Määrätyt ihmiset tulevat kerta kerran jälkeen tervehtimään, hymyssä suin ja kysellen sitä sun tätä.
Minä hymyilen ja vastailen ja juu ja niin ja onhan taas tällainen kelikin.
Ja sitten sanon jotain kuten "Muuten, seisoin tässä juuri ja mietin että mikäs ihme tuo puu tuossa onkaan, Satutko sinä muistamaan?"
Olemmehan vaikkapa olleet naapureita vuosia, joten esim. tuossa kysymyksessä ei pitäisi olla mitään kummallista.
Mutta se oli sen jutustelun loppu. Heti kun hiukankin poikkeaa HEIDÄN käsikirjoituksestaan, he ottavat nokkiinsa. On jopa käynyt niin että henkilö on vaan kääntänyt selkänsä ja hyvästelemättä häipynyt paikalta.
En ummarra.
Nämä henkilöt on omasta ja muidenkin mielestä sosiaalisesti kyvykkäitä.
Miten niin?
Ensinnäkin he toistavat tän parodian kerta kerran jälkeen, vaikka tietävät että lopputulos on molemminpuolinen v*****s. Miksei he voi vaan moikata? Ei tulisi joka kerta näitä molemmille kiusallisia tilanteita.
Ja toiseksi, toisten kanssahan täytyy aina olla joustavuutta, ei maailma koskaan mene minkään yhden ihmisen käsikirjoituksen mukaan. Kuten tuossa esimerkissä - minä seison ja katselen luontoa, tämä henkilö itseasiassa keskeyttää sen ja pakottaa kuuntelemaan tyhjänpäiväisiä fraasejaan, ja minä - jota ei lasketa sosiaalisesti kyvykkääksi - kestän sen nurisematta. Kumma, miten hän, kyvykäs, ei pysty samaan..? Tai edes vetäytymään tilanteesta kohteliaasti..?
Ei se mun mielestä tee ihmisestä sosiaalisesti kyvykästä, että ottaa kontaktin ja hymyilee ja latelee fraaseja. Täytyy siinä olla muutakin.
Nämä henkilöt joita tässä yritän kuvailla on mielestäni paremminkin vaan itsekeskeisiä ja loukkaavia.
Mitä mieltä te olette?
Mikä on sosiaalisen kyvykkyyden ja epäkohteliaisuuden ero?
Voiko ilkeyden tai vaikkapa röyhkeyden naamioida sosiaaliseksi kyvykkyydeksi?
Niin ja sori, ei ystävyydestä oikein, mutta en löytänyt mitään parempaakaan paikkaa tälle.
Minä hymyilen ja vastailen ja juu ja niin ja onhan taas tällainen kelikin.
Ja sitten sanon jotain kuten "Muuten, seisoin tässä juuri ja mietin että mikäs ihme tuo puu tuossa onkaan, Satutko sinä muistamaan?"
Olemmehan vaikkapa olleet naapureita vuosia, joten esim. tuossa kysymyksessä ei pitäisi olla mitään kummallista.
Mutta se oli sen jutustelun loppu. Heti kun hiukankin poikkeaa HEIDÄN käsikirjoituksestaan, he ottavat nokkiinsa. On jopa käynyt niin että henkilö on vaan kääntänyt selkänsä ja hyvästelemättä häipynyt paikalta.
En ummarra.
Nämä henkilöt on omasta ja muidenkin mielestä sosiaalisesti kyvykkäitä.
Miten niin?
Ensinnäkin he toistavat tän parodian kerta kerran jälkeen, vaikka tietävät että lopputulos on molemminpuolinen v*****s. Miksei he voi vaan moikata? Ei tulisi joka kerta näitä molemmille kiusallisia tilanteita.
Ja toiseksi, toisten kanssahan täytyy aina olla joustavuutta, ei maailma koskaan mene minkään yhden ihmisen käsikirjoituksen mukaan. Kuten tuossa esimerkissä - minä seison ja katselen luontoa, tämä henkilö itseasiassa keskeyttää sen ja pakottaa kuuntelemaan tyhjänpäiväisiä fraasejaan, ja minä - jota ei lasketa sosiaalisesti kyvykkääksi - kestän sen nurisematta. Kumma, miten hän, kyvykäs, ei pysty samaan..? Tai edes vetäytymään tilanteesta kohteliaasti..?
Ei se mun mielestä tee ihmisestä sosiaalisesti kyvykästä, että ottaa kontaktin ja hymyilee ja latelee fraaseja. Täytyy siinä olla muutakin.
Nämä henkilöt joita tässä yritän kuvailla on mielestäni paremminkin vaan itsekeskeisiä ja loukkaavia.
Mitä mieltä te olette?
Mikä on sosiaalisen kyvykkyyden ja epäkohteliaisuuden ero?
Voiko ilkeyden tai vaikkapa röyhkeyden naamioida sosiaaliseksi kyvykkyydeksi?
Niin ja sori, ei ystävyydestä oikein, mutta en löytänyt mitään parempaakaan paikkaa tälle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sosiaalisuus on helposti väärin ymmärretty termi. Sosiaalisuus ei tarkoita puheliaisuutta, vaan kiinnostusta toisista ihmisistä. Sosiaalisellakaan ihmisellä ei välttämättä ole hyviä sosiaalisia taitoja. Epäsosiaalisuus taas ei tarkoita sosiaalisuuden vastakohtaa, vaan on persoonallisuushäiriö, johon liittyy empatian puutetta ja väkivaltaista käytöstä. Ns. kansankielellä sosiaaliseksi väitetty ihminen voikin olla epäsosiaalinen, jos hän on röyhkeä ja itsekeskeinen.
Kuvailemasi ihminen ei ole sosiaalinen, vaan juurikin itsekeskeinen tai puhelias. Puhelias ihminen ei välttämättä osaa kuunnella toisia. Ja puhelias ihminen voi puhua loukkaavasti toisista. Puheliaalla ihmisellä ei välttämättä ole kontrollia puhumisessaan.
Kyllähän tuo kummalliselta kuulostaa. En tiedä mitä oikeasti sanoit mutta voihan olla että nämä ihmiset on tulkinneet aiheenvaihdokset niin että et ole kiinnostunut heidän asioistaan ja loukkaantuneet tms. Sehän ei tosin ole sinun vikasi vaan ihmisillä nyt vaan on kaikenlaisia ongelmia.
Ehkä he ovat itsekeskeisiä ja kun ei puhutakaan heistä niin loukkaantuvat ja lähtevät pois. Oletko nyt ihan varma että ovat sosiaalisesti kyvykkäitä ihmisiä? kenen mittapuulla? Päällepäinhän itsekeskeiset ja itsestään toitottavat usein näyttävätkin mukavilta, kiinnostavilta ja sosiaalisilta kaikille paitsi sellaisille joilla on hieman elämänkokemusta kyseisestä aiheesta.
Mitäpä jos vaan itse jatkossa moikkaat ja kävelet pois samaan tyyliin jäämättä ollenkaan jutustelemaan? Vastaat vaan että "niin juu" tms. ja kävelet pois. Varmaan jäis moikkaamiset siihen.
Kuka noista tietää, mutta varmaan sitten voit itse vain moikata ystävällisesti ja jatkaa matkaa. Ehkäpä joku heistä odottaa, että kertoisit jotain vähänkään mielenkiintoista omasta elämästäsi, jonka voisi sitten ottaa puheeksi muiden kanssa että olisi taas jotain pienintä yhteistä jaettavaa? ;) Jotkut ovat myös sellaisia, että kehittelevät näitä tilanteita toistaakseen jotain itselleen sattunutta, kuten torjuntaa - nyt on heidän vuoronsa. Sinun pitäisi vain näyttää loukkaantuneelta, jotta he tuntisivat onnistuneensa. Nyt et ole varmaan vain huomannut, ja toistosta temppu tietysti vain rupeaa uutuuttaan kiiltämään. Mutta en tod. tiedä, nämä ovat vain näitä kyynisiä tulkintoja...
Olin jo luovuttanut kun ei näkynyt vastauksia, mutta ajattelin että kurkkaan
kumminkin vielä viimeisen kerran - ja nyt olikin peräti kolme vastausta :-D
Olin tuon kirjoittaessani niin tuohtunut, etten enään oikein muista tarkalleen miten ajattelin. Sen jälkeen löysin pari hyvää artikkelia netistä, ja funtsin näitä henkilöitä, ja muutamia muita johon olen vuosien varrella törmännyt.
Nämä joista kirjoitin on siis kaikki vaan naapureita, en tunne ketään kunnolla, joihinkin törmään useammin, joihinkin harvoin.
Joka tapauksessa: funtsintojen lopputulos on, että nämä kaikki ovat samaa ihmistyyppiä. Hiukan eri käyttäytymismalli, mutta itse luonnetyyppi sama: epävarmoja, pohjimmiltaan huono itsetunto jota yritetään korjata muiden kehuilla ja hyväksymisellä. He tekevät siis muutakin joka viittaa siihen, eikä vaan tätä mainitsemaani "häiriskelyä". Kun asiaa ajattelin niin huomasin että he kaikki myös ovat marttyyrejä.
Eli Pilvi1 ja moikkamoi3, luulen että se on juuri noin: he eivät ole oikeasti sosiaalisesti kyvykkäitä, vaan ovat opetelleet sen määrätyn kaavan jolla he esittävät sellaista. Kun joku ei noudata heivän kaavaansa he eivät tiedäkkään mitä tehdä, ja ottavat ihmiskunnan erilaisuudet henkilökohtaisena loukkauksena.
Tiedättekö mitä tarkoitan, se sama periaate kuin niillä, jotka loukkaantuvat kun toisella on muu lempiväri kun heillä itsellään? Vaikka heidän oman ajatuskaavansa mukaanhan he siinä tapauksessa loukkaavat muita yhtälailla, kun HE eivät ole MUIDEN kanssa samaa mieltä...?!
Tässä on siis kysymys nimenomaan itsekkäästä oman egonsa pönkittämisestä, laskelmoinnista ja toisten hyväksi käyttämisestä.
Hyi.
Olen jo pitkään yrittänyt lähetellä vinkkejä etteivät ole kovin tervetulleita, esim. siirtymällä toiselle jalkakäytävälle jos näen heidät ajoissa. En aina, mutta jos sen saan tehtyä ettei ole suorastaan nolaavaa heille. Mutta viesti ei ole mennyt perille.
Nyt tällä aikaa olen sitten onnistunut karkoittamaan ainakin yhden heistä juuri noin, että tavatessa moikkaan ja hymyilen, mutta en pysähdy vaan jatkan matkaa. Nykyisin hän vaihtaa jalkakäytävää nähdessän minut ;-)
Loppujen kanssa sama prosessi, tulee varmasti antamaan toivotun tuloksen paitsi yhden suorastaan röyhkeän kohdalla jolle ehkä ei muu auta kuin suorat sanat.
Eli kyllä te kaikki olette oikeassa, jos nyt olen jokseenkin oikein tämän tilanteen analysoinut :-)
Ai niin, se minun osani stten? No omaa itseäänhän ei näe ulkopuolelta, joten vaikea analysoida objektiivisesti. Mutta mainitsemieni artikkeleiden mukaan olisin kai sitten sosiaalisesti kyvyttömältä vaikuttava tyyppi, koska olen melko epäsosiaalinen. Ystävällinen ja iloinen, mutta en näe mitään itua sisällöttömässä jaarittelussa ihmisten kanssa, jotka ilmiselvästi eivät joko pidä toisistaan tai ei vaan ole ollenkaan samalla aaltopituudella. Silloin riittää ystävällinen tervehtiminen, mielestäni.
Nämä epävarmat henkilöt luultavasti kokevat minun tyyppini uhkana, koska meillä on vankempi itseluottamus, emme ole yhtä riippuvaisia muiden hyväksynnästä?
Mielenkiintoinen aihe, tämä :-)
Siis ei vaan nämä omat juttuni, vaan aihe yleensä.
Hui kamala kuinka pitkä kirjoitus, saa ihan hävetä... :-(
No, mielenkiintoinen aihe, kuten sanottu, ja olihan vastaus kolmelle, kröhm...
No voi pahus, vielä lisää, unohdin:
Tuo että olen epäsosiaalinen.
Olen vuosia luullut että antisosiaalinen on se luonnehäiriö, ja epäsosiaalinen vaan että ei ole niin seurallinen. Mutta anti- ja epä- ovatkin ilmeisesti sama asia.
Unohdin että olen nyt oppinut sen...
Mutta en siis ole kovin seurallinen, sitä tarkoitin :-)
Minusta sosiaalisuus on sitä että yksinkertaisesti herättää
keskustelua ehkä pohdintaa, mielipiteiden jakamista, tietojen jakamista,
kuulumisisen jakamista, jne,jne. Keksii keskustelunaihetta joka ei
tyssää kuin seinään.Eli ei ole yksipuolista keskustelua vaan herättää muissa mielenkiintoa keskustella asioista. Esimerkiksi mullasta maailmankaikkeuteen asti.
osaa kuunnella ja osaa kertoa. Henkilö josta ehkä moni voi tykätä ihmisenä tai
tavatessaan haluavat aloittavat keskustelemisen hänen kanssaan ( jotka hänet tuntevat/tietävät). En tiedä voisiko sosiaalisuus olla myös avoimuutta?