Olen vajaa 30 nainen ja elänyt pitkän suhteen (9v) ja saanut lapsen. Minulla on elämä ja arvot kohdallaan. Panostan ulkonäkööni sekä treenaan 5x viikossa. Olen nyt 6-vuotta ollut sinkkuna, tapaillut enemmän ja vähemmän miehiä. En juhli/käy kovin usein ulkona saati harrasta irtosuhteita. Olen rohkea ja avoin ihminen mutta kaupan kassalla en kyllä miehiä lähesty. Sinut olen itseni kanssa puolin ja toisin. Mutta en koskaan etene miehissä tapailuastetta pidemmälle. Kunnon tutustumista ei miehiä kohtaan kerkeä olemaan kun jo ilmoitetaan että en halua mitään vakavaa, ollaanko vain kaveria. Olen myös yrittänyt eri tapoja, edetä hitaammin ja olemalla etäisempi ja taas päin vastoin mutta edelleen olen samassa pisteessä. Itsepohdiskelua olen myös tehnyt ja oppinut paljon itsestäni. Missä vika?
Kun hanskat on hukassa
Iki-sinkkuko
16260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen päälle kolmekymppinen mies joten otin asiakseni vastata.
Ainakin minulla tuon lapsen olemassaolo valitettavasti laskisi sinut pois laskuista parisuhdetta etsittäessä.
Se sopeutuminen toiseen ja lapseen on niin iso urakka että moni ei sitä tajua.
On täysin eri asia aloittaa kaikki alusta jonkun naisen kanssa joka on ollut suurimmaksi osaksi sinkku ja jolla ei ole lapsia kun naisen joka on ollut suhteessa ja jolla on lapsi.
Esimerkiksi lapsen mukana välttämättä seuraa aina exä joka tarkoittaa että siihenkin täytyy sosiaalisesti sopeutua.
Jos exä ei ole kuvioissa niin sitten vuorostaan taas se uusi mies joutuu toimimaan jonkinlaisena varaisänä.
Et kerro paljon itsestäsi lopulta tuossa avauksessa ja millaisia miehiä olet tapaillut.
Voisin esittää samanlaisen kysymyksen itsestäni jonka jälkeen minua aloitettaisiin pommittamaan kysymyksillä siitä että olen varmaan mielenkiinnoton tylsimys tai pitäisi laskea rimaa tai valita yh-äiti tai hyväksyä toisen ylipaino jne. jne.
Samoin osa saattaisi syyllistää miestä siitä ettei ole pitempiaikaista suhdetta takana aivan kuin se olisi jokin meriitti että on ollut sellaisessa suhteessa?
Toisin sanoen, syitä mikset ole löytänyt miestä voi olla monia ja kunkin tavatun miehen kohdalla ei syyt voivat vaihdella.
Kaiken kattavaa syytä ja ongelmaa ei välttämättä ole olemassa.
Mielestäni ajattelutapasi on väärä jos ajattelet naisen hakevan lapselleen varaisää. Lapsella on ja tulee aina olemaan biologinen isä. Itse "haen" kumppania itselleni en isää lapselleni. Lapseni ei ole enää taapero. Olen tapaillut miehiä joilla ei ole lapsia ja päin vastoin, laidasta laitaan eri ikäisiä. Jokseenkin tällä hetkellä vähemmän koska en koe ns asialla olevan kiire. Tiedän että on miehiä ketkä eivät hyväksy lasta mutta herää myös kysymys miksi sinulla ei sellaista ole. Josko kuitenkin olet päälle 30v on aika monilla ikäisilläsi sellainen. En hae täydellistä ihmistä rinnalleni saatikka esitä erillisiä vaatimuksia millainen kumppanin tulisi olla. Olen aina puhtaasti oma itseni koska en koe tarpeelliseksi olla mitään muuta.
"Tiedän että on miehiä ketkä eivät hyväksy lasta mutta herää myös kysymys miksi sinulla ei sellaista ole. "
Herää kysymys miksi ei ole lasta?
Juuri tätä asennetta tarkoitin.
Lapsellista.
Koska en ole löytänyt naista joka olisi ollut sillä tavoin "oikea" johon olisin tahtonut sitoutua ja hankkia sitä lasta!
Vai pitäisikö olla naisen kanssa joka ei tunnu oikealta ja vielä kaiken lisäksi hankkia se lapsi?
"Mielestäni ajattelutapasi on väärä jos ajattelet naisen hakevan lapselleen varaisää. Lapsella on ja tulee aina olemaan biologinen isä. Itse "haen" kumppania itselleni en isää lapselleni. "
Sinä voit selittää miehille ja muille sekä itsellesi mitä haluat,. mutta totuus on se että sen tulevan miehen tulee olla myös tietynlainen varaisä sille lapselle joka tapauksessa sekä sen miehen tulee muodostaa ihmissuhde sen lapsen kanssa olipa se taapero tai ei.
Sen lisäksi kun se lapsi on olemassa niin muun muassa sosiaaliset ympyrät voivat olla toisenlaiset.
"Josko kuitenkin olet päälle 30v on aika monilla ikäisilläsi sellainen."
Ei kiinnosta vaikka onkin.
Otan naisen jolla ei ole lapsia, olipa hän vaikka 18-vuotias.
Lapsesi on sinun ongelmasi. Minulla sitä ongelmaa ei ole. ;)
Oma asenteesi on lapsellinen. En missään nimessä ole sanonut että on väärää olla haluamatta naista jolla on lapsi mutta tietyn näköistä kypsymättömyyttä se mielestäni ihmisessä herättää. Huomaa että sinulla ei ole lasta vaikka ikäsi puolesta sinun pitäisikin olla jo kypsä.
Olisiko asia kuitenkin niin, että kyseiset naiset eivät ole lasta kanssasi halunneet. ;) eikä minun tarvitse kenellekään mitään selitllä, päin vastoin. Kun mies hyväksyy lapsen on hän myös valmis ottamaan hänet elämäänsä olematta varaisä. En minäkään kenenkään varaäidiksi ryhdy vaikka toisen lapsen elämääni ottaisin, sillä tekisin sen myös mielihyvin. Sinä voit kuvitella mitä haluat mutta itse en selittele vaan olen realistinen. En elele haavemaailmoissa vaan ihan todellisuudessa.
Juu toki hänen pitää myös lapseen tutustua, mutta ehkä sinun ei lasta kannata edes harkita tuolla asenteella saati että olisit siihen edes valmis. Lapsen kanssa tai ilman voi olla myös sosiaalinen. Riippuu pitkälti ihmisestä. On oma valintani että en juokse hullunlailla pitkin baareja, sinne olen aina kyllä päässyt jos olen halunnut. Lapsi ei sitä ole estänyt, nämä on ihan omia valintojani.
Ota huomioon että harva 18v sinun ikäistä edes huolii. Aina voi ottaa mutta se on eri mitä saa. Eikä lapsi ole minun ongelmani, lapsi on itselleni rikkaus. Vain epäkypsä ihminen puhuu moista.
"Oma asenteesi on lapsellinen. En missään nimessä ole sanonut että on väärää olla haluamatta naista jolla on lapsi mutta tietyn näköistä kypsymättömyyttä se mielestäni ihmisessä herättää. Huomaa että sinulla ei ole lasta vaikka ikäsi puolesta sinun pitäisikin olla jo kypsä."
Sama lapsellisuus jatkuu.
Lapsi ei tee sinusta kypsää aikuista, anteeksi vain pikkupentu sinulle.
Ei siinä ole mitään kypsymätöntä, päinvastoin jos ei tahdo toisten lapsia kasvattaa.
"Olisiko asia kuitenkin niin, että kyseiset naiset eivät ole lasta kanssasi halunneet. ;)"
Lapsellisuutesi lisäksi olet psykoanalysoija.
Parissa tapauksessa itseasiassa täysin päinvastoin. Lopuissa kyse on ollut ihan yhteensopivuudesta.
Eli mielestäsi on kypsää että hyväksyy lapsen toisella ja on myös kypsää hankkia lapsi jonkun kanssa jota ei koe "oikeaksi"?
Miten itsekäs olet?
Onko myös tuo sinun lapsesi lopulta vain joku vahinko ja tuo mies joku jota et oikeasti tahtonut, mutta sinun itsekkäästi piti vain saada lapsi jotta olisit hyväksytty aikuisena ja "kypsä"?
" Kun mies hyväksyy lapsen on hän myös valmis ottamaan hänet elämäänsä olematta varaisä. En minäkään kenenkään varaäidiksi ryhdy vaikka toisen lapsen elämääni ottaisin, sillä tekisin sen myös mielihyvin."
Olet täysin pihalla.
Jos suhde syvenee ja vakavoituu, te olette PERHE. Miten tyhmä voit olla?!
"Sinä voit kuvitella mitä haluat mutta itse en selittele vaan olen realistinen. En elele haavemaailmoissa vaan ihan todellisuudessa."
Ei sinulla ole lainkaan käsitystä näköjään asioista jonka vuoksi varmaankin miehet haluavat tuntea sinut vain kaverina. ;)
"Ota huomioon että harva 18v sinun ikäistä edes huolii. "
Otin sen esille esimerkkinä jos se sitä vaatii kun puhuit että monella ikäiselläni on jo lapsi ja että olisi muka hyväksyttävä joku toisen miehen lapsi.
"Juu toki hänen pitää myös lapseen tutustua, mutta ehkä sinun ei lasta kannata edes harkita tuolla asenteella saati että olisit siihen edes valmis. "
Omaa lastaa kannattaa harkita, toisten lapsia ei.
"Eikä lapsi ole minun ongelmani, lapsi on itselleni rikkaus. "
Se on sinulle ongelma seuranhaussa kuten asian ilmaisit jo aloituksessa.
"Vain epäkypsä ihminen puhuu moista. ""
Ei, epäkypsä ihminen puhuu siitä kuinka on ollut pitkässä suhteessa ja kun mies mainitsee ettei hänellä ole lapsia eikä tahdo toisten naisten lapsia suhteeseen niin alkaa kysely että miksi tällä miehellä ei ole jo omia ja että on jotenkin kypsempää hyväksyä joku ruikuttava pentu suhteeseen (puhun naisesta eli sinusta en siitä viattomasta lapsesta)
Sinunkin kanssa joutuisin yhden lapsen sijaan hyväksymään kaksi lasta suhteeseen.
Sulla on vain oma lehmä ojassa.
Taisi mennä lapsi pesuveden mukana. ;)
Olet todella säälittävä sinkkuuttasi valittava yh joka kuvittelee että joku joka on tietyssä iässä tulee tehdä joku asia tai olla jotain jotta olisi kypsä ja hyväksytty.
Minkähänlaisen mallin se antaa lapselle? Sairaan.
--Tää on vaan yks setä. Se käy mua panemassa ja meillä on tässä suhde. Se on vaan setä eikä se oon sun isä ja se vaan roikkuu tossa mukana. Se kuitenkin ymmärtää että tietyssä iässä pitää olla jo mällit heitettynä naisen sisään että sun kaltainen rääpäle syntyy, se tekee siitä ja musta sitten "kypsän"--
Todella mahtava maailmankuva tarjottavana.
Mutta kirjoitin mitä kirjoitin niin jokatapauksessa...
Et ole vain kohdannut sitä sopivaa ja oikeaa jonka kanssa homma luonnistuisi joten jatka yrittämistä.
Kyllä sieltä joku varmasti sinua miellyttävä löytyy jos asiasi ovat muuten kunnossa.
Panosta siihen että se mies tosiaan on lapsirakas ja valmis omaksumaan myös sitä asemaa siinä tulevassa perheessä jota minä en allekirjoittaneena en ole.
Lisäksi kannattaa varoa näitä jotka hakee yh-äideistä vain panoseuraa ja pitää heitä ns. halpoina.
Älä huoli mitä kirjoittelin, olen kuullut vain vastaavaa aiemmin ja olen aika väsynyt tähän "jos et hyväksy lapsia tai sinulla ei ole lapsia niin olet epäkypsä" lapsellisuuteen.
Lapsi tai sen puute tai mikään suhde jne. ei ole mikään kypsyyden merkki.
Lueppas oma tekstisi ja mieti mikä siinä on aikuismaista. Olet ehkä mielestäsi päälle 30 mutta noh, asiasta voi olla montaa eri mieltä. Itse hyökkäät jokaista asiaa vastaan ja niinkuin jo mainitsin että kyllä, jokaisella on varaa omiin mielipiteisiin ja ei, lapsi ei ole itselle ollut suhteelle este. Ehkä itse olet kasvanut rikkinäisessä perheessä ja kyllä, uusioperheet ovat tätä päivää.
En ole väittänyt että lapsi tekisi minusta aikuisen mutta olen sitä kyllä muutenkin. Itse sinä täällä arvostelet kovaan ääneen muita, kiva kuulla että näinkin täydellisiä miehiä on olemassa. Toisin, lapsia ei vaan saada koska jokaiselle niitä ei ole suotu. Mikä sinä olet minua tuomitsemaan, en minäkään ole sinulle moista ala arvoista soopaa selittämään. Juu 9v suhteessa toki vahinkoja käy. Ehkä sinulla ei ole kokemusta suhteista mutta itse kyllä tiedän mitä on perhe. Olen kasvanut sellaisessa ja itse elänyt perheenä. Itse elät miten elät. Ei hetkauta minua mutta älä tule minulle omia ongelmiasi aukomaan mikä on oikea ja väärä tapa. Sinun kantasi tuli selväksi ja se ei minua tämän enempää kiinnosta. Etsi itsellesi sopiva, minä en siitä faktaa tarvi. En täällä kysellyt millainen äiti yms olen. Asian vierestä ja aiheetonta. Et taida kestää kritiikkiä.
Osaathan sä myös asiaa kirjoittaa. Kiitos siitä.
Persei-lin tuossa vähän huonojen kokemusten takia.
Toisaalta olen tavannut yh-äidin kerran joka oli sanoinkuvaamattoman hieno naiseksi, valitettavasti olin tuolloin niin nuori että en ehkä olisi osannut toimia siten että siitä olisi tullut lopulta mitään. Hän kaiketi tuli aika piakkoin onnelliseksi uudessa suhteessa. Hyvä niin.
Olen vain tajunnut miten paljon se lapsi vaatii ja todennut ettei se minulle sovi ellei kyseessä ole oma lapseni johon keskittäisin paljon energiaa sitä mukaa kun kiintyisin siihen alkaen raskauden ensihetkistä lähtien. Tiedät kyllä äitinä mitä tarkoitan.
Onnea jatkoon, kyllä sinua lykästää kunhan muistat prioriteetit.
Se on sattumasta kiinni kuka osuu kohdallesi ja miten sovitte yhteen, ei sinussa välttämättä mitään vikaa ole eikä myöskään etenemisnopeudessasi eikä siinä että sinulla on lapsi.
Lapsi ei ole tässä se ongelma, vaan aloituksesta paistava kaikinpuolinen täydellisyys ja itseriittoisuus. Mies, jonka elämä, luonne ja arvot ovat hiukan vähemmän täydellisiä, ei näe lähelläsi paikkaa itselleen. Seuraavalla kerralla kysy itseltäsi, mihin tarvitset juuri tätä miestä ja riittääkö hän sellaisena kuin on. Jos sinä et ole siitä varma, ei ole mieskään.
Jos tietäisin vastauksen tuohon niin...
No joo, tietysti yksi vastaus voisi olla se, että et ole tavannut sitä oikeaa ihmistä. Tai ehkä tämä on se ainoa vastaus. Niin tylsää kuin se onkin. Toinen puoli asiassa on, (kuten tästä keskustelusta käy ilmi) että lapsi vaikuttaa todella paljon. Mutu-tuntumalla sanoisin, että miehillä vielä paljon enemmän kuin naisilla. Esimerkiksi minun exälläni olisi ollut eron jälkeen jonoksi asti naisia, jotka halusivat hänen kanssaan parisuhdetta. Osalla oli lapsia, mutta suurimmalla osalla ei. Minä taas ilmeisesti olen se kolmekymppinen yhäri, vaikka meillä on yhteishuoltajuus ja ajallisesti lapset ovat enemmän exällä. Onko kysymys mielikuvista vai siitä, että miehiä vaan suuremmassa määrin pelottaa se ajatus lapsista...vaikea sanoa.
Mutta et sinä sellaisen ihmisen kanssa haluaisi olla, joka ei hyväksyisi sinua sellaisena kuin olet eli lapsesi kanssa. Ja on olemassa miehiä, joita lapset eivät haittaa. Heitä tuntuu olevan vaan todella paljon vähemmän. Mutta ei kannata suostua minkäänlaisiin viritelmiin tai kevyempiin suhteisiin. Et ole mikään valmis paketti tai jotenkin huonompi sen takia, että sinulla on lapsi.
Toisen, reilun 30-vuotiaan miehen näkökulmaa keskusteluun:
Ensinäkin lienee syytä mainita, etten halua ketään loukata, ja kerron nämä näkemykseni ainoastaan omasta näkökulmastani ja pohjautuen siihen, mitä aloittaja tässä ketjussa on kirjoitettu.
Lapsi on iso kysymys, ehkä tässä tapauksessa jopa suurin. Riippumatta siitä, mitä itse ajattelet lapsen merkitsevän miehille, on miehillä aina oma näkökulmansa. Niin raadollista kuin se onkin, näkee mies sinun lapsessasi sen ihanan ihmisenalun lisäksi valtavan vastuun ja yli kymmenvuotisen projektin. Moni mies voi myös itse haluta lasta, eikä siksi ehkä halua "kilpailla" entisten parisuhteiden muistojen kanssa. Et itse näe asiaa objektiivisesti, eikä se äitinä olekaan mahdollista, mutta lapsi on miehen näkökulmasta miltei poikkeuksetta haittaava tekijä.
Toinen asia, joka kirjoituksista paistaa hieman läpi, on tietynlainen aggressiivisuus. Puolustat omia näkökulmiasi hyvin kärkkäästi ja syytät muita lapsellisiksi sekä vihjailet kommentoijien persoonassa olevan jotain vikaa. "Itse olet lapsellinen!" -tyyliset lauseet eivät mielestäni ole aikuista käytöstä, varsinkin kun itse aloitit keskustelun ja pyysit toisten mielipiteitä. Ehkä voisit pohtia, millaisen kuvan annat itsestäsi kumppaniehdokkaille? Voisit jopa suoraan kysyä joltain puolitutulta neutraalia ja rehellistä näkökulmaa, sillä tapailun lopettava mies todennäköisimmin silottelee totuutta - jos ei muuten, niin ihan käytöstapojen vuoksi.
Kolmanneksi, ikäsi alkaa valitettavasti olla siinä vaiheessa, jossa naisen on vaikeampaa löytää hyvää miestä. Sama pätee myös toisin päin, mutta 30 vuoden tienoilla sukupuolijakauma alkaa olla jo melko vinoutunut (seikkailulliset miehet kuolevat onnettomuuksissa ja hieman ujommat syrjäytyvät). Tämä tarkoittaa sitä, että sinun täytyy yrittää enemmän ja olla aloitteellisempi kuin silloin 20-vuotiaana. Asetelman tekee hankalaksi se, että moni vapaana oleva mies on tuossa iässä juuri eronnut tai ollut vuosikymmenen sinkkuna, jolloin irtoseksi voi kiinnostaa enemmän kuin terve parisuhde. Positiivisena puolena kuitenkin tässä iässä jo kaikenlaiset pelailut ja "hitaasti etenemiset" voi unohtaa. Kolmekymppisillä ei ole enää tarvetta pelata suhdeviidakkoa, vaan he voivat - ainakin jos pääkoppa on kunnossa - suoraan sanoa mitä haluavat.
Onnea matkaan!
Tosi hienosti kirjoitettu viesti jota vain en itse osannut muotoilla.
Nostan vielä esiin senkin asian että kenenkä tahansa 30-vuotiaan omaehtoisesti ja omine vaatimuksineen voi olla vaikea löytää kumppania vakavasti olipa lapsia tai ei.
Mielestäni rakkaus ei katso ikää, saati sitä mitä sinulla on. Itse olen vajaa 30 vuotias nainen ja lapsi minullakin. Tapailen tällä hetkellä itseäni nuorempaa miestä, hänellä lasta ei ole. Niinsanottu suhteemme on vielä tutustumis vaiheessa mutta mies ei missään vaiheessa ole ilmaissut häntä häiritsevän se että minulla lapsi on. Lapsi ei vielä ole kuvioissa koska itse en sen suhteen halua hätäillä. Itselleni on tärkeää ensin tutustua kunnolla ja sen pohjalta miettiä onko tämä juuri se mitä haluan.
Löytyy minulta myös ystäviä joilla lapsia ei ole ja he tahivat saman asian kanssa eli toisin sanoen ei se välttämättä aina katso sitä onko sitä lasta tai ei ja SINULLE joka kirjoitit että kirjoituksen aloittaja olisi ns. itseään täynnä tai vastaavaa ei aina tarkoita sitä jos ihminen on sinut itsensä kanssa. Eikö se ole tärkeää että asia näin on. Jos ihminen on itsevarma ja haluaa panostaa itseensä, on mielestäni ihan normaalia. Itse arvostan ihmisiä jotka haluavat pitää itsestään huolta ja arvot ovat elämässä kuitenkin kohdillaan. Epävarma ihminen potee yleensä itsessään olevan jotain vikaa ja että ei riitä toiselle. Kaikki hyvä olo lähtee ensin ihmisestä itsestään ja näin ollen molemmilla on hyvä olla suhteessa. Kyllä ihmisen täytyy osata olla onnellinen muutenkin kuin vain toisen ihmisen kautta.
Eli sinulle pääkirjoittaja, älä vaivu synkkyyteen vaan laajenna yleiskatsomustasi. Kumppanin ei aina tarvi olla sinua vanhempi ja katso sitä mitä sinulla on ja hänellä ei ole. Kyllä maailma on vaihtoehtoja täynnä, ihan meille jokaiselle. Ikää ja ulkonäköä katsomatta.
Paljon on tullut tekstiä, kritiikkiä, aika jyrkkääkin. Ei, en ole täydellinen enkä hae rinnalleni myöskään täydellistä ihmistä. Kuntoilu on ollut itselle tapa selvitä rankoista vaiheista elämässäni. Auttanut minua selviämään ja jaksamaan eteenpäin. Ei, minulla ei ole vahinko lasta mutta lapsellani ei myöskään ole isää. Erot eivät kaikilla ole aina tavanomaisia. Itse hautasin kumppanini, lapseni isän pitkän saurauden saattelemalla. Asiat voisivat olla toisin mutta ennustaja en ole. Olen ollut pitkään yksin, koska niin olen halunnut olla. En hae sääliä, en pahoitteluja yms. Mutta ehkä tämä valaisee ihmisiä siitä miksi olen se mitä olen. En ole myöskään agressiivinen koska tiedän sen suhteen mitä olen. Vuodet ovat toki minua muuttaneet ja olen pohtinut sitä mitä olen ja mitä itseesäni voisin muuttaa. Luonnetta en voi, mutta pieniä asioita joissa olen myös onnistunut. Hyvä itsetunto minulle ei aina ole ollut. Olen sen eteen myös tehnyt paljon työtä ja kyllä, se on myös elämääni helpottanut tietyllä tapaa.
En tietenkään ota elämääni ihmistä joka ei ole valmis ottamaan koko pakettia. Jokaisella on vapaus valita mitä elämäänsä haluaa. Ymmärrän että toisen lapsen vastaanottaminen elämäänsä ei ole helppoa. Se on jokaisen oma valinta. En arvostele ihmisten valintoja, en sitäkään jos tahtovat irtosuhteita tai naisen jolla lasta ei ole. Tietyt asiat vain hämmästyttää mutta ei siitä sen enempää. Itse olen saanut rakastaa ja saanutkin sitä vastapainoksi. Olen herkkä mutta vahva. Elän pärjätäkseni täällä, tässä yhteiskunnassa.
AP, otan osaa menetyksesi johdosta. Todella surullisesti käynyt ja varmasti olet käynyt rankat ajat läpi.
Paha sanoa tarkalleen mikä on ettei suhteista synny sen enempää. Tässä muutamia asioita joista itse en tykkää naisissa:
- Ilkeä / kiero luonne
- Kova puhumaan, mutta huono kuuntelemaan
- Mielenterveysongelmat, varsinkin jos kyse persoonallisuushäiriöstä
- Liika alkon käyttö
- Sivistämättömyys
- Heikko libido
- Aiemmat lapset
- Surkeat elintavat
- Kroonistunut työttömyys
- "Aina menossa"
Plussaa sataa:
- Kiltti ja empaattinen luonne
- Rehellinen ja vakaa persoona
- Terveelliset elintavat
- Seksuaalinen
- Viihtyy myös kotona
- Maalais-/kaupunkilaisjärkeä