Mies töksäytti yhtäkkiä että voisi hyväillä minua joskus. Tämä on toinen kerta parisuhteemme aikana joka on kestänyt muutamia vuosia. Minulla nousi ihan karvat pystyyn ja jähmetyin. Yöllä en saanut nukuttua kun iho pistelee. Minä olen tottunut hyväilemään miestäni mutta hän ei tee koskaan elettäkään. Koskettaminen on häneltä lähinnä hali, taputus selkään ja nopea suukko. Sen intiimimpää ei ole häneltä saatavissa. Minä olen jo kuolettanut kehoni. Taiteilen bulimian ja anoreksian välissä. Syön mielialalääkkeitä ja yksi parhaimmista ystävistäni on pilleripurkki. Juuri yhtenä päivänä otin kaksikymmentäkertaisen määrän minulle määrättyä nukahtamislääkettä vain ollakseni turta. Mies ei tiedä tästäkään. Nyt ahdistaa että jospa hän koskeekin. Mitä silloin tapahtuu? Mitä on hyväily? Miten sen kestää. Ehkä ahdistun turhasta. Mies varmaan on jo unohtanut sanoneensa niin.
ristiriitaisia tunteita kosketuksesta
olematonkeho
8182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olen elänyt yli 10 vuotta miehen kanssa joka on tunnekylmä..
empatiakyvystä puhumattakaan..
Nykyään en siedä häneltä lähes minkäänlaista kosketusta, koska tiedän mitä hän niillä vähäisillä kosketuksillaan hakee.
Mutta kuitenkin kaipaan kosketuksia, hellyyttä, puhetta ja paljon muuta, mitä en häneltä voi saada. Olen myös lakannut välittämästä itsestäni, ja vahingoitan itseäni niin henkisesti kuin fyysisestikin, ehkä juuri siksi että tiedän tuntevani vielä edes jotain kun satutan itseäni. Nämä asiat pyörivät mielessäni niin alituisesti että olen jo muutaman vuoden joutunut turvautumaan nukahtamislääkkeisiin.
En ole koskaan sanonut miehelleni mitä kaipaan, ja haluan häneltä, koska tiedän etten niitä asioita voi häneltä saada.
Toisin sanoen, olen myös kuolettanut ihoni ja ruumiini, miestäni kohtaan. Välillä mietin itsemurhaakin, jota kuitenkaan en tee, koska minulla on ihana pieni tytär.
Toisaalta taas mietin usein että mitä olen valmis tekemään saadakseni haluamaani kohtelua, koska mielestäni en vaadi liikoja, mutta ....
Miks olette miehen kans joka ei koske? Aika turha tuollainen suhde. Mä ainakin lähtisin meneen jos nainen ei koskis kuukauteen.
Kai sitä rakastaa niin paljon... joskus öisin katson miehen selkää hänen nukkuessaan ja kosketan varovasti ja kuvittelen että hän koskettaisi samoin minua. Minulla menee väreet pitkin kehoa kun tunne on niin villi. Siihen tunteeseen on hyvä nukahtaa.
Niinpä, mikä saatana pitää naiset tuollaisissa suhteissa vuosikaudet kun elämä menee ohi? Lapset ei ole hyvä selitys, lapsi vaistoaa jos asiat ovat noin pielessä eikä se ole hyväksi heillekään joten ero on parempi ratkaisu jos mitään muuta ei kerran ole tehtävissä.
Näiden TÄYTYY olla provoja! Rakastaa niin paljon miestä, joka ei koske ikinä ja on tunnekylmä ja muka tuollainen saa naisen villiksi nukkumalla vieressä. Hohhoijaa taas.
Mikäli ei olisi provo, niin menkää päälääkärille, tarvitsette oikeasti apua itsenne kanssa, kun siedätte tuollaista.
Niinpä. Ei voi mitenkään ymmärtää. Ja sitten vielä "töksäytti yhtäkkiä että voisi hyväillä minua joskus". Voi elämä, pitääkö sekin mainita. Eikö sitä voi välillä vaan hyväillä. Ihan pienesti mistä vain, hiljaa kättä, selkää, poskea.
En voi kuvitellakaan, etten hyväilisi seurustelukumppania joka päivä edes vähän. Ei niin kiire voi koskaan olla.
No mitäs minä täällä vuodattelen, itse elelen nykyään sinkkuna. Onneksi tytär käy välillä. Hän nauttii kun hieron jalkoja, silitän selkää tai illalla poskea. (Ja tämä ei sitten ole pedofiliaa)
"mä olen mies jolla on paljon aikaa, ja liikaa rakkautta"
Ette tietenkään voi ymmärtää. Sitä vaan rakastaa toista enemmän kuin itseään. Ei mun elämää ole ilman miestäni. Voin yhtähyvin olla kuollut jos minulla ei ole häntä. Edes kuolema ei ole niin hirveää kuin olla erossa hänestä. Päässä on vikaa tiedän sen. On tässä oltu jonkin kerran sairaalassa suljetulla tästä rakastamisesta. Hän on minulle täydellinen ja saavuttamaton mutta olen oikeutettu että saan olla hänen kanssaan.
Tuota sopii kyllä miettiäkin, mutta en ymmärrä miten kukaan voi pitää itseään oikeutettuna, että saa olla sellaisen puolison kanssa, joka ei edes ymmärrä hyväillä. Ja miten kukaan voi tyytyä siihen. Yksinkin on parempi.
Mutta ymmärrän kyllä, että sulla on paha ongelma suhtautumisessasi omaan kehoon. Seurustelin kauan anorektikon kanssa (hyvin ja pitkään osasi salailla muuten asian). Hänellä taas oli ylikorostunut tuo hellyysvaatimus.