En tiedä, minkä otsikon alle juttuni kuuluisi, mutta kirjoitan tähän.
Olen nelikymppinen, kolmen läpsen äiti. Erosin lasten isästä noin viisi vuotta sitten. Avioliiton jälkeen olen tavannut mukavia miehiä ja nykyisen kumppanini kanssa olen pitänyt yhtä muutaman vuoden. Emme ole kihloissa tai naimisissa. Asumme eri paikkakunnilla ja välimatkaa on n. 100 km. Molemmilla on lapsia edellisestä suhteesta, joka asettaa omat haasteensa.
Mieheni on fiksu, huomaavainen ja meillä on ihan kivaa yhdessä. Kevättalvella aloin miettimään riittääkö tälläisessä etäsuhteessa se, että on "ihan kivaa". Koen, että parin vuoden jälkeen pitäisi olla vielä tosi kivaa ja kaukosuhteessa homma vaatii toimiakseen ekstapaljon kipinää. Kipinä on tosiaan päässyt vähän laantumaan, mutta siitä huolimatta olemme edelleen yhdessä.
Pari kuukautta sitten olin juhlimassa ystäväni synttäreitä paikallisessa menomestassa. Viereisessä pöydässä istuskeli hauskanoloisia miehiä, joiden kanssa ajauduttiin tanssilattialle bändin tahdittamana. Huomasin, että kiinnostavimmalla miehellä on sormus sormessa, joten en missään nimessä halunnut mitään läheisempää tuttavuutta hänen kanssaan ja onhan itsellänikin parisuhde. Jostain syystä illan aikana törmäsimme uudelleen ja keskustelumme olivat mielenkiintoisia.
Kyseisen illan jälkeen kehkeytyi aika intensiivinen mailin vaihto. Olemme tavanneetkin välillä ja sanotaanko, että vetovoimaa tuntuu olevan puolin ja toisin, vaikka en täysin hänen tunteistaan tiedäkään. Hän on kuitenkin hyvin aktiivinen järkkäilemään tapaamisia..
Koen, että toimin moraalisesti niin väärin kaikkia kohtaan. Mennyt avioliittoni kaatui siihen, että mieheni jäi kiinni rinnakkaissuhteesta. Kirosin niin puolisoni kuin petturinaisen alimpaan helvettiin selkärangattomina rottina ja nyt kun mietin itseäni en voi muuta kuin päätäni pudistella. Kyyneleet nousevat silmiini, kun kirjoitan tätä.
Olen aivan sekaisin. Olisko järkevintä puhua suoraan tunteistani nyksälleni? Siitä, että koen jotain puuttuvan suhteestamme. Baari-illan miehelle kirjoitin myös, että olisi hyvä päättää tämä samantien, ennen kuin liikaa tunteita pääsee sotkeutumaan peliin. En missään nimessä halua tulla kenenkään avioliiton rikkojaksi enkä myöskään halua olla mikään "toinen nainen" (tosin mies on sanonut, että heillä on ollut jo monasti eropaperit edessä). Hän järkyttyi viestistäni. Jos päättäisin suhteissa räpiköinnen, voisin aloittaa puhtaalta pöydätä puhtaan omantunnon kanssa.
En voi tunteilleni mitään. Baari-illan mies on jatkuvasti mielessäni. Hänessä on jotain, mikä viehättää minua kovasti. Olisko jollakin viisaita sanoja, jotta saisin selvyyttä sekavaan tilanteeseeni ja rohkeutta tuleviin päätöksiini.
Olen nelikymppinen, kolmen läpsen äiti. Erosin lasten isästä noin viisi vuotta sitten. Avioliiton jälkeen olen tavannut mukavia miehiä ja nykyisen kumppanini kanssa olen pitänyt yhtä muutaman vuoden. Emme ole kihloissa tai naimisissa. Asumme eri paikkakunnilla ja välimatkaa on n. 100 km. Molemmilla on lapsia edellisestä suhteesta, joka asettaa omat haasteensa.
Mieheni on fiksu, huomaavainen ja meillä on ihan kivaa yhdessä. Kevättalvella aloin miettimään riittääkö tälläisessä etäsuhteessa se, että on "ihan kivaa". Koen, että parin vuoden jälkeen pitäisi olla vielä tosi kivaa ja kaukosuhteessa homma vaatii toimiakseen ekstapaljon kipinää. Kipinä on tosiaan päässyt vähän laantumaan, mutta siitä huolimatta olemme edelleen yhdessä.
Pari kuukautta sitten olin juhlimassa ystäväni synttäreitä paikallisessa menomestassa. Viereisessä pöydässä istuskeli hauskanoloisia miehiä, joiden kanssa ajauduttiin tanssilattialle bändin tahdittamana. Huomasin, että kiinnostavimmalla miehellä on sormus sormessa, joten en missään nimessä halunnut mitään läheisempää tuttavuutta hänen kanssaan ja onhan itsellänikin parisuhde. Jostain syystä illan aikana törmäsimme uudelleen ja keskustelumme olivat mielenkiintoisia.
Kyseisen illan jälkeen kehkeytyi aika intensiivinen mailin vaihto. Olemme tavanneetkin välillä ja sanotaanko, että vetovoimaa tuntuu olevan puolin ja toisin, vaikka en täysin hänen tunteistaan tiedäkään. Hän on kuitenkin hyvin aktiivinen järkkäilemään tapaamisia..
Koen, että toimin moraalisesti niin väärin kaikkia kohtaan. Mennyt avioliittoni kaatui siihen, että mieheni jäi kiinni rinnakkaissuhteesta. Kirosin niin puolisoni kuin petturinaisen alimpaan helvettiin selkärangattomina rottina ja nyt kun mietin itseäni en voi muuta kuin päätäni pudistella. Kyyneleet nousevat silmiini, kun kirjoitan tätä.
Olen aivan sekaisin. Olisko järkevintä puhua suoraan tunteistani nyksälleni? Siitä, että koen jotain puuttuvan suhteestamme. Baari-illan miehelle kirjoitin myös, että olisi hyvä päättää tämä samantien, ennen kuin liikaa tunteita pääsee sotkeutumaan peliin. En missään nimessä halua tulla kenenkään avioliiton rikkojaksi enkä myöskään halua olla mikään "toinen nainen" (tosin mies on sanonut, että heillä on ollut jo monasti eropaperit edessä). Hän järkyttyi viestistäni. Jos päättäisin suhteissa räpiköinnen, voisin aloittaa puhtaalta pöydätä puhtaan omantunnon kanssa.
En voi tunteilleni mitään. Baari-illan mies on jatkuvasti mielessäni. Hänessä on jotain, mikä viehättää minua kovasti. Olisko jollakin viisaita sanoja, jotta saisin selvyyttä sekavaan tilanteeseeni ja rohkeutta tuleviin päätöksiini.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ottaisitko aikalisän näiden molempien miesten suhteen!
Jos/kun nykyinen kaukosuhteesi ei toimi toivomallasi tavalla, ehkä siinä onkin syy valmiuteesi ihastua toiseen mieheen.
Mies, joka on naimisissa, kertoo tietenkin sinulle, että eropaperit ovat olleet jo monesti pöydällä - hän käyttää kaikki keinonsa saadakseen sinut kakkosekseen. Älä usko häntä, äläkä usko myöskään omiin ihastumisen tunteisiisi. Ihastumisesi jälkeen sinun pitäisi voida kunnioittaa ja arvostaa miestä, jonka kanssa olet, mutta ihastuksen laannuttua, kohtaat todellisuuden: Mies, joka pettää vaimoaan, ei voisi saada kunnioitustasi - et kykenisi arvostamaan pettävää miestä!
Sano miehelle, että palaa asiaan sitten, kun hänen eronsa on valmis. Kakkosena oleminen ei ole aikuisen naisen arvokasta elämää - eikä varsinkaan sellaisen naisen, jolla on lapsia kotonaan.
Nyt sä ainakin tiedät, mitä se sun eksmiehesikin on niille toisille naisilleen puhunut. Kertonut, että huonosti menee ja eropaperit on allekirjoittamista vailla. Niin ne pettäjätä toimii ja sä hölmö meinaat langeta samaan ansaan.
Muistele, miten pahalta susta tuntui tulla petetyksi. Muistele niitä tunteita. Mieti, mitä aiheutat nykyiselle miehellesi ja sen toisen miehen vaimolle. Toimit todellakin moraalisesti väärin kaikkia kohtaan.
Minä sinuna keskustelisin vakavasti nykyisen miehesi kanssa teidän suhteen tilanteesta. Jos eroon päädytte, niin en jatkaisi suhdetta ukkomiehen kanssa. Siitä ei hyvää seuraa ja et sä hänestä uutta miestä itsellesi saa. Kai sä tajuat, että ukkomiehet tekee mitä vaan päästäkseen vieraan naisen pöksyihin. Lurittelevat lemmestä yms. Älä ole hölmö!
Minulle on ikuinen mysteerio, että miten petetty vajoaa jonkun kakkoseksi! Miten itse peitettynä ja paljon kärsineensä voi olla niin kiero, että aloittaa salasuhteen?
Olen tullut siihen tulokseen ja seurattuani paria kakkosta ystäväpiirissä, että sellainen petetty ja jätetty aloittaa suhteen kaikista herkimmin, joka jää yksin eikä saa uutta seuraa monista yrityksistään huolimatta. He ainakin ovat hyvin takertuvia jokaiseen ehdokkaaseen, eikä heille ole ollutkaan muita ehdokkaita kuin varattuja vain.
Se otetaan mikä saadaan!:(
Olen miettinyt tuota samaa. Onko kyse kostosta? Ajatuksena heillä, että mä kohtelen muita niinkuin muakin on kohdeltu. Kärsiköön joku muukin saman mitä mä olen kärsinyt. En tiedä. Ikuinen mysteeri. Voisiko joku petetty kertoa, miksi päätyi kakkoseksi ukkomiehelle?
Tottakai suhde ukkomieheen on helppo, jos ei halua suhteelta muuta kuin seksiä ja mukavaa seuraa. Mulla myös ystävissä kakkosia, jotka ovat eronneet miehistään kun mies petti. Mutta jokainen heistä kuitenkin kertoo, että kyllä se mies vielä eroaa ja musta tulee hänen vaimo. Mihin se järki katoaa?
Ehkä odotat etäsuhteeltasi tässä vaiheessa jo enemmän, mutta fiksuna miehenä hän ymmärtää himmata vähän! Se on ihan oikein sillä sinulla on 3 lasta ja jos hänellä on saman verran, niin aikamoiseen pyöritykseen joudutte uusperheessä. Tulevaisuusennuste ei ole hyvä!
Ukkomiehelle ei merkitse lasten lukumäärä mitään sillä eihän hän ole sinusta puolisoa ottamassakaan. Hän myöskin ymmärtää vaikeutta jatkossa 3 lapsen yh:n kanssa!
Naiset ovat sokeita!
Samaa mieltä, ukkomiehet eivät ole vaikeita, koska he eivät tosiaankaan odota mitään. Ei ikinä ukkomiehen kelkkaan.
No joo, eihän kolmen lapsen äiti mikään ideaalikumppani varmaan olekaan, mutta onhan lapsilla isä. En ole hakemassa isähahmoa lapsilleni enkä myöskään elättäjää. Pääasia olisi, että löytäisin ihmisen, jonka kanssa viihtyisin ja olisin aidosti onnellinen.
Kiitos vastuksista. Ne olivat järkeviä ja hyvin pitkälle sitä, mitä olen itsekin kelannut.
Miksi jätetty suostuu "toiseksi naiseksi"? Tämä on ollut mulle se suurin ja vaikein asia. Yhteydenpitoa on vasta muutama kuukausi, joten sinällään koko tutustuminen on vasta alussa, mutta siitä huolimatta tiedän koko ajan toimivani väärin ja pitelen käsijarrua. Ymmärrän, ettei tälläistä voi jatkaa. En ole niin epätoivoinen, että jäisin roikkumaan sivuun. Haluan kuitenkin jossain vaiheessa ihan tavallisen perhe-elämän. Minä olen meistä se, joka hannaa. Mies on aktiivisempi osapuoli. Kyse ei ole mistään kostosta tms. Itse asiassa tämä tuntuu vain pahemmalta, kun itsellä on päinvastaisesta tilanteesta kokemusta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä uskomattomampia tarinoita kuulee. Ei tämä ole ollut tietoinen valinta, hölmöä ajautumista vaan.
Miehen liitto on ollut jo kauan kulissia. Hänen vaimonsa on aikoja sitten jäänyt kiinni vieraista, mutta ulkoinen perheidylli on vienyt voiton avioerosta. Nyt mies tuntee olevansa pitkästä aikaa onnellinen.
Tiedän, että pitäisi olla vahva ja viheltää vaan peli poikki, ottaa aikalisää kaikesta. Minä en voi olla ihmettelemättä, miten paljon pettämistä ylipäätään on. Ehkä juuri tälläisten kaltaisteni onnenhetkien kalastajien vuoksi, jotka eivät mieti seurauksia. Tunnen kuitenkin pariskuntia, joiden suhde on alkanut salasuhteella ja he elävät nyt onnellisina yhdessä. Ehkä aika monessa parisuhteessa on rakoja, tilaa jollakin kolmannelle.
Pysy irti varatuista ja säilytä itsesi ja läheisesi kunnioitus! Entinen kakkonen on aina kakkonen..
Yksi asia joka minua ihmetyttää tuon lisäksi, että petetty vain ajautuu ukkomiehen heilaksi on, että nämä varatut ovat keksineet uuden keinon kakkosten kampittamiseksi. Nyt näkyy jokaisella pettäjällä olevan kotona vaimo joka on ensin pettänyt! Höh tuo on paskapuhetta!
Ehkä jonkun höppänän saa sillä verukkeella uskomaan itseensä muka kunniallisena miehenä...ja se oikeuttaa aloittamaan salasuhteen.
Tuossahan on vakka kantensa valinnut. Ap pettää miesystäväänsä ja mies vaimoaan. Ei salasuhteisiin kukaan niin vaan ajaudu vaan jokainen tekee sen itse omasta halustaan. Kukaan ei pakota ketään pettämään, olipa tilanne liitossa mikä hyvänsä.
En mäkään usko tuohon, että vaimo on pettänyt. Hyväksi havaittu keino vaan näyttää olevan päästäkseen vieraan pöksyihin. Hakee sääliä. Ja ap sitä hänelle suo antamalla seksiä. Ja mies on tyytyväinen ja onnellinen. Kotona palvelu pelaa, seksiä saa ap:lta silloin kun vähän kyllästyttää vaimon kanssa paneminen.
Mun mielestä ap miettii liikaa miehen motiiveja. Mihin hän unohtaa sen, että pettää itsekin?
Eihän mikään oikeuta pettämiseen. Sen verran rehellinen pitäisi olla. Voihan mies puhua totta, mistä sen tietää. Ihmissuhteet on vaan niin ihmeellisiä. Avioliittoni aikana ja vielä sen kariuduttuani ajattelin todella mustavalkoisesti parisuhteista, tyyliin joko ollaan yhdessä tai ei olla. En sietänyt mitään pelinpitoa. Nyt, kun olen kuullut joidenkin avioliitoista niin pahaa tekee tietää, miten paljon käydään vieraissa. Moraali löyhentynyt?
Mistä teitä hyväuskoisia kakkosia riittää! Luulisi jo, että se olisi selvinnyt jo, että jokaisella ukkomiehellä on samat luritukset!! Saman kaavan mukaan mennään, kun se kerran on hyväksi todettu.
En itse ole petetty, mutta koko pettämisdraaman kaavan olen muutamaan kertaan lähelläni nähnyt! Usko pois, aina sama kaava! Silti salataan vaimolta viimeiseen asti. Eikö sinulle tulisi mieleen, että jos noin huono elämä on niin siitä hakeutuisi eroon rehellistä tietä eikä kieroilemalla?
Sinulla on kolme lasta ja luulisi, että pikkuisen enemmän ajattelisit sitä, että haluatko omienkin lastesi vihaa ja halveksuntaa elämäntapasi vuoksi? Nuoret voivat olla hyvinkin tuomitsevia..Miehen lapsista puhumattakaan!
Ystäväpiirissäni on muutama kakkonen, joten heidänkin sielunelämäänsä olen päässyt kurkistamaan. Molemmille on yhteistä luonteenheikkous sekä välinpitämättömyys muiden tunteita kohtaan! Myöskin tyhmänylpeys suhteestaan varattuun mieheen sekä välillä samanlainen tuska elämän vaikeudesta. Kakkosuus ei ole mieltä ylentävä asia vaan häpellistä, joten siitä vaietaan! Kerrotaan vain harvoille...
"ajattelin todella mustavalkoisesti parisuhteista, tyyliin joko ollaan yhdessä tai ei olla."
Tottahan tuo on- nyt, ennen ja varmasti tulevaisuudessakin. Parisuhteessa joko ollaan, tai sitten ei olla. Joku sietää pelinpitoa, joku ei. Ne eroavat, jotka eivät siedä (tai enää siedä). Miksi sinulla tekee pahaa tietää "miten paljon käydään vieraissa"? Mitä merkitystä toisten suhteilla ja tekemisillä on sinun suhteisiisi/tekemisiisi? Ei pitäisi olla mitään.. Etenkään nyt, kun olet itsekin vähän epämääräisellä ja epävarmalla tiellä suhteissasi.
Olen ihmetellyt tosiaan, miksi he ovat vielä yhdessä, mikäli suhde on ollut niin "kylmä" jo vuosia. Tietynlainen saamattomuus ja toisaalta yhteiselämän helppous perhe-elämän kannalta lie se pääsyy. Onhan avioero aina iso prosessi niin henkisesti kuin ihan käytännön kannalta.
Tottakai mietin asioita lasteni kannalta. En puhu heille enkä todellakaan esittele heille miesystäviäni varhaisessa vaiheessa. Mitä vähemmän he eri miehiä tapaavat, sitä parempi. Mutta vaikka tämä olisikin periaate, mistä sitä voi tietää, jos vain tunne hiipuu. On ehkä helpompi sitoutua lasten vanhempaan ja tyytyä siihen hiipuvaan suhteeseen, kuin yrittää väkisin ylläpitää jotain uusia suhteita. Ts. perheen puolikkaiden seukkailu on aina vähän haastavaa.
Uskotko sä ihan aikuisten oikeasti miehen kertomukset perhe-elämästä? Joku tuossa jo sanoikin, että nykyisin ukkomiehet valittaa vaimon pettäneen heitä vieraille naisille. Ennen ne kertoili, ettei vaimo anna tai on muuten ihan kamala. Eräänkiin kerran on nuo jutut kuultu.
Sä vaan mietit ukkomiehen elämää ja miten se onnistuisi sun kanssa. Miksi et mieti enemmän sun ja nykyisen miesystäväsi elämää? Miksi et puhu hänen kanssaan asioista suoraan? Pidätkö ukkomiehen kanssa suhdetta yllä vain sen takia, ettet mahdollisen eron tullessa jäisi ihan yksin?
Ei se mies eroa. Jos vaimon pettäminen ottaa noin koville kuin sulle kertoo, niin luulisi, että ero olisi jo vireillä. Aina pettäjät hakee syytä teoilleen jostain muusta kuin omasta itsestään. Vaikka halu pettämiseen lähteekin heidän oman päänsä sisältä. Onkohan tuokaan voi niin surkea petetty ukkomies itsekään ekaa kertaa asialla?
Ei ole ekaa kertaa asialla, tuskin. Tajusin jotain ja avuksi kerron, että jos mies kovasti seurustelun alussa tuomitsee petttämisen kovin sanoin: lähtö kuin luteella. Niin todennäköisesti harrasti pettämistä ja siksi edellinen suhde kariutui. Taitavia ovat sepittämään, muka kymmenen vuotta puutteessa tai vaimo on joku haukkuja-vahtija, elämä on niin surkeaa yms. Kaikki nuo vain kakkosen hämäämiseksi, johon heikoimmat lankeaa.
Realistisesti jos miettii, niin kyllä jokainen huonosta suhteesta itse lähtee ennen pettämistä.
"Tietynlainen saamattomuus ja toisaalta yhteiselämän helppous perhe-elämän kannalta lie se pääsyy. "
Tuo mitä sanoit, pätee ainakin niin vakisuhteeseen, rinnakkaissuhteeseen, kuin etäsuhteeseenkin. Kaikki ne ovat olemassa ja pysyvät, jos molemmat osapuolet ovat saamattomia eroamaan, kokevat eron hankalaksi ja "yhteiselämän" helpoksi. Mielestäni sinä ajattelet nyt aivan liikaa baarimiehen perhe-elämää. Sinun pitäisi ehdottomasti keskittyä vain omaasi.
ukkomiehille kuin "kotipullaa" kotoa löytyy perus-arki ja vapaus tulla ja mennä, ja hyväuskoinen salarakas on sitten ne rusinat...näin se hedonistinen ukkomies saa kaiken kun osaa puhua oikeilla sanoilla. Niin mikä pitää kiinni huonossa suhteessa? vastaus: kun ei eroa, ei tarvitse maksaa elareita, ja salasuhteelle voi näin tarjota luksusta, ja niinpä on koukussa onneton...kunnes vuorossa seuraava.
Miehet ja naiset ei eroa tunne-elämältään millään lailla. Nykyaikaiset naiset haluavat myös mennä ja tulla ja tekevät sen myös. Se hyväuskoinen salarakas on nykyään myös mies. Nykyisin suurin osa naisista on koulutettuja ja hyvissä viroissa, hyvin palkattuja ja entistä useampi mies taas vastaavasti vähemmän koulutettu ja se pienempipalkkainen. Näin ollen monet miehet ovat kiltisti lapsenvahteina,(ei hellan ja nyrkin välissä sentään) puolison mennessä omia menojaan. Luulen että ne eniten takertuvat, miehet tai naiset, ovat niitä vähemmin koulutettuja, jotka avioituvat- ja tekevät lapset nuorina. Sitten jossain vaiheessa kuitenkin tulee halu kokea vielä nuoruutta, mennä ja tulla...
Elämä on... Noin se varmaan menee.
Itse kuitenkin haluan ajatella niin, että salasuhteilu ei voi jatkua. Se on joku vaihe jossain välissä, mutta eihän kukaan ihan oikeasti voi toivoa salasuhteiden ketjua elämäänsä. Sisältöä pitää luoda ihan muista asioista varsinkin, jos on yhtään kunnianhimoa itselle tärkeiden osa-alueiden suhteen.
" eihän kukaan ihan oikeasti voi toivoa salasuhteiden ketjua elämäänsä. "
No ei? Silti monet ovat vuosia salasuhteessa, tai salasuhteiden ketjussa. Sanot haluavasi ajatella, ettei salasuhteilu voi jatkua. Mitä tarkoitat? Vaikka kuinka haluaisit AJATELLA, ettei salasuhteilu voi jatkua, se jatkuu, jos jatkat sitä.
En lukenut kaikkia viestejä, vain aloituksen.
Kuulostat kiltiltä tytöltä joka yrittää tehdä aina oikein. No, nyt se mikä on oikein tehty, on erota ihan kivasta suhteesta. Tee se reilusti ja pian. Baarimiehen liitto ei ole sinun vastuullasi, tartu onneen jos sitä on tarjolla. Oppiihan siinä taas lisää.
Selvitä mitä odotat ja haluat parisuhteeltasi. Millaista miestä oikein etsit? Millainen mies sinulle oikeasti sopii? Millainen olet itse? Millaiselle miehelle sinä sovit? Sitten sovitat kaiken reaalielämään. Kaikkea ei voi saada, tärkeintä on tehdä valinta.
Hyviä neuvoja taas.
Prolems antoi paljon miettimisen aihetta ja sitä olen tehnytkin.
Viime päivinä olen ollut tiiviimmin etäsuhdemieheni kanssa ja pitkästä aikaa on ollut viihdyttävää ja rentoutunutta yhdessäoloa. Hän on hyvä, turvallinen ja fiksu mies. Tälläiset asiat painavat vaakakupissa. Pidän hänestä paljon ja pelkään tekeväni virheen, jos päästäisin hänet vapaille markkinoille. Suhde voisi muuttua koko ajan paremmaksi. Mistä sen tietää?
En ole luonteeltani mikään heittäytyjä. Vaikka joku olisi hauskaa seuraa, en pidemmän päälle innostu mistään tyhjäntoimittaja-läpänheittäjistä. Ihmisessä pitää olla paljon muutakin, jotta suhde kestää ja syvenee. Baari-iltamies on hyvin viehättävä, mutta enhän minä häntä tunne kunnolla. En voisi sanoa, että hän on elämäni mies tai haluaisin hänet omakseni. Sen sanomiselle pitäisi olla vähän enemmän tuntemusta. Keskeistä kuitenkin on se, että jos joku saa vähän ihastumaan itseensä, silloin on tarkistamisen paikka omassa parisuhteessa. Ja saako sellainen tulla väliin 2v kestäneessä etäsuhteessa.
Monessa mielessä olen hyvin itsenäinen. Takertuja tai roikkuja en koe olevani millään tavalla. Nämä ovat vain vaikeita kysymyksiä, joiden pyörittely vain omassa päässä on ainakin välillä tuloksetonta.
Pitää tosiaan ottaa vähän aikalisää ja miettiä rauhassa, kuka olen ja mitä oikein haluan.