Olen tapaillut pian pari vuotta erästä miestä; olemme molemmat n. 35-vuotiaita. Itse lopetin muut viritykset sinä hetkenä kun näin hänet ensi kerran; hänellä oli jotain "tapaamisia" alkuaikoina, tuskin sen jälkeen.
Hän ei puhu koskaan mistään vakavasti. Aluksi otin itse joitain kertoja puheeksi seksiin liittyviä asioita, mutta sen jälkeen en ole niihinkään palannut. Meillä on omat asuntomme ja työmme - soittelemme päivittäin ja näemme 1-3 kertaa viikossa. Yhteenmuuttamisesta ei toistaiseksi ole ollut puhettakaan, ja tuskin tulee olemaankaan, koska tarvitsemme molemmat niin paljon omaa rauhaa ja tilaa.
En tiedä, olemmeko "parisuhteessa" tai mitä mieltä siippani on minusta. Pelkään karkottavani hänet, jos alan vaatia häntä puhumaan asiasta vakavasti. Hän vaikuttaa tyytyväiseltä nykytilanteeseen. Sitä olen toki itsekin, mutta epätietoisuus hänen suhtautumisestaan minuun (ja muihin!) kalvaa...
Hän ei puhu koskaan mistään vakavasti. Aluksi otin itse joitain kertoja puheeksi seksiin liittyviä asioita, mutta sen jälkeen en ole niihinkään palannut. Meillä on omat asuntomme ja työmme - soittelemme päivittäin ja näemme 1-3 kertaa viikossa. Yhteenmuuttamisesta ei toistaiseksi ole ollut puhettakaan, ja tuskin tulee olemaankaan, koska tarvitsemme molemmat niin paljon omaa rauhaa ja tilaa.
En tiedä, olemmeko "parisuhteessa" tai mitä mieltä siippani on minusta. Pelkään karkottavani hänet, jos alan vaatia häntä puhumaan asiasta vakavasti. Hän vaikuttaa tyytyväiseltä nykytilanteeseen. Sitä olen toki itsekin, mutta epätietoisuus hänen suhtautumisestaan minuun (ja muihin!) kalvaa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vaihtoehtoja on tasan kaksi: joko jatkat epätietoisuudessa olemista kun et uskalla kysyä asiasta - tai sitten nostat kissan pöydälle ja kerrot omat tuntemuksesi ja että haluaisit tietää, missä miehen mielestä mennään? Ei luulisi olevan kohtuutonta parin vuoden tuttavuuden jälkeen. Mies voi luulla, että olet täysin "sinut" tilanteeen kanssa...
Teil on seksisuhde
Jep - kuulostaa seksisuhteelta. Ei ainakaan parisuhteelta.
Ja kyllähän sua tilanne jonkin verran painaa, et vaikuta tyytyväiseltä. Jos kaikki olis ok, niin et epäilisi missä meette. Kannattaa luottaa sisäiseen ääneen, siihen on varmasti jokin syy, kun olet alkanut miettimään asiaa.
Kyllä parin vuoden jälkeen pitäisi tietää suhteen tila ja olla puhetta yhteisestä tulevasta.
Ota ihmeessä asia puheeksi! Jos sulla tikittää biologinen kello ja mies ei halua 2 v jälkeenkään vakavaa, nii jätä! Älä nyt ainakaan tuollaiseen tuhlaa tuossa iässä jo hyvin merkittävää aikaa!
Minä elin tuollaisessa suhteessa liki 6 vuoden ajan,olemme nyt 47v(nainen) ja 48v (mies). Mies ei myöskään koskaan ollut halukas puhumaan suhteemme tilasta vakavasti. Ei tehty mitään yhdessä, ei vietetty kokonaisia viikonloppuja yhdessä ym ym , ei käyty missään yhdessä. Toukokuussa minulla tuli mitta täyteen, nostin kissan pöydälle, kysyin suoraan, onko hänestä minulle mieheksi vai ei - ei ollut. Lopetin suhteen siihen. Älä missään tapauksessa hukkaa yhtään aikaasi ja energiaasi mokomaan - parempiakin miehiä on olemassa.
Toisenlainen tilanne meillä.Tapailtiin,oltiin ystävii,hän sanoi,et pysytään vaan kaveritasolla,tapaili kyllä muitakin naisii ja yllätys tuli yllättäin,Meni 4vuotta ja hän kosi mua,nyt kivaa yhteiseloo jo yli 12v.
Selvä seksisuhde. Se tulee ja tyhjentaa pussit sinuun ja sitten lähtee kotiinsa.
Tottakai se on tyytyväinen koska ei tarvii sitoutua eikä nähdä sua joka päivä ja siltin saa seksiä. Monen miehen unelma ols tuollainen seksisuhde.
Ok, no taidan toistaiseksi "roikkua" tässä suhteessa, koska lähtökohtaisesti olemme molemmat tyytyväisiä.
Joissain vastauksessa mainittua biologisen kellon tikitystä ei ole eikä tule, joten sitäkään ei tarvitse huomioida.
Ehkä keskityn työasioihin ja jatkan mieheni (miesystäväni? seksikumppanini?) kanssa, kunnes jompikumpi kyllästyy ja siirtyy eteenpäin. Saatan hakeutua vielä jonkinlaisen ihmissuhdeneuvontaan, jos asia vaivaa.
Kiitos asiallisista kirjoituksistanne!
(ap)
"Joissain vastauksessa mainittua biologisen kellon tikitystä ei ole eikä tule, joten sitäkään ei tarvitse huomioida."
Kumpikaan ette rakasta.
Jos mies ei vain osaa puhua. Eihän teidän juttunne mikään pelkkä seksisuhde ole jos päivittäin olette yhteydessäkin. Saatat kyllä pelottaa miehen jos alat liikaa vaatimaan puhumista. Kehotan sinua lähestymään aihetta varovasti. Oma mieheni ainakin menee täysin lukkoon kun alan tunneasioista kyselemään. Kuuntelee kyllä kun minä puhun ja koittaa änkyttää jotain väliin. Jossain sopivassa tilanteessa alat vain puhumaan omia ajatuksiasi. Vältä tilannetta naamatusten pöydän ääressä. Vaikka sohvalla tylsän ohjelman puitteissa. En usko, että saat häntä karkotettua. Käytät vain näitä muotisanoja; minusta tuntuu ja minä kaipaan. Älä vaadi, älä kysele mitään, äläkä jää liiaksi odottelemaan vastakaikua. Juttelet tovin ajatuksiasi ja siirryt sitten "turvallisiin" aiheisiin. Saattaa olla, että mies ei muuta mitään ja jatkaa samaan malliin, mutta ei lähde karkuun, mikä on jo osoitus, että välittää sinusta ja antaa sinulle paremman mielen. Kyllä hän silti kuuli ja muistaa, ei tiedä vain miten vastata. Onko sinun helppo puhua tunteistasi? Veikkaan, että ei. Toisille se on melkein mahdotonta, valitettavasti. Vierailetteko yhdessä sukulaisissa? Voimia ja toivottavasti saat rohkeutta syventää parisuhdettanne:)
Jos hän on äreä kuin karhu omiin asiohinsa sekaantumisen suhteen, niin voithan toki haastatella häntä muun puuhan ohessa mm. "oletatko että olen sinulle uskollinen ja en katsele muita? Jos kyllä, niin MIKSI?? Ai että seurustelemme, miksi et ole aiemmin ottanut puheeksi? Oletko ajatellut, että minua vaivaa tapailu vuosikausia, yli vuodessa pitäisi jo vähän tietää mitä haluaa ja mitä ei halua loppuelämäkseen, eikö?"
Siis sinun ei tarvitse tunkea hänen henkiselle reviirilleen, mutta toisaalta minusta naisena alennat itsesi sellaiseksi ilmaiseksi vakipanoksi että en suosittele. Skismaa ja kriisiä pukkaa jos alat vaatimaan vastauksia, mutta toisaalta ei huonossa suhteessa roikkuminenkaan ole oikeaa naisen elämää.
Hyvä panomies siis kyseessä? : ) et kai häntä muuten katselisi?