Riitainen avioero syntyy siitä että, puretaan avioliiton sisäiset epäkohdat ulkopuolisille ¨kavereille¨. Ei auta kun parjaa puolisoa muille, todellisille ystäville tai ammattiauttajille voidaan sydäntä helpottaa. Usein käy niin että ns.. kaverit jatkavat kuulemaansa muille ja sisäisistä purkauksista tulee julkisia. Puolisot voivat olla erimieltä todellisista syistä ja puolustautuvat. Tästä syntyy riitainen kierre jossa kummallakaan puolisolla, asiat eivät ole hallinnassa. Kaverit haluavat auttaa ja helposti vahvistavat negatiiviisiä tunteita, josta kärsii aina koko avioero perhe.
Ammattitaidoton yksilöterapeutti pahentaa usein eroperheen tilannetta, elle hän huomioi koko perhettä. Tuntuu siltä että terapeutiti pyrkii itsekkäästi hoitamaan avuntarvitsijan terveyden, puolison ja perheen kustannuksella. Kysymys on aina puolisoiden tunteesta, totuus on usei sielä puolivälissä. Varmistavatko terapeutit työnsä myös tulevaisuudessa, koska vaikean eron jäljiltä syntyy vakavia ongelmia koko perheelle.
Suurin epäkohta syntyy siitä kun vanhemmat kritisoivat lapsille puolisoa, eivätkä ymmärrä että lapsi rakastaa molenpia vanhenpia. Tilanne on käytännössä sama kun haukkuisi lapsia. Paras tapa olisi kertoa mitä lapset kysyvät jas tällöin kertoa omanäkemys asiasta, tällöin lapsella olisi mahdollisuus tehdä oma käsitys tilanteesta.
Avioerossa suurimmat kärsijät ovat aina ehdottomasti lapset, ei itsekkäät omaa etuaan ajavat vanhemmat.
Lapsilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tänne tulostaan, vaan sen päätöksen tekevät vanhemmat. Tämän tulisi jokaisen eropariskunnan ymmärtää.
Inhimillisyyttä avioeroihin
Ammattitaidoton yksilöterapeutti pahentaa usein eroperheen tilannetta, elle hän huomioi koko perhettä. Tuntuu siltä että terapeutiti pyrkii itsekkäästi hoitamaan avuntarvitsijan terveyden, puolison ja perheen kustannuksella. Kysymys on aina puolisoiden tunteesta, totuus on usei sielä puolivälissä. Varmistavatko terapeutit työnsä myös tulevaisuudessa, koska vaikean eron jäljiltä syntyy vakavia ongelmia koko perheelle.
Suurin epäkohta syntyy siitä kun vanhemmat kritisoivat lapsille puolisoa, eivätkä ymmärrä että lapsi rakastaa molenpia vanhenpia. Tilanne on käytännössä sama kun haukkuisi lapsia. Paras tapa olisi kertoa mitä lapset kysyvät jas tällöin kertoa omanäkemys asiasta, tällöin lapsella olisi mahdollisuus tehdä oma käsitys tilanteesta.
Avioerossa suurimmat kärsijät ovat aina ehdottomasti lapset, ei itsekkäät omaa etuaan ajavat vanhemmat.
Lapsilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tänne tulostaan, vaan sen päätöksen tekevät vanhemmat. Tämän tulisi jokaisen eropariskunnan ymmärtää.
Inhimillisyyttä avioeroihin
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ja siitä, että ainakin toinen on ahne ja yrittää käyttää toista taloudellisesti hyväksi. lapset hvä kassara siihen.
Nämä in inhottavia asioita, kun lapset vedetään mukaan
Erossa olisi molempien niin halutessaan pystyttävä puhumaan eroon liittyvistä omista ongelmistaan läheisten ystävien/sukulaisten ja/tai ammattiauttajan kanssa. On nimenomaan tärkeää, että tulee yksilönä kuulluksi, voi purkaa juuri omia tunteitaan. Puolisot ovat joka tapauksessa enemmän erimieltä kuin samaa mieltä, ihan kaikesta. Siksi heidän pitäisi välttää puhumasta keskenään mistään muusta kuin päivän säästä, tai jostain täysin neutraalista aiheesta.
Vanhempien avioero voi olla ja usein onkin lasten elämää todella helpottava ja rauhoittava asia.
Jos vanhemmathaukkuvat toisiaan ¨ns.. kavereille¨ tieto lähtee aina leviämään ja lopulta päätyy lasten korviin. Lapsella on aina isä ja äiti, jos kumpaa tahansa haukutaan se vaikuttaa lapseen. Erosta ei koskaan saa tehdä julkista. On tärkeää että kumpikin osapuoli voi purkaa tuntonsa, mutta tämä täytyy tehdä harkiten. ongelmaa voidaan purkaa läheisten ystävien/sukulaisten ja/tai ammattiauttajan kanssa.
Vanhempien avioero on siinätapauksessa oikea vaihtoehto jos he pystyvät eroamaan ilman julkista riitaa.
Julkinen riitainen avioero vaikuttaa usein pitkälle tulevaisuuteen
(lapsiin, lapsenlapsiin)
Lapsilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tänne tulostaan, vaan sen päätöksen tekevät vanhemmat. Tämän tulisi jokaisen eropariskunnan ymmärtää.
Elämä ei aina mene kuten on suunnitellut. Eihän ihmiset muuten edes eroaisi. Erossa on sata varmasti paljon erimielisyyksiä ja puoliso ottaa enemmän tai vähemmän aivoon. Mutta eipä hätää, sillä aivan takuuvarmasti liiton aikanakin parilla on ollut erimielisyyksiä ja riitoja. Ei ne riidat eron hetkellä yhtäkkiä vain pumpsahda jostain. Liiton aikana, ehkä jo vuosia on riidelty, käyttäydytty kenties aivan toisin kuin käytöksen kultaisessa kirjassa kehotetaan.
Vanhempien riitainen avioliitto vaikuttaakin huomattavasti enemmän ja kauemmin lapsiin kuin vanhempien riitainen avioero. Avioerossa ja heti sen jälkeen lapset oirehtivat nimenomaan vanhempien liitonaikaisia tapahtumia kuin itse eroa. Lasten oirehtiminen, reagointi yms. on ennen kaikkea hyvä asia, ei negatiivinen. Etenkin jos lasten vanhemmat ovat riidelleet jatkuvasti, kodin ilmapiiri on ollut kylmä, levoton tms. , niin lapset ovat automaattisesti jääneet syrjään, etäälle, vetäytyneet kuoreensa. Ovat arkoja, eivät uskalla ilmaista tunteitaan. Todennäköisesti eivät edes tunne kovin paljoa, hetkittäiset mukavat hetket hautautuvat ikävien tunteiden sekaan. Kaikki energia menee selviytymiseen.
Vanhempiensa eron jälkeen lapsilla alkaa hyvin usein uusi parempi elämä. Jo tieto, ettei enää tarvitse asua vanhempien taisteluareenalla helpottaa.
Riitaiset avioerot vaikuttavat lapsiin, lapsenlapsiin. Tarkoitan eroja joissa vanhemmat purkavat tuntojaan ulkopuolisille, on oltava varovainen kenelle avioliiton sisäisiä asioita kertoo. Avioliiton sisäiset asiat eivät kuulu kaikille, ne tulee olla luottamuksellisiä. Kysymys on lähes aina molempien henkilökohtaisesta tunteesta ja harvoin löytyy yhtä oikeaa totuutta. On tärkeää että molemmat voivat purkaa tuntojaan, luotettavalle ihmiselle tai terapeutille.
Puhun kokemuksesta vanhempani erosi ja puivat ongelmiaan ulkopuolisille ns.. kavereille, ero on asia josta helposti halutaan kerrtoa eteenpäin. Näin kävi meillä ja olen usein kuullut kun isääni tai äitiäni haukuttiin, tämä oli todella traumaattinen kokemus. Myös lapseni joutui kuuntelemaan, mitä vanhempani oli tehneet.
(Suurin epäkohta syntyy siitä kun vanhemmat kritisoivat lapsille puolisoa, eivätkä ymmärrä että lapsi rakastaa molenpia vanhenpia).
Nyt kun olen itse eronnut, teen kaikkeni ettei negatiivinen ketju jatku.
Ero on oikea vaihtoehto kun se tehdään ilman riitaa, aina se ei ole mahdollista mutta sen eteen tulee tehdä kaikki mahdollinen.
Ei asioiden julkistaminen välttämättä ole toisen haukkumista. Ihminen saa kertoa omista asioistaan kenelle haluaa. Jos avioliitossa on esiintynyt pettämistä tai väkivaltaa, on aivan oikein tehdä asioista julkisia, mikäli itse kokee sen tarpeelliseksi.
Perättömien väitteiden levittäminen on tietysti väärin, kannattaa pysyä tosiasioissa.
Kumman mielestä tosiasioissa, totuus on lähes aina puolessavälissä
Molemmilla on omat ongelmansa, kun liitto ei onnistu.
"Molemmilla on omat ongelmansa"
Onko todella näin? Ainakin exäni sanoi, että ainoastaan minulla on ongelmia :D.
Juuri näin. Omista asioista, kokemuksista ja tunteista saa vapaasti kertoa kenelle haluaa. Mikäli haluaa estää toisia näin tekemästä, SE on henkistä väkivaltaa. Aina kun ihminen puhuu tunteistaan ja kokemuksestaan, hän tekee sen omalla tavallaan, omalta kantiltaan, omilla sävyillään.
"Suurin epäkohta syntyy siitä kun vanhemmat kritisoivat lapsille puolisoa, eivätkä ymmärrä että lapsi rakastaa molenpia vanhenpia"
Näin ei tosiaankaan tapahdu vain vanhempien erotessa, vaan myös liiton aikana. Lähes kaikki vanhemmat tietävät tämän, mutta kun välit on jo tulehtuneet pahemman kerran, niin harva pystyy välttämään toisen kritisointia. Yleensä kyllä kritiikkiä saadaan enemmän tai vähemmän ihan aiheestakin. Lapsi tietää tämän. Sen verran läheisesti olen myös seurannut lastensuojelutyötä, että pystyn sanomaan karkean tosiasian - lapsi ei välttämättä rakasta toista, tai pahimmassa tapauksessa kumpaakaan vanhempaansa. Nyrkkisääntönä, jos vanhempi oikeasti rakastaa lasta, lapsi rakastaa vanhempaansa. Oikeasti rakastamisella tarkoitan lähinnä elekieltä, kohtelua, käytöstä, tekoja, en niinkään sanoja.
eroavien puolisoiden on ihan järkevää puhua asioista, sopia. neuvotella- Lasten jutskat! Ja sekä paperilla että tosiasiassa osituksen hoitaminen...
Säästä ja muusta ehtii sitten jutella, jos aikaa jää ihan konkreettisilta asioilta. Ja kun säästä lähdetään puhumaan- ei ole pitkä matka kun puhutaan muustakin. Puhevälit pitää ihmisillä olla!
Ja tämän kirjoitti... Eronnut kauan sitten, ei kait ns. meillä ollut omituinen avioero? Kun ihan juteltiin, yya sopimuskin oli, jne. Lasten etu...
Toisissa eroissa ei ole niitä puhekavereita asioille oikein, kuin se kenen kanssa ollaan eroamassa... tuskallista se asioiden käsittely on niin, mutta hyvää asiassa on se että ehkä alunperin huonot välit hiukan korjautuvat: tai ainakin toisensa tuntemus lisääntyy.
Ystävätkö, suvut- on kaatopaikkoja, jonne perataan koko liiton/erovaiheen asiakasa? Siinä touhussa moni paha mieli...
Riitaisesta liitosta syntyy riitainen avioero. Silti uskon, että lähes jokainen vähintään yrittää erota mahdollisimman korrektisti. Ja aina on niitä, jotka purkavat tuntojaan exään ihan täysillä, vaikka tietävät oikein hyvin, ettei niin PITÄISI tehdä. Ihan sama juttu kuin esim. tupakoinnin vahingollisuuden kanssa...
Kuvaamassasi tapauksessa "julkisuus" saattaa kaikesta huolimatta tehdä erosta paremman. Eihän kukaan jaksa muutamaa viikkoa kauemmin suhtautua "syytöksiin" "haukkumiseen" jne kovinkaan vakavasti. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Myöhemmin asioille voi nauraa, jos huumorintaju riittää.
Riippuu tietysti paljon mistä oikeasti on kysymys. Pelkästään haukkuminen ja syyttely yms. ei vielä kerro mitään. Ihmisellä voi olla persoonallisuushäiriö ja/tai mielenterveysongelmia, ja käytös sen mukaista.
Mutta totuus on että lapset joutuvat syyttään kärsimää, itsekkäiden vanhempien takia.
Mikä oikein on pointtisi rjf? Lapsethan joutuvat joka tapauksessa kärsimään, jos heidän vanhemmillaan menee keskenään huonosti. Hyvin yleistä on, että myös lapsilla menee huonosti toisen vanhempansa kanssa. Etenkin jos lapsi on kyllin vanha, vanhempien ero helpottaa hänen asemaansa, kärsimys vähenee.
"Tuntuu siltä että terapeutiti pyrkii itsekkäästi hoitamaan avuntarvitsijan terveyden, puolison ja perheen kustannuksella"
Hei kamoon. Terapeutti auttaa nimenomaan aina lähinnä avuntarvitsijaa. On melko höpsö ajatus, että terapeutti tarjoaisi apuaan erityisesti hoidettavan puolisolle ja lapsille. Kävisitkö sinä sellaisella terapeutilla, joka ei hoida sinun terveyttäsi?
Jos ero on riitaisa, täytyy puolisoilla olla ehdottomasti eri terapeutti.
Itselläni on 1. vaihe erosta vihdoin ja viimein meneillään ja asioita olen yrittänyt sopia jo vuosia siinä onnistumatta. Meillä on 1 ala-asteikäinen lapsi, joka asiasta joutuu kärsimään, koska aviopuolison mielestä mm.riitelyämme ei tarvitse peitellä lapselta vaan hänen on muka hyvä kuulla millainen k..pää minä olen.
Ei auta vaikka lapsi itse sanoo ettei halua kuunnella ja on jo oireillut asiasta ja sanonut vielä että on parempi että eroaisimme.
Mitäpä tehdä tilanteessa, jossa toinen lähtee joka perjantai ja palaa vasta sunnuntaina kotiin tätä siis jatkunut vuosia ja pyörityksessä aina joku "kaveri", jonka luokse lähdetään välillä viikollakin.
Näillä reissuilla sitten läträtään ja haukutaan kaikille vain minua ilman että kerrotaan kuinka itse käyttäytyy (henkistä uhkailua jos otat eron tuhoan sinut,fyysistä läpsimistä jopa viime aikoina lapsen nähden jne jne).
Asumme miehen kotipaikkakunnalla, joten olo on aika rikki, koska omat läheisimmät asuvat muualla.
Satuin kerran yleisesti sivuamaan tilannetta yhdelle ystävällemme,joka sitten oli asiasta häneltä kysynyt ja tuloksena oli kännisenä kotiintulo litsarin kera kun kuulemma levittelen paskapuheita hänestä.Luulin vihdoin että pääsemme eteenpäin kun suostui allekirjoittamaan erohakemuksen, mutta nyt taas vaikeutetaan kaikki mitä pystyy, koska ei suostu muuttamaan talostamme,jonka minä olen alun perin ostanut eikä allekirjoittamaan myyntitoimeksiantoa.
Itse en ole lapsen kuullen puolisoani haukkunut enkä millään tavoin rajoittanut yhdessä tekemistä, mutta kaverit ja alkoholi ovat olleet jo vuosia tärkeämpiä kuin oma perhe eikä parisuhdeterapiaan ole päästy, koska eka luvannut lähteä kun morkkiksessa kotiutuu reissuilta,mutta parin päivän päästä ilmoittaa ettei mihinkään kallonkutistajalle lähde.
Lapsen kanssa olemme paljon keskustelleet ja hänkin haluaa että pääsisimme muuttamaan kaksistaan, että saadaan ns elää rauhassa ilman ainaista pelkoa millä tuulella toinen kotiin ilmestyy. 2. vaiheeseen mennessähän asiat pitää saada paperille..rentouttavaa kesää siis lottovoittoa odotellen.