Suomalainen nainen

Olin taannoin muutaman päivän Italiassa työasioihini liittyvällä vierailulla. Eräänä iltana olin muutaman tunnin ajan nuorisobaarissa yksin tiskillä hörppimässä olutta ja lukemassa työhöni liittyvää dokumenttia. Tänä aikana useampikin hehkeä nuori italialaisnainen rupesi tilaamisen yhteydessä hinkkaamaan pohjettaan/käsivarttaan omaani vasten, tai juttelemaan baarimikolle nojautuen siten että tissit painautuivat ohuiden vaatteiden läpi tiukasti selkääni vasten. Näistä naisista useimmilla oli myös silminnähden korkeatasoinen poikaystävä mukanaan.

Näissä tapahtumissa ei sen puoleen näiden kyseisten naisten kuin Italian sosiaalisen kontekstin näkökulmasta yleisemminkään ollut mitään suurempaa seksuaalista latausta. Minä kuitenkin olin vähintäänkin täpinöissäni, sillä mitään tämän tapaista ei kaltaiselleni mestariluuserille voisi _KOSKAAN_ tapahtua Suomessa. Olen niin lyhyt ja sosiaalisesti kyvytön etten osallistunut edes lukiossa vanhojen tansseihin. Uskon siis pitäväni hallussa jonkinlaista kokemattomuuden maailmanmestaruutta vähintäänkin omassa ikäluokassani. Yksikään suomalaisnainen ei takuulla voisi ikipäivänä kuvitella puhuvansa sanaakaan kaltaiseni ammattitason ATM:n kanssa.

Tämän tapahtuman johdosta aloin pohtia, että italialaisten AT-miesten on varmaan paljon helpompi edes ystävystä naisten kanssa -- itselläni ei ole koskaan ollut naispuolisia kavereita, ystävistä puhumattakaan. Toisaalta Italian suurempien kaupunkien katukuvissa näkyvät miehet ovat keskimäärin paljon komeampia ja tyylikkäämpiä kuin suomalaismiehet, joten voi olla, että varsinaiseen parisuhteeseen päästäkseen italialaismiesten on läpäistävä paljon tiukempi ulkonäköseula kuin suomalaismiesten. Näin ATM:nä en voi kuitenkaan edes unelmoida minkäänlaistesta parisuhteesta. Kadehdin italialaisätmejä siis sikäli, että laajentaisin kaveripiiriäni myös suomalaisnaisiin, ellen olisi niin täydellinen jämäpaska etten kelpaa edes kaveriksi.