Onko miehillä joku yleinen piirre sellainen, että he loukkaantuvat jostakin syystä, jota ei voi sanoa eikä selvittää, eivätkä he anna anteeksi pyytämälläkään. Minulta on jonkun kerran pitkän työhistoriani aikana mennyt työpaikka tällaisten puhumattomien esimiesten ollessa vallankahvassa.
Kyse ei ole ollut koskaan esimiehen kanssa seurustelemisesta. Enkä tiedä mitenkään oudosti käyttäytyneenikään. Olen pyytänyt anteeksi jos ja kun mitä ilmeisimmin olen jollakin tavalla loukannut - mutta tätä ei ole myönnetty tai ei ole reagoitu mitenkään anteeksipyyntööni.
Oletan että jostakin loukkaantumisesta, väärinkäsityksestä tms. on ollut kyse, koska yllättäen minua kohtaan on alettu käyttäytyä ihan oudosti. En ole mitenkään tarkoituksella ainakaan yrittänyt loukata ja väärinkäsitykset olisin mielelläni selvittänyt jos olisi annettu mahdollisuus.
Kysymys herää, että eikö tuollainen selvittämätön asia jää miestä itseään vaivaamaan? Itse ainakin haluaisin selvittää asiat ennen kuin siirryn elämässä eteenpäin. Vai kuuluuko miehelle mielestään sellainen ylemmyys - kuin Jumaluus - että toisen ihmisen tunteista ei tarvitse välittää eikä siis tarvitse mitenkään reagoida toisen anteeksipyyntöön?
On minulla sitten näiden kokemuksien vastapainoksi ollut ihan mukaviakin työpaikkakokemuksia ja myös mukavia miespuolisiakin esimiehiä.
Ainakin itse ajattelen niin, että anteeksiantamattomuus jää elämää katkeroittamaan jos asioita ei hoida alta pois. Enkä oikein ymmärrä, miten toiseen ihmiseen voidaan loukkaantua niin perusteellisesti, kun oikeastaan mitään ei ole tapahtunut. Vai onko asialla ollut joku pahanpuhuja selän takana? Kyllä asiat pitäisi selvittää jos selvittämistä on.
Kyse ei ole ollut koskaan esimiehen kanssa seurustelemisesta. Enkä tiedä mitenkään oudosti käyttäytyneenikään. Olen pyytänyt anteeksi jos ja kun mitä ilmeisimmin olen jollakin tavalla loukannut - mutta tätä ei ole myönnetty tai ei ole reagoitu mitenkään anteeksipyyntööni.
Oletan että jostakin loukkaantumisesta, väärinkäsityksestä tms. on ollut kyse, koska yllättäen minua kohtaan on alettu käyttäytyä ihan oudosti. En ole mitenkään tarkoituksella ainakaan yrittänyt loukata ja väärinkäsitykset olisin mielelläni selvittänyt jos olisi annettu mahdollisuus.
Kysymys herää, että eikö tuollainen selvittämätön asia jää miestä itseään vaivaamaan? Itse ainakin haluaisin selvittää asiat ennen kuin siirryn elämässä eteenpäin. Vai kuuluuko miehelle mielestään sellainen ylemmyys - kuin Jumaluus - että toisen ihmisen tunteista ei tarvitse välittää eikä siis tarvitse mitenkään reagoida toisen anteeksipyyntöön?
On minulla sitten näiden kokemuksien vastapainoksi ollut ihan mukaviakin työpaikkakokemuksia ja myös mukavia miespuolisiakin esimiehiä.
Ainakin itse ajattelen niin, että anteeksiantamattomuus jää elämää katkeroittamaan jos asioita ei hoida alta pois. Enkä oikein ymmärrä, miten toiseen ihmiseen voidaan loukkaantua niin perusteellisesti, kun oikeastaan mitään ei ole tapahtunut. Vai onko asialla ollut joku pahanpuhuja selän takana? Kyllä asiat pitäisi selvittää jos selvittämistä on.
Vastaukset 27
Vanhimmat
.
"Jotkut ei vaan tajua vaikka väännettäisiin rautalangasta useita kertoja toistuvasti jatkuvalla syötöllä"
har!1111
.
Nämäkin olivat miehiä: Hitler, Stalin, Osama Bin Laden puhumattakaan muista vähemmän tunnetuista kaksilahkeisista.
Vaikka naisetkin osaavat, niin valtaosa väkivaltaisista teoista tapahtuu miehen käden kautta. Ei siinä voi vaan todeta että "pojat ovat poikia". Suuri osa miehistä on pahoja ja normaalielämään kykemättömiä psykopaatteja.
Sopii katsoa vaikka Annie Lennoxin juontamaa dokumenttisarjaa "Naisten kokemaa", jonka menneitä jaksoja voi vielä hetken seurata Yle Areenalta. Kyllä on miehet saaneet paljon pahaa aikaan.
"Suuri osa miehistä on pahoja ja normaalielämään kykemättömiä psykopaatteja. "
Ikävää, jos on elämä noin kaltoin kohdellut ja katkeroittanut. Naisethan yleensä pelkästään vain sekoaa, eivätkä ala elätellä mitään suuruudenhulluuskuvitelmia (arhm...). Alkavat sitten kuitenkin syyttää kaikkia muita omasta mielenvikaisuudestaan.
"En ole mitenkään tarkoituksella ainakaan yrittänyt loukata ja väärinkäsitykset olisin mielelläni selvittänyt jos olisi annettu mahdollisuus....
....olen pyytänyt anteeksi jos ja kun mitä ilmeisimmin olen jollakin tavalla loukannut...."
Uusia nöyriä, innokkaita, hyvinkoulutettuja työntekijöitä on ovella ihan jonoksi asti. Henkilöitä jotka eivät kyseenalaista työpaikan menoa taikka esimiehiä.
Tekevät sovitusti työt ja joustavat tilanteen vaatiesssa ihan mukisematta.
Ehkä se esiMIES on vaan mielessään todennut ettei henkilökemiat toimi sinun kanssasi.
Vai katsotko olevasi työpaikalla ihan korvaamaton? Itse en ainakaan ole.
Pink Floydia lainatakseni:
"All in all you're just another brick in the wall..."
En tietenkään katso olevani korvaamaton. Mutta ihmisenä katson ansaitsevani ihmismäistä kohtelua. Esimerkkitapausteni esimiehet eivät ole aina pysyneet asiallisuudessa potkuja antaessaan. Ehkä jotakin omia ongelmia on pyritty hoitamaan tekemällä ikävä temppu alaiselle. En tiedä onko esimies saanut kokea hyvää mieltä poistamalla alaisen nöyryyttävällä tavalla. Luulen että mielihyvä on aika lyhytaikainen. Tuskin ne uudet työntekijätkään aivan täydellisiä ovat?
Vaikka henkilökemiat eivät olisi parhaat mahdolliset niin eikö olisi parempi tapa erota sovussa kuin että jää selvittämättömiä asioita? Ainakin yleensä ihmissuhteissa ne selvittämättömät asiat tuppaavat seuraamaan elämässä ja uusissa ihmissuhteissa.
Sillehän en mitään voi, jos vaikka hiusteni väri on sama kuin exän tai minulla on joku samanlainen tapa kuin jollakin menneisyyden inhokilla. Minkä kaikkien tekijöiden kautta saa syrjiä toista ihmistä, kun aika moni syy on kielletty?
Vai onko työpaikoilla tärkeämpää kaikki muu seuranpito ja leikkiminen - työnteko on vain harmittava sivuseikka?
Käytöstavat on historiaa, välinpitämättömyys on trendikästä? Näinkö?
Riippuu tietysti myös millä alalla työskentelet, ja esim. yksityisellä vaiko julkisella.
"Trendikästä" meillä on kova ja ajantasainen osaaminen jolla teet rahaa ja tulosta. Kykysi omaksua jatkuvasti kaikkea uutta kiireen ja joskus paineenkin alla. Asiakkaat pitävät sinua ihan loistotyyppinä ja saat / saamme heiltä jatkuvasti kiitosta.
Jos tuot firmaan reippaasti rahaa, voidaan niitä havaitsemiasi "epäkohtia" pohtia kehityskeskusteluissa ja ehkä vielä jonkun HR:n henkilön kanssa, jotta viihtyisit jatkossakin yrityksemme palveluksessa. :)
"Vaikka henkilökemiat eivät olisi parhaat mahdolliset niin eikö olisi parempi tapa erota sovussa kuin että jää selvittämättömiä asioita?"
Niin "ämmämäistä" puuhaa työpaikan vuorovaikutus ja ihmissuhdeasioiden vatvominen.. .
Minusta "ämmämäisempää" on antaa henkilökemioiden kävellä ammattimaisuuden yli.
Eli olet mielestäni aika ämmä mieheksi, pikkupomo.
Olet itse ilmiselvästi ÄMMÄ
Minut on joskus irtisanottu jollakin verukkeella sen vuoksi että en ole työajan ulkopuolella ollut pomon käytettävissä.
ei ole laillista
Ei olekaan laillista, mutta mitenkäs tuon todistat? Lyön vaikka veikkoa siitä, että aika moni tapaus kun miespomo irtisanoo naispuolisen, johtuu nimenomaan siitä että miespomo ei ole saanut mieleistään huomiota tai palvontaa naisalaisen taholta. Tuo vaan on aika nolo juttu sanoa ääneen ja sen takia sitten keljumaisesti heitetään naispuolinen mielipaha pois firmasta.
Osuit asian kantaan: PALVONNAN PUUTE ajaa miespuolisen pomon irtisanomaan muuten pätevän naistyöntekijän. Tämä se on niin moneen kertaan nähty!
.
Ehkä traagisinta on huomata ettei ne páskajutut oikeasti kiinnostaneet ketään
Jollekin on siis kostettava ja se on yleensä joka ei pysty puolustautumaan
.
Minulla on ihan nätti hoikka pieni kroppa ja hyvä usein kehuttu ja tuijotettu takapuoli ...
mutta perkule vieköön olen ollut väärässä jonossa kun tissejä jaettu
eli olen ihan lauta :D
Siitäkö johtuu puhumattomuus?
Aika avutonta sinulta varastaa toisen nimimerkki ja siten yrittää sekoittaa keskustelua. Tämä oli hyvä näyte puutteellisista vuorovaikutustaidoistasi.
Sellainen ihminen, joka suhtautuu välinpitämättömästi sovintoyritykseen, eikä reagoi anteeksipyyntöön, on katkeroitunut ja pilaa omaa elämäänsä toisten elämien ohella. Älä sinä tule katkeraksi, koska katkeruus pilaa varsinkin oman elämäsi ja katkeruus on tosi rumaa.
http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/itsetuntemus/katkeruus-nain-paaset-eroon-katkeruudesta
Ihan käytöstapoina ajateltuna, aika kummallista, jos sinulle ei ole selvitetty syytä
saamaasi kohteluun.
Mutta miestyöyhteisö on miesten maailma ja siellä ei vain yksinkertaisesti piitata
vuorovaikutuksesta sen kummemmin. Työ tehdään ja siinä se. Voin sanoa, että
jos teet työssäsi jonkin mokan, niin et kuule siitä ääneen nenäsi edessä mutta
voit uskoa, että siitä hekotellaan selkäsi takana. Miesyhteisössä ei laiteta kapuloita
toisen rattaisiin, jos kyseessä on työnteko, mutta toisen tekemisen ja työtapojen
kommentointi on yleistä myös miesten keskuudessa.
Toinen asia, jos tulet uutena taloon ja siellä on jo valmiiksi hitsautunut työyhteisö
ja jossa pomo kutsuu alaisiaan "pojikseen", niin tulet helposti olemaan ulkopuolinen
kokoajan tai sitten sinulle vain lämmetään hitaasti, eli käytännössä sinut arvioidaan
työnjälkesi perusteella, mikä on toki töiden kannalta hyvä asia.
Niinkin paljon kun noista vuorovaikutustaidoista nykypäivänä jauhetaankin, niin
niistä nyt ei KÄYTÄNNÖSSÄ mitään piitata. Onko se sitten se ajattelutapa, että
Töissä ei tarvitse viihtyä? Menet töihin ja lähdet töistä. Se on vain työpaikka.
Ylipäätään, noh, itsekunkin arvojärjestyksessä, että mitä tässä menninkäisten
yhteiskunnassa kannattaa kerjätä ja anoa.
Aloittajalle: älä ainakaan ikinä pyytele anteeksi. JOS olet aiheuttanut kitkaa, niin
Korkeintaan sanot olevasi pahoillasi mutta älä pyytele Anteeksi. Voin sanoa:
Se vasta ärsyttääkin. Miestyöyhteisössä ei pyydellä anteeksi. Sitä ei odoteta edes
naisilta.
"Aloittajalle: älä ainakaan ikinä pyytele anteeksi. JOS olet aiheuttanut kitkaa, niin
Korkeintaan sanot olevasi pahoillasi mutta älä pyytele Anteeksi. Voin sanoa:
Se vasta ärsyttääkin. Miestyöyhteisössä ei pyydellä anteeksi. Sitä ei odoteta edes
naisilta."
Mistä käytösoppaasta tämä ohje on peräisin?
Onko miesten maailmassa käytössä edelleen karman laki "silmä silmästä, hammas hampaasta"?
"Onko se sitten se ajattelutapa, että
Töissä ei tarvitse viihtyä? Menet töihin ja lähdet töistä. Se on vain työpaikka."
Päinvastoin: tuo VIIHTYMINEN on koko ajan huulilla. Kyllä minulta ainakin moneen kertaan tivattiin töissä milloin kenenkin taholta, miten minä siellä viihdyn? Vastaukseni eivät tainneet vakuuttaa.
Tarkoitat varmaan Hammurabin lakia? Ääneen anteeksipyytely on vähän kiusallista, vähän teatraalista. Mutta jos oikein on suhteet tulehtuneet tottakai niin voi tehdä. Sitäpaitsi anteeksi tunnetusti voi pyytää ja pyydetään lukemattomin tavoin. Ei siihen mitään sääntökirjoja ole, eikä tarvitse olla. Ehkäpä "omia polkuja" tarkoitti sitä, että teot puhuvat puolestaan?
.
Kaheleiden ajatuskiemuroita on aivan turha yrittääkään ymmärtää eikä sinun kuulu mitään anteeksi pyydellä
Jos käytös on selvästi häiritsevää ilmoita aina esim. esimiehen esimiehelle
.
Samankaltaisia kokemuksia täällä. Aluksi mies oli hyvinkin mukava, mutta myöhemmin ei enää. Tulee sellainen tunne, että minussa täytyy olla jotakin vikaa, koska niin kiltti ja pidetty ihminen ei hyväksy minua. Olisi parempi, jos hän haukkuisi minua vaikka idiootiksi, koska silloin voisin sanoa, että hän on nimitellyt minua. Mutta kun hän ei sano mitään, siitä on vaikeampi valittaa.
ainoa, jota voit muuttaa. olet sinä itse.
Nykyinen työelämä kuten myös media suosii kertakäyttötyöntekijöitä. On tietysti mukavampi olla se potkujen antaja kuin niiden vastaanottaja. Voi olla myös pomon taustalla ja perhekulttuurissa vallalla puhumattomuuden ja selittämättömyyden säännöt. Pomo päättää ja muut tottelevat (lue: mielistelevät). Jos vielä sattui narsistipomo niin onpa aika hankalaa osata aina häntä miellyttää. Joskus voi olla parempi kun pääsee jollakin konstilla semmoisista riittävän etäisyyden päähän...
Narsisti ja narsisti. Te näätte narsisteja joka toisen kulman takana. Edelleen se tuntuu olevan yleiskäyttöinen selitys kyvyttömyydelle korjata omia puuttetaan.
Jotenkin tuli mieleen, että pomon kaveri tarvitsi töitä ja sinut savustettiin tuon vuoksi ulos.
nm. yhden koeaikana myöhästymisen vuoksi potkut saanut ja pomon kaveri sai työpaikan
Ei tietenkään ole kyse mistään miehille yleisestä piirteestä.
Ihmisiä on vaan eri luonteisia. Jos itse tykkäät toimia tietyllä tavalla, ei se tarkoita, että kaikki muut toimivat niin. Ja jos kyse on työnantajastasi, niin sitä suuremmalla syyllä vois joskus vähän ajatella.
Ihan hyvin mahdollista, että anteeksipyyntösikin saattoi pomosi kiusalliseen asemaan ja homma ei kun parani. Riippuu miten sen teit. Ja jos et ollut mikään firman tärkein avaintyötekijä, niin saattoi jossain vaiheessa kyllästyä röyhkeänä pitämäänsä käytökseen.
Niin makaa, kuin petaa. Yhtä hyvin tämän voisi kopioida jonnekin tuonne "suhteet" -osioon. Samaa vanhaa... miten tulla toimeen erilaisen ihmisen kanssa. Mutta kun kaikki esimiehet eivät ole täydellisiä, niin yleensä pitää jossain määrin sopeutua.