Minulla on hirvittävän paha olla. Olen yksinäinen eikä minulla ole ystäviä. Minulla on mies, mutta hän on itsenäinen ja hänellä on omat ystävät ja elämä. Ainut seurani on koirani. Jos en itse soita kavereille tai ehdota tapaamista, ei myöskään kukaan soita minulle. Puhelimeni soi vain, jos äitini tai mieheni soittaa. Haluaisin ihan hirveästi ystävän, edes yhden joka ihan vilpittömästi pitäis minusta ja haluais viettää aikaa.
Olen vaipunut syvään masennukseen ja epätoivoon ja minulla on itsetuhosia ajatuksia aika usein. Mietin, että mikä syy minulla on enää elää? Menetin työpaikkani, perheeni ja vähät ystäväni ei enää pidä yhteyttä. Koirani on välillä ainut joka estää minua vahingoittamasta itseäni, kun ajattelen, ettei se pärjää ilman minua. Tuntuu hyvältä, kun on edes yksi asia maailmassa, joka haluaa seuraani!
En enää jaksa panostaa ulkonäkööni yhtä paljon kun ennen, koska ajattelen, et enhän minä kuitenkaan minnekkään oo lähdössä, turhaan laittaudun. En ikinä saa kutsua mihinkään. Inhoan syntymäpäiviäni, koska hävettää, että kukaan ei muista tai halua nähdä. Hävettää olla näin yksinäinen ja tunnen oloni luuseriksi. Minulla ei ole ketään kenelle puhua. Miehelleni olen puhunut, mutta se nolottaa entistä enemmän, kun hänen mielestään on "sairasta" että minulla ei ole kuin hänet..
En enää jaksa tätä jatkuvaa pahaa oloa päivästä toiseen, enkä tiedä enää miten pääsen tästä kaikesta paskasta irti. Joskus suunittelen muuttoa ulkomaille, jossa voisin alottaa kaiken alusta, kun minulla ei ole pokkaa tehdä itsemurhaa.
En ole ruma enkä tylsä, olen kaunis, viisas ja kiltti ihminen, mutta miksei minulla ole mitään tässä maailmassa? Miksei kukaan enää välitä, mitä teen väärin?
Olen vaipunut syvään masennukseen ja epätoivoon ja minulla on itsetuhosia ajatuksia aika usein. Mietin, että mikä syy minulla on enää elää? Menetin työpaikkani, perheeni ja vähät ystäväni ei enää pidä yhteyttä. Koirani on välillä ainut joka estää minua vahingoittamasta itseäni, kun ajattelen, ettei se pärjää ilman minua. Tuntuu hyvältä, kun on edes yksi asia maailmassa, joka haluaa seuraani!
En enää jaksa panostaa ulkonäkööni yhtä paljon kun ennen, koska ajattelen, et enhän minä kuitenkaan minnekkään oo lähdössä, turhaan laittaudun. En ikinä saa kutsua mihinkään. Inhoan syntymäpäiviäni, koska hävettää, että kukaan ei muista tai halua nähdä. Hävettää olla näin yksinäinen ja tunnen oloni luuseriksi. Minulla ei ole ketään kenelle puhua. Miehelleni olen puhunut, mutta se nolottaa entistä enemmän, kun hänen mielestään on "sairasta" että minulla ei ole kuin hänet..
En enää jaksa tätä jatkuvaa pahaa oloa päivästä toiseen, enkä tiedä enää miten pääsen tästä kaikesta paskasta irti. Joskus suunittelen muuttoa ulkomaille, jossa voisin alottaa kaiken alusta, kun minulla ei ole pokkaa tehdä itsemurhaa.
En ole ruma enkä tylsä, olen kaunis, viisas ja kiltti ihminen, mutta miksei minulla ole mitään tässä maailmassa? Miksei kukaan enää välitä, mitä teen väärin?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sinä olet hyvä ja hieno ihminen! Muut ei vaan ymmärrä. Ole rohkeasti oma lässyti lääsi.
Tuossa viestissä ainakin tulee se vaikutelma, että odotat muiden tekevän jotain ja olevan kiinnostunut sinusta. Ystävystyminen lähtee mielestäni omasta aktiivisuudesta eli juttele ensin muille, kutsu heitä kylään ja ole kiinnostnut heidän asioistaan. Siitä ystävystyminen lähtee, mutta ei välttämättä ensimmäisellä toisella tai kolmannellakaan yrityksellä. Ystävien hankkiminen vie aikaa. Luonnostaan puheliaille ja muista ihmisistä kiinnostuneille ystävystyminen on hiukan helpompaa, mutta me hiljaisemmatkin voimme ottaa heidän keinoistaan opiksemme.
Kirjoituksesi vaikuttaa siltä, että olisit masentunut. Ja masentuminen aiheuttaa synkkiä ajatuksia ja aloitekyvyttömyyttä, joten ei ole helppoa aloittaa ystävien hankkimista, uusia harrastuksia jne. Terveyskeskuksesta varmasti löytyisi apua, jos varaisit ajan ja keskustelisit tilanteesta lääkärin kanssa alkuun. Paha olo päivästä toiseen ei ole normaalia, vaan siihen kannattaa hakea apua.
kyllä jaksat, pää pystyyn ja menoksi. hyvät ja AIDOT ystävät harvassa, kannattaa opetella pysymään pystyssä omilla jaloillaan ja tulla omillaan toimeen. Elämää ei voi rakentaa toisten varaan.
plussaahan sitten on ne AIDOT hyvät ystävät tai yksikin, jos sellaiseen törmäät.
Hei, Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista. Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, viikonloppuisin ja arkipyhinä 15-07. Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta: http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset. Käynnit eivät maksa mitään. Jos haluat mieluummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahden kesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta. Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".
Ja loppuun sitten allekirjoitus joka voi meillä olla vaikkapa Vuoroveto-kriisikeskus / Helena
Ongelmasi syy voi olla se, että olet kaunis. Toiset naiset kadehtivat, syrjivät ja pyrkivät savustamaan kauniimmat naiset porukoistaan pois.
Oletko minkä ikäinen ja missäpäin asut?
Luin hyvän kirjan ihmissuhteista Uskalla tehdä aloite. Siinä neuvottiin, että meidän tulee olla isäntiä omassa elämässämme. Eli ei odotella kutsuja, vaan esittää niitä itse niille, joiden seurassa viihdymme. Suurin osa meistä on niitä, jotka vain odottavat ja toivovat kutsuja, mutteivät niitä juurikaan kellekään tee. Kaikki kyllä yleensä aina ilahtuvat, jos heitä kutsutaan jonnekin. :)
Joillakin kauniilla on ihan vikaa korvien välissä, luulevat, että johtuu heidän ah kauneudestaan, ettei heistä pidetä. Tämän voin sanoa ihan ilman mitään kateutta, koska ei ole aihetta. Pinnallisista ja muita arvostelevista, itsestään liikoja luulevista naisista ei kaikki tykkää.......
Uskon kyllä, että aloittaja voit saada ystäviä :) Netti on siinä hyvä väline.
Itselläni ei ole vakituisia kavereita, tosin olen opiskellut nyt vuoden ammattiopistossa, jossa koulukavereita olen onnistunut löytämään (en kuitenkaan tapaa heitä koulun ulkopuolella omista syistäni). Sinusta varmaan tuntuu siltä, että olet alhaisimmassa kohdassa elämässäsi, mutta se tarkoittaa sitä, että tulee aika, jolloin tulet nousemaan ylös. Älä luovuta :-) Jos juttuseuraa kaipaat, niin sopii minulle.
Voin alkaa sun salaiseksi ystäväksi ja rakastajaksi?
Missäpäin asustelet? Olen muuten samankaltaisessa tilanteessa mutta en hirveästi kärsi yksinäisyydestäni.
Hei siellä . johan on mies ku tuollaisia puhuu.ne ei aina tajua missä mennään. nythän sinä löydät täältä juttukavereita ja ystäviäkin. eiku juttua lykkäämään ja tapaamaan jos siltä tuntuu.
nettideittailu on tietty riskialtista mutta varmaan mukavaa kun joku vastaa, ite jo täällä 50 puolella. mies paljon omissa jutuissaan ei mua haittaa . joskus vain toivoo et sais taloudellista apua jostain. lotosta ja muista ei ole onnistanu .eteenpäin on raahustettava:)
panosta vaan ulkonäköösi ,tai mieti jotain mikä sinua ilahduttaa kirja, kukat jokin uusi harrastus. käsillä tekeminen on sielun terapiaa. ihana kun sinulla on koira ite jouduin luopumaan . lapset täyttää vieläki elämän mutta kyllä omaa aikaa tarvii
tsemppiä sinulle rakas ystävä. kyllä meitä oikeest välittäjiä löytyy.
Uskaltaisitko ilmoittaa tänne sähköpostiosoitteen? Siis sellaisen, josta nimesi ei näy.Ehkäpä joku vastaisi, ja voisit saada uuden ystävän.Netin kautta voi löytää ystäviä, mutta kannattaa muistaa varovaisuus.
Hei, haluaisin jutella kanssasi enemmän.
Minä myös kaipaan ystävää/kaveria/tuttavaa. Asun Helsingissä, olen 50 nainen.
Minä myös kaipaan ystävää/kaveria/tuttavaa. Asun Helsingissä, olen 50 nainen.
Hei! Onpas huonosti asiat. Jos haluat niin pistä tähän osoitteeseen viestiä. En ole mikään seko! Voidaan vaikka yrittää ratkaista ongelmaa:( rajabhullu@ hotmail.com haluan todella auttaa!ja jos laitat viestiä niin kerron tottakai enemmän itsestäni.
Tämä on jo hieno askel että kirjoitat tänne. Tsemppiä! Asioissa on myös aina jotain hyvää. Ehkä esimerkiksi tunnet nyt itsesi paremmin.
Minusta tuntuu ihan samalta aloittajan kanssa. Elämäntilannekin on samankaltainen.
Uusia ystäviä on mahdotonta saada, sillä en ole luonteeltani kovin puhelias, en harrasta juuri mitään lukemista lukuun ottamatta (ja sosiaaliset harrastukset ovat työttömälle turhan kalliita) ja vanhoja tuttavia ei kiinnosta ja osa asuukin liian kaukana. Tiedän että syy on osittain omani, sillä olen ollut etenkin aiemmin melko passiivinen yhteydenotoissa, samaten olen todella huono missään small talkissa ja ylipäänsä sosiaaliset taidot taitavat olla täysin olemattomat.
Olen yrittänyt olla vanhojen tuttujen kanssa aloitekykyinen, kutsunut kanssani johonkin/kylään, mutta ei onnistu, jättävät jopa vastaamatta. Elämäntilanteeni masentaa, enkä jaksa edes kovin usein ajatella asiaa. Toivo on mennyt, mutta mitäs siitä. Jos olisi kanttia päättää päiväni niin sen kyllä tekisin.
Toivon kuitenkin aloittajalle toivoa paremmasta, kuuleman mukaan kannattaa jaksaa yrittämistä.
Olen itse hyvin samanlaisessa tilanteessa. Parisuhde on, mutta ei ystäviä eikä työpaikkaa. Tunnen itseni huonoksi ja riittämättömäksi.
Miehesi kommentit ovat aika tylyjä, joten minusta sinun kannattaisi puhua asiasta jonkun muun kanssa. Itsemurha-ajatusten vuoksi suosittelisin ihan ammattiauttajaa. Tuollaisten tunteiden kanssa ei kannata jäädä yksin. Vuoroveto-kriisikeskus laittoikin noita linkkejä ylempänä.
Jos sen sijaan koet, että tilanteesi kohenisi kyllä kun vain löydät ystäviä, kokeile vaikka kirjeenvaihtoa. Se on verrattain helppo tapa tutustua ihmisiin.
http://kirjeenvaihtokaverit.net/
Hei, tässä on nuori mies kaupugin seudelta, jos kiinostat voit yhteyttä tämä osoiteen: [email protected]