Suomi, matkalla helvettiin

Pasi-Anssi kirjoitti:

Minakin kannatan kovaa verotusta joka takaa hyvinvointipalvelut. Valitettavasti Suomessa ei ole hyvinvointipalveluja, vain kovat verot. Maksan mielellani kovia veroja kovista palveluista tai vahan veroja alkeellisista palveluista. Mutta en suostu maksamaan kovia veroja alkeellisista palveluista! Hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteisiin kuuluu yhteisvastuullinen (1) terveydenhuolto ja sairaanhoito, (2) sosiaalihuolto, (3) elaketurva ja (4) koulutus. Paaministeri Lipposen valtakaudella on, koulutusta lukuun ottamatta (joka sekin vain "keskinkertainen"), kaikki muut osa-alueet ajettu alas lahes katastrofin partaalle. Aloitan tutun saarnani terveydenhuollosta: 1. Terveydenhuolto: Maailman terveysjarjestön WHO:n raportissa, jossa vertailtiin terveydenhuollon kokonaistehokkuutta, Suomi nousi kunniakkaasti sijalle 31. British Medical Journal julkaisema maavertailu, jossa vaestön terveyden tuottamisen tehokkuutta verrattiin terveydenhuoltomenoihin, rankkasi maamme vasta sijalle 44. Lansimaiseen ylemmyydentuntoon sattuu myös se, etta muun muassa Jamaika, Salomonsaaret ja monet arabimaat Omanista Egyptiin ajoivat tehokkuusvertailussa Suomen edelle. UNDP mukaan Suomi panostaa julkiseen terveydenhuoltoon liian vahan, jos se aiotaan tulevaisuudessa pitää nykyisella tasolla. UNDP:n mukaan Suomen panostus on EU:n alhaisimpia, samalla viivalla ovat Portugali, Kreikka ja Irlanti. Ja siina tutkimuksessahan Suomi on BKT:lla mitattuna sijoittanut vahemman julkiseen terveydenhuoltoon kuin Slovakia ja Tsekki, juuri kommunismista toipuvat maat. Pohjoisen protestanttinen etiikka ja hyvinvointipalveluilla läpikyllästetty yhteiskunta eivät siis näyttäisi takaavan parasta tai ainakaan tehokkainta mahdollista hoitoa, jota kuvaavat nykyisellaan tehottomuus, potilasjonot, hoitovirheet, kattamattomuus jne. HS:ssä oli noin vuosi sitten artikkeli, jossa verrattiin keskituloisen amerikkalaisen ja suomalaisen prosentuaalisesti käteenjääviä tuloja verojen ja vakuutusten jälkeen. Ja kyllä - tulos oli sellainen, että amerikkalainen voi hankkia itselleen yksityisillä vakuutuksilla aivan yhta kattavan sosiaaliturvan kuin suomalainen "automaattisesti" menevillä veroillaan, mutta amerikkalaisen maksamat vakuutusmaksut olivat (absolutttisesti) suunnilleen samat kuin hänen 'verosäästönsa' suomalaiseen nähden. Valitettavasti vain keskituloisen amerikkalaisen palkka on melkoisesti korkeampi (itse asiassa 100 %, OECD:n mukaan) kuin suomalaisella. Ameriikkalainen maksaa siis suhteessa vahemman terveydenhuollosta kuin suomalainen. Tietyt asiat (kuten esim. terveydenhuolto) ovat Suomessa kuitenkin taboo, joita ei saa käsitellä. Ne ovat nk. yleisesti hyvaksyttyja tosiasioita, joihin kajoamisella ei saa muuta kuin haukkuja. Silla tietyt asiat ovat meilla esimerkillisen hyvin hoidettuja vaikka tilastot ja tutkimukset vaittavat toista. Vastauksena saa yleisesti etta "tilastoista saa vaannettya semmoisen kun haluaa". Taikka, "tiedat itsekin etta se ei voi olla totta". Minun on ehka paras hyvaksya etta UNDP, BMJ ja WHO ovat kaikki tutkineet asiat "vaarin". 2. Sosiaalihuolto: Sosiaali- ja terveysministerio raportoi: Köyhyys lisaantyy - Suomi romahti Portugalin tasolle. Tulonsiirtojen varassa elavien kotitalouksien osuus on jaanyt pysyvasti lamavuosien tasolle. Tallaiset taloudet ovat yleensa yksinhuoltajien, yksinaisten tai yhden vanhemman tulojen varassa elavia. Etela-Euroopan maat ovat ohittaneet sosiaaliturvassa Suomen tason. Laman jalkeen Suomessa jatkettiin sosiaaliturvan kavennuksia samaan aikaan kun muissa maissa tasoa nostettiin. Suomen sosiaalimenot ovat EU-maiden keskitason alapuolella. Suomi oli Euroopan karkisijoilla viela 1990. Palveluvertailussa Britannia, Irlanti, Kreikka ja Portugali ohittivat Suomen jo 1997, vaikka suhteessa bruttokansantuotteeseen niiden sosiaalimenot olivat pienemmat. Sosiaalimenoihin kului viime vuonna noin 25 % bruttokan- santuotteesta. Silla Suomi "paasee" Portugalin tasolle. Seuraukset ovat nakyvissa. Sodan kokeneiden ja hyvinvoinninkasvualaustan luoneiden vanhusten palvelut heikentyivat viela nousukaudellakin. Ylijaama paatettiin saastaa suurten ikaluokkien elakkeisiin. Ne eivat kuitenkaan riita; suuria ikäluokkia pidetään nyt erilaisin verukkein pakkotyöttöminä, koska eläke ei työttömille kartu. Vammaiset ovat joutuneet hakemaan lakisääteisiä palvelujaan oikeusteitse. Köyhien määrä lisääntyy. Lamavuosina heikennettiin sairausvakuutuksen päivärahoja ja lääkekorvauksia. Omavastuita lisättiin ja lakisääteisiinkinpalveluihin ryhdyttiin soveltamaan harkintaa avuntarvitsijaavastaan. Ruotsikin toki alensi laman vuoksi perhe-, sairaus-,työkyvyttömyys- ja eläketurvaa, mutta jo 1996 siellä korjattiin laman jälkiä ja korotettiin sairaus- ja työttömyysturvaalähemmäksi entistä tasoa. Viime vuonna rahaa myönnettiin aiempaa enemmän perhepolitiikkaan ja vanhusten hoitoon. Tänä vuonna julkaistut sosiaali- ja terveysministeriön, valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ja Tilastokeskuksen köyhyystilastot kertovat kaikki samaa viestiä: Kun suurituloisten tulot lisääntyivät, yksinäiset, yksinhuoltajat, työttömät ja vain toisen vanhemman tulojen varassa elävät eivät päässeet nauttimaan talouskasvusta. Suomessa et nae kerjäläista kadunkulmassa jo ilmastollisista syista. Jos suomalaisia ei kannustettaisi aktiivisesti passivoimaan, vastikkeetta Impivaaran uuninpankolla makaamiseen, niin olisi meillakin kerjalaisia. Suur-Helsingissä on muuten noin 40 000 ihmistä vailla vakinaista asuntoa. Kodittomien määrä on kussakin OECD-maassa tilastoitu ja se on Yhdysvalloissa n. 0.2 % väestöstä - hitusen alhaisempi osuusluku kuin Suomessa ja läntisen manner-Euroopan maissa tämä lukema on kaksin-kolminkertainen. Kuinka moni heista syo koiran- ja kissanruokaa? Tamakin asia todistettiin eraassa tutkimuksessa, joka julkaistiin HS:ssa. Yksinhuoltajien tulot kääntyivät vuosikymmenen vaihteessa sosiaali- ja terveysministeriön ennakkotietojen mukaan jopa laskuun. Köyhyys näkyy nyt erityisesti ruokajonoissa, joissa ruuan hakijoiden määrä on selvästi lisääntynyt. Helsingissä Pelastusarmeijan leipäjonon asiakasmäärä kasvoi kolmanneksen vuoden 2000 aikana. Myös seurakuntien ruokajonojen asiakasmäärä on alkanut jällen kasvaa. Lisaksi Suomi saa EU:n ruoka-apua. Ainoana Pohjoismaana. Eikö Suomen viranomaisia yhtään nolota ottaa vastaan ruoka-apua? Ei, koska he ovat tunnustanet julkisen sektorin kyvyttomyyden tarjota peruspalveluita kansalaisilleen. Vähimmäistyöttömyysturvan ja toimeentulotuen varassa elää muuten kuusi prosenttia työvoimasta, yli 100 000 ihmistä, eikä heidän määränsä juurikaan ole laskenut, vaan se on sitkeästi pysytellyt lähes laman pahimpien vuosien tasolla. Tästä joukosta on kasvanut Suomeen uudenlainen köyhälistö - köyhälistö, jota ei ole ainakaan puoleen vuosisataan Suomessa nähty. Uuteen alaluokkaan putoaminen uhkaa lisaksi noin pariasataatuhatta ihmistä. Suomessa on vielä 140 000 työmarkkinatukea saavaa pitkäaikaistyötöntä. Heistä joka kolmas joutuu hakemaan toimeentulotukea työttömyysturvan lisäksi kyetäkseen elämään jotenkuten. 3. Elake: Suomalaiset tulevat pettymään työeläketurvaansa. Suomalaiset luulevat saavansa parempia eläkkeitä, mitä he tulevat saamaan. Tämä on yksi niistä tabuista, joista Suomessa ei uskalleta ääneen puhua. Näin sanoo Sampo-konsernin pankkitoiminnasta vastaava varatoimitusjohtaja MIKA IHAMUOTILA (37) Sunnuntaisuomalaisessa 27. tammikuuta 2002. Ihamuotilan mukaan Suomessa ei kerätä tarpeeksi varoja eläkkeitä varten. Niin sanottu huoltosuhde heikkenee nopeasti. Tällä hetkella 10 suomalaista maksaa 2,5 suomalaisen eläkkeet, mutta jo 20 vuoden kuluttua 10 palkansaajan on maksettava neljän ihmisen eläkkeet. Miten nain paasi kaymaan? Joka kuukausi miljoonat suomalaiset tyontekijat maksavat elakemaksuja. Heille on kerrottu etta he saavat rahansa takaisin ja viela paljon enemmankin kunnes jaavat elakkelle. He lisaksi uskovat siihen. Valtio ei suinkaan pane elakemaksuja syrjaan vaan kuluttaa ne heti antamalle rahat niille jotka ovat jo elakkeella. Jarjestelma perustuu siihen, etta riittava maara lapsia maksaa vanhusten elakkeet. Ainoastaan maatalousyrittajilla ja muilla yrittajilla on taysin rahastoiva jarjestelma joka ei ole riippuvainen tulevien sukupolvien maksuhaluista ja -kyvyista. Chicagolainen Charles Ponzi joutui vankilaan 1930-luvulla Suomen elakejarjestelmaa muisttuuvan pyramidihuijauksen johdosta mutta Suomen elakejarjestelmasta vastaavat ovat vapaalla jalalla vaikka kysymyksessa on sama taysin asia. Uusille sijoittajille luvataan maltaita mutta se raha kaytetaan vanhimpien sijoittajien maksuihin! Elakejarjestelmamme on kuin korttitalo mika saattaa romahtaa milla hetkella hyvansa. Valtion tai yksityisen pyorittama nykyinen jarjestelma voi vain kaatua niskaan koska demografia pitaa siita huolen etta maksajia ei ole. Valtion tai yksityisen pyorittama taysin rahastoiva jarjestelma on ainoa vaihtoehto koska silloin olet varma etta sinun maksamat elakemaksut maksetaan takaisin elakkeina. En ymmarra miksi "rahaa ei todellisuudessa voi säilöä mihinkään odottamaan" koska nainhan toimii esimerkiksi saastaminen. En myoskaan ymmarra miksi "on erittäin ovelaa markkinoida ihmisille parempaa yksityistä eläketurvaa, vaikka maksukyvystä parinkymmenen vuoden päästä ei voi olla mitään takeita". Maksukyky on nimenomaan taattu koska korvamerkittyja rahoja ei ole kulutettu (kuten nykyisessa jarjestelmassa) vaan investoitu (taysin rahastoivassa jarjestelmassa). Elakesaastaminen on vain yksi saastamisen muoto. Eihan sinunkaan Meritassa ja missaan sijoitusrahastossa makaavat saastot mihinkaan katoa. Ne on korvamerkitty vain ja ainoastaan sinulle. Muistuttaisin myos etta lukuisat EU-maat ovat luopumassa tai ovat jo luopuneet osittain rahastoivasta elakejarjestelmasta ja ovat siirtyneet taysin rahastoivaan jarjestelmaan. Ymmarran hyvin etta esim. Saksassa taysin rahastoiva jarjestelma on herattanyt ankaraa vastustusta koska ihmiset ovat vuosikymmenien ajan tottuneet saamaan korkeampaa elaketta kuin mita ovat siita maksaneet. "Saavutettuja etuisuuksia ei saa poistaa" on tuttu virsi. Jos emme muuta nykyista korttitalo-elakejarjestelmaa, ainoa vaihtoehto on joko elaketurvan alentaminen tai elakemaksujen nosto. ATV:ssa toimivan vaeston lisaaminen on myos teoreettinen vaihtoehto mutta Suomessa vallitsee jo nyt 24.2% tyottomyys, maahanmuuttajia ei loydy/ei haluta ja syntyvyytta on vaikea lisata. Ongelma on se etta elakemaksujen vakuutena ei enaa vaadita myoskaan reaaliomaisuutta joten elakerahastoihin sijoittaminen on rahan heittamista tuuleen. Pahoin pelkään, että minäkin joudun vanhuksena menemään kauppaan pakkaamaan kun minun maksamat elakemaksut on jo aikaa sitten tuhlattu. Kun valtiomme on ehtinyt siihen mennessä haaskaamaan eläkerahamme, eläkeikää on nostettu 80 vuoteen ja valtio on lakkauttanut yksityiset eläkevakuutukset ja niihin sijoitetut rahat konfiskoitu valtiolle. Tämä puolisosialistinen pahoinvointivaltio tulee ennemmin tai myöhemmin tiensä päähän, ja me nykyiset työssäkäyvät ja tulevat vanhukset olemme lopullisia kärsijöitä siinä konkurssissa. Ainoa todellinen vaihtoehto on korttitalon purkaminen ja kivitalon rakentaminen eli taysin rahastoiva elakejarjestelma. 4. Koulutus: Suomessa nayttaa olevan vallalla tyyli poimia jokin yksi tutkimus (kuten OECD:n PISA-koulutustutkimus), jossa Suomi parjasi, ja suurennella sitä järjettömästi aivan kuin se olisi ainoa kansainvalinen tutkimus peruskoulutuksen tasosta. Muut alan tutkimukset nayttaa olevan toisarvoisia, jopa virheellisia koska Suomi ei niissa parjannyt. Yhden tutkimuksen valossa Suomea ollaan nostamassa johtavien sivistysvaltioiden joukkoon ja Suomen etumatka kilpailukyvyssa mitattuna kasvaa edeleen. Mielestani Suomen koululaitoksen tasoa pitaisi kuitenkin tarkastella kaikkien alan tutkimusten valossa eika perustaa mielipiteita vain yhteen (OECD:n) tutkimukseen. Ne muut alan tutkimukset ovat: a. Luin jokin aika sitten HS:sta etta "peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten yleissivistys osoittautui vaatimattomaksi opetushallituksen teettämässä oppimistutkimuksessa. Etenkin historian henkilöiden ja tapahtumien sijoittaminen likimääräiselle aikajanalle ja kuuluisien ajattelijoiden toiminta-alan tunnistaminen olivat erityisen vaativia oppilaille. Yleisiä valmiuksia mitattiin osaamisen ja uskomusten avulla. Abstraktit käsitteet hallitsi kunnolla vain kolmannes peruskoulun yhdeksäsluokkalaisista, mikä tutkijoiden mukaan on muuallakin tuttu ilmiö. Kohtalaisen vaativaan päättelyyn kykeni noin 40 prosenttia oppilaista". b. International Association for the Evaluation of Educational Achievements kertoo puolestaan etta suomalaiskoululaisten yhteiskuntatietous vain vain "keskinkertainen" ja yhteiskunnallisiin asioihin osallistuminen "heikko" verrattuna 28:n testatun maan koululaisiin. Suomalaiskoululaiset seuraavat tiedotusvalineita vahemman kuin 28 testatun maan koululaiset keskinmaarin ja vahemman kuin esim. puolalaiset, slovakialaiset, kolumbialaiset, portugalilaiset, unkarilaiset, chilelaiset tai latvialaiset koululaiset. c. Third International Mathematics and Science-tutkimuksen (1999)mukaan mm. Koreassa, Kiinassa, Belgiassa, Hollannissa, Slovakiassa, Unkarissa, Sloveniassa seka monissa USA:n julkisista kouluista on korkeampi matematiikan ja luonnontieteiden taso kuin Suomessa. Suomi sen sijaan kamppailee "tasavakisesti" Malesian, Bulgarian, USA:n, Latvian ja Englannin kanssa samoista pistesijoista. Samaisen tutkimuksen mukaan suomalaiset koululaiset tietavat vain 10 % enemman matematiikasta ja luonnontieteista kuin moldovialaiset, thaimaalaiset, romanialaiset ja vain 20 % enemman kuin makedonialaiset ja tunisialaiset. d. Suomi on saanut YK:lta huomautuksen myös lasten koulutuksen järjestämisestä. Suomi kilpailee siten lasten ihmisoikeuksien polkemisesta. e. Suomalaisten Eurooppa-tietämys on muihin EU-maihin verrattuna "keskitasoa". Suomalaiset sijoittuivat yhdeksänneksi Valittujen Palojen tuoreessa tietovisassa, jonka voiton vei Puola. Rakkaus ja urheilu ovat suomalaisille tuttuja, mutta kulttuurintuntemus kaipaa vielä kohennusta. Valitut palat testasi eurooppalaisten tietoja maanosastaan 19 maassa tänä keväänä. Kisaan osallistui kaikkiaan 3 800 vastaajaa, Suomesta mukana oli 200 vastaajaa (HS 24.6.2002). Keskitasoa, eiko meidan koulujen pitanyt olla maailman parhaita? No, Valitut Palat ei ole mikaan benchmark! Eipä näistä numeroista osaa niin innostua koska PISA-tukimuksen mukaan matematiikan ja luonnontieteiden tasoero Suomen ja EU:n valilla oli vain 7%. Tama tarkoitta sita etta jos keskivertoeurooppalainen saa todistukseen kouluarvosanan 7, suomalainen saa 7 ja puoli. Erot ovat niin pienet valtioiden valilla etta niita voi selittaa mittausmetodeilla ja tulokset voi kaantaa mieleisekseen. Vanhana tutkijana voin kertoa etta jotain parametria tai painotusarvoa hieman muuttamalla Belgian koulut olisivat maailman parhaimpia. Esimerkiksi viime vuotinen TIMMS-tutkimus (kts ylla) rankkasi Suomen paljon alemmaksi vaikka mittasi muka samoja asioita. Eipä näistä numeroista osaa niin innostua myoskaan kun tietää että kaikessa mittauksessa on aina kysymys suoritusten arvioimisesta annetuissa puitteissa ja annetuilla asteikoilla, ja kun toisaalta tietää että lukemisen, kielen ja ajattelun suhteen ei ole ollenkaan olennaista se miten niillä testitilanteissa pärjää vaan se miten niitä osaa käyttää esim. kokonaan uusien kysymysten muotoiluun. Koulussahan äidinkielenopetuksessa ainekirjoitus on sellaista, jonka arvioimisessa tarvitaan kokonaisnäkemystä: arvioidaan niin oikeinkirjoitusta kuin tyyliä ja esitettyjä ajatuksiakin. IS kertoi hiljattain tapauksen lapsesta, joka joutui aikanaan yläasteella varsin rankan aliarvostuksen kohteeksi. Mikään mitä hän esitti tai kirjoitti ei kelvannut. Niinpä hän opettajan näräiseen ryöpytykseen kyllästyneenä ryhtyi harrastamaan kaikenlaisia narrintemppuja. Hän opetteli ulkoa kolme sivua kaunista tekstiä Italo Calvinon teoksesta "Herra Palomar" ja kirjoitti ne koulussa aineena. Opettaja antoi 6 miinus. Kolme kertaa hän sitten vaihtoi luokan priimuksen - opettajan suosikin - kanssa salaa papereita ennen palautusta. Numerot tulivat pärstäkertoimen mukaan. Priimus sai (hänen teksteistään) arvosanat 9, 9 1/2 ja 10-. Vastaavasti hän veteli (priimuksen teksteistä) 6, 6 ja jätetty arvostelematta - hylätty! Mainittakoon, että priimuskin muuten opiskeli sitten suomen kieltä ja kirjallisuutta. Suomalaislasten lukutaidosta voidaan varmasti esittää monenlaisia todistuksia ja vetää monenlaisia johtopäätelmiä kuten on tehty suomalaisten lukuharrastuksestakin. Sitähän on kovasti ylistetty. Silläkään ei kuitenkaan ole oikein mitään suhdetta siihen mitä suomalaiset lukevat: esimerkiksi kirjastojen lainausluvut ovat vakuuttavat, mutta lainatuimmat kirjat ovat viihteellisiä naisten lukuromaaneja. Ja vastikään valittelivat kustantamoiden edustajat julkisuudessa sitä, ettei maailmalla menestyneitä ajankohtaisia tietokirjoja enää kannata suomentaa: täällä niitä myydään vain muutamia satoja kappaleita! Eipä näistä numeroista osaa niin innostua myoskaan kun tietää ettei Suomi mikaan sivistysvaltio ole. Raaka totuus on, ettei edes parasta suomalaista ajattelua, esimerkiksi G H von Wrightin ja Jaakko Hintikan kaikkia teoksia, ole kannattanut kääntää suomen kielelle. Edvard Westermarckin, joka on ehkä kansainvälisesti tunnetuin suomalainen tiedemies, kohtalo on kuvaava. Hänen teoksensa "Kristinusko ja moraali" kääntämisessä kiteytyy kansallinen tragedia. Teoksen nimittäin suomensi Väinö Meltti istuessaan sodan aikana pasifisminsa vuoksi vankilassa. Haluaisin myös tietää, miten sivistyneestä yhteiskunnasta kertoo sekin, että työtätekevän perheen elättäjän murhanneelle joutomiehelle tarjotaan yhteiskunnnan toimesta ja avustuksella mahdollisuus yliopistotutkintoon, mutta hänen uhrinsa perhe jätetään fyysisesti ja psyykkisesti heitteille. Suomalaiset ovat luonnonkansaa, joka kaikkien luonnonkansojen tapaan on kiinnostunut leikeistä ja kisailusta, kaikenlaisesta urheilusta, voimannäyttämisestä ja nyttemmin myös kaupallisesta kilpailusta. Eritoten olemme maagisesti lumoutuneita kaikista teknisistä leluista, ja esimerkiksi elektronisten laitteiden leviämisessä olemme toistuvasti tehneet euroopan- ja maailmanennätyksiä. Nyt olemme siis ryhtyneet noteeraamaan pärjäämistämme myös oppisivistyksen alalla. Se tapahtuu samalla tavalla kuin urheilukilpailuissakin: joku antaa kysymykset ja säännöt ja mittaa kuka pisimmälle pääsee tai nopeimmin. Mitään ajattelun kannalta arvokasta ei näillä keinoin saada kartoitettua. Päinvastoin: pärjääjät saattavat olla juuri niitä säännönseuraajia, mensa-älykköjä, joiden valtaanpääsyltä luoja meitä varjelkoon - vai haluaisiko joku todella maahan hallituksen, jossa istuisi esimerkiksi viisitoista velttovirtasta? Tässäkin keskustelussa koulua kiittävät kiltit puhertajat ja ahkeroijat, jotka epäilemättä ovat koulumenestyksensä ansainneet. Myös kouluväellä itsellään on tietysti korkeat käsitykset itsestään. Suhteellisuudentajun säilyttämiseksi on hyvä lukea esim. Erno Paasilinnan Finlandia-palkitusta kirjoituskokoelmasta "Yksinäisyys ja uhma" teksti, jossa käsitellään aika tyhjentävästi sitä mitä suomalaiskirjailijat ovat lapsuudessaan lukeneet ja mistä kielentaitonsa ammentaneet. Minusta hyvästä tuloksesta ei kannata innostua kun tällaisessa mittauksessa saattaa aina olla mukana operatiivinen harha: lukutaidoksi määritellään se mitä lukutaitotutkimus mittaa. Tutkimusten mukaan kaiken siis pitäisi olla hyvin, mutta katso ympärillesi. Miten sinusta yhtälö toteutuu, miten sinä selität sen että - nämä lukutaitoiset lapset, eritoten pojat, eivät käytännössä juuri lue mitään - vaikka kaikki suomalaiset osaavat lukea ja muka hyvin, kaunokirjallisuuden kustantaminen keskittyy kaupallisesti tehtailtuihin ja markkinoituihin viihderomaaneihin, erityisesti naisille suunnattuun romantiikkaan - muualla maailmassa menestyneitä ajankohtaisia tietokirjoja ei kannata Suomessa enää kustantaa ollenkaan - niin kirjoissa kuin lehdissä vahva jo vuosikymmeniä jatkunut trendi on että kuvat korvaavat kirjaitetun sanan (ota käteesi vaikka Trendi) - että nettitilanne osaltaan opettaa nykynuoret reagoimaan niin tekstiin kuin kuviin nopeasti mikä sekin luo harhan näennäisestä hallinnasta mutta ei opeta syventämään tietoja. Ja mitä matematiikkaan ja luonnontieteisiin tulee, mistä oikein johtuu tämä teknisten korkeakoulujen edustajien jatkuva valitus siitä että heille tarjolla oleva oppilasaines on vuosi vuodelta kehnompaa? Epäilen että ym. tutkimuksessa tapahtuu tässäkin jokin mittausharha. Se saattaa olla sitä tyyppiä, joka tuli ilmi työpaikassani, jossa oli kesäharjoittelijoina tekniselle alalle suuntaavia ylioppilaspoikia. Heitä piti auttaa siinä miten lasketaan ympyrän kehä kun halkaisija tiedetään. Kun sanoin: pii kertaa halkaisija, pii = 3,14, he närkästyivät ja tokaisivat: kyllä minä tiedän, paljonko pii on. Tietoja voidaan mitata niin kuin niitä tietokilpailuissa mitataan. Tiedon määrä voi olla valtava, mutta sillä ei maailmaa rakenneta, eikä siitä edes kannata olla ylpeä. Suomen koululaitos ihailee saavutusta, jonka mukaan oppilaamme ovat lahjakkaita matemaatikkoja. Totta tietenkin on, ja minkä kaikki reksit tietävät, että huiput selviävät aina huonommassakin oppimisympäristössä - eikä siis heihin kannata voimia uhrata. Peruskoulu on ollut melkoinen terveen järjen kummajainen syntymästään saakka. Koulu on lähtenyt siitä, että kaikista tehdään yhtä älykkäitä, vaikka tuollainen haaste sotii jo luonnonlakeja vastaan. Faktahan on, että opettipa porukkaa miten intensiivisesti tahansa, aina on olemassa tyhmiä ja vieläkin tyhmenpiä, joille hypotenuusa on ja tulee olemaan hebreaa. Yhteiskunnan hyväksymät ja median sanelemat arvot vaativat tänään, että koulutuksessa keskitytään sen alimman tason tukemiseen ja unohdetaan edelleen oppilaitten lahjakkain osa,joka siis saa edelleen tulla toimeen omillaan. Juuri nämä syntymästään (syyttömät!)lahjakkaat tuovat maahan prenikoita milloin mistäkin matematiikkakilpailusta. Yhteiskunta ei ole heitä koskaan erityisesti tukenut saatika kannustanut kehittämään lahjakkuuttaan, sillä niin kauan kuin muistan,opetuksessamme on ollut vallalla demokratian väärintulkinta: "Lahjakkuus tuhoaa tasa-arvon!" (Shaljapinin muistelmat, Eino Rahja). Missäköhän me suomalaiset olisimmekaan, jos joskus suuntautuisimme kehittämään lahjakkuuksiamme ihan oikeastinäennäisen demokratian viljelyn sijasta? Mutta - niin - tällaistahan ei tule vieläkään kysyä, tasa-arvon vuoksi.    

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä