Täällä näköjään puhutaan itsareista tänään, joten kerronpa mitä itse ajattelen kun tulee itsari mieleen. Ajattelen paria todella vittumaista kusipäätä, joilla menee elämässä suhteellisen hyvin tai ainakin tuntuvat olevan tyytyväisi itseensä ja elämäänsä ja en siedä ajatusta, että jos tappaisin itseni, niin he tavallaan voittaisivat, koska minä muka huonompana ja heikompana luovutin. Yleensä tästä seuraava vitutus saa ajatuksen itsarista tuntumaan todella vastenmieliseltä ratkaisulta.
Anti-itsemurhasuihke
Kusipäiden voimalla
255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei toimisi mulla. Jos olisin samassa tilanteessa, tulisin vain siihen johtopäätökseen, että he ovat tehneet elämässään parempia valintoja kuin mihin minä olen kyennyt. He ovat jo voittaneet, ja minä olen hävinnyt niin pahasti, ettei ketään edes kiinnosta olenko elossa vai kuollut. Paitsi ehkä perheenjäseniäni, mikä onkin ainoa syy miksi vielä jaksan.
Jutun juju piileekin siinä, että nuo kuspot eivät ole mitenkään erityisen menestyneitä, mutta niin itseensä tyytyväisiä, että tuollaisille voiton myöntäminen olisi liian vastenmielistä.