Ujoille, estoisille, epäröiville, pelkääville

jumankauta, elämä on LYHYT.

Tehkää näin:

Pistäkää silmät kiinni ja uppoutukaa tulevaisuuteenne jossa teillä on ikää jo reilusti, opiskelut on opiskeltu ja työelämä kuluttaa tasaista vauhtia ja ryppyjäkin jo alkanut silmäkulmiin tulla ja vartalo luovuttamaan nuoruuden muodoista ja yksinkertaisesti huomaatte olevanne keski-ikäisiä.

SITTEN:
Kuvitelkaa itsenne tuohon hetkeen ja ajatelkaa siitä hetkestä takaisin tähän hetkeen, nuoruuteenne ja tuntekaa mitä tunnette tuolla hetkellä, miltä tuntuu menetetyt mahdollisuudet, uskalluksen puute, vierestä katsominen, mahdollisuuksista luopuminen, hetkestä luopuminen. Miltä se tuntuu nyt kun elämä on jo vakiintunut, ehkä olette löytäneet jonkun, ehkä ette, ehkä teillä on lapsia, ehkä ei ja pomon kanssa ollut vähän kahnausta ja työkaveritkaan ei oikeen miellytä, elämä puuduttaa ja nyt mietitte sitä aikaa kun teillä oli nuoruus vielä vauhdissa, mahdollisuudet, vain voitettavaa, KOETTAVAA, nähtävää ja opittavaa.

Miltä se nyt tuntuu kun sitä aikaa ei olekkaan käyttänyt hyväksi vaan on käytännössä elänyt tasapaksusti, hyvin pitkälle samankaltaisesti kuin nytkin - keski-ikäisenä. Sillä erotuksella, että nyt on jo huomattavasti vaikeampi irroittautua ja revitellä ja kokeilla ja KOKEA koska elämä on saanut otteen sinusta. Tunnetteko turhautuneisuutta, itsesääliä, voimattomuutta, raivoakin... tunnetta että voisi tehdä mitä tahansa että voisi korjata ne typerät, mitäänsanomattomat, turhat ja täysin itse tehdyt pelot ja estot jotka estivät sinua lähestymästä ihmisiä, heittäytymästä tilanteisiin ja elämästä täysillä... Jos nyt voisitte palata tuohon aikaan takaisin, olisiko sillä jotakin väliä mitä viereisessä pöydässä ajatteleva ihminen ajattelee jos lähestyt häntä ystävällisesti ja juttelet ja esittäydyt hänelle? Tuntuuko se nyt - keski-ikäisenä ajateltuna yhä niin suurelta kynnykseltä ettei olisi sitä valmis ylittämään kun vaaka-kupissa alkavat yhä enemmän vuosien kuluessa painamaan mustot nuoruudesta - joita ei ole. Onko teillä nyt tunne että on parempi katua jotain mitä on tehnyt kuin mitä on jättänyt tekemättä? Vahvistuuko tuo tunne vuosi vuodelta enemmän?

Miettikää aikaa jolloin olitte vielä lähes lapsia ja miettikää miten aika kului tuolloin. Sitä odotti kuumeisesti joulua, vappua, synttäreitä, uusia leluja tai vaikka mopoa. Aika tuntui menevän hitaammin. Miettikää esim milloin WTC iskut tapahtui. Siitä on nyt 3 vuotta! Ja tuntuu kuin se olisi tapahtunut juuri. Kuinka vanhoja olette kolmen vuoden kuluttua tästä hetkestä? Voiko olla että tuo hetki tulee VIELÄ nopeammin... että aika kuluu koko ajan nopeammin joka päivä ja viikko. Uskallatteko kuvitella kuinka nopeasti seuraavat 10 vuotta kuluvat?

Mietit onko sinulla varaa olla uskaltamatta.. varaa olla ylittämättä itseäsi, varaa jäädä sivuun ja tehdä samoja asioita kuin aina ennenkin olet tehnyt... saatko siitä enää mitään itsellesi? Paitsi turhautuneisuutta ja ajoittaisia raivokohtauksia.

Se mikä on positiivinen asia on, että teillä on se mahdollisuus juuri nyt. Avaa silmäsi. Tervetuloa takaisin mahdollisuuksien pariin - vielä kerran.