jumankauta, elämä on LYHYT.
Tehkää näin:
Pistäkää silmät kiinni ja uppoutukaa tulevaisuuteenne jossa teillä on ikää jo reilusti, opiskelut on opiskeltu ja työelämä kuluttaa tasaista vauhtia ja ryppyjäkin jo alkanut silmäkulmiin tulla ja vartalo luovuttamaan nuoruuden muodoista ja yksinkertaisesti huomaatte olevanne keski-ikäisiä.
SITTEN:
Kuvitelkaa itsenne tuohon hetkeen ja ajatelkaa siitä hetkestä takaisin tähän hetkeen, nuoruuteenne ja tuntekaa mitä tunnette tuolla hetkellä, miltä tuntuu menetetyt mahdollisuudet, uskalluksen puute, vierestä katsominen, mahdollisuuksista luopuminen, hetkestä luopuminen. Miltä se tuntuu nyt kun elämä on jo vakiintunut, ehkä olette löytäneet jonkun, ehkä ette, ehkä teillä on lapsia, ehkä ei ja pomon kanssa ollut vähän kahnausta ja työkaveritkaan ei oikeen miellytä, elämä puuduttaa ja nyt mietitte sitä aikaa kun teillä oli nuoruus vielä vauhdissa, mahdollisuudet, vain voitettavaa, KOETTAVAA, nähtävää ja opittavaa.
Miltä se nyt tuntuu kun sitä aikaa ei olekkaan käyttänyt hyväksi vaan on käytännössä elänyt tasapaksusti, hyvin pitkälle samankaltaisesti kuin nytkin - keski-ikäisenä. Sillä erotuksella, että nyt on jo huomattavasti vaikeampi irroittautua ja revitellä ja kokeilla ja KOKEA koska elämä on saanut otteen sinusta. Tunnetteko turhautuneisuutta, itsesääliä, voimattomuutta, raivoakin... tunnetta että voisi tehdä mitä tahansa että voisi korjata ne typerät, mitäänsanomattomat, turhat ja täysin itse tehdyt pelot ja estot jotka estivät sinua lähestymästä ihmisiä, heittäytymästä tilanteisiin ja elämästä täysillä... Jos nyt voisitte palata tuohon aikaan takaisin, olisiko sillä jotakin väliä mitä viereisessä pöydässä ajatteleva ihminen ajattelee jos lähestyt häntä ystävällisesti ja juttelet ja esittäydyt hänelle? Tuntuuko se nyt - keski-ikäisenä ajateltuna yhä niin suurelta kynnykseltä ettei olisi sitä valmis ylittämään kun vaaka-kupissa alkavat yhä enemmän vuosien kuluessa painamaan mustot nuoruudesta - joita ei ole. Onko teillä nyt tunne että on parempi katua jotain mitä on tehnyt kuin mitä on jättänyt tekemättä? Vahvistuuko tuo tunne vuosi vuodelta enemmän?
Miettikää aikaa jolloin olitte vielä lähes lapsia ja miettikää miten aika kului tuolloin. Sitä odotti kuumeisesti joulua, vappua, synttäreitä, uusia leluja tai vaikka mopoa. Aika tuntui menevän hitaammin. Miettikää esim milloin WTC iskut tapahtui. Siitä on nyt 3 vuotta! Ja tuntuu kuin se olisi tapahtunut juuri. Kuinka vanhoja olette kolmen vuoden kuluttua tästä hetkestä? Voiko olla että tuo hetki tulee VIELÄ nopeammin... että aika kuluu koko ajan nopeammin joka päivä ja viikko. Uskallatteko kuvitella kuinka nopeasti seuraavat 10 vuotta kuluvat?
Mietit onko sinulla varaa olla uskaltamatta.. varaa olla ylittämättä itseäsi, varaa jäädä sivuun ja tehdä samoja asioita kuin aina ennenkin olet tehnyt... saatko siitä enää mitään itsellesi? Paitsi turhautuneisuutta ja ajoittaisia raivokohtauksia.
Se mikä on positiivinen asia on, että teillä on se mahdollisuus juuri nyt. Avaa silmäsi. Tervetuloa takaisin mahdollisuuksien pariin - vielä kerran.
Tehkää näin:
Pistäkää silmät kiinni ja uppoutukaa tulevaisuuteenne jossa teillä on ikää jo reilusti, opiskelut on opiskeltu ja työelämä kuluttaa tasaista vauhtia ja ryppyjäkin jo alkanut silmäkulmiin tulla ja vartalo luovuttamaan nuoruuden muodoista ja yksinkertaisesti huomaatte olevanne keski-ikäisiä.
SITTEN:
Kuvitelkaa itsenne tuohon hetkeen ja ajatelkaa siitä hetkestä takaisin tähän hetkeen, nuoruuteenne ja tuntekaa mitä tunnette tuolla hetkellä, miltä tuntuu menetetyt mahdollisuudet, uskalluksen puute, vierestä katsominen, mahdollisuuksista luopuminen, hetkestä luopuminen. Miltä se tuntuu nyt kun elämä on jo vakiintunut, ehkä olette löytäneet jonkun, ehkä ette, ehkä teillä on lapsia, ehkä ei ja pomon kanssa ollut vähän kahnausta ja työkaveritkaan ei oikeen miellytä, elämä puuduttaa ja nyt mietitte sitä aikaa kun teillä oli nuoruus vielä vauhdissa, mahdollisuudet, vain voitettavaa, KOETTAVAA, nähtävää ja opittavaa.
Miltä se nyt tuntuu kun sitä aikaa ei olekkaan käyttänyt hyväksi vaan on käytännössä elänyt tasapaksusti, hyvin pitkälle samankaltaisesti kuin nytkin - keski-ikäisenä. Sillä erotuksella, että nyt on jo huomattavasti vaikeampi irroittautua ja revitellä ja kokeilla ja KOKEA koska elämä on saanut otteen sinusta. Tunnetteko turhautuneisuutta, itsesääliä, voimattomuutta, raivoakin... tunnetta että voisi tehdä mitä tahansa että voisi korjata ne typerät, mitäänsanomattomat, turhat ja täysin itse tehdyt pelot ja estot jotka estivät sinua lähestymästä ihmisiä, heittäytymästä tilanteisiin ja elämästä täysillä... Jos nyt voisitte palata tuohon aikaan takaisin, olisiko sillä jotakin väliä mitä viereisessä pöydässä ajatteleva ihminen ajattelee jos lähestyt häntä ystävällisesti ja juttelet ja esittäydyt hänelle? Tuntuuko se nyt - keski-ikäisenä ajateltuna yhä niin suurelta kynnykseltä ettei olisi sitä valmis ylittämään kun vaaka-kupissa alkavat yhä enemmän vuosien kuluessa painamaan mustot nuoruudesta - joita ei ole. Onko teillä nyt tunne että on parempi katua jotain mitä on tehnyt kuin mitä on jättänyt tekemättä? Vahvistuuko tuo tunne vuosi vuodelta enemmän?
Miettikää aikaa jolloin olitte vielä lähes lapsia ja miettikää miten aika kului tuolloin. Sitä odotti kuumeisesti joulua, vappua, synttäreitä, uusia leluja tai vaikka mopoa. Aika tuntui menevän hitaammin. Miettikää esim milloin WTC iskut tapahtui. Siitä on nyt 3 vuotta! Ja tuntuu kuin se olisi tapahtunut juuri. Kuinka vanhoja olette kolmen vuoden kuluttua tästä hetkestä? Voiko olla että tuo hetki tulee VIELÄ nopeammin... että aika kuluu koko ajan nopeammin joka päivä ja viikko. Uskallatteko kuvitella kuinka nopeasti seuraavat 10 vuotta kuluvat?
Mietit onko sinulla varaa olla uskaltamatta.. varaa olla ylittämättä itseäsi, varaa jäädä sivuun ja tehdä samoja asioita kuin aina ennenkin olet tehnyt... saatko siitä enää mitään itsellesi? Paitsi turhautuneisuutta ja ajoittaisia raivokohtauksia.
Se mikä on positiivinen asia on, että teillä on se mahdollisuus juuri nyt. Avaa silmäsi. Tervetuloa takaisin mahdollisuuksien pariin - vielä kerran.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Viestisi innoittamana aion kyllä tunnustaa tunteeni eräälle naiselle, vaikka sitten vain tekstarilla. Kerranhan sitä vain eletään! Tänään myöskin ryypätään ankarasti baarissa.
Miehen puhetta!!!
Onnea!
Kiitos, oli kerrankin mielenkiintoista luettavaa! Samaistua en kaikilta osin voi,olen ottanut tilaisuuksista kiinni useammin. Kiitos paljon,älä hukkaa tilaisuuttasi,kun sellainen eteesi ilmestyy!
niin voisitko mitenkään soittaa mulle?
hyvinkin soittaa...
Kyllä sitä miettii koko ajan noita asioita.
Että miten taas menetin tuonkin tilanteen, ystävän, rakkauden, työpaikan tms. pelkän arkuuteni takia.
Ei siis todellakaan tarvitse odottaa sitä päivää jolloin kaduttaa kaikki, kyllä sen menetyksen tajuaa jo siinä vaiheessa kun se tapahtuu..:(
Silti sen vain antaa tapahtua.
Muutakaan ei osaa.
Se on vaan niin älyttömän helppoa paasata asiasta joka ei itselle ole ongelma eikä mikään.
Se ei valitettavasti ratkaise asiaa, sillä luonteelleen ei mitään mahda.
Toiset vain ovat jo syntymästään asti arkoja ja toiset rohkeita ja maailma suosii noita viimeksi mainittuja..
On muuten jännä havaita että eläimillä on ihan sama juttu.
Olen kasvattanut koiria ja pentueessa on aina joku arka yksilö, sekä joku joka on alusta asti oikea rämäpää.
Myös niillä nämä ominaisuudet pysyvät kuolemaan saakka, kasvatuksesta ja koulutuksesta riippumatta.