Vaikea oppia?

Kyllä sinä sen pystyt oppimaan. Kaikki on vaikeaa, jos ei osaa ja samoin kaikki on helppoa kuin osaa. Osaaminen on oppimisprosessin tulos.

Rullaluistelu on jossain mielessä jopa vaikeampaa kuin jääluistelu. Jäällä pystyy pysähtymään luistattamalla luistimia sivuttain. Asvaltilla luistoa ei saa aikaiseksi. Jäällä homma on sikäli hankalampaa, että kisko on lyhyempi kuin rullalistimen ensimmäisen ja viimeisen pyörän akseliväli. Rullaluistin on siis varsin tukeva pituussuunnassa verrattuna jääluistimeen.

Jos sinulla on taitava luistelija-kaveri, niin hänen kanssaan vaan treenaamaan. Suojat päälle, niin ei tarvitse pelätä.

Rullaluistelu, kun makuun pääsee, on melkein kuin elämänmuoto. 30 km/h rulliksilla on kuin 200 km/h autolla. Vauhdin huuma on suuri ja parhaimmillaan tuntee kuin lentäisi läpi ilman.

Suurin harhaluulo on, että aloitteleva luistelija voisi heti kiitää kuten kokeneet luistelijat. Varsinkin jos ei ole luistellut jäälläkään.

Kaikkein pahin virhe on laskea mäkeä alas heti alussa (varsinkin jyrkempää mäkeä). Monen harrastus on saanut nopean äkkilopun siihen. Jyrkimmissä pitkissä mäissä vauhtia voi tulla jopa 50-60 km/t, mikä vaatii erittäin hyvää tasapainoa. Mutta ei tätä pidä pelästyä. Pitää olla tietoa, miten aloittaa ja opetella. Opettelun pitää siis tapahtua tasaisella. Vasta kun tasapaino on varmassa kunnossa, voi kokeilla pieniä loivia mäkiä.

Suurin este on tasapainon kehittymättömyys luistinten päällä. Siihen pitää oppia pikkuhiljaa ja alkeista lähtien. Seuraavassa muutama vihje, jos ei ole kukaan opettamassa.

1)Hakekaa rauhallinen paikka ja opetelkaa NURMIKOLLA ensin seisomaan luistimilla. Nurmikolla ei tarvitse pelätä kaatumista ja luistimetkin pysyvät paikallaan. Kävelkää ankkakävelyä luistinten kärki hieman sivulle osoittaen - näin totutaan luistimiin ja opitaan tasapainoa heti. Tasapainon pitämiseksi painon pitää suuntautua jalkaterän, siis luistinten, puolenvälin kohtaan. Kokeilkaa yhdellä jalalla seisomista, ensin toisella ja sitten toisella. Eli paino ensin toiselle jalalle ja sitten toiselle.

2) jalat ja erikoisesti polvet eivät saa olla jäykät vaan rentoina polvia hieman koukistaen (kulmassa) ja takapuoli hieman alhaalla. Kaatuminen on todennäköisempää jäykin jaloin, koska tasapainoa ei voi korjata jäykin jaloin. Rullaluistinten pyörät pyörähtävät erittäin herkäsiti asfaltilla ja luistimet lähtevät silloin alta helposti. Siispä rennot jalat ja paino keskelle luistimia tasapainon pitämiseksi!

3) siirtykää nurmikolta asfaltille ja kokeilkaa sillä seisomista rauhassa edellä mainitut seikat huomioiden jalat rentoina ja paino keskellä luistimia. Kokeilkaa hetki yhdellä jalalla seisomista, ensin toisella ja sitten toisella jalka rentona ja paino luistimen keskellä.

4) Perusasia luistelussa on liuku toisella jalalla. Yhdellä jalalla saavutettava tasapaino on siis perusasioita. Siis koko paino jalalle. Kokeilkaa liukua yhdellä jalalla varovasti potkaisemalla toisella jalalla sivulle tai alussa takaviistoon. Sama tehdään toisella.

Sama jatkuu rytmikkäästi molemmilla jaloilla. Toisella liuutaan ja toisella potkaistaan (luistelutermein: puristetaan). Näin voi tehdä lyhyellä matkalla edestakaisin. Jos tämä ei heti onnistu, niin molemmat jalat maahan kaatumisen estämiseksi. Ja siitä taas jatketaan liukua ja potkua ensin toisella jalalla ja sittoin toisella. Jos jalat väsyvät pidetään molempia luistimia maassa paikallaan tai rullaten.

Alussa riittänee parikymmentä minuuttia harjoittelua useampana päivänä. Tasapainon kehittyessä voi luistella kauemmaksi tasaisella alustalla. Vähitellen harjoittelujaksoja voi pidentää puoleen tuntiin ja myöhemmin pidempäänkin.