Nyt ois sellanen juttu...
Aloin seurustelemaan erään miehen kanssa. Luonteeltaan lähes täydellinen, hyväsydäminen, välittävä jne... Oli heti alusta alkaen aivan hulluna minuun. Emme seurustelleet kuin ehkä pari kuukautta kunnes jätin hänet. Jättämisen syynä oli vain yleinen ahdistus ja tietyllä tapaa vain yksipuoliset tunteet hänen suunnaltaan. Pysyimme kuitenkin ystävinä.
Meni n. pari viikkoa kunnes suutelin erästä ystävääni. Suudelma oli oikeastaan vaan kokeilunhalua eikä tarkoittanut mitään. Seuraavana päivänä suutelin tätä eksääni ja se tuntui todella hyvältä. Emme kuitenkaan puhuneet lainkaan suhteen jatkamisesta. Tulin jo samana iltana/yönä katumapäälle ja ajattelin että ehkä meidän kuitenkin pitäisi pysyä erossa.
Seuraavana päivänä menin tämän ystäväni luokse kylään. Hän nuoli minua ja
touhusimme muutakin. Yhdyntää ei kuitenkaan tapahtunut.
Sitä seuraavana päivänä kerroin eksälleni että haluaisin pysyä pelkästään ystävinä bileissä joissa näkisimme seuraavana perjantaina. Silloin oli ajatuksissani jo että haluaisin olla pelkkä ystävä aina jatkossakin mutta ei tainnut vaan uskallus sen kertomiseen riittää. Enkä kuitenkaan ollut aivan varma.
Perjantaina ennen bileitä menin ensin käväsemään eksäni ja sitten tämän ystäväni luona. Eksäni luona kävin vaan hakemassa juomaa ja siinä jutellessamme sain käsityksen että hän tiesi että pysyisimme aina jatkossa vain ystävinä. Käsitin väärin sillä hän oli luullut meidän palaavan takaisin yhteen lähipäivien aikana. Sen jälkeen menin eksäni luokse ja harrastimme seksiä.
Kyseessä oli aina ollut pelkkä seksi ilman tunteita ja sitä se olikin. En koskaan ollut kovin innoissani koko ajatuksesta mutta en uskaltanut sitä ääneen sanoa.
Bileissä olin pelkästään ystävä sekä ystävääni että eksääni kohtaan jotka molemmat sattuivat olla paikalla. Bileiden jälkeen päädyin, kännissä kylläkin, eksäni luokse, ja tottakai me harrastimme seksiä. Seuraavana aamuna eksäni vieressä maatessani olin vielä laittanut tietynlaisia seksiviestejä ystävälleni sillä en käsittänyt tämän yön eksäni kanssa olevan mikään uusi alku vielä. Viesteissä puhuin siitä kuinka haluaisin ottaa ystävältäni suihin, tosin vasta sitten kun olisin taas täysin sinkku. Mitään tällaista ei kuitenkaan koskaan tapahtunut eikä tule tapahtumaan.
Vasta samana iltana huomasi tunteiden eksääni kohtaan palaavan. Palasimme yhteen ja kaikki oli ja on edelleen paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla kun seurustelimme. Rakastuin.
Kerroin eksälleni, eli nykyiselleni, kaiken ja hän tietää kaiken mitä tässä viestissä lukee. Hän käsittää tämän pettämisenä mutta ei aijo jättää minua. Tapahtuneesta on nyt n kolme kuukautta ja kadun sitä vasta nyt sillä vaikka kerroin siitä miehelleni melkein heti olen vasta lähisikoina saanut tietää kuinka paljon se häntä loukkasi ja satutti. Mieheni itseasiassa pelkää lähinnä että minä jätän hänet. Ei tule kuuloonkaan. En selviä ilman häntä.
Miten te käsitätte tämän tilanteen? Onko tämä pettämistä?
Aloin seurustelemaan erään miehen kanssa. Luonteeltaan lähes täydellinen, hyväsydäminen, välittävä jne... Oli heti alusta alkaen aivan hulluna minuun. Emme seurustelleet kuin ehkä pari kuukautta kunnes jätin hänet. Jättämisen syynä oli vain yleinen ahdistus ja tietyllä tapaa vain yksipuoliset tunteet hänen suunnaltaan. Pysyimme kuitenkin ystävinä.
Meni n. pari viikkoa kunnes suutelin erästä ystävääni. Suudelma oli oikeastaan vaan kokeilunhalua eikä tarkoittanut mitään. Seuraavana päivänä suutelin tätä eksääni ja se tuntui todella hyvältä. Emme kuitenkaan puhuneet lainkaan suhteen jatkamisesta. Tulin jo samana iltana/yönä katumapäälle ja ajattelin että ehkä meidän kuitenkin pitäisi pysyä erossa.
Seuraavana päivänä menin tämän ystäväni luokse kylään. Hän nuoli minua ja
touhusimme muutakin. Yhdyntää ei kuitenkaan tapahtunut.
Sitä seuraavana päivänä kerroin eksälleni että haluaisin pysyä pelkästään ystävinä bileissä joissa näkisimme seuraavana perjantaina. Silloin oli ajatuksissani jo että haluaisin olla pelkkä ystävä aina jatkossakin mutta ei tainnut vaan uskallus sen kertomiseen riittää. Enkä kuitenkaan ollut aivan varma.
Perjantaina ennen bileitä menin ensin käväsemään eksäni ja sitten tämän ystäväni luona. Eksäni luona kävin vaan hakemassa juomaa ja siinä jutellessamme sain käsityksen että hän tiesi että pysyisimme aina jatkossa vain ystävinä. Käsitin väärin sillä hän oli luullut meidän palaavan takaisin yhteen lähipäivien aikana. Sen jälkeen menin eksäni luokse ja harrastimme seksiä.
Kyseessä oli aina ollut pelkkä seksi ilman tunteita ja sitä se olikin. En koskaan ollut kovin innoissani koko ajatuksesta mutta en uskaltanut sitä ääneen sanoa.
Bileissä olin pelkästään ystävä sekä ystävääni että eksääni kohtaan jotka molemmat sattuivat olla paikalla. Bileiden jälkeen päädyin, kännissä kylläkin, eksäni luokse, ja tottakai me harrastimme seksiä. Seuraavana aamuna eksäni vieressä maatessani olin vielä laittanut tietynlaisia seksiviestejä ystävälleni sillä en käsittänyt tämän yön eksäni kanssa olevan mikään uusi alku vielä. Viesteissä puhuin siitä kuinka haluaisin ottaa ystävältäni suihin, tosin vasta sitten kun olisin taas täysin sinkku. Mitään tällaista ei kuitenkaan koskaan tapahtunut eikä tule tapahtumaan.
Vasta samana iltana huomasi tunteiden eksääni kohtaan palaavan. Palasimme yhteen ja kaikki oli ja on edelleen paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla kun seurustelimme. Rakastuin.
Kerroin eksälleni, eli nykyiselleni, kaiken ja hän tietää kaiken mitä tässä viestissä lukee. Hän käsittää tämän pettämisenä mutta ei aijo jättää minua. Tapahtuneesta on nyt n kolme kuukautta ja kadun sitä vasta nyt sillä vaikka kerroin siitä miehelleni melkein heti olen vasta lähisikoina saanut tietää kuinka paljon se häntä loukkasi ja satutti. Mieheni itseasiassa pelkää lähinnä että minä jätän hänet. Ei tule kuuloonkaan. En selviä ilman häntä.
Miten te käsitätte tämän tilanteen? Onko tämä pettämistä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
**** VIRHE!!
eli siis ennen bileitä eksäni tapaamisen jälkeen menin YSTÄVÄNI luokse ja harrastimme seksiä, en eksäni.
Oletkohan 15 vuotta?
Mitäs jos kasvaisit ensin aikuiseksi ja etsi se poikaystävä vasta sitten. Lapsellista sekoilua.
Se, että olen käyttäytynyt epäkypsästi on aivan päivänselvää mutta siitä ei nyt ollut kyse.
Olet aivan sekaisin. Kasva 12 vuotta ja aloita sitten vasta seurustelu.
Me olimme olleet yhdessä 6kk, kun tajusin miesystäväni olevan vielä avoliitossa (tulevanexänsä kanssa). Hän oli kuitenkin kanssani useita päiviä viikossa ja koska olimme molemmat töissä samalla työnantajalla, hän ei tavannut avopuolisoaan kuin harvoin.
Sitten eräänä päivänä hänen puhelimensa soi 'väärään aikaan' ja nostin kännykän pöydältä, sillä miesystäväni oli suihkussa. Soittajana luki olevan muru xxxx. Vastasin.. Nainen kysyi puolisoaan, ja minä kerroin, että kumppanini on suihkussa ja että tiedätkö sinä koko tilannetta?
Minun tuli eniten sääli tuota naista kohtaan... Hän ei ollut epäillyt män, vaikkei viikkoihin nähnyt miestään. Lopuksi hän sanoi, että haluaa erota, ja sovimme seuraavalle pv tapaamisen heille. (Asui luotani n. 100 km päässä).
Mies tuli suihkusta ja tupakiltaan.. Katsoi kun istuin sohvalla vedet silmissä..tajusi kaiken sillä sekunnilla.. Seuraavana pv haimme muuttokuorman, hän kävi exän kanssa pankilla sopimassa laina-asiat ja minä siinä yhä pakkasin miehen tavaroita. Mietin, miten tyyni hänen exä voikaan olla. Hän jopa sanoi, että lapseni saavat exästään hyvän isän, kunhan puhumme asiat läpi ja halasi,sekä toivotti onnea!
Emme ole sen koomin nähneet. Hän on nykyisin naimisissa ja ilm. kaikki on ok.
Me selvitämme asiaa, puhuimme ja puhuimme.. Olemme olleet yhdessä 7.5 vuotta, kaiken puhumisen ja itkun keskellä huomasin silloin olevani raskaana, eli olin raskaana jo kun tilanne minulle selvisi. Lapsi oli miehelleni elämänsä kohokohta, ja hän kiittää minua usein siitä, että pystyin jatkamaan yhdessä ilman katkeruutta.
Jos yhdessä pysytään, ei menneistä enää nalkuteta. Asioita on vaikeaa antaa anteeksi, mutta joskus se voi olla ainut vaihtoehto.. Tai ainakin kokeilemisen arvoinen. Yhteisen suhteen hoitaminen on aina kahden ihmisen vastuulla!
Sopikaa yhteiset 'säännöt / rajat' ja pitäkää niistä kiinni. Luottamus syntyy vähitellen.
Kerro vain rehellisesti, että sinulla jo biologinen kello tikitti ja päätit ottaa sopivasta työkaverista sopivan isän lapsellesi!
Kyllä työtoverit tietävät toisensa statuksen, mutta et välittänyt siitä tai sitten olet todella naivi, kun uskoit pettäjän lepertelyt. Mitä mies kyynelehti? Sitäkö, että jäi kiinni? Sitä kannattaakin itkeä...
Sinä olet ollut pesunkestävä kakkonen, joten turha nyt on jeesustella! Teitte avovaimolleen paskatempun, joten sitä kannattaakin miettiä loppuelämänsä. Ja onhan se sinulla vieläkin takaraivossa, kun tänne kirjoitat!
Olen sivullinen, en siis koskaan petetty, mutta aina menen petetyn puolelle tälläisissä kolmoisdraamoissa!
Et fiksusti toiminut ja senhän kertoo jo sekin, että menit vastaamaan miehen puhelimeen hänen ollessaan suihkussa.
Varmaan työyhteisössä työkaverit iloitsevat noin puhdassydämesistä kavereista!
"Varmaan työyhteisössä työkaverit iloitsevat noin puhdassydämesistä kavereista! "
Siis luuletko oikeasti, ettei työkavereilla ole muutakin tekemistä kuin "iloita" toisten tekemisistä? Kyllä ihmisellä pitää olla runsaasti joutilasta aikaa, jos työaikana ehtii tuollaisia vatuloimaan ja jos vatulointi jatkuu vapaa-aikana, niin ehkä kannattaisi alkaa hankkia sitä kliseistä omaa elämää.
Nyt ei ihan auennut viestisi sanoma, ja hokasin itsekin että ihan väärään keskusteluun liitin oman stooryni... Mutta selvennän sinulle, etten tiennyt silloin miehen (silloisen samalla työmaalla olevan) olleen 'varattu'. Ei ole ollut FB- päivityksiä / statuksia tms. Ja kakenlisäksi nimenomaan hän oli se, joka lähestyi minua useaan otteeseen, ennenkuin suostuin treffeille. Ei tikittäneet kellot, ei edes minkäänlaiset hälytyskellot.. Varattuun en nimenomaan olisi halunnut sekaantua!
Minulta ei asiaa kysytty. Toki heillä oli kriisi ja eroaikeista olivat silloisen avosiipan kanssa puhuneet, mutta että ihan tuli puskista asiat. Ja uskon, että mikäli en olisi ollut raskaana, melko varmasti olisin antanut pakit miehelleni.
En halunnut lapsen elää ilman isää, ja se oli hyvä päätös. Töitä suhteen ja luottamuksen eteen sai tehdä tuplasti, mutta en ole katunut. Eikä asia todellakaan unohdu, siitä ei vain tarvitse ikävään sävyyn vetää joka riitaan mukaan. Se on mennyttä, historiaa. Mieheni teki oman valintansa, eikä ole sitä katunut.
Eron olisi toki voinut hoitaa asiallisesti, onneksemme kaikki osapuolet olivat aikuisia ja suht tasapainoisia.
Mieheni ekaa puolisoa (ennen tätä 'petettyä' naista) tapaamme ajoittain yhteisten tuttujen sukujuhlissa ja minun seurustelukumppania erään ystäväni juhlissa.
Menneisyyden kanssa pitää olla sujut, ja asioista on syytä puhua avoimesti -niin ei jää ilmaan epäselvyyksiä.
Oma mieheni on kuollut 2v ennen nykyisen mieheni kohtaamista, eli omassa kaapissa ei ollut kuin luuranko.. B-)
Provot eivät tehoa.....