Esimerkkejä meillä selvästä uskottomuudesta:
- ei pyydä operaattoriltaan puheluerittelyä esitettäväksi vaikka kuinka minä häneltä vaatisin (salaa selvästi jotain)
- jokaisessa puhelinlaskussa puheluja yritysnumeroihin (kulta selvästi jossain yrityksessä)
- heitti vanhat puhelinlaskut paperinkeräyskasaan, tarkoituksena hävittää ne, salattavaa selvästi (onneksi ennätin pelastaa tutkittavakseni kun hän ei repinyt niitä)
- tutkin puhelintakin, mutten mitään löytänyt, poistanut varmaan kaiken epäilyttävän
- alushousut sattuneet väärinpäin (selvästi tullut kiire panon jälkeen, ei voi muuten mennä nurinpäin)
- jos puhelin piippaa tekstiviestistä joka päivä (kysyin jälkeenpäin, on mukamas uutispalvelun viestejä)
- yksi tupakan natsa kerran pihamaalla (ei voi olla ulkopuolisen, kuin HÄNEN)
- auton penkit likaiset (nehän ei voi likaantua muutoin kuin ne on nussimisen jälkiä)
- tykkää laulusta, jossa epäilyttäviä sanoja yhdessä kohdassa (kuvaa HÄNTÄ)
- seurusteluaikaan tarjosi kahvia kupista jossa teksti rakas (sehä käy kelle vaan, joten siitä voi päätellä että luonaan käy muitakin)
- joku kulkenut määrätietoisesti kulkupelillä kylän pikkutietä (se on HÄN), en ole vastaavia jälkiä löytänyt naapureista
- hieman myöhässä töistä tullessa, mukamas asioilla
- tekstiviestejä tulee klo 21 jälkeen, se on erittäin epäilyttävää, mitähän sekin peli on
- kävi ostoksilla liikennepalvelukeskuksessa (mitä ostoksia mukamas, selvät treffit siellä varmaan)
- jos auto ei satu olemaan työpaikan pihassa kokonaiseen tuntiin (mukamas asioilla eikä muistanut mulle sanoa)
- joitain kertoja jättänyt lapsen mummolle tunniksi pariksi, mukamas käy itse asioilla
- jos laittaa puhelimen soittoäänen pienelle (mukamas ettei lapsi herää päiväunilta)
- kun olen soittanut perään, kuulunut taustalla puhetta (mukamas radio)
- kun on halunnut minun kanssa lapsen, se on vain, että saa minusta maksajan (kuitenkin oko ajan muut mielessä)
- jos haluaa käydä tanssimassa tyttökaverien kanssa (minkä takia muutoin menee kuin etsimään uutta), no onneksi se ei enää pidä yhteyttä tyttökavereihinsa
- eräänä päivänä hieman iloisemmalla päällä (selvästi uusi ihastus)
- eräänä päivänä hieman ajatuksissaan ollut (no miettii tietysti uutta kultaa)
Kieltää pettämisen. Mutta eikö oo selviä merkkejä, näin olen tivannut avopuolisoltani ja paljon muutakin. Selvä petturi se on. Jatkuvasti pidän silmällä vaivihkaa ettei se huomaa. En oo vielä saanut kiikkiin, mutta jatkan painostusta. En usko, enkä hyväksy mitään selityksiä, kuin vain yhden tunnustuksen, jota odotan. Joku päivä se vielä narahtaa!
- ei pyydä operaattoriltaan puheluerittelyä esitettäväksi vaikka kuinka minä häneltä vaatisin (salaa selvästi jotain)
- jokaisessa puhelinlaskussa puheluja yritysnumeroihin (kulta selvästi jossain yrityksessä)
- heitti vanhat puhelinlaskut paperinkeräyskasaan, tarkoituksena hävittää ne, salattavaa selvästi (onneksi ennätin pelastaa tutkittavakseni kun hän ei repinyt niitä)
- tutkin puhelintakin, mutten mitään löytänyt, poistanut varmaan kaiken epäilyttävän
- alushousut sattuneet väärinpäin (selvästi tullut kiire panon jälkeen, ei voi muuten mennä nurinpäin)
- jos puhelin piippaa tekstiviestistä joka päivä (kysyin jälkeenpäin, on mukamas uutispalvelun viestejä)
- yksi tupakan natsa kerran pihamaalla (ei voi olla ulkopuolisen, kuin HÄNEN)
- auton penkit likaiset (nehän ei voi likaantua muutoin kuin ne on nussimisen jälkiä)
- tykkää laulusta, jossa epäilyttäviä sanoja yhdessä kohdassa (kuvaa HÄNTÄ)
- seurusteluaikaan tarjosi kahvia kupista jossa teksti rakas (sehä käy kelle vaan, joten siitä voi päätellä että luonaan käy muitakin)
- joku kulkenut määrätietoisesti kulkupelillä kylän pikkutietä (se on HÄN), en ole vastaavia jälkiä löytänyt naapureista
- hieman myöhässä töistä tullessa, mukamas asioilla
- tekstiviestejä tulee klo 21 jälkeen, se on erittäin epäilyttävää, mitähän sekin peli on
- kävi ostoksilla liikennepalvelukeskuksessa (mitä ostoksia mukamas, selvät treffit siellä varmaan)
- jos auto ei satu olemaan työpaikan pihassa kokonaiseen tuntiin (mukamas asioilla eikä muistanut mulle sanoa)
- joitain kertoja jättänyt lapsen mummolle tunniksi pariksi, mukamas käy itse asioilla
- jos laittaa puhelimen soittoäänen pienelle (mukamas ettei lapsi herää päiväunilta)
- kun olen soittanut perään, kuulunut taustalla puhetta (mukamas radio)
- kun on halunnut minun kanssa lapsen, se on vain, että saa minusta maksajan (kuitenkin oko ajan muut mielessä)
- jos haluaa käydä tanssimassa tyttökaverien kanssa (minkä takia muutoin menee kuin etsimään uutta), no onneksi se ei enää pidä yhteyttä tyttökavereihinsa
- eräänä päivänä hieman iloisemmalla päällä (selvästi uusi ihastus)
- eräänä päivänä hieman ajatuksissaan ollut (no miettii tietysti uutta kultaa)
Kieltää pettämisen. Mutta eikö oo selviä merkkejä, näin olen tivannut avopuolisoltani ja paljon muutakin. Selvä petturi se on. Jatkuvasti pidän silmällä vaivihkaa ettei se huomaa. En oo vielä saanut kiikkiin, mutta jatkan painostusta. En usko, enkä hyväksy mitään selityksiä, kuin vain yhden tunnustuksen, jota odotan. Joku päivä se vielä narahtaa!
Vastaukset 29
Vanhimmat
No heh heh, vitsi se on huonokin vitsi.
Hehheheh... tämähän oli virkistävä avaus. Hyvä kuvaus, johon oli kiteytetty monia maustasukkaisuuden ja päähänpinttymien kliseitä.
Vielä voi tietysti lisätä, että puoliso on esim. osatnut uuden ripsivärin, vaikka osti edellisen juuri 2 vuotta sitten:) Tai on käynyt kampaajalla, vaikka kävi viimeksi juuri 3 kk sitten:)))
Loistava aloitus, mutta tuskin huomaa ne, joiden pitäisi huomata mustasukkaisuutensa absurdius.
Noissa mainitsemissa asioissa ei ole mitään perusteita pettämiselle!
Jos jostain haluat miettiä, pohdi sitä, millainen on keskinäinen suhteenne, onko läheisyydessä tapahtunut muutoksia, onko vaimosi pukeutumisessa, siistiytymisessä, meikkauksissa yms. tapahtunut muutoksia?
Etsi tältä palstalta "oikeita" pettämisen merkkejä!
Sun pitäisi ehkä miettiä miksi haluat uskoa että vaimosi pettää? Mikä on se pohjimmainen syy?
Joo, valitettavasti nyt mainitsemasi seikat kuulostavat... anteeksi nyt vain, mutta vainoharhaiselta... joka ikinen kohta on selitettävissä. Vasta "kun löydät" tekstiviestejä vieraalta mieheltä tai huomaat sivuhistoriaa poistettavan tiuhaan tahtiin ja kuulet epämääräisiä selityksiä, miksi tyttöjen illasta ei ollakaan yöllä kotiuduttu, voit alkaa epäillä oikeasti. Sinulla taitaa olla päähänpinttymä, josta on tullut pakkoajattelua. Näät useita normaaleja asioita ja vähänkään poikkeavat asiat heti pettämisvalossa.
No äkkiseltään tuossa on jo niin vahva näyttö, että potkisin avokin ulkoruokintaan... luultavasti sillä on joku (tai useita) hoito jossain jatkamassa ruokintaa!
Parempi varmaan sit että olet ja pysytkin yksin. Ei tuossa listassa ole mitään näyttöä, on vain omia kuvitelmia toisen uskottomuudesta.
Parempi yksin kuin huonossa suhteessa =)
Se päivä tulee pian kun sä oletkin ihan yksin. Puoliso lähtee, koska sun älyttömät epäilyt syö teidän suhteen kuoliaaksi. Sitten sait mitä tilasit. Sä oot ihan kuin minun eks-mieheni. Koskaan en pettänyt. Meille tuli ero. Mieti sitä.
Vai onko sulla joku toinen ja odottelet, että puoliso kärähtää niin saat hyvän syyn erota. Ja kukaan ulkopuolinen ei tajua, että se olitkin sinä, joka petti. Koska kerrot kaikille, että puoliso kävi vieraissa ja ero tuli.
Meillä taas pitää puhelinta nykyisin piilossa. Ennen ollut ihan julkisesti esillä mutta lyhyen ajan sisään on piiloon laittanut. Koomisin tapaus on että laittaa laturiin ja puhelin kaappiin mukamas piiloon. Ja vastausta kun olen kysynyt niin suuttuu vain.
Miten tuommoseen pitäisi suhtautua?. Sen vaan tiedän että jos muksuja ei olisi niin akka lentäs kartanolle ja äkkiä.
Puhelin piilossa koska tulee viestejä toiselta mieheltä. Saman koin ja se siitä. pahaa teki pitkään.
Mitä se vaimon puhelin sua kiinnostaa?
Entä jos kaikki kaverit on miehiä, joiden kanssa ei ole mitään eroottista suhdetta? Saako heiltä ottaa viestejä vastaan, jos on toisen sukupuolen edustaja?
Olen viestiketjun aloittaja. Olen se vaimo, kirjoitin aloituksen mieheni näkökulmasta, mieheni joka epäilee minua. En ole pettänyt häntä, enkä ole edes ajatellut että pettäisin häntä. En tarvitse toista miestä. Joku kehottaa etsimään ”oikeita” pettämisen merkkejä, mutta nuo epäilyt ovat hänelle oikeita. Hänen oman pääkopan sisältä tulevia ajatuksia. Ja kun hän niitä tarpeeksi kauan pyörittelee, ne muuttuvat totiseksi todeksi. Ja niitä ei millään keskusteluilla voi muuksi muuttaa, hän haluaa jääräpäisesti pitää kiinni omasta ”todellisuudestaan”.
Eksyin tälle palstalle vahingossa, olen yrittänyt ymmärtää mieheni sielun elämää tätäkin kautta. Ja halusin tietää muiden mielipiteen tuosta käytöksestä.
Olen liittoni aikana muuttunut eläväksi muumioksi, joka joutuu olemaan jatkuvasti varuillaan omista normaaleista tekemisistään. Kieltäytymään monista normaaleista asioista, jotka tuottaisivat elämään iloa ja virkistystä. Kaikki tekemiseni saan miettiä ensin mieheni kantilta: miltä se näyttää hänen näkökulmastaan ja mitä epäilyksiä mistäkin tekemisestä voi syntyä, kuinka kauan voin viipyä jne. (Esim. miespuolisen työkaverin synttärit päivälläkin, työporukan liikuntaharrasteillat, ostosmatkat, illanvietot työttökaverin luona...). Varmin on kun kieltäydyn lähes kaikesta, niin ei synny epäilyksiä. Huojentaahan se minunkin elämääni, kun ei tarvitse pelätä mustasukkaisuuskohtauksia. Mutta... voi, kuinka se sieluani puristaa!!!
Kaikki keskustelu on turhaa, syntyy vain riitelyä, kun hän ei anna piiruakaan periksi. Terapiaan hän ei lähde, eikä hänen mielentilaansa saa epäillä. Kerran hän on käynyt käsiksi, uhannut tappaa jos en tunnusta. Tosin sen epäilyn pystyin myöhemmin todistamaan vääräksi, ja hän pyysi anteeksi. Muodollinen jäykkä anteeksipyyntö (ainut koskaan), millään tavoin hän ei käytöksellään osoita olevansa pahoillaan. Sen jälkeen on ollut pitkään rauhallista, pieni yhteenotto vain. Mutta niin on ollut ennenkin, pitkä tauko ja sitten räjähtää. Karkeaa haukkumista, painostusta, kiristämistä... Milloin seuraavan kerran räjähtää ja millä voimalla?
Hän on ulospäin pidetty ja monitaitoinen ihminen, seurallinen ja keskusteleva. Sellaiseen minäkin seurusteluaikanani haksahdin. Merkkejä mustasukkaisuudesta oli jo seurusteluaikaan, mutta hän osasi naamioida käytöksensä (syytti muusta asiasta), kuvittelin hänen käytöstään vain väärinkäsitysten aiheuttamaksi, en älynnyt että se on mustasukkaisuutta. Kukaan ulkopuolinen ei varmaan uskoisi jos hänen mustasukkaisuudestaan kertoisin, minuahan pidettäisiin turhan panettelijana. Onneksi sisareni uskoo minua. Mieheni on hyvä isä lapselle ja heillä on hyvät välit. Siksi en voi erota ja erottaa heitä. Parempi on kun lapsella on ”ehjä” koti, äiti ja isä läsnä päivittäin, kuin että jos eroan ja lapsi kärsii. Jos pitää valita kärsiikö lapsi vai minä, valitsen itseni, ja jatkan tätä elämää näin.
Tulevaisuuden toiveeni on, että joskus voin elää normaalia elämää, tehdä itselle mukavia asioita, käydä vaikka ostoksilla vapaasti viipyen, toimittaa rauhassa asioita, jne. Sellaista oli elämäni ennen.
Täällä palstalla on paljon tutulta kuulostavia kirjoituksia, ja voin arvata että varmaan puolet kirjoituksista on täysin perättömiä luuloja. Ahdistaa lukea näitä, enkä aio tällä palstalla pyöriä.
Voimia, jos aiot jatkaa ja jaksaa...muista kuitenkin, että tilanne ei parane ajan ja iän myötä.
Miksi sinun pitäisi kärsiä ja eristäytyä kaikesta? Ei se loppupeleissä tee miehestä onnellista, vaikka jättäisit oman elämäsi elämättä. Sitäpaitsi itsekin sairastut...mahdatko jo nyt kärsiä josjonkinnäköisistä selittämättömistä somaattisista vaivoista, kun tilanne on kuvaamasilainen.
Äläkä perustele isä-lapso-suhdetta suotta. Ei isä lapselta katoa, vaikka itselläsi olisi parempi olla ilman nykyistä miestäsi!
olin samankaltaisesti ajattelevan miehen kanssa 8 vuotta, joka päivä toivoin että hän alkais luottaa... turhaan odottelin ja toivoin 8 vuotta, asia ei muutunut, ajoi mua ihan ahdinkoon, luovvuon ystävistä tutuista jopa vanhemmista, en voinut tehdä mitään enkä enää halunnutkaan, koska kaikki johti riitoihin ja ilkeisin kuittailuihin. En voinut tervehtiä kassaa jos oli mies, jos tulin ovesta pihalle samaan aikaan jonkun miehen kanssa niin tietenkin hän oli se mun tuttu panomies, sai raivokohtauksen kun ajoin töistä 10min normaalia kauemmin, koska jäin jumiin (lumihankkeeseen) jne jne jne. Jossain vaiheessa alkoi jo tuntua että tulen hulluksi, kun olin syyllinen kaikkeen, jopa siihen että vettä sataa. Suhde loppui kun hän itse tajusi että on mielisairas ja tekee mun elämästä helvettiä, lähti itse pois. Monia asioita tajusin ja kauhestelin itsekin vasta eron jälkeen, että kuinka hullu olin että elin sellaien ihmisen kanssa. Mutta kun rakastaa niin siinä elää toivossa ja uskossa että joku päivä se ihme tapahtuisi ja tilanne muuttuisi.
Meillä ei ollut lapsia, onneksi ei sellaisia ehditty hankkia koska muuten en koskaan olisin päässyt miehestä eroon. Eron jälkeenkin vaikka asuimme jo eri asunnoissa hän ajeli taloni ohi tarkistamassa olenko kotona niin kuin äsken vastasin testarissa. Tai soitteli kesken yötä muka kysymässä josain todella tärkeätä ja jos en vastanut 10sk aikana niin tietenkin olin huoraamassa. Muutenkin jos en heti vastanut puhelimeen niin oli jakamassa kaikille naapureille :D Siis älytöntä. Vaihdoin kaupunkia , työpaikkaa, puh.numeroa, kielsin kenenkän mun tutuista kertomasta hänelle missä asun, vaihdoin jopa autoa ettei rek.numeroista voinut saada tietää osoitetta.
Ihmeellistä kuitenkin se että hän tiedosti olevan väärässä, koska jos oikeasti pettäisin niin ei hän kanssani asuisi. Välillä sitten olivatki ne paremmat ajat...hyvin killti huolehtivainen rakastava jne, mutta tasavälein taas tuo hullumylly kun kaikki oli päin peetä ja olin maailman iljettävin kammottavin nainen. Oli hän sen verran mies että lähti itse, koska minä en pystynyt.
Mies epäilee, vaikka tekisit mitä tai jätät tekemättä. Olet mielestäni vaarassa (henkisesti ja fyysisesti) suhteessa ja sun kannattaa ehdottomasti erota. En usko että miestä saa muutettua. Miestä ei kiinnosta avunsaanti ilmeisesti, joten sun pitää tehdä päätökset. Jos et kykene eroamaan, hae keskusteluapua terapeutilta kriisikeskuksen tai kirkon piiristä neuvonta. Kysy tarvittavat kysymykset sieltä ja muualta mistä tarvitsee. Mikään syy tai tekosyy ei ole pätevä suhteeseen jäämiseen. Joskus on pakko luovuttaa, vaikka haluaa yrittää, ja "parantaa" miehen. Ja on monia tunteita, tottumusta. -Voit soittaa myös kriisipuhelimeen, kun et ole miehen kanssa samassa paikassa. Jo tänään vaikka. Saat neuvoja lähtemiseen mahdollisesti. Tai voit soittaa salaa sukusi hakemaan autolla heti sinut ja lapset, tavarat saa joku muu hakea huomenna jne. Miehelle sanotte tekosyyn yhdessä. Ovesta pääsee myös lasten kanssa ulos, eikä erosta sanaakaan vielä ettei hermostu.
Sinuna en suoraan sanoisi erosta (vasta kun on turvassa), ettei käy päälle toinen, vaan lähtisi kauppaan tai lenkille - sitä kautta pakoon. En odottelisi kauaa. Miehellä ei ole ihan kaikki nyt kunnossa, käytös on mahdottomaksi mennyt. Vaikka rakastaisit, et voi pelastaa miestä. Lapsi kärsivät eniten jos jäät (kuulevat puheenne, ottavatko isästä esimerkin) ja olet piinapenkissä miehen kanssa aina kotona. Mustasukkaisuus ei ole rakkautta. Miehesi luultavasti itse pettää? Koska on noin ärhäkkä. Älä ota enää selvää keiden/kenen kanssa, vaan lähde salaa. Tilanne on paha ja hän kuulostaa hyvin äkkipikaiselta. Vaikka hän ei pettäisi, touhu on sairasta.
Ero ei ole ero lapsesta. Mutta aluksi joudut ottamaan lapsen mukaasi varmaan? Kysy lakimiehen neuvoja. Olet kuitenkin nyt vaarassa ja sun on hakeuduttava turvaan. Mies voi kostaa eron? Suojaa tietosi missä sitten asutkin. Kysy huoltajuuteen liittyvät asiat ja saata ne kuntoon. Paljon uutisia tulee jossa mies on tappanut naisen, sun tapaus kuulostaa profiililtaan siltä, että miehellä voi naksahtaa. Toivon että lähdet jo siksikin. Olisi hän jo tullut terapiaan tai pariterapiaan, muttei halunnut apua. Jos ei nytkään halua mitään apua, et voi kuin lähteä lapsesi kanssa pois. Apu ei auttaisi hyvin todennäköisesti häntä, todella harva voi miehistä aidosti muuttua. Ja että on motivaatio tahto itsellä siihen.
Voimia ja kokemusta on näistä miehistä, en turhaan tässä sano. Toivon että ahdistuksesi loppuu nyt ja kun pääset omaan uuteen kotiin muualle. Pyydä apua muuttoon muualta. Sinua haluaa moni auttaa varmasti. Sinulla on oikeus omaan elämään ja normaaliin hyvään elämään, onneen ja onnellisuuteen. Luottamukseen. Turvaan.
no kyllä minä näkisin etyä tuollainen kaveri posauttaa viimeistään vanhana dementoituneena itseltä tai vaimolta ilmat pihalle!ei aseita dementoituneille!!!
Sympatiat, ja toivon että pääset tiehesi. Sivuhuomautuksena, miehesi luultavasti pettää, juuri epärehellisen ihmisen on mahdoton ymmärtää että joku on luonnostaan rehellinen.
Ajattelehan kuitenkin ettet tee lapsellesi/ lapsillesi yhtään palvelusta. Omassa lapsuudenkodissani oli todella huono dynamiikka ja äiti kärsi ja kesti vain (oletettavasti koska lapset). Tästä sain sen käsityksen ja mallin että ei naisella ole tai voikaan olla parisuhteessa kivaa, saa joko sietää kaameaa kuraa tai muuten olla yksin. Tällä miehen mallilla mennen, pääsin melkein poikaystävän toimesta hengestäni ennenkuin tajusin että *tämä*ei*ole*normaalia* ja hankkiuduin terapiaan. Nyt kun olen lopulta onnellisessa suhteessa -tai ainakin suhteessa jossa puhutaan asiat halki, mies ei koskaan pelottele tai kontrolloi, ja onneakin on paljon -niin olen hiton vihainen vanhemmilleni että jouduin kasvamaan luullen että väkivalta, vähintään henkinen, kuuluu asiaan.
Et halua tällaista lapsillesi. Ala pakata.
Meillä kävi niin, että kun ex-vaimo jäi kiinni pettämisestä, niin hänestä tuli sairaalloinen kyttääjä minun menojeni suhteen. Olen kuullut muiltakin eronneilta, että pettäjällä menee roolit siinä kohtaa täysin sekaisin ja hän alkaakin epäilemään mustasukkaisesti sitä petettyä puolisoaan, jos tämä nyt käyttäytyy samalla tavalla kuin itse.
Oli miten oli, tiedän ex-vaimoni tapauksesta, että liitto on aina pilalla uskottomuuden takia, koska pettäminen jatkui siltikin ja lopulta potkaisin petturinaisen pihalle.
Ei siihen pettäjään voi enää koskaan luottaa eli kerran pettää, niin pettää aina.
pettääkö uudestaan jotkut pettää jotkut ei, itse en jäänyt suhteeseen jossa loppupeleissä olisi jatkuvasti ollut pelko että sen uudestaan tekee.
suurin loukkaus oli että teollaan hän heitti sen mun tarjoaman rakkauden mun silmille ja särki luottamuksen. ymmärrän että jotkut jäävät rakentamaan sitä luottamusta uudestaan varsinki kun on lapsia mutta jos ei ole ainakaan yhteisiä en ymmärrä. ennemmin otin sen eron tuoman surun kun sen mahdollisesti vuosiakin kestävän piinan mitä luottamuksen uudelleen rakentaminen tuo sillä tiestin että anteeksi voin antaa mutta unohtaa en ja se olisi tuonut sen pelon tunteen.
päivääkään en ole katunut kun jaloilleni pääsin. nyt elämässä on uusi ihminen ja sataprosenttinen luottamus enn pelkää että pettää, sillä edellinen opetti että jos pettää siitä selviää, on se iso pettymys mutta ei maalilman loppu kuitenkaan.
ootko aatellut että jos sulla ei kerran mitään salattavaa ole niin näytä hänelle puhelimeen tulevat viestit, pidä puhelin avoimesti näkösällä. Miksi et tilaa niitä puhelimen erittelyjä, sillähän voisit siltä osalta puhdistaa maineesi.
Mun miehen menneisyydestä löytyi suunnilleen nuo kaikki ja niin löytyi myös kakkonen.
Puhelin oli äänettömällä, auton penkkejä oli vekslattu mun työvuoron aikana, tekstareita tuli omituisiin aikoihin, puhelin oli varattu aina määrättyyn aikaan päivästä, puhelin aina taskussa ei koskaan näkösällä, läppärissä oli outoja latauksia (kone oli jotenkin itse ladannut ne), puhelinlaskuja en koskaan edes nähnyt, alkoi diggailemaan kummallisia biisejä...
Eli jos sulla on puhtaat jauhot pussissa niin avoimuutta pellin.
Olet väärässä. Yksityiselämää pitää olla ihmisellä ettei parisuhteessakaan tarvii kaikkea omaa ystäviensä kanssa tekstiviestittelyjään esitellä siipalle! Puhelinerittelyt olen tilannut, ei löytynyt mitään, ai auttanut millään lailla, ei anteeksipyyntöäkään aiheettomasta epäilystä. Musiikkikappaleista saa tykätä, ja puhelinta pitää takin taskussa, ettei unohdu. Puhelintakin saa pitää äänettömällä välillä... ja auton penkkejäkin säätää. Vai onko noista syistä aihetta epäillä? EI !!!!
Mies joka esittää tuollaisia asioita pettää oikeasti itse.
Ihminen joka syyllistää jatkuvasti toista / povaa tietoa etsii jo tietoisesti "uutta parisuhdetta, pahimman varalle", jos sattuisit ilmoittamaan että sinulla on toinen.
Onko käynyt mielessä?
Siinä mielessä, vaikuttaa että olet ahdistettuna päivittäin ko. asioiden ympärillä?
t.minä
No kuule, ei millään pahalla, mutta sä todella kuullostat vainoharhaiselta!!!
Noi sun epäilykset on aika arkipäiväisiä juttuja.
Tietty voihan olla niin että akkas sua pettää, tai sitten sä todella vedät ihan omia johtopäätöksiä, ainakin tosi kaukaa haettuja juttuja kirjoittelet.
Ei voi muuta sanoa että mua nauratti, ja sitten alkoi kylmät väreet puistattamaan, kun muistin ex ukkoni, joka veteli AIVAN samanlaisia johtopäätöksiä.
Ja se 3 vuoden suhde olikin raskainpaa aikaa elämässäni mitä olla saattoi, onneksi otin ja lähdin viimein. Ja en pettänyt kertaakaan, enkä lähtenyt toisen miehen takia, vaan ihan sen saakelin vainoharhaisen hullun takia joka imi ilmatkin keuhkoista.
Että jatka vaan samaa rataa, niin voit olla varma että se akkas ei kauaa jaksa sua katella vaan lähtee ihan omasta ilostaan menemään.
Lapsesi saa täysin vääristyneen kuvan elämästä. Äiti elää vankilassa ja on ahdistunut. Sinun pitäisi lähteä juuri lapsesi takia. Ei tilanne tuosta tule ainakaanparemmaksi muuttumaan. Pahenee vain ajan myötä. Varmasti tulee väkivaltakin kuvioihin jossain vaiheessa ja silloin olet todellisessa vaarassa ihan fyysisestikin. Nyt mielenterveytesi on vaarassa.
Suojele lapsesi äitiä. Parhaiten teet sen lähtemällä tuollaisesta suhteesta ja antamalla itsellesi ja lapsellesi hyvän elämän ja mallin terveistä ihmissuhteista. Isällä ja lapsella voi erostanne huolimatta olla oikein hyvä suhde. Älä siis käytä lastasi tekosyynä siihen, että jäät toisen alistettavaksi. Aikamoinen taakka lapsellekin.
Kyllä minä lähtisinkin, varmasti, jos se olisi vain minun vallassani se päätös. Haluaisin niin. Pelkään miehen reaktiota siihen. Olen jo kerran nähnyt konkreettisesti, että hänellä voi pimahtaa. Vaikka päälle päin fiksu onkin. Pelkäsin siinä tilanteessa kuollakseni, vaikka ei lopulta fyysisiä vammoja jäänyt. En uskalla sen vuoksi lähteä! Eikä mies halua erota lapsesta, eikä halua joutua "naurun alaiseksi" kun akka jätti.
Onhan noita uutisia saanut lukea perhesurmista.... Kun uutisissa kerrotaan tähän tapaan: "vaimo oli jotenkin sulkeutunut, tuskin sanoi päivää naapureille, nähty vain lapsen kanssa, mutta mies oli niin mukava ja jutteli naapureillekin, miksiköhän se mies tappoi perheensä, ei voi ymmärtää niin mukavasta miehestä...." Voin eläytyä noihin tapahtumatumiin.....
Onhan niin että lapsi saa väärän kuvan perhe-elämästä. Moneen vuoteen emme ole enää olleet mieheni kanssa siis väleissä. Mutta jotenkin toimeen on tultava, puhutaan kun on jotain ASIAA vaan. Perheneuvolasta ei ollut apua. Kävin siellä. Mies ei tietenkään lähtenyt. Juttelen sitten lapseni kanssa kun hän on aikuinen.
Kiitos kaikille hyviä neuvoja antaneille. Eihän minua voi tässä tilanteessa kukaan auttaa. Vain aika auttaa. On vain luovittava vielä puolen kymmentä vuotta eteenpäin, kunnes lapsi on täysi-ikäinen, asuu ehkä muualla.
Haaveita pitää olla. Minulla on... että lähden vielä... kunhan sen aika koittaa. Ja että jos joskus vielä saan tanssia jossain tanssilavalla.... 14 vuotta jo tanssimatta.
Kiitos viesteistä hyvä ihmiset ja hyvää syksyä kaikille.
Pettää ja pettää .. Olette todella lapsellisia !
Jos on kylmä liitto niin ottaa ja nussii vierasta
Ai pitäis erota..?
No minkä takia ? Mielestäni parempi pitää kulissit kunnossa
Ja nussia muita ja omaa jaettua vaimoa /miestä
Jos naisella on iltasella pääkipiä , voi vetää käteen
Tätä viestiä voi nälviä ja soimata.. Aivan sama