Olen 23v nainen, ollut aina sinkku enkä ole koskaan pelannut minkäänlaisia ihmissudepelejä, koska pidän niitä tyhmien ihmisten touhuna. Selailin tämän palstan viestejä ja minulla nousi pieni inhon ja säälin tunne, vaikka hyvin todennäköistä on, että suurinosa aloituksista on pelkkää trollausta.
Lähipiirissäni olen huomannut sen, että yksin ei osata olla. Naiset huoraa, miehet huoraa sinkkuina ollessaan tai erityusesti juuri eronneina. Sinkkuna ollessa elämä on pelkkää seksin ja seuran etsimistä ja sitten kun kumppani löytyy, niin kuitenkin jossain vaiheessa erotaan ja sama touhu alkaa alusta.
Asetan itseni tällaisen yläpuolelle ja olen mielummin vaikka koko elämäni sinkku ja selibaatissa. En tunne häviäväni siinä yhtään mitään. Minua ei kiinnosta määritellä itseäni jollain parisuhdemarkkinoilla.
Lähipiirissäni olen huomannut sen, että yksin ei osata olla. Naiset huoraa, miehet huoraa sinkkuina ollessaan tai erityusesti juuri eronneina. Sinkkuna ollessa elämä on pelkkää seksin ja seuran etsimistä ja sitten kun kumppani löytyy, niin kuitenkin jossain vaiheessa erotaan ja sama touhu alkaa alusta.
Asetan itseni tällaisen yläpuolelle ja olen mielummin vaikka koko elämäni sinkku ja selibaatissa. En tunne häviäväni siinä yhtään mitään. Minua ei kiinnosta määritellä itseäni jollain parisuhdemarkkinoilla.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Odota muutama vuosi niin kellosi alkaa tikittämään. Kymmenen vuoden päästä olet vähintänä yh-äippä, kun jännämies kävi jyystäämässä sinua.
Totta, 23-vuotias on hädintuskin päässyt lapsenkengistään, aivan liian aikaista paukutella henkseleitään minkään suuremman asian suhteen. Ei ole sattuma, että sterilisaation ikäraja on niinkin korkea kuin on.
Miksi palstan keskusteluiden sävy on lähes aina nöyryyttävä?
Jos tänne nyt toisinaan eksyy joku nainen, joka rehellisesti sanoo, että ei halua elää seksikeskeistä elämää, niin miksi sitä naista pitää mopottaa ja väittää että kyllä sinäkin taatusti annat vielä kiimavittusi viedä.
Eikö voisi vaihteeksi sanoa, että hienoa että uskallat olla erilainen? Edes silloin kun siihen on aihetta?
Pitääpä korjatakin se tilanne itse...
Miksi palstalla otetaan vakavasti hyvin monien alle 23-vuotiaiden miesten pillunpuute?
"Totta, 23-vuotias on hädintuskin päässyt lapsenkengistään, aivan liian aikaista paukutella henkseleitään minkään suuremman asian suhteen. "
Olisi hyvä keskustella parisuhteista sinkkuudesta aikuisten, täysipäisten ihmisten kesken.
Parikymppinen mies nikahtuu hormoneihinsa. Siksi niin kova meteli asiasta. Parisuhteeseen harvasta parikymppisestä on, parempi huidella niitä parhaita nuoruusvuosiaan vapaana tai löyhässä suhteessa, saa pahimmat paineet purettua. Ja keskustella vakavasti aikuisten asioista sitten kun on aikuinen.
Mutta kuitenkin kuulutetaan seksiin niitä nuoria naisia, useimmiten alle 23-vuotiaita?
Teidän logiikkanne on tässäkin suhteessa mätä. Mikään mitä sanotte ei kestä pohtimista, kun aina löytyy se mätä taso. Jos jotain inhoan, on kestämätön logiikka.
Vahvistaa luuloani, että en keskustele keskivertomiesten kanssa, vaan sairaanhoitopiirin ongelmien kanssa.
Ei se ole meidän naisten vika, että avohuollon resurssit ovat minimoitu. Laitospaikkoja on vähennetty kymmennesosaan tai alle, ja tässä on tulos.
Ei ole sattunut mamu uimaan liiveihin
Seksiin niin, sanoinhan, että huidella vapaana tai löyhissä suhteissa. Olen muuten nainen, en ätmi.
No et ole järin fiksu, jos sulla on näin pitkään mennyt ymmärtää, että ei täällä mitään keskivertomiehiä ole, ja varsinkin kun eräät (NAL nyt ainakin) ovat avoimesti tunnustaneet todetut mielenterveysongelmansa.
Avohoitoon muuten pistetään lähtökohtaisesti kaikki ne, joiden ei oleteta olevan ympäristölle vaarallisia, ja joiden oikea parantuminen ei oikeasti jaksa kiinnostaa ketään.
Vaikea päätellä mitä sanoit, mutta iso ristiriita on palstan puheissa, riippuen siitä onko aloittaja mies vai nainen (nuori). Epäloogista.
En ole järin fiksu.
Olen keskivertoa hyväuskoisempi, mitä tulee ihmisiin. Johtuu luultavasti siitä, etten oikeassa elämässä törmää niin usein sekopäihin.
Avohoitoon ohjataan nykyään miltei kaikki, kunnes on pakko ohjata muualle. Siksi heitinkin tuon, koska avohoito on ollut pelkkä synonyymi heitteillejätölle yli 20 vuotta.
Avohoidolle ei muuten ole vieläkään olemassa yhteneväisiä hoitosuosituksia...
Riippuu mitä tarkoitat keskivertomiehellä. Jos se on mies joka saa helposti naista, niin sitten ei niitä täällä montaa ole. En tiedä onko yhtään.
Jos taas keskiverroksi kelpaa vaikka keskivertoa paremmin töissä tienaminen, ei todettuja mielenterveysongelmia, ei kroonisia sairauksia, kohtuullinen alkon käyttö, ei huumeiden käyttöä, ei tupakointia, suunnilleen tavallisen näköinen naamakerroin, hieman keskivertoa lyhyempi pituus, keskiverrolla käytetyllä autolla ajaminen, paino hieman keskiverron painoindeksi alle, keskivertoa parempi koulutus, keskivertoa parempi älykkyysosamäärä - mutta tylsän asiallinen ja hieman epävarma ei-supliikki introvertti - niin kyllä täällä sitten keskivertomiehiä on.
Riippuu ihan miten sen määrittelee. Kadulla vastaan kävelevät naiset, tai kaupan kassat, tai työkaverit, yms. ei varmaankaan huomaisi että juurikaan eroan keskivertomiehestä. Sitten ne paremmin minut tuntevat kaverit varmasti tajuavat että eroan keskivertomiehestä - mutta arvostavat samalla niiden eroavaisuuksien takia keskivertomiestä enemmän.
Esim. onhan noiden oikeiden työpiireistä tuttujen "keskivertomiesten" naisseikkailuista, pettämisistä, älykkyyden puutteesta, nyrkkisankaruudesta, alkoholiongelmista, yms. useinkin tullut kavereiden kanssa jutustelua. Kun tietää että niistä keskivertomiehistä esim. suunnilleen puolet käy vaikkapa tallinnan pikkujouluristeilyillä sitten huorissa (vaikka useilla on naiset täällä suomessa), niin eipä tarvitse hirveästi miettiä kumpaa arvostaa enemmän - sitä keskivertoa vai jotain muuta.
Raaka tosiasia on, että parisuhdekokemattomuus yksinään riittää tekemään miehestä epäkeskiverron. Miesten elämään kuuluvat naissuhteet ja naisten elämään miessuhteet (homoseksuaalien tapauksessa samaan sukupuoleen), missä muodossa nyt ne sitten tulevatkaan: lyhyitä taikka pitkiä suhteita, yhdenillanjuttuja, jotain muuta. Jos olet tästä puolesta vastentahtoisesti ja täysin syrjäytynyt, et ole keskiverto, piste.
Onko mikään tätä palstaa parempi todiste? Tämän ainoa aihe on vinkuminen siitä, kuinka oma elämä ei tunnu kokonaiselta, kun ei ole mitään suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen.
Huoraajamiestä en silti kelpuuttaisi vaikka mikä kello alkaisi tikittää. Monet ikäiseni eivät muuta miestä haluakkaan.
Sovit varmaan hyvin joukkoon, sillä palstalla on monia periaatteenmiehiä, jotka ovat mielummin vaikka koko elämänsä sinkkuja, kun ottaisivat "käytetyn" naisen.
olet kunnon nainen toivottavasti löydät sen oikean pian ja vietät häitä saat lapsia ja olet koko elämäsi onnellinen aidon rakkauden kanssa ja näette miehesi kanssa vanhainkodissa yhdessä lapse lapsen lapsia olet harvinaista herkkua viestisi sai minut iloiseksi
Sinäkin opit vielä joskus jäsentelemään sanottavasi virkkeiksi ja lauseiksi. Pakkohan sinun on.
HIENOA ALOITTAJA, ETTÄ USKALLAT OLLA ERILAINEN ETKÄ SORRU SIIHEN SAMAAN NAUTINNONHAKUISEEN ELÄMÄÄN MITÄ LÄHIPIIRISI.
Toivotan tervetulleeksi palstalle, ja samoin toivon itsesi vuoksi, että ymmärrät täältä myös hyvissä ajoin poistua. Tämä palsta on kuin huumetta: tuntuu hyvältä käytettäessä mutta tuhoaa sinut.
Selvä vinkuintiaaniÄTMIn trolli.
VALIVALIVALIVALIVALIVALIVALIVALIVALIVLAIVALIVALI.
Käytät siis "huoraamista" sanana siitä että harrastaa esiaviollista seksiä? Vai mitä mahdat tarkoittaa.
Toisekseen, eihän tämän palstan miehistä suurin osa edes saa naista vaikka haluaisi - oletko täysin missannut kaikki ATM ketjut? Huoraajiksi on vaikea nimittää miehiä jotka eivät ole koskaan naiseen koskeneetkaan.
Oletkos myös testannut oikeasti yksinoloa? Etpä ole tainnut. Harva loppujen lopuksi on. Suurin osa ihmisistä tapaa viikonloppuisin ystäviään, viikolla sitten jutellaan opiskelu tai työkavereiden kanssa, jne. Menepä kysymään asiaa joltain 24h kotona olevalta yksinäiseltä vanhukselta. Tai jos et usko mitä muut sanovat, niin kokeilepa vaikka vuosi olla yksin kotona. Ryhdy työttömäksi tai tee vaikka etätöitä kotoa käsin. Älä tapaa ystäviäsi. Tule sitten puhumaan että pystytkö nousemaan sen kaiken yläpuolelle ja haluatko vielä olla sinkku.
Ota huomioon että olet vielä nuori, mutta ennen pitkää suurin osa ystävistäsi löytää parisuhteen ja viikonloppuisin oletkin sinkkuna yksin.
Kyllä se elämä opettaa.
Olen 36v mies, joka vielä kymmenisen vuotta sitten ajatteli hieman sinun tavoin. Että sinkkuna on ihan hyvä elää vaikka koko loppuelämä - ja itsehillinnän puutteesta kärsivät ja heikkomielisemmät juoskoon lyhyiden suhteidensa perässä. Sitten koin tätä elämää ja tajusin että se ollutkaan enää niin yksinkertaista.
"Käytät siis "huoraamista" sanana siitä että harrastaa esiaviollista seksiä? Vai mitä mahdat tarkoittaa." Tarkoitin huoraamisella yleistä itsensä jakamista tapahtui se joko miehen taikka naisen toimesta. En usko avioliittoon, joten kysymys esiaviollisesta seksistä ei kiinnosta minua.
Ovatko sinulle sinkkuna oleminen ja yksinäisyys synonyymit? Minulla on yksi todellinen ystävä, hän riittää minulle. Vaikka olen yksin ja sinkku en, tunne itseäni yksinäiseksi. Minulle miehettömyys ei ole yksinäisyyttä. Yksinäisyys on subjektiivinen kokemus, jonka voimakkuus määrittyy ihmisen sosiaalisen tarpeen mukaan. Onko vaikea ymmärtää että myös nuorella naisella voi todellakin olla vähäinen sosiaalinen tarve?
Moni 23 vuotias on jo perustanut perheen, siihen ollaan tarpeeksi vanhoja, mutta minulla 23 vuotiaana naisena ei ole oikeutta nuoren ikäni perusteella mielipiteeseeni?
Pahoittelen että tekstini saattoi olla vähän kritisoivan hyökkäävä. Tarkoitus ei ollut sanoa että sinulla ei olisi oikeutta mielipiteeseesi.
Pikemminkin halusin laittaa sinut ajattelemaan sitä mielipidettäsi. Koska olen tosiaan itse ollut aikoinaan pitkälti samankaltaisessa tilanteessa. Olen todellakin ollut sellainen hyvin yksin viihtyvä henkilö, jolla on ollut ne muutamat hyvät ystävät. En olisi koskaan arvannut kuinka merkittävästi se sinkkuus (ja siihen liittyvä yksinäisyys) voikaan vaikuttaa itseeni nyt tässä iässä ja elämäntilanteessa.
Tahdoin siis huomauttaa että tiedän kyllä mitä ajattelet (ihan tuttuja ajatuksia vuosien takaa)... Ja tiedän mitä saatat ajatella joskus kymmenen vuoden päästä jos jatkat samalla linjalla.
Tietenkään oma tulevaisuutesi ei ole välttämättä ollenkaan samanlainen kuin minun tilanteeni, se on niin monen tekijän summa. Sinkkuudesta riippumatta.
Yksinäisyys ja sinkkuus ovat myös helposti toisiinsa liittyviä - vaikkeivat synonyymejä. (Mitäs sitten jos ystäväsi löytää parisuhteen, tai muuttaa toiselle paikkakunnalle, ja ystäväsi aika meneekin sen uuden perheen parissa?)
Riippuen miten elämäsi menee, sinäkin saatat vielä yllättyä omasta tarpeestasi löytää se kumppani. Mutta näet sen sitten ehkä joskus 10 vuoden päästä.
Nainen on 30 vuotiaana jo monen jännämiehen panema ja naisesta tulee tällöin yh äiti. Etsit sitten jonkun miehen joka elättäis teitä mutta ei onnistu ja olet 10 vuotta treffi palstalla miettimässä kuka on sulle sopiva.
Se on niin koomista kun 23-vuotias väittää tietävänsä mitä haluaa/ei halua.
Itse taisit jakaa itseäsi koko nuoruutesi, ja tunsit ettei sinun tarvitse huolehtia mistään. Siksi mielestäsi on koomista, kun 23 vuotiaalla voi todellakin olla jo arvomaailmaa.
Ensinnäkin olen mies, sinkkuillut suurimman osan elämästäni periaatteessa tarkoituksella, enkä ole itseäni jakanut. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että parikymppisenä luulee sitä ja tätä.
Niinpä, ilmankos niitä avioeroja tulee ja lapsien tekokin varmaan kaduttaa. Pitäisi ikäraja noihin olla ainakin 30v, koska jos 23-vuotias ei saa olla varma sinkkuudestaan niin ei saa olla varma sitten mistään perheen perustamisestakaan.
Hienoa jos olet aseksuaali, etkä halua suhdetta. Voitkin saman tien poistua, koska ei sinulla ole mitään virkaa täällä kun suhteetmeivät kiinnosta.
Haluaisin parisuhteen, mutta ei minusta ole parisuhteesseen koska olen temperamenttinen joka toisten mielestä miehille hengenvaarallisin psykopaatti