On todella vähän ohjeita ja neuvoja, miten pettäviä puolisoja voisi auttaa tai neuvoa toiminaan toisin.
Pettävä puoliso muuttuu useinmiten kuin toiseksi. Mutta eikö se ole niin, että kuten aina parisuhteissa, palaa ihminen omaksi tyypilliseksi itsekseen kun uuden suhteen palo on ohi?
Kuvittelen, että eron hakevat pettäjät ovat niin ihastuksen huumassa, etteivät kykene toimimaan muuten. Onko sen seurauksena moraalinen masennus, kun omia tekoja pohtii vuosien jälkeen?
Kun ihminen tuntee, ettei elämällä ole merkitystä jollei saa uuden ihastumansa ihmisen läheisyyttä, niin onko hän terve?
Onko läheisten vain katsottava neuvottomana, kun yksi perheenjäsen toteuttaa omia unelmiaan muiden surun kustannuksella?
Miksi uskottomuutta ei voi käsitellä pettävän ihmisen holtittomana käyttäytymisenä, vaan tavallaan ollaan vaitonaisia aina kun sen käsittely menee henkilätasolle, jossa se kuitenkin (entisten) läheisten elämää tuhoavasti vaikuttaa?
Pettävä puoliso muuttuu useinmiten kuin toiseksi. Mutta eikö se ole niin, että kuten aina parisuhteissa, palaa ihminen omaksi tyypilliseksi itsekseen kun uuden suhteen palo on ohi?
Kuvittelen, että eron hakevat pettäjät ovat niin ihastuksen huumassa, etteivät kykene toimimaan muuten. Onko sen seurauksena moraalinen masennus, kun omia tekoja pohtii vuosien jälkeen?
Kun ihminen tuntee, ettei elämällä ole merkitystä jollei saa uuden ihastumansa ihmisen läheisyyttä, niin onko hän terve?
Onko läheisten vain katsottava neuvottomana, kun yksi perheenjäsen toteuttaa omia unelmiaan muiden surun kustannuksella?
Miksi uskottomuutta ei voi käsitellä pettävän ihmisen holtittomana käyttäytymisenä, vaan tavallaan ollaan vaitonaisia aina kun sen käsittely menee henkilätasolle, jossa se kuitenkin (entisten) läheisten elämää tuhoavasti vaikuttaa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sama tilanne kuin Ruandan joukkosurmissa. Kyllä tiedetään mitä tapahtuu, mutta kukaan ei voi mitään...
Yleisellä tasolla pettämistä ei hyväksytä. Läheisen petetyn ihmisen suruun suhtaudutaan kuin tabuun. Siitä ei haluta keskustella, ja petetyn halutaan "parantuvan pian". Tavallaan ollaan neuvottomia tuomitsemaan petturin teot. Läheisessä ihmisestä tiedetään vikoja, jotka "saavat" epäilemään petetyn omaa syyllisyyttä tapahtumiin. On vaikea ymmärtää muuten, miksi läheistä ihmistä kohdeltiin näin. Tämän vuoksi katkerille ja surullisille tunteille on joskus vaikea saada lähimmäisten tukea.
Krokotiilin alla: niin hirveän totta. Itsekin pystyn ymmärtämään pettämisen: neljännesvuosisata avioliiton arkea ja nyt tarjolla jotakin uutta ja uskomatonta. Sitä en kuitenkaan ymmärrä vieläkään, miten vieraaksi mieheni muuttui, kun asia tuli ilmi. Tuntui, että katsoin itselleni täysin tuntematonta ihmistä. Puheet eivät olleet ollenkaan realistisia ja hän innostui kylmästi suorastaan rehvastelemaan suhteellaan.
Sanoin miehelleni, että hän voi lähteä heti halutessaan, mutta jos hän jää, niin suhde täytyy lopettaa.
Pitkäaikainen suhteen salailu on varmasti rasittanut mielenterveyttä ja nyt tämä uusi päätöksiä vaativa tilanne horjuttaa edelleen. Moraalinen masennus tuntuu todella sopivalta termiltä ja kun siihen lisätään hämärä tulevaisuus, tasapaino on elämästä kaukana. Suhteeseen mieheni vei elämään kyllästyminen ja pettymyksen tunteet, jotka nekin näyttävät nyt palanneen entistä vahvempina.
Nyt kun alan toipua järkytyksestä, huomaan, että oma henkinen tilanteeni on paljon parempi kuin miehelläni. Tiedän, että voin itse tehdä omaa tulevaisuuttani koskevat päätökset. Jos mies päättää itse lähteä, ei sekään ole minulle mikään huono vaihtoehto.
Mies on aikaisemmin tukenut minua vaikeuksissa ja tietysti haluaisin auttaa häntä selviytymään, kuten tekisin, jos hän olisi esimerkiksi masentunut tai työuupunut. Nyt tuntuu, että ainoa vaihtoehto on seurata sivusta, "toipuuko" hän.
Mua mietityttää, miten pettämistä voi edes yrittää ymmärtää? Mikään syyhän ei siihen oikeuta. Ei omaan elämään kyllästyminen, ei pettymykset. Ei sun kuulukaan häntä tukea. Itse on päätöksen pettämisestä tehnyt. Itse selitellyt mielessään, miksi petti. Onko hän koskaan puhunut tunteistaan toista naista kohtaan? Vai käyttikö häntä pelkästään seksiin? Ja onko suhde loppunut toiseen naiseen?
Jos mies päättää jäädä luoksesi, niin mitä luulet, palautuuko luottamuksesi häneen koskaan?
Vaihtopenkiltä kirjoittajan teksti voisi olla omaani, niin hyvin käy yhteen. Ihmettelijä ihmettelee luottamuksen palautumista. Ei ole yksinkertaisia vastauksia, kun usein siihen uskottomuuteen voi liittyä myös paljon muuta sen valehtelun lisäksi. Ihmisten kemiat on erilaisia ja samanlainen uskottomuus aiheuttaa jollekin toiselle täysin erilaisen reagointitavan, olkoonkin, että kaikki tuomitsevat uskottomuuden. Jokaisella on myös omien elämän kokemuksiensa vuoksi erilaiset mahdollisuudet työstää kriisejä, toiset meistä selviytyvät omin avuin ja toiset tarvitsevat laajan tukiverkon.
Tällä vaihtopenkillä tilanne on jo parempi ja luottamusta on palautunut. Hyvin hitaasta prosessista on kysymys ja vaatii petetyltä suuren sydämen ja rakkautta uskoa hyvyyteen, että yhdessä puolison kanssa rakentaa sen sortuneen parisuhteensa uudelleen. Niin uudelleen. Koen, että se luottamuksellinen avioliitto päättyi siihen uskottomuuteen, ei siihen samaan ole enää koskaan paluuta. Pitää uudelleen luoda se luottamus ja rakastua eräällä tavalla uudelleen siihen samaan tuttuun henkilöön. Uskon, että jos ajattelisin, että luottamus palaa samaksi kuin avioliiton alussa, ei edes kannattaisi ryhtyä tähän, nyt ajattelen näin. Voi olla, että kun aikaa on kulunut tarpeeksi voi luottamuskin olla täydellisempää.
Ihmettelijälle: en olisi varmasti viisi vuotta sitten ymmärtänytkään. Ero olisi varmasti tullut kertarysäyksellä. Viiteen edelliseen vuoteen ovat mahtuneet kaikki elämäni suuret kriisit, jotka ovat näköjään uskomattomasti muuttaneet ajattelutapaani. Ihmiset ovat inhimillisiä ja voivat valinnoillaan tuottaa läheisilleen kärsimystä.
Raakaa työtä tehneeltä kysyisin, miten puolisosi on selvinnyt moraalisesta masennuksestaan. Päätittekö yhdessä jatkaa, teittekö pelisääntöjä, kävittekö terapiassa vai annoitteko vain ajan kulua ja huomasitte, että hyvinhän tässä kävi? Miten yhtälön kolmas hävisi kuvioista: kerralla vai vähitellen?
"Ihmiset ovat inhimillisiä ja voivat valinnoillaan tuottaa läheisilleen kärsimystä."
Aivan, mutta jokainen päättää itse tykönään kuinka paljon hänelle voi tuottaa kärsimystä, mitä on valmis kestämään, vai hakeeko eroa kertarysäyksellä.
Kyllä petetyksi tuleminen on hirveimpiä asioita mitä ihminen voi kohdata. Uskon, että pettäjä on jollain lailla henkisesti jumissa itsensä kanssa ja hakee nopeaa helpotusta oloonsa. Kuvittelee pettämällä saavansa tetatattua viehätysvoimaansa, jännitystä, huomiota, hellyyttä, ihailua varauksettomasti, pakoa arjen vaatimuksista.... Unohtaen, että salailu ja mahdollinen perheen hajoaminen tai asian työstäminen puolison kanssa pettämisen tultua ilmi on hyvin raskasta. Kyllä liiton jatkaminen on työlästä pettämisen jälkeen vaikka kävisi terapiassa. Ehdoton edellytys jatkamiselle on sivusuhteiden lopetus ja molempien halu yrittää uudelleen. Aina ei kannata yrittää ja ei koskaan silloin, jos molemmat eivät pysty yrittämiseen sitoutumaan. Luottamus palautuu vähitellen, mutta ei koskaan entisenlaisena. Joskus suhde voi muuttua ajan saatossa myös entistä tyydyttävämmäksi. Jos pettäjä rakastumisen huumassa ryntää uuteen suhteeseen, alkuhuuman jälkeen tulee entiset ongelmat eteen. Ennen uutta suhdetta kannattaisi työstää asiat itsensä kanssa vaikka terapian avulla.
Parisuhteen ongelmat ovat jo syvällä siinä vaiheessa, jos suhteessa on tilaa rinnakkaissuhteelle. Monesti toinen ei ole kuullut tai halunnut kuulla toisen ehdotuksia tai tyytymättömyyden syitä parisuhteessa. Monesti tällaisia syitä on esim. toisen "unohtaminen", huomion puute, pitkään jatkunut seksuaalinen tyytyvättömyys, toistuva torjunta jne.
Rinnakkaissuhde on tällöin helpootus ja täyttää sen tilan, johon puoliso ei ole halunnut vastata.
Juuri näin. Helpotus tietää mistä kirjoittaa. samoilla linjoilla.
Ei aina ole nuo syyt, puolisoa on turha sivullisten syyllistää. Tiedän tapauksen, jossa mies aloitti rinnakkaisuhteen, kun ei kyennyt ottamaan isän roolia. Hän ei osannut olla ollenkaan lasten kanssa ja vaimon hellästä huomioinnista ja auttavaisuudesta vauvan kohtaamiseksi ei ollut apua vaan mies pakeni toisen naisen syliin. Ei siinä auttanut vaimon huomio ja hellyys. Miehelle lapsen kanssa oleminen oli pelottavaa ja vaikeaa, joten hän hyppäsi toisen naisen sänkyyn.Kyllä pettäjän henkisen elämän omat haasteet voivat myös ajaa petokseen. Ei kaikki ole huonosta suhteesta pettämään lähteviä. Eikä kaikki petä vaikka suhteessa on pulmia. Vahva itsetuntoinen ihminen nostaa kissan pöydälle, yrittää ratkaista pulmia ja hakee eron ellei hommat lähde pelittämään. Vasta erottuaan katselee muualle. Turha väittää, että vahva ihminen pettää.
Kyllähän siinä miehessä on silloin vika, jos vaimo ei halua sänkyyn.
Ehkä joskus noin, mutta ei kannata yleistää. Hyvin usein on kyseessä juuri jännityksen ja uutuuden viehätys, joita miehenikin kertoi aluksi hakeneensa. Suhteen jatkuessa tunteet syvenivät ja heijaistuivat myös parisuhteeseemme. Vaikea meidän asianomaistenkaan on sanoa enää, mikä on syy ja mikä seuraus. (saati sitten ulkopuolisen).
Monesti toinen ei ole kertonutkaan ehdotuksia tai tyytymättömyyden syitä, jos vaihtelua on helposti tarjolla sivusuhteessa.
Juuri noin, Helpotus.
Uskottomuudessa ei ole todellakaan kyse "ihmisen holtittomasta käyttäytymisestä", vaan paljon syvällisemmistä asioista. Kun ihminen valitsee uskottomuuden, ollaan liitossa jo hyvin syvällä suossa. Tätä vain on petetyn kovin vaikea myöntää. Petetyn mielestä liitto olisi lähes aina vähintään hyvä ilman puolison uskottomuutta. Ja kun näin on, ei petetty ikään kuin anna itselleen edes lupaa nähdä liittoaan realistisesti.
"Kun ihminen tuntee, ettei elämällä ole merkitystä jollei saa uuden ihastumansa ihmisen läheisyyttä, niin onko hän terve?"
Yhtä hyvin voi kysyä, onko tervettä jatkaa liittoa, jos puoliso hinkuu vierasta noin paljon. Oikeastaan on näissä uskottomuusjutuissa ei kannata ajatella niinkään kumppaniaan, vaan ainoastaan itseään. Sitä mitä liitoltaan haluaa, kaipaa, mitä on valmis kestämään, mitä sietää. Missä menee viimeinen raja ja miten siinä tapauksessa toimii, hakee eroa yms.
Typerää syyttää kumppania. Olen tuntenut pettäjämiehiä ja tapapettäjällä tuo kuvio on toistunut suhteesta toiseen hyvinkin erilaisten naisten kanssa - riippumatta siitä millaisia nämä naiset ovat olleet. Tällaisen miehen kanssa jäin vaille huomiota ja kärsin jatkuvasta "puutteesta". Myös miehelle oli vaikea antaa mitään huomiota, koska hän oli jatkuvasti puhelimessa/netissä pyörittämässä suhteitaan. Siinä useat vakikumppanit ovat jääneet sivustaseuraajiksi, vaille miehen huomiota ja läsnäoloa, ja lopulta lähteneet suhteesta.