avata kodin ovi poistua siitä itse tai laittaa puoliso poistumaan, viimeisen kerran niin että kotiosoite molemmilla oli siellä.
sillä silloin hänelle paljastui että epäilyt että puoliso ei olekkaan niin luotettava olivatkin oikeutettuja. hän oli jonkin aikaa syyttänyt itsään niistä inhottavista ajatuksista joita päässä pyöri kunnes paljastui että epäilyt eivät olleetkaan turhia vaan kuvioissa oli yksi ylinmääräinen kun puhutaan parisuhteesta. seuraumus oli että puoliso paransi tapansa, käytiin parisuhde terapiat jne. kaiken piti olla järjestyksessä, ystäväni rakensi uutta luottamusta puolisoona jotta perhe pysyy koossa. samaan aikaan alavatsassa alkoi olemaan kipuja mutta ne laitettiin tilanteesta johtuviksi, ruoka ei maistu, stressiä jne kunnes tähystys paljasti että se ei todellakaan ollut mikään ajanjakson tuoma vatsahaava..
väliin mahtuu aikoja sairaalassa ja kotona, tuona aikana se luotettava "kyllä oli ensinmäinen ja viimeinen kerta kun petän" puoliso osoitti että sanoa ja esittää voi tiukassa tilanteessa mitä vaan mutta sanat ovat turhat ei mitään kun teot eivät niitä vastaa. yksi ylinmääräinen oli hissukseen ollut koko ajan mukana taustalla, oli oltu vain aikaisempaa varovaisempia. kaiken tuon ystäväni sai tietää paskamaisten sattumien kautta.
eli kyllä vieläkin toivon että hän olisi ensinmäisellä kerralla ollut rohkea (se olisiko lopputulos muuttunut sitä ei kukaan saa koskaan tietää) sillä minusta vieläkään ei sairaan eikä myöskään terveen ihmisen tarvitse lasten edun takia elää elämää jossa toinen kotiin tullessaan tuo vieraan naisen hajuveden / miehen partaveden tuoksun tullessaan.
luulis olevan huono omatunto kun rikkoo oman perheen elämän ja kodin, jonkin kevytkenkäsen takia...
Kyllähän tuollaiset aloittajan kaltaiset tyypit unohtavat lapsensa voidakseen itse nauttia vapaudesta ja uusista naisista. Mutta pilkka käy joskus omaan nilkkaan. Sitten vanhana ja sairaana nuristaan siellä vanhainkodissa tai sairaalassa, kun ne lapset ja lastenlapset eivät koskaan käy katsomassa. Ei heillä ole aikaa, koska hekin vuorostaan ajattelevat vain itseään.
Mitä minä näitä juttuja olen lukenut (ja itsekin kokenut), ei se ruoho todellakaan ole vihreämpää aidan toisella puolella. Se vain näyttää siltä aluksi kun siitä aidanraosta kurkkii ja tekisi mieli maistaa muttei ole lupaa. Se siinä kiehtoo, luvaton houkutus.
Mutta kun saa luvalla maistaa, huomaakin nopeasti että kyllä se sitä samaa ruohoa on mitä ennenkin. Yhtä vihreää ja makukin sama. Laidun vaan on eri. Pian sitä alkaakin kaivata sitä vanhaa tuttua laidunta, jonka jokaisen nurkankin jo muistaa ulkoa. Se ei enää tunnukaan yhtään tylsältä paikalta ja kun oikein alkaa muistelemaan niin se ruohokin oli ihan hyvää.
Voi vaan olla että se laidun on jo varattu toiselle, kun ei halunnut olla autiona sen jälkeen kun karusti jätettiin kesannolle kasvamaan. Joku muu ymmärsi sen arvon. Sitä voi jäädä ilman laiduntakin, kohtalon ivaa kun haluaa itselleen kaiken ajattelematta seurauksia.
Kiva kuulla, että edes yksi kokenut ajattelee asiat toisin päin.
Kysymykset "mikä mulle on parasta mun omassa elämässä" ja "kumman kaa" kertovat jo itsessään perhevelvollisen suusta subjektiivisesta, minäkeskeisestä ajattelumaailmasta.
Kuin oma lyhyt elämä nautintoineen ei voisi odottaa kasvatusvelvollisuuden loppuunsaattamista, vaan salasuhteilla pitää, sillä vähällä työssä käyvän vapaa-ajalla joka kuuluisi omille lapsille. Kukaan ei kiireinen pienten lasten vanhempi ei ehdi rakastumaan, ei edes salasuhteilemaan, paitsi niin, että varastaa omille lapsilleen kuuluvasta ajasta, ihan suoraan: ei välitä omista lapsistaan.
pistää vihaksi tollaset jälkeenjääneet jotka moralisoi ja että lasten takia oltava suhteesssa.voi herrajesta,ei helvetti.pahinta mitä itselle ja lapsille voi tehdä on valheessa eläminen sanon mä ja kaikki ystävät samaa mieltä.ai jos hankkii lapsia ja suhde ei anna onnea niin jos olet lapset hankkinut niin ole saman kumppanin kanssa haluat tai et.apua.pistää vihaksi.oksennan kohta.itse eronnut ja kaksi lasta ja seusustelen ja olen ihanan miehen kanssa joka lapsillle hyvä.entisen kumppanin kanssa välit hyvät ja kaikki MYÖS LAPSET ollaan onnellisia.opetelkaa saarnaajat elämään siellä kulisseissa.
En kirjoittanut eronneista, vaan heistä jotka eivät eroa ja toisena kotona olevana vanhempana ovat poissa perheensä ja lastensa luota, oman salasuhteilun vuoksi. Oksenna pois, jos pienten lasten vanhempien salasuhteiden arvostelu on sinusta väärin.
Mutta voiko salasuhteessa oleva vanhempi olla paljon poissa kotoa.
Eikös se herätä suuret epäilykset, jos on poissa kotoa useita tunteja viikossa.
Tai sitten täytyy olla niin hyvä alibi, jota voi käyttää koko ajan.
Muuten ihan varmaan kärytään. Ei kukaan kotiin jäävä vanhempi voi sulattaa sitä, että toinen on iltaisin pois.
Se on vähän kakspiippunen juttu, tuo lasten vuoksi liitossa eläminen. Riippuu siitäkin miten pari tulee toimeen, onko paljon riitoja vai kohteliasta kanssakäymistä.
Kliseinen sanonta, elämä on lyhyt pitää kyllä valitettavan hyvin paikkansa.
Jokaisen on pähkäiltävä itse, onko velvollisuus tärkeämpi vai oman itsensä kuunteleminen.
Nämä "jäbät" käy "harrastamassa omia juttuja". Viikonloput niiden on "pakko päästä kavereiden kaa baariin". Kyllä ne omaa aikaa järjestää, ei vain tunteja vaan kymmeniä, jopa yöpoissaoloja kuukausittaiin. Ne jättävät vaimot yksin lasten kanssa kotiin. Jos vaimo valittaa, vaimo on nalkuttaja jolle saa ärjäistä rumasti - ja paeta ovesta ulos.
Heitä kutsutaan paremmissa piireissä alivastuullisiksi isiksi.
Tottahan toki ruoho on aidan takana vihreämpää! Aloittajan kannattaa vaan muistaa sellainen seikka, että seuraavanki aidan takana näyttää vihreämmältä jne..!
Mies on luotu panemaan, luonnonlait on julmat!
Nainen se vasta panemaan on luotukin...Tietäisit vaan.
hahahahaaa
Mun kyrppä sanelee täysin mitä mää teen oon dippa inssi mut kyrrvälleni en voi mitään se vie ja vie ja vie
Mun kyrvällä on oma elämä ja se ohjaa mua täysin ja multa katoaa järki täysin varsinkin jos oon ottanu hapanta... Joskus reissuil menee päivii ja viikkoi en ees muista vaimooooo
Voit, jos haluat. Vaatii riippuvuuden tunnustamista, siiten hoitoa, siis terapiaan meno tai seksiriippuvaisten vertaistuki, ks http://saasuomi.ning.com/