Olen nykyään todella turhautunut, väsynyt ja masentunut minun ja poikaystäväni suhteeseen enkä enää tiedä, kummassa meistä on vikaa. Mieheni viettää kaikki päivät kavereidensa kanssa koneella kun minä siivoan asuntoa, teen ruokaa, käyn kaupassa, tarjoan ruoan, korjaan jäljet, pesen pyykit, teen kaiken ja mies vaan istuu koneella juttelemassa muille ja pelaamassa näiden kanssa. Tämä viettää aikaa kanssani vain jos tällä ei ole muuta tekemistä.
Tämä on viimein saanut minut ärsyyntymään, kun mies sanoo "vietän enemmän aikaa kanssasi" ja jatkaa tätä taas viikon tai kuukauden päästä. Olen alkanut olemaan vihainen kun olen suhteessa, missä minä palvelen miestä ja en saa takaisin kuin yhden suukon tai halauksen päivässä. Jos haluan viettää aikaa, joudun ottamaan melkein jonotusnumeron.
Viimein masennuin ja mies tajusi, mistä on kyse ja sovimme, että mies viettää päivässä vain muutaman tunnin koneella, mutta nyt nämä kaverit ovat alkaneet vihamaan minua, sillä painostan miestäni ja kahlitsen tätä ja syyttävät, että mies on uhri. Se, että ostan miehelle jatkuvasti lahjoja, hoidan kotiaskareet, palvelen ja saan palkaksi pari tuntia päivässä, on heistä reilua. Nyt olen alkanut pikkuhiljaa uskomaan, että minussa on vika ja kahlitsen miestäni, mutta minusta ei ole oikein, että saa mieheltä muutaman tunnin päivässä yhteistä aikaa ja lopun tämä viettää koneella muiden seurassa.
Joten onko muistakin tuollainen kohtelu väärin vai onko mieheni ja tämän ystävät oikeassa?
Tämä on viimein saanut minut ärsyyntymään, kun mies sanoo "vietän enemmän aikaa kanssasi" ja jatkaa tätä taas viikon tai kuukauden päästä. Olen alkanut olemaan vihainen kun olen suhteessa, missä minä palvelen miestä ja en saa takaisin kuin yhden suukon tai halauksen päivässä. Jos haluan viettää aikaa, joudun ottamaan melkein jonotusnumeron.
Viimein masennuin ja mies tajusi, mistä on kyse ja sovimme, että mies viettää päivässä vain muutaman tunnin koneella, mutta nyt nämä kaverit ovat alkaneet vihamaan minua, sillä painostan miestäni ja kahlitsen tätä ja syyttävät, että mies on uhri. Se, että ostan miehelle jatkuvasti lahjoja, hoidan kotiaskareet, palvelen ja saan palkaksi pari tuntia päivässä, on heistä reilua. Nyt olen alkanut pikkuhiljaa uskomaan, että minussa on vika ja kahlitsen miestäni, mutta minusta ei ole oikein, että saa mieheltä muutaman tunnin päivässä yhteistä aikaa ja lopun tämä viettää koneella muiden seurassa.
Joten onko muistakin tuollainen kohtelu väärin vai onko mieheni ja tämän ystävät oikeassa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Joten onko muistakin tuollainen kohtelu väärin vai onko mieheni ja tämän ystävät oikeassa?"
Olipas lapsellinen kysymys.
Kukaan itseään kunnioittava ihminen EI suostuisi tuollaiseen orjan rooliin kuin sinä suostut. Miksi ihmeessä sä niitä lahjojakin jatkuvasti ostat? Kaikella tuolla toiminnalla sinä vain opetat miehellesi, että sinua saa kohdella kuin kynnysmattoa. Tajuatko ollenkaan, että SINÄ ITSE annat hänelle LUVAN kohdella itseäsi törkeästi? Kaikella tuolla passaamisella ja lahjonnalla et todellakaan pysty hänen rakkauttaan ostamaan. Lopeta kaikki nuo rakkaudenostoyrityksesi ja rupea kuuntelemaan omia tarpeitasi.
Teille molemmille tekisi hyvää asua jonkun aikaa (varmaan melko pitkään) ihan itseksenne omissa kämpissänne. Sinun pitää yrittää päästä irti tuosta läheisriippuvuudestasi, ennen kuin yritätkään mitään parisuhdevirityksiä.
Oletko lukenut noita "kiltti-mies"-ketjuja?
Sinähän olet samanlainen "kiltteydellä" manipuloija, kuin noissa ketjuissa esiintyvät miehet, jotka valittavat epäonneaan naismaailmassa, vaikka uhraavat itsensä naisen eteen. Uhrautujaa ei loppujen lopuksi kukaan arvosta. Eivät naiset arvosta näitä uhri-miehiä, ja kuten olet humoannut, eivät miehetkään arvosta uhri-naisia. "Jos alistuu kynnysmatoksi, ei pidä valittaa kengänkuvasta kasvoissaan."
Etsi omanarvontuntosi sietä mihin olet sen hukannut!
kiitoksia vastauksesta. Sait minulle aihetta ajatella ja tehdä. Nykyään mieshän on alkanut olemaan minulle parempi, mutta tämän ystävät eivät, mikä on ongelmana. Se, että joutuu olemaan suhteessa, missä miehen ystävät vihaavat ja välttelevät, on rankkaa.
Ja olen muutamia kiltti-mies sivuja lukenut ja olen itsekin yksi heistä, naisversiona. Itse synnyin kiltiksi ja minut on opetettu olemaan kiltti kaikille. Mitään pahaa ei saanut sanoa, mitään pahaa ei saanut tehdä, kaikki muu meni omien tarpeiden edelle.
Olisi hyvä, jos etsiytyisit juttelemaan jonkun ammattiauttajan kanssa. Heikäläisiltä saat hyviä metodeja päästä irti tuosta liiasta kiltteydestä. Se oikeasti on sinun ongelmasi. Arvostusta tulet saamaan muilta vasta sitten, kun olet ensin oppinut itse arvostamaan itseäsi. Tuon arvostuksen löytämiseen tavallisesti tarvitaan jonkun ulkopuolisen apua. Jonkun sellaisen, joka oikeasti tietää mistä on kyse, eli ammattilaisen.
Vinkki: jos kuulut kirkkoon, niin heidän parisuhdeterapeuttinsa ovat ilmaiseksi käytettävissä, ja sinne voi mennä yksin (sinun ei siis tarvitse ottaa miestä mukaasi). Siellä ei sitten uskontoa tuputeta. Tiedän kokemuksesta.
pelisäännöt olis hyvä tarkistaa. tässä tilanteessa etsisin jonkun jonka luo lähtee yht äkkiä ,ehkä se jo riiittäis miehen huomaamaan toisen tärkeyden. joskus välimatka auttaa. irtiotto kerralla. ja lujana sitte kynnysmattona ei tarvi olla. mieti omat juttusi onko harrastuksia, onko omaa konetta, netistä löytyy mielekästäkin .
onko mahd.laittaa jokin eläin, kukkia käsitöitä oman itsensä hoitamista kyllä sitä löytyy usko pois. osta itsellesi jotain kukkia tai jotain mistä ilahdut ja saat mielihyvää.
eOlet arvokas ihminen ja oma itsesi. Tietenkään et voi etkä varmaan haluakaan "pakottaa" ketään toista ihmistä toimimaan omien tarpeidesi palvelijana;os ns. miehesi haluaa viettää aikansa kaveriensa kanssa se on hänen asiansa. Mutta kaikkea ei voi saada: ei voi syödä ja säästää kakkuaan yhtä aikaa, edes mies!
Keskustelu nyt vaan miehen kanssa. Älä painosta. Kerro vain, että ihan vapaa hän on olemaan kaverien kanssa miten paljon vain jos hän haluaa, mutta itse nyt kaipaa jotain muuta. Kerro että kummallakin teistä on vapaus valita elämänsä tästä ikuisuuteen, joka hetki.
Kerro myös että et pidä tästä ajatuksesta, että sinä olet se ns. määräilijä,. Jos miehesi haluaa olla kanssasi, hän kertonee kavereilleen että nyt on tilanne tämä ja tavataan silloin kun se sopii kaikille. Toki kai naisena ymmärrät, että niitäkin tilanteita on oltava, jotkut tämmöiset yhteistapaamiset vanhojen ystävien kanssa jonkun kerran vuodessa ovat tarpeen kummallekin...
Mutta siis, onnea selvityksissäsi. Kaikki me niitä joudutaan funtsimaan.
Anteeks vaan mutta sulla on tyypillinen luuseri mies joka ei välitä sun tunteista, eikä halua olla sun kanssa. Olet vain sen palvelija ja se ei edes rakasta sua. En tiedä miksi edes olet sen kanssa. Tuollaisia miehiä naiset haluaa kotiinsa jotta voivat palvella miestä.
En kyllä näe, että mies tekisi mitään väärin, mutta sinä kyllä painostat häntä aika lailla. Et siis ole kovin "kiltti".
Jos miehesi haluaa pelata koneilla kavereidensa kanssa yöt, päivät, asua läävässä ja haista pahalle, se on hänen asiansa. Sinä voit vain valita, kelpaako hänen tarjoamansa seura.
Aika laiska mies sulla. Kannattaiskohan etsiä uus mies joka tietää mitä parisuhde tarkoittaa. Miehes tarvii parisuhde neuvontaa ja sinä tarviit vähän jämäkkyyyttä, älä ole tossun alla vaan sano sille mitä haluat suhteelta. Miehes tekee kun haluaa koska sinä et sano vastaan riittävän päättäväisesti. Oli niin tai näin niin miehes valitsee kaverit ja pelit ennemmin kuin sinut. Suhteenne on jo ohi.
Onko kyseessä olevan pelaajan nimi A:lla alkava ja Lahdesta kotoisin? :D
ei, nähtävästi näitä on enemmänkin.
hohhoijaa... vastasi hyvin.
Myös mummi50 antoi hyvän vinkin. Mitäpä jos jättäisit miehen (pojan) pelailemaan kavereidensa kanssa viikoksi-pariksi ja lähtisit kyläilemään vanhemmillesi, omille kavereillesi tai rahatilanteesta riippuen reissuun jonnekin pitemmällekin.
Samalla voisit itse pysähtyä miettimään, että miksi passaat ja palvelet aikuista miestä ja yrität kasvattaa häntä kuin olisit hänen äitinsä. On selvää, että mies ei kunnioita sinua, mutta väitän ettet sinäkään kunnioita häntä. Palvelet kyllä, mutta et pysty katsomaan "ylöspäin" so. miehenä, jota voisit arvostaa, ihailla ja kunnioittaa. Oletko ehkä alitajuisesti etsinyt itsellesi nimenomaan reppanamiehen, jotta saisit tuntea itsesi häntä paremmaksi?
Tuossa on osa totta. Suhteen alussa katsoin aina kyseistä meistä ylöspäin ja pidin tätä täydellisenä ja itseäni huonona. Kun suhteen "sokea vaihe" meni ohi eikä mies enää viettänyt aikaa kanssani ja tuntui pitävän minua itsestään selvänä, aloin miettimään, että minä se tässä olen liian hyvä tälle miehelle. Tämä ei ole enää se mies johon rakastuin. Suhteen alussa mies pisti minut aina etusijalle, nykyään työntää minua pois.
Itsekin näen itseni tässä suhteessa äitinä, joka saa laittaa aikuiselle miehelle sääntöjä sekä paasata. Olen puhunut siitäkin, etten aio olla tässä suhteessa palvelijana tai äitinä vaan rakkaana ja jos mies ei ala ymmärtämään sitä, saa alkaa etsimään itselleen maksullista palvelijaa, minun kiltteyttäni ei käytetä enää kauaa hyväksi. Olen jo sen verran lopussa.
Miestä on vaikea katsoa ylöspäin, kun tämä tuntuu halventavan sinua. Sinä olet valmis tekemään kaikkesi, mutta mies ei. Silloin huomaa, että minä olen suhteessa se parempi osapuoli.
"minä olen suhteessa se parempi osapuoli"
Ei suhteessa ole parempia ja huonompia osapuolia. Se joko toimii tai ei toimi.
Miksi et vain lähde suhteesta? Teet molemmille palveluksen.