.... pitää ottaa huomioon toisen tunteet kun avioliitto vetelee viimeisiään? Harkinta-aika puolessa välissä ja minä olen omalta osaltani tehnyt päätöksen siitä, että tämä oli tässä. Mies ei päätöstäni suostu hyväksymään. Kuinka kauan minun pitää olla ystävällinen ja pyrkiä välttämään toisen loukkaamista vaikka häneltä tulee päivästä riippuen tekstiä positiivisessa tai todella negatiivisessa sävyssä? Saanko pitää puoleni ja antaa katkeruuteni tulla ulos? Vaikka se loukkaisikin toista?
Kuinka kauan...
Ikuinen kiltti tyttö
13633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei Ikuinen kiltti tyttö
Olet tehnyt päätöksesi ja hyvä niin. Voitko pitää puoliasi ilman että suostut tahallisesti loukkaamaan? Ajattelen, että katkeruus pitää purkaa ulos, mutta onko välttämätöntä purkaa katkeruus juuri mieheesi? Onko sinulla ketään, jonka kanssa voisit käydä läpi tunteitasi? Oletko ajatellut, tarvitsetko perheneuvojan tai perisuhdeterapeutin apua?
Nimimerkistäsi tuli mieleen toisen palstan kiltteyskeskustelu ja sen linkki kiltteyttä käsittelevään artikkeliin. Ja viesti on, että kiltteydestä luopuminen sisältää riskin, mutta senkin uhalla liiasta kiltteydestä on luovuttava.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12309729
Tsemppiä
Toivoo Päivi-pappi Hämeestä
Kiitos Päivi-pappia kaikista kirjoituksistasi ja tuestasi.Etsin ja haen ja luen mielelläni sinun kirjoituksiasi,ne ovat jotenkin lohduttavia.Jaksamista kirjoitteluun ja ihana että olet kuulolla lohduttamassa ja ei niinkään neuvovia vaan ihanasti laitat ihmiset itse ajattelemaan asioitaJumalan siunausta.
Aika samantyylinen on tapauksesi kuin minullakin oli.
Olet päätöksesi tehnyt. Mies saa olla sitä mieltä mitä haluaa. Ole mahdollisimman ystävällinen, ymmärtäväinen ja asiallinen. Älä loukkaa. Kärsivällisyys on kaiken a ja o.
Suosittelisin kovasti puhumista asiasta ystäviesi, tai sisarustesi tai muiden sukulaisten kanssa. Ammattiauttajien pakeilla kannattaisi käydä. Etenkin, jos sinulla on vain yksi ihminen, jolle voit tilittää eroasi. Itse puhuin ja puhuin, ihan kaikille, joiden kanssa katsoin sen mahdolliseksi :), ystävien (miesten ja naisten), sukulaisten, kirkon palveluja käytin, psykologilla kävin myös muutaman kerran. Mitä enemmän ex harasi vastaan, sitä enemmän kiittelin itseäni erosta ja siitä että kärsivällisyys jotenkin riitti, vaikka harkinta-aikamme venyi, ja eron 2. vaihe sen myötä myös. Kaiken kaikkiaan eron vireille tulopäivästä oikeuden tuomioon avioerosta meni 9kk.
Juuri nyt, liittonne loppusuoralla on hyvin tärkeää huomioida toisen tunteet, käyttäytyä korrektisti, jotta erostanne tulisi mahdollisimman hyvä. Tsemppiä sinulle!
Eiköhän nuo tunteet ole otettu huomioon siinä vaiheessa, kun erohakemus on jätetty.
Tässä vaiheessa ei toista tarvitse enää miellyttää mitenkään. En suosittele myöskään toisen tarkoituksellista ärsyttämistä. Missään tapauksessa se ei ole (tulevan) exän tehtävänä toimia toisen tukena erotilanteessa.
Koska _milloinkaan_ ero ei ole täysin yhteinen päätös, jätetylle tulee väkisinkin paha mieli. Tuskin kukaan haluaa tulla jätetyksi, ja siitä syystä moni vastustaa eroa.
"Tässä vaiheessa ei toista tarvitse enää miellyttää mitenkään."
Miellyttää ei toki tarvitse, mutta jos käyttäytyy asiallisen mukavasti, siitä tulee molemmille parempi mieli.
Itselläni tilanne jossa 13 vuoden jälkeen ero on tulossa ja harkinta aika kohta loppu..
Puolisoni oli kiltti ihminen kaikille(minulle,vanhemmillle,työkavereille..jne)eli esim. riitely oli hänelle aivan vieras ja mahdoton asia ja se johti yksipuoliseen huutamiseen johon ei saanut vastausta eikä ongelmista puhuttu myöskään normaaliäänellä..
Puhumattomuus jatkui vuosia ja ongelmat kasvoivat ja molemmat pakenivat asioita omille tahoilleen..puhuin avioerosta jo vuosia sitten mutta hän halusi katsoa vielä..arvasin sen että kun aika tulee ja hermot pettää hän ei voi sanoa vanhemmilleen tai työkavereilleen pahasti,itse syyllistyin myös siihen että jäin tilannetta ihmettelemään ja odottamaan jotain ihmettä..vihdoin läksin työasioiden takia toiselle paikkakunnalle ja sovittiin että jatketaan..pikkuhiljaa rupesin saamaan selville asioita hänestä joista ei ollut mitään tietoa ja lopputulos on avioero..pointti oli kai se että liika kiltteys ja esittäminen ajaa pikkuhiljaa umpikujaan jos kotona ei voi riidellä rehellisesti ja sanoa joskus pahasti..
Aloin jo miettiä että olenko itse kirjoittanut aloituksen ...mutta en tällä palstalla ole aikoihin käynyt...
täällä toinen "kiltti tyttö" joka potee jatkuvaa huonoa omaa tuntoa siitä että aiheuttaa toiselle pahaa mieltä...
huolimatta siitä että se toinen on vuosia aiheuttanut itselle pahaa mieltä!
Ei ole helppoa...
toisaalta aina mielessä se että jos toinen on sittenkin tajunnut ja muuttunut...mutta niin monta yhteistä vuotta takana että niitä mutoksia olisi varmasti tapahtunut jos toinen oikeasti olisi välittänyt...
Itsellä jäi erosta mieleen se että eikö molempien olisi pitänyt tajuta..pahaa mieltä voi aiheuttaa yhtä hyvin se kiltti kuin pahakin..
Millainen on kiltti tyttö? Sellainenko, joka ei koskaan sano vastaan, antaa kohdella itseään miten sattuu? Ei loukkaa toisia koskaan, ajattelee vaan toisten parasta unohtaen itsensä kokonaan? Tekee aina niinkuin joku toinen haluaa? Jolla ei ole omaa tahtoa, joka elää toisten ihmisten kautta ja jonka onnellisuus on riippuvainen toisista ihmisistä?
Mun mielestä itseään "kilttinä" pitävän ihmisen kanssa on mahdotonta elää. Hän antaa kohdella itseään miten vain. Asioista ei puhuta ettei tule vaan riitaa yms. En ihmettele, jos liika kiltteys vie pariskunnan eroon. Sen kiltinkin on syytä katsoa peiliin ja miettiä, kannattaako liika kiltteys. Miettiä, mitä itse olisi voinut tehdä toisin. Ja eron jälkeen karistaa se oma saamattomuus ja nössöys harteiltaan uutta elämää varten.
En voi mitään sille, että sanasta kiltti tulee mieleen tahdoton olento.
Toi on varmaan ihan totta...
itselläni tämä "kiltin tytön syndrooma" alkoi jo lapsuudesta kun kuuntelin vanhempien riitelyä ja yritin olla kummallekin mieliksi, samaa ilmeisesti yritin puolison kanssa
Pelkäsin etten kelpaa kenellekään ja siksi yritin olla sellainen kuin puoliso haluaa...
joskus yritin kritisoida ja pitää puoleni mutta mies tyrmäsi "itsenäistymispyrkimykset" haukuilla...kyllä mieskin käytti häikäilemättä hyväksi sitä kiltteyttä/miellyttämisenhalua ja epävarmuutta omasta itsestäni
Sen jälkeen kun vihdoin sain kerättyä rohkeutta ja vaadittua myös niitä oikeuksia ainaisten velvollisuuksien lisäksi sain kuulla olevani hankala ja kiukkuinen akka.
Varmasti totta tuokin...onhan se eräänlaista tahdottomuutta, mutta itse ajattelin asian siten että jos käyttäydyn tietyllä tavalla, muita loukkaamatta, he ehkä käyttäytyvät myös minua kohtaa siten
Valitettavasti se ei vaan toiminut siten vaan "kiltteyttä" käytettiin hyväksi.
Ilmeisesti kilteistä tytöistä tulee sitten vanhoja kiukkusia akkoja kun he heräävät ja huomaavat että kiltit ei täällä pärjää :-)
Moi
Mitä tarkoitat itsenäistymis yrityksillä ja hyväksikäytöllä?
Entä velvollisuuksilla?
Itsellä takana liitto jossa olen kai ollut se hyväksikäyttäjä vaikka koen asian niin ettei kumpikaan niitä velvollisuuksia pystynyt täyttämään koska molemmilla oli niin erilaiset näkemykset siitä mikä on velvollisuus tai mikä on aivan jokapäiväinen asia..
Voin kokemuksesta sanoa että kun kaksi epävarmaa ihmistä yrittää miellyttää toisiaan on lopputulos katastrofi..jos molemmat kokee olevansa kilttejä ja tekevänsä oikein ja kuitenkin kärsii siitä..
Tämä oli melkoisen mielenkiintoinen ketju. Osui itseeni lähinnä sillä tasolla, että yritän asioita korjata, vaikka harkinta-aikaa on kulunut jo puolet. Koen, että olivat ihmiset "kilttejä" tai tylyjä, asioista tulisi keskustella rehellisesti ennen päätöksiä. On erikoisen yleistä, että päätökset tehdään kovalla vauhdilla ja odotetaan vastapuolen olevan ajatustenlukija. En viittaa keskustelun aloittajaan tällä.
Parisuhteessa molemmat kasvavat ja muuttuvat, se on normaalia. Tämän muuttuneen ihmisen kanssa keskustelemalla ajoissa, tilanne ei pääse karkaamaan käsistä ja shokkireaktio ei pääse syntymään. Olkaa siis ihmiset avoimia ja puhukaa tunteistanne, myös niistä vaikeista. Äkkiä on liian myöhäistä.