Tapasin kirkossa naisen,mukavanoloisen,ihastuttavan. Kävimme samassa kirkossa,näimme silloin tällöin. Emme puhelleet. Hän oli kuusikymmentä,minä 15 vuotta nuorempi. Ihastuin häneen aikaa myöden. Kerran soitin ja kerroin sen hänelle. Tapasimme,ja siitä alkoi yhteinen taipaleemme.
Hän oli ollut kuulemma 30 vuotta uskossa,vakaumuksenaan ei esiaviollista seksiä.
Tapasimme muutaman kerran,ja yhtenä päivänä hän pyysi minua luokseen,iltaa viettämään. Menin,ja oli mukavaa. . Hän sanoi että voin jäädä yöksi,voin nukkua hänen vieressään. Jäin yöksi.
Samanlainen järjestely toistui aika pian,ja niinhän siinä kävi,että rakasteluksi meni. Siitä alkoi suhteemme.
Kaikki vaikutti hienolta,viihdyimme toistemme seurassa,myös sängyssä. Puhuimme yhteisestä tulevaisuudesta. Hän sanoi haluavansa,että kihlautuisimme. Kun olemme kristittyjä,meidän ei tulisi herättää pahennusta.
Olin samaa mieltä. Rakastimme toisiamme,niin tehtiin. Elämä tuntui rakkaudentäyteiseltä. Kunnes omituisuudet alkoivat.
Olimme olleet kihloissa kolme kuukautta,kun sain tietää,että hän on salannut kihlauksemme kaikilta ihan tietoisesti.- Hänen aikuiset lapsensa eivät tienneet,hän otti aina sormuksen pois mennessään kirkkoon tai kyläilemään.
Hän vähätteli asiaa.
Kummallisuudet jatkui. Yhteisen yön päätteeksi eräänä aamuna hän herätti minut kesken unien,ja kiirehti että minun pitää lähteä pian pois.Tytär soitti ja oli tulossa käymään. Hän ei halunnut aikuisen tyttärensä tietävän että yövymme yhdessä???
Kihlauksemme oli jo silloin tiedossa. En ymmärtänyt,emmekö olleetkaan aikuisia...
Tai kun eräänä aamuna ajoimme autolla kaupunkia kohden,tuli hänen pastorinsa vastaan. Hän hätäili, että mitähän pastori nyt ajattelee jos näki meidät aamulla yhdessä???
Kerroin rakkaudestani hänelle joka päivä,aamuin illoin. Uskoin illuusioon. Pian huomasin että rakkaudenosoitukset ovat vain yhdensuuntaisia. Hän otti kaiken vastaan,ei antanut mitään takaisin. Alkoi omituinen näytelmä
. Hän alkoi haastamaan tietoisesti riitaa kanssani,kaikista mahdollisista asioista mitä suinkin,mikään ei ollut hyvin enää. Hän oli mustasukkainen ja väkivaltainen,hakkasi minua monesti,kun minulla oli kuulemma muita naisia?? Kännykkäni lenteli seinään usein.Kerran hän iski minua haarukalla raivonpuuskassaan.
Aivan kuin eri ihminen johon olin tutustunut. Tarina jatkuu...
Hän oli ollut kuulemma 30 vuotta uskossa,vakaumuksenaan ei esiaviollista seksiä.
Tapasimme muutaman kerran,ja yhtenä päivänä hän pyysi minua luokseen,iltaa viettämään. Menin,ja oli mukavaa. . Hän sanoi että voin jäädä yöksi,voin nukkua hänen vieressään. Jäin yöksi.
Samanlainen järjestely toistui aika pian,ja niinhän siinä kävi,että rakasteluksi meni. Siitä alkoi suhteemme.
Kaikki vaikutti hienolta,viihdyimme toistemme seurassa,myös sängyssä. Puhuimme yhteisestä tulevaisuudesta. Hän sanoi haluavansa,että kihlautuisimme. Kun olemme kristittyjä,meidän ei tulisi herättää pahennusta.
Olin samaa mieltä. Rakastimme toisiamme,niin tehtiin. Elämä tuntui rakkaudentäyteiseltä. Kunnes omituisuudet alkoivat.
Olimme olleet kihloissa kolme kuukautta,kun sain tietää,että hän on salannut kihlauksemme kaikilta ihan tietoisesti.- Hänen aikuiset lapsensa eivät tienneet,hän otti aina sormuksen pois mennessään kirkkoon tai kyläilemään.
Hän vähätteli asiaa.
Kummallisuudet jatkui. Yhteisen yön päätteeksi eräänä aamuna hän herätti minut kesken unien,ja kiirehti että minun pitää lähteä pian pois.Tytär soitti ja oli tulossa käymään. Hän ei halunnut aikuisen tyttärensä tietävän että yövymme yhdessä???
Kihlauksemme oli jo silloin tiedossa. En ymmärtänyt,emmekö olleetkaan aikuisia...
Tai kun eräänä aamuna ajoimme autolla kaupunkia kohden,tuli hänen pastorinsa vastaan. Hän hätäili, että mitähän pastori nyt ajattelee jos näki meidät aamulla yhdessä???
Kerroin rakkaudestani hänelle joka päivä,aamuin illoin. Uskoin illuusioon. Pian huomasin että rakkaudenosoitukset ovat vain yhdensuuntaisia. Hän otti kaiken vastaan,ei antanut mitään takaisin. Alkoi omituinen näytelmä
. Hän alkoi haastamaan tietoisesti riitaa kanssani,kaikista mahdollisista asioista mitä suinkin,mikään ei ollut hyvin enää. Hän oli mustasukkainen ja väkivaltainen,hakkasi minua monesti,kun minulla oli kuulemma muita naisia?? Kännykkäni lenteli seinään usein.Kerran hän iski minua haarukalla raivonpuuskassaan.
Aivan kuin eri ihminen johon olin tutustunut. Tarina jatkuu...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Päälle kuusikymppinen uskisnainen oli liikekumppaninani useita vuosia. Hän esitti asiakkaiden edessä niin pyhää ja kilttiä, kuin olla vain voi, katsoi kultaisesti silmiin ja toivotti jumalan siunausta ja kaikkea hyvää jokaiselle. Asiakkaiden poistuttua alkoi asiakkaiden haukkuminen ja pahan puhuminen takahuoneessa. Jokaisena päivänä ja lähes kaikkien kohdalla sama toistui.
Nainen jäi äskettäin eläkkeelle, ja kun tuli lähdön aika, hänestä paljastuikin vielä hurjempi puoli esiin. Oli kiertänyt veroja, valehdellut asiakkaille ja minulle, ja yritti nyhtää rahaa ihan ihmeellisistä jutuista, ja oli todella vihamielinen minua kohtaan, kun en antanutkaan hänelle rahaa ja ilmaiseksi tiettyjä juttuja, jotka eivät hänelle todellakaan kuuluneet.
Äitini on myös olevinaan uskis, mutta hänelläkin on pimeä julma puolensa.
Uskikset ovat kaksinaamaisia pellejä.
Hän alkoi jäämään valheista kiinni. Aika raskauttava sellainen oli tapaus,kun hän sanoi kerran aamulla lähtevänsä kaupungille asioimaan. Oli kuitenkin ajanut naapurikaupunkiin tapaamaan miestä samaisesta kirkosta. Jäi kiinni valheestaan,tunnustikin olleensa,mutta vain uskonasioita oli ollut hoitamassa.
En näe mitään syytä valehdella sitten muuta,jos kyse on uskoon liityvistä asioista ...uskovan ihmisen.
Samainen mies oli vieraillut luonamme pari viikkoa aiemmin,ja keskustelunsa silloin oli todella kaksimielistä ja törkeää. Ja sitten tämä jatkoksi.
En pidä sanasta narsismi,mutta tulee vääjämättä mieleen se. Ihmisessä tapahtui täydellinen muutos. Esiin tuli valhe,petos,käytös muuttui hirveäksi. Luulen että hän halusi riidanlietsonnallaan ja hirveällä käytöksellään saada minut luovuttamaan ja eroamaan hänestä. Mitään muuta syytä en voi kuvitella. Puhumaan häntä ei saa.
Välirikkohan siitä tuli. Mutta sitten tapahtui taas käsittämätön asia,joka ei sopinut kuvaan... Hän soitti minulle yllättäen ja sanoi rakastavansa minua,että oli miettinyt ja halusi jatkaa suhdettamme. No syykin selvisi. Hän luuli että olen aloittamassa uutta suhdetta toisen kanssa,ja halusi estää sen. Ei minulla ollut mitään menossa,joten hän toimi turhaan. Sitten hän alkoi taas saman pelinsä,ollaan ja ei olla..en tiennyt enää ollanko vai ei
Tänään sanoo että rakastan ja jatketaan,huomenna että en ole sanonut niin...
Ajattelinpa ajan myötä esille tulleita muita omituisuuksia.
Kun puhutaan omaavansa raamatullisia armolahjoja kuten kielilläpuhumisen lahjaa,hengenerottamisen lahjoja ja vaikka mitä. Kehuskellaan uudestisyntymisestään ja kuinka pyhiä sitä ollaan...
Käytetään toisen rakkautta hyväksi omien tarpeiden täyttämiseen,ja kun ne on saavutettu, ei avioliittolupauskaan ole enää minkään arvoinen. Kyseessä uskossa oleva aikuinen nainen.
Ei enää tiedä mitä pitäisi ajatella. Tunteako vihaisuutta vai sääliä. Sitä kysyy itseltään,mitä opin tästä...vastaus, en mitään.
Rakkaus on sokea ja järjetön.
Uskon jumalaan,en kuulu kirkkoon. Tämä muistuttakoon minua siitä mitä saattaa löytyä jopa seurakunnasta...sellaisen pahuuden kohtasin, jota en aiemmin elämässäni ollut saanut kokea...
Kaikki on ollut omia valintoja..tietenkin.,suhteita hajoaa,mutta tämä vei kyllä voiton kaikista järjen päätelmistä...
Raamatun sanakin sanoo,että,rakkaus kaataa kaikki järjen päätelmät...niin totta on tuo...
Yritän pukea ajatuksia sanoiksi, saada jotain järkeä tähän...mutta en saa. Hyvää yötä...
Ei tuon naisen pahuudella ole mitään tekemistä uskovaisuuden kanssa, samanlaisia ihmisiä löytyy muualtakin kuin seurakunnista. Hänelle itselleen usko on ehkä pönkitystä että voi pitää itseään kuitenkin oikeamielisenä ihmisenä, mutta se on hänen asiansa ja virheensä eikä kuulu sinulle. Kirkko on auki kaikille (käsittääkseni :). Pidä nyt vaan hyvää huolta itsestäsi ja ota rauhallisesti, tuollaisesta toipuminen voi viedä aikaa.
Kaksinaamainen pelle ei välttämättä ole ihan oikeanlainen kuvaus uskiksista. . Puhuisin mieluummin vaikka sairaista seurakuntayhteisöistä. On tervettä uskoa ja sairasta uskoa.
Ihmiset itse eivät ole sairaita,vaan heidän tapansa harjoittaa uskoa on sairasta. Tällaiset yhteisöt tuhoavat helposti monen herkän ihmisen terveen uskonelämän.
Vapaiden pienten seurakuntien meno on äitynyt niin villiksi,että joka yhteisöllä alkaa jo olemaan omasta takaa vaikka mitä ihmeentekijöitä. Sitten todistellaan että uskotaan moiseen hölynpölyyn.
Ei ole enää kysymys viattomasta lapsenuskosta. Liikutaan jo mielenhäiriön rajamailla. Kannanottoni on kylläkin aivan väärällä palstalla. Tämähän on parisuhdepalsta.
Nöyrä anteeksipyyntöni .
Naisilla nyt on aina julma ja erittäin pimeä puolensa.
. Tässä painii kyllä ihan omaa luokkaansa oleva yksilö...ei sukupuolinen ominaisuus.
Miten vaan, mutta naisilla nyt on aina julma ja erittäin pimeä puolensa.
Kuulostaa tutulta. Miten muuten, hän oli sinua vanhempi, mutta tuntuiko sinusta koskaan, että hän olisi sinua jollain tasolla nuorempi, ns. tyttömäinen tai lapsellinen?
Oliko sulla alkuun sellainen olo, että olisit kohdannut täydellisen vastakappaleesi? Puhuiko hän alussa paljon sinun eduksesi, esittikö että olet täysin erilainen ja parempi kuin hänen aiemmat miehensä jne? Sitten kun olitte olleet jonkin aikaa yhdessä ei juuri enää ollut hyvää sanottavaa sinusta?
Hän ei ole uskossa. Täyttää elämänsä tyhjiötä elämällä valheessa. Valheelliseen elämään on mahdotonta sisällyttää elämänkumppania. Parisuhde ei voi olla aidosti onnellinen jos ei pysytä totuudessa.
Sitä tuli miettineeksi, mikä olisi oikea tapa toimia tällaisessa. Kun kuviossa on vielä muita miehiä. Erotuttaako tällainen ihminen kirkosta, saattaako häpeään.?
Vastaus tuli luonnollista kautta.
Kun olin menossa tapaamaan häntä, avaamassa ulko-ovea, kuulin sisältä huutoa. Myönnän tämän, vastoin hyviä tapoja jäin kuuntelemaan, mitä on tekeillä. Nainen oli yksin kotona, huusi kovalla äänellä yksinään, ajoi perkeleitä pois. Hän huusi miten ottaa perkeleestä murskavoiton ja murskaa sen käärmeen pään...ja huusi omituisia sanoja...
Suljin hiljaa oven hämilläni, tätä en olisi halunnut kuulla. Poistuin hiljaa. Jo aiemmin hän oli kertonut että jeesus puhuu hänelle.
Nyt vaikutti aika selvältä kaikki...
Ei suostu puhumaan, sulkeutuu kirkkoon ystäviensä taakse ja kertoo valheita, kuten että hänet olisi muka painostettu kihlautumaan...
Käytän sanaa mytomania...se on sairaalloinen tarve valehdella...yrittää ymmärtää tai ei, kipua se ei poista, hävyttömän narsistin tähden haaskattua elämää...
Uskovaisiin ihmisiin ei todellakaan kannata sokeasti luottaa. Paljon pahoja ihmisiä.
Mitä tuollaiselle ihmiselle pitäisi tehdä ? Mielipiteitä ?
Älä ole enää yhteydessä naiseen. Olet kai purkanut kihlauksen, sormus pois sormestasi. Mitä tuollaisella päätäsi vaivaat, ei sinun tarvitse tehdä hänelle yhtään mitään. Jatka omaa elämääsi. Eikä kaikki uskovaiset ole tuollaisia.
Helppo sanoa, unohda vaan kaikki valhe, väkivalta, hyväksikäyttö, pettäminen tosta vaan. Niinhän kristityn tuleekin toimia, eikö niin. Painaa villaisella parin vuoden piina.
Kyllä ihmisellä pitää olla vastuu sanoistaan ja lupauksistaan, vanha ihminen ja uskossa vielä.( oma väittämä ).
Vähin mitä voi vaatia on selitys, ja sitä on yritetty, mutta karkuun juoksee naama vaikeana kirkkonsa suojiin. Ei suostu sanomaan mitään. Jatkaa valehteluaan edelleen.
Provo, uskokoot ken tahtoo.
Rakkaustarina on totta . Sen uskominen on täysin vapaaehtoista. Edellinen viesti on provo.
Suomi 24 keskustelu, uskontojen uhrit.
Nainen ei ole täysipäinen.Henkisesti sairaalta vaikuttaa.Tasapainoton omistushaluinen narsisti.
Olipa omituinen juttu.