Olen 50 v mies ja olen polkenut noin kymmenkunta vuotta aikas aktiivisesti. 6-7 vuotta ajoin halvalla maasturilla, termospullo ja työkaluja sekä vara kumekset satulalaukussa, pitkin maaseudun pikku teitä pitkiäkin matkoja. Hermo lepäsi ja nautin ajosta. Verkkarit tai tuulipuku päällä. Uskokaa tai älkää oli mukava pysähtyä ja naukata kaffetta termarista ja hiukan säädellä vaihteen siirrintä. Sitten teki mieli kokeilla kevyttä fitness pyörää ja sellaisen hankin. Tiety piti pyöräilyhousut ja paita hankkia ja reitit muuttuivat asfalttiteille ja pitenivät. 6-7 lenkkiä viikossa. Kunto parani roimasti. Nälkä suureni ja fitnes fillari vaihtui pari vuotta sitten kahdeksan kiloiseen Cyclo crossariin, lukkopolkimet tietysti hommasin myös. lenkit piteni ja ajoin #yrpä otsassa kilpaa itseni kanssa pari sulanmaan kautta. Kunnes pari viikkoa sitten havahduin muistelemaan noita maalais lenkkejä maastopyörällä leppoisaan tahtiin termari mukana ja vaimokin oli välillä mukana. Olin viikon polkematta ja kävelin lenkit, kunnes päätös syntyi. Cyclo vaihtui laadukkaaseen maastopyörään, johon asensin leveät kokolokasuojat, tarakan sekä satulalaukut. Nyt viikko ajeltu tuttuja maalaisreittejä (joita täällä riittää) leppoisasti ja kaffee pausseja pitäen ja voi veljet, kun on mukava taas ajella vain omaksi iloksi ja luonnosta nauttien. Ainoa, mikä muuttui alkuperäisestä ajelusta on pyöräilyhoutut jäi käyttöön ja nykyisessä pyörässä ei taida tarvita paljoa remonttia ja säätöjä tehdä. Työkaluja on silti mukana.
Saan tästäkin ajosta riittävästi liikuntaa, kalorit kuluu ja saa olla raittiissa ilmassa.
Saan tästäkin ajosta riittävästi liikuntaa, kalorit kuluu ja saa olla raittiissa ilmassa.
Vastaukset 54
Vanhimmat
hyväposti
Kummastuttaa vain, miksi sinun oli pakko ajaa sillä Cyclolla aina kupla otsassa? Kyllä se sama cyclo olisi kulkenut hitaammin ja rauhallisemminkin kun olisit vain polkenut vähän vähemmällä voimalla ja innolla.
Ei mikään pyörä pakota sinua kilpailemaan.
Itsekin ajelen mielellään rauhallisia lenkkejä ihan maantiepyörällä ja pysähtelen kahville. Kaikki on kiinni omasta asenteesta, ei pyörän tyypistä.
Olisit säästänyt sen vanhan maasturin ja ajellut sillä välillä ja silloin tällöin cyclolla täysillä kupla otsassa:=) Toisaalta, jos hyvä nyt, niin kaikki ok.
Mulla itselläni on jo toinen cyclo ajossa ja lenkkirytmi on rauhallinen, n 5-6 lenkkiä/viikko. keskari siinä reitistä riippuen 20-25 km/h ja maaseutu lenkeillä vähemmän. Maaseutu kierroksilla termari runkolaukussa. Pysähtelen kovimmillakin lenkeillä muutaman kerran ja välillä talutan jyrkät mäet, jotta jalat ja selkä ei puudu. Lukkopolkimet heivasin aikoinani juuri pysähdyksien helpottamiseksi, kun lukkiksilla ei viitsinyt pysähtyä. Satula on leveää mallia ja kunnon lokarit ja tarakka tietysti. Cyclo näyttää varmaan juntahtavalta näillä varusteilla, mutta sou vot.
Pyöräily on mukavaa ulkoilua, kun ei ota sitä liian vakavasti ja pitää välillä muutaman päivän paussin:=)
Tuosta sun juntti sanan käytöstä, minulla on parin tonnin cyclossa 42 milliset nappula renkaat ja ruotsista ostetut 65 milliä leveät peltiset kokopitkät lokasuojat sekä reilun kokoinen alumiini tarakka. Kapean huippu modernin satulan heitin parin lenkin jälkeen vex ja laitoin motonetista hankitun leveän satulan tilalle. Kyllähän nuo nuoret natiaiset hymyilee varmaan, kun näkee pyöräni tien poskessa, kun pidän paussia, mutta hällä väliä. Ajan minäkin mielen terveyden ja tietysti kuntoilun ja ulkoilun takia parin kolmen tunnin lenkkejä, niin paljon hiekkateillä, kun täällä Kirkkonummelta käsin on mahdollista ja näin kesällä pulahdan välillä uimaan jossain kivassa ja rauhallisessa paikassa. Ainoatakaan lenkkiä en aja ilman termospulloa ja kahvia,
Aloittajan kirjoitus oli hyvää luettavaa sekä erityis kiitokset Alkup. Maantiepyöräilijän täyttä asiaa sisältävistä teksteistä tossa alempana.
Ei fillarin varusteet tee kuskista junttia, vaikka pilkesilmässä sen kirjoititkin. Mulla leveät lasikuitulokarit kokopituiset Syklorossarissa ja tavarateline myös, joka on paljolla käytöllä. Olen sitten oikea emäjuntti, kun mulla vielä etu ja takalokasuojan jatkeena omavalmisteiset 15 senttiä pitkät ja 10 senttiä leveät roiskeläpät, jotka varsinkin rospuuttoaikana ovat varsin tarpeelliset ainakin edessä. Satula hiukan vakiota leveämpi. Lamppu edessä ja takana sekä heijastimet myös kiinni ympäri vuoden. Kun ikä alkaa jo vitosella ei enään välitä piirun vertaa, mitä muut ajattelevat, riittää, kun on itse tyytyväinen fillariinsa, varusteisiin ja kuinka ajaa.
Flättipolkimia vähän vierastan tuollaisessakin käytössä. Aloittelijoille se on melko varma tapa rikkoa polvet, kun kilometrejä alkaa tulla. Kokeneen pyöräilijän kroppa kyllä kestää fläteilläkin.
Itse käytän lukkoja myös kaupungissa. Pidän niitä turvallisempina varsinkin liukkailla. Pyörä ei karkaa alta.
Pyörä kannattaa varustella juuri sellaiseksi kuin tarvitsee. Minullakin on crossariin lokarit, vaikka en niitä kovin usein käytäkkään.
Mistä muuten valmistit nuo lokarien jatkot? Olen ajatellut samaa omaankin pyörään nimenomaan eteen kun siitä lentää kaikki moska suoraan rattaille..
Tein läpät ohuesta kumilevystä, kiinni lokarin sisäpuolella pultilla ja välissä silikoni kittiäkin. Jos ei ole sopivaa kumilevyä, niin esim öljykanisterista leikkaamalla saa jämäkät läpät. Ei roisku rapa rattaille ja kengille ollenkaa niin paljoa. Tuo takaläppä sitten onkin lähinnä rekvisiittaa ja ärsyke teineille;=)
Tässä kuussa tuo on ollut pienempi murhe ainakin eteläisessä suomessa, itse kastunut kolme kertaa läpimäräksi pyörälenkeillä, vaikka on yrittänyt tulkita sadealueiden liikkeitä sadetutkasta ennen lenkille lähtöä.
Jos pärjäisi lyhyillä pyöräilyvaatteilla, mutta kun keli on vaatinut pitkää hihaa ja lahjetta ja ne kun kastuu, niin ei oikein pyöräilytsemppiä kasvata.
Hyvä kirjoitus, josta voi analysoida kaksi asiaa:
- mielen kunto (en keksinyt parempaakaan) ja
- ruumiin kunto (kestävyys).
Molempia tarvitaan ja sen takia minullakin on useampi polkupyörä. Tarvitaan niitä kovavauhtisia maantielenkkejä ja tarvitaan niitä fiilistelylenkkejä. Jälkimmäiset ovat samalla palauttavia lenkkejä. Itse ajelen noita palauttavia fiilistelylenkkejä melellään fixillä tai sitten sauvakävelen.
Se mikä jäi kirjoituksesta puuttumaan oli lihaskunnon merkitys. Puhuttiin kesistä. Toivottavasti talvikaudella on hiihdon lisäksi monipuolisesti kuntosalia.
Liika urheilu on pahasta.
Liika urheilu on varmasti pahasta ja olen koko ikäni yrittänyt välttää sitä, mutta riittävä kuntoilu suo lisää terveitä elinpäiviä. Liian vähä liikunta on kansantaloudellisesti meille kallista. Sen jälkeen, kun töissä juuttui kirjoituspöydän taakse ja hyötyliikunta putosi lähelle nollaa, on tajunnut mitä nuorena teoriassa fysiologiasta luettu tarkoittaa käytännössä.
Liikunnan laadulla ja riittävällä palautumisella on paljon merkitystä. Ei ole sama, miten liikut ja liian yksipuolinen liikunta on pahasta. Hyvä esimerkki on nykyinen pääministerimme Stubb. Hän on nuorena pelannut erilaisia pallopelejä ja saanut hyvän pohjan. Vanhemmiten siirtyi juoksijaksi ja koska kroppa ei kestänyt pelkkää juoksua, harrastaa nykyään päälajina triathlonia.
Uusin tutkimus painottaa lihaskunnon merkitystä. Aikaisemmin neljän kympin kriisissä päätettiin juosta maraton. Hyvä niille, joille se jää tavaksi, mutta sen lisäksi pitää huolehtia hyvästä lihaskunnosta ja hyvästä mielestä, mitä aloittaja mielestäni kuvasi hyvin.
Pyöräily on hyvä tapa hoitaa hapenottokykyä ja kestävyyttä. Pyöräily pitää olla muutakin kuin pitkiä kovia lenkkejä. Niitäkin toki tarvitaan.
Olen kauhulla katsellut omien lasteni koulussa saamaa terveystiedon opetusta. Nuorempi ei ymmärrä lukion käytyään pätkääkään fysiologiasta saati liikunnan teoriasta! Vanhempi on vähän enemmän kärryillä. Miten voidaan olettaa, että ihmiset voisivat liikkua järkevästi, kun heillä ei ole alkeellistakaan teoriapohjaa?
Mutta kuten sanoit, niin liika urheilu on pahasta. Voisin liikkua tuplat nykyiseen verrattuna. Triplat olisivat sitten sitä liikaa.
Turhaa on pyörää syyttää siitä, että olet vedellyt kyrpäotsassa lenkkiä. Saahan sillä surkealla pyörällä vielä helmpommin ajettua itsensä sippiin ja v****aa vielä enemmän.
Itse ajelen kolmen tonnin maantiepyörällä kuntolenkkiä 3-4 kertaa viikossa 50-150 km lenkkejä. Keskisykkeet pyörivät 100-125 lyönnin välissä kelistä ja maastosta riippue-eli kevyttä vauhtia mennään (keskinopeudet 30-34)
Kahvilla käydään ja puhutaan paskaa, lenkki on lähinnä sosiaalinen tapahtuma silloin kun etenkin kun ollaan yhteislenkillä.
En missään nimessä syytä pyörää, mutta mulla tuo nautinto vaan lopahti, kun vauhti lisääntyi ja vehkeet kevenivät ja paranivat. Tiedän itsekkin tosiasian kohdallani, että vika on korvien välissäni.
Nyt vaan, kun alla on raskaampi maasturi ja reitit pääasiassa hiekkateitä, tulee ajeltua rauhassa ja nautiskellen. On totta, että repimällä tällä raskaalla fillarilla saisi nopeasti #itutuksen valloilleen, mutta nyt vaan pystyn ajamaan raskaalla ja raskaasti varustellulla pyörällä ajamaan hitaasti ja ilman kilpailua itseäni vastaan. Kunto ei oikeastaan tarvitse enään nousta, kunhan pysyy nykyisellään. teen raskaahkoa ruumiillista työtä ja ympäri vuoden harrastan joko reipasta kävelyä, soutua tai pyöräilyä, voin jopa hyvällä omalla tunnolla sanoa, että joka päivä. Nyt noin 3-5 20-30km lenkkiä fillarilla viikossa, muina päivinä puolentoista tunnin reipas kävelu. Talvella pyöräily vaihtuu liukkaiden alettua soutu spinninkiin.
(Joku voi pahastua siitä, että tuputan tekniikkaa, mutta silti.)
Millä seuraat rasitustasoasi? Paras markkinoilla oleva tapa lienee tällä hetkellä suomalainen Firstbeat, mutta mm. Polarin keskitason mittarit yhdistettynä heidän nettisivustoonsa antavat kohtuullisen kuvan.
http://www.firstbeat.fi
https://www.polarpersonaltrainer.com
Liikunta on tehokasta vain, kun sitä seuraa riittävä palautuminen. Tuollainen kevyt lenkki luonnon helmassa on parasta mahdollista palautumista.
Joo, rasitustasoa seuraan ainoastaan painoindeksilläni ja siintä, että mieli pysyy virkeänä. Se on erittäin hyvä mittari, kun ennen lenkkiä ja lenkin jälkeen tuntuu kropassa ja yläpäässä hyvältä. Tuo viimeinen lause palautumisesta on sitten 100% täyttä totta.
Saattaisi olla hyvä sinullekkin seurata rasitustasoa ainakin vähän aikaa hieman tarkemmin. Tuosta ensimmäisestä kirjoituksesta tuli ennen kaikkea mieleen, ovatko palautumisajat olleet riittäviä?
Toinen mitä kannattaa miettiä, on lenkkien monipuolisuus: lyhyitä ja pitkiä, kovaa ja hiljaa sekä välillä intervalleja.
http://www.polarv800.com/fi/
Uusi V 800 Polar on minusta askel oikeaan suuntaan. Jatkuva sykemittaus suoraan ranteesta jäi vielä puuttumaan.
Kiitti vinkeistä ja linkeistäkin. Palautusajat nimenomaan mulla ovat aina olleet olemattomat, sen tiedostan. Välillä tuli vedettyä yli kuukauden jokaisena päivänä railakas parin tunnin fillarilenkki putkeen ja väliin vielä kävelylenkkejä vaimon seurana. Pitänee yrittää pitää lepopäiviä väliin;=) Tänään ajelin parituntisen maastopyörällä 21 km keskaria ja ehtosella tunnin reipas kävely vaimon seurana. Mielestäni riittävän monipuolista ja ei liian rasittavaam näin kesälomalla.
Kyllä on hienoa ja ennen muuta tärkeää, että jokaisessa juttuketjussa aina muistetaan mainita oman kalliin pyörän hinta. Eihän keskustelu olisi mitään ilman kahden - kolmen tonnin pyöriä!
Hinnan mainitseminen nostaa kummasti egoa ja tarkoituksena on kait saada muut tuntemaan alemmuutta, kun heillä ei ehkä olekaan yhtä kalliita pyöriä. Tai ehkä muut ovat niin viisaita, etteivät brassaile pyörien hinnoilla tai valehtele itsellä olevan kallis pyörä. Kukin tyylillään, kukin tyylillään.
Pyörä on väline ja siten välineurheilua. Ihan halvimmat polkupyörinä myytävät tekeleet ovat lähinnä huijausta. Ne ovat epämielyttäviä ajaa ja vaativat paljon huoltoa. Kun ollaan yli 1000 € hintaluokassa jousittamattomissa vaihdepyörissä, ollaan jo aika turvallisella alueella.
PS. Missä tässä ketjussa oli mainittu pyörän hinta?
Kyllä on hienoa ja ennen muuta tärkeää, että jokaisessa juttuketjussa aina muistetaan mainita oman kalliin pyörän hinta. Eihän keskustelu olisi mitään ilman kahden - kolmen tonnin pyöriä!
Tunturi Abarth on hyvä ja lukee viestit alusta alkaen. Pointtina oli. että halvalla romulla lenkit on mielekkäitä. Aloittaja oli ostanut "kalliin" fitnesspyörän ja oli saanut kyrvän otsaan siitä. Tuon takia mainitsin kolmen tonnin pyörän, joll voi ajella ihan samalaisia kevyitä lenkkejä kuin parin satasen romulla.
"...Tuon takia mainitsin kolmen tonnin pyörän, joll voi ajella ihan samalaisia kevyitä lenkkejä kuin parin satasen romulla."
Ei romulla viitsi ajella kukaan lenkkejä. Sen sijaan olet kyllä ihan oikeassa siinä mielessä, että vanha 80-luvun "harjoituskilpapyörä" maksaa satasen kieppeillä ja kun siihen pistää toisen satasen osiin, niin saa oikein mukavan lenkkipyörän.
"Mitä opimme tästä?" Hyvä kirjoitus ja liippaa hiukan minuakin. Yli 50 v käpy tässäkin kirjoittaa ja lähes päivittäin on tullut sulanmaan aikana fillari lenkki heitettyä ja 15 vuoden aikana. Kun 15 v sitten pyöräily kärpänen puri, vaihdoin parikin kertaa kulkinetta kevyempään ja mityään varusteita ei voinu asentaa tai mukana kulettaa, kun niistä tuli painoa. Selkä ja perse märkänä tykitin ilman lokareita ja talutin kymmeniä kilometrejä, kun ei voinut pitää vararengasta painon takia mukana. Seurasin lenkeillä tarkasti paljonko aikaa kuluu ja kilometri mittari oli "raamattu". Sitten naksahti, lopetin kerrasta ajan ja kilometrien seuraamisen, laitoin leveet lokasuojat, senttiä leveemmät renkaat, tarakan sivulaukun, jossa pumppu, pari sisäkumesta ja muutama työkalu. Helvati, kun tuli huomattavasti mukavempa heittää noita samoja lenkkejä ja näin olen toiminut tähän päivään asti. Nyt taitaa olla kolmas "hinnat alkaen" Cyclo Krossari alla, paino varusteineen siinä 13 kg:n luokkaa ja polkeminen maistuu.........
Hinnat alkaen cyclocrossarit ovat alumiinisia ja ainakin minun kroppani on tässä iässä jo sen verran arka, etten kyllä hevin enää sellaisella ajaisi lenkkejä. Kuidusta, teräsksestä ja titaanista saadaan aikaiseksi paljon mukavampia pyöriä kuin alumiinista.
Olen yhä sitä mieltä, että tällä hetkellä edullisin mukava pyörä, jota täältä saa hyllytavarana, on Konan Honky Tonk. Helkaman kuningaskulkuri olisi varteenotettava, jos siitä olisi täysi kokojakauma. Nyt Helkama pilaa hyvän idean myymällä vain yhtä kokoa.
http://www.konaworld.com/honky_tonk.cfm
http://www.helkamavelox.fi/mallisto/miehet/kuningaskulkuri_18_v-hmk1858_kr_m
Kun haetaan oikein mukavaa ja kohtuuhintaista pyörää, niin Spessun Roubaix on omaa luokkaansa. Olen sellaista päässyt kokeilemaan. Suodattaa tien epätasaisuudet todella hienosti.
http://www.specialized.com/fi/en/bikes/road/roubaix/roubaix-sl4-pro-race
Varustelu on makuasia, enkä oikein ymmärrä tätä vääntöä esimerkiksi lokasuojista. Itse en niitä käytä kuin retki-setup:ssa, koska omistan pesukkoneen. Silti ymmärrän hyvin sellaisia, jotka laittavat esimerkiksi Racebladet pyöräänsä.
http://www.chainreactioncycles.com/fi/en/sks-raceblade-mudguards/rp-prod25796
Sen sijaan olen kyllä eri mieltä siitä, miten tarkkaan liikuntaa pitää seurata. On todella iso riski monelle, että palautumisaikaa ei tule riittävästi. Jutut joissa kerrotaan ajettavan sama lenkki melkein joka päivä, eivät ole pahimmillaan leikin asia. Ainakin ne ovat tehotonta liikuntaa. Itse käytän Polarin RCX 5 mittaria ja personaltrainer palvelua ennen kaikkea rasitustason seuraamiseen.
http://www.polar.com/fi/tuotteet/paranna_suorituskykyasi/juoksu_multisport/RCX5
Uudempi V800 on toki tuossa parempi, koska se pystyy ottamaan huomioon muutakin rasitusta kuin liikuntaa.
Omistan hiilikuiturunkoisen huippupyörän sähkövaihteilla varustettuna sekä myös alumiinirunkoisia maantiepyöriä. En kyllä itse huomaa eroa tärinänvaimennuksessa runkomateriaalien välillä. Renkaista johtuvan eron huomaan kyllä. Voi toki johtua siitä että itse en ole aivan ikäloppu vielä. Mutta tosiaan alumiinirunkoisetkin pyörät voivat olla ihan hyvä valinta toisin kuin tämä alkup. maantiepyöräilijä väittää.
Asia on juurikin noin. Minulla oli edellinen cyclokossari alumiini rungolla ja alumiini haarukalla, jonka vaihdoin viime syksynä saman merkkiseen, samoilla osasarjoilla varustettuun hiilikuitu runkoiseen ja hiilikuitu haarukalla olevaan cycloon. Odotukset olivat kovat, mutta ainoa asia jonka erotin entiseen verrattuna, oli paino. Ajettavuudessa ja tärinävaimennuksessa ei ole pätkääkään eroa, ei siis piirun vertaa. Tämän kerron rehellisesti, tuosta vaihdosta lähes turhaan 1600 euroa (väliraha) köyhtyneenä ja oppineena ja n 5500km vuodessa polkevana. Siis, älkää missään nimessä vaihtako hiilikuiturunkoiseen fillariin parantaaksenne tärinän sieto ja ajoominaisuuksia. Kohdallani tuo pyörän 2.8kg painon pudotusta ei huomaa mistään muusta, kuin liikkeelle lähdettäessä tuntuu hieman keveämmältä, edes ylä mäissä ei ole eroa entiseen. Ainoa asia, jolla lohdutin itseäni tuhahkosta vaihdosta, oli entisen pyörän hurja kilometri määrä, taisi olla yli 28 tuhatta ajettu jo, mutta 100%:sessa kunnossa ja tuo pyörä hävisi liikkeen vaihto rivistä vajaassa kahdessa päivässä hintaan 550 e.
Just, samaa mieltä. Olen valinnut retkikäyttöön syklokrossin ja alurunkoiseen sain vaivattomasti tarakat ja lokarit kiinne ilman virityksiä. Tuo paino on aivan sama faan ainakin minun käytössäni. Kilometrejä ajan vuodessa noin 3500, josta retkiajoa on yli puolet, loput viikonloppu lenkkejä mutta rauhalliseen tahtiin naatiskellen.
Kuidusta voidaan tehdä hyvinkin jäykkiä runkoja, mutta alumiinista ei voida tehdä hyvin absorboivaa. Kun haetaan todella ääriolosuhteissa jäykkää, ovat esimerkiksi ammattilaisten aika-ajopyörät usein yhä alumiinia, vaikka tavalliset pyörät ovat olleet jo vuosia kuitua. Kuitu on siis monipuolisempi kuin alumiini tässä mielessä.
Itselläni on ollut alla vaihdellen tähän mennessä kaikkea muuta kuin titaania. Paras testi on ajella Helsingin kivikatuja. Siinä todella tuntee kuidun, teräksen ja alumiinin eron. Suosittelen testiä itse kullekkin.
Tossa ylempää tätä keskustelua, joku mainitsi asentaneensa cycloonsa 65 milliset peltilokarit, jotka hankki länsinaapurista. Mahtaako suomesta saada moisia, jotka olisivat jämäkkää tekoa, metallia ja kokopitkät? Nuo muoviset on rimpuloita ja painolla ei ole väliä.
Kyllä niitä isommissa pyöräliikkeissä on ja ainakin saavat tilattua. Nuo munkin ruattinmaalta tuodut ovat 26", mutta peuhaavat mainiosti 28" cyclooni. Huomioitavaa sitten on, että cyclojen, kuten mun Nishikissä, haarukkaan ei 65 milliä levee lokari sovi, mutta metallilokaria sai hieman kankaalla vuoratulla pihdeillä kavennettua haarukoiden kohdalta, maali ei lohjennu ja tuli siisti. Motonetistä kyllä saa 65 milliä leveitä 26" lasikuitulokareita, jotka kyllä ovat tukevat ja muokkaantuvat kapeampaan haarukkaan ilman työkaluja. Tollaset linkin malliset, mutta 65 milliä leveitä on ainakin Tääl Hämeenlinnan motonetissa, vaikka niistä ei nettisivuilla mainintaa.
https://www.motonet.fi/fi/tuote/382034/Lokasuojasarja-etu-ja-taka-mustaraita-28
Vähän häiritsee tuo "painolla ei merkitystä" agenda. Kyllä sillä on merkitystä, vaikkei kyseessä ole pyörivä massa, jolla on vielä enemmän merkitystä. On ihan eri asia käsitellä 8 kuin 12 kg polkupyörää, saati jos kokonaismassa paukkaa pitkälti yli kymmenen kilon.
Uhden varusteen paino tuntuu pieneltä, mutta kun niitä varusteita on paljon, tulee painoa äkkiä huomaamatta kiloja, jos asiaa ei tiedosta. Sitten ihmetellään, miksi pyörä on ihan erilainen, paljon huonompi ajettava kuin uutena.
Motonetilla näytti olevan Zefalin lokasuojiakin. Täytyypä käydä katsomassa, kun ajaa muuten ohi.
Väärin käsitysten välttämiseksi, pyöräni ei ole sama, kuin nimimerkkini, vaan pelkkä Gross Master. Tuo team perässä on haaveena:=). Tämä oikaisu siksi, että Gross masterissa on aluhaarukka ja runko sekä lokari valmius, kun taas Gross master Teamissa kuitu runko ja haarukka, eikä lokarivalmiutta.
Lokarit saa kaikkiin pyöriin, jos haluaa. Lokarivalmius tarkoittaa vain sitä, että runkoon ja haarukkaan on hitsattu valmiiksi kiinityspisteet.
Tarakan kiinnittäminen kuitupyörään on vähän kinkkisempi juttu, jos kiinityspisteitä ei ole valmiina. Periaatteessa pikakiinnitteisen saa kiinni kaikkiin satulatolppiin, mutta kestääkö runko ja/tai tolppa poikkeuksellisen voiman? Jos runko tai tolppa on kuitua, ainakin itse kysyisin valmistajalta, kestääkö se pikakiinnitteisen tarakan asennuksen.
http://www.topeak.com/products/Racks/RXBeamRack_w_side_frameV-Type
Näin aikuisten ja ei enää niin nuorien kuntopyöräilystä keskusteltaessa, niin jos polkija painaa vaikka 105 kg, niin paljonko hyötyä saa ostamalla 2 kg kevyemmän pyörän (tai jättämällä varusteet pois)? Enemmän on merkistystä fiiliksellä onko selkä kurassa vai ei.
Piccolokokoisten maailman ympäripyörälijöiden kohdalla alkaa grammat tuntua, mutta ei äijäsarjassa vain "itseä" vastaan ajaessa.
Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki kirjoituksestasi:=)
Ite olen 192 senttinen ja 98 kiloinen äijä, fillarini paino lisääntyi 1,025 kg, kun asensin siihen kunnolliset lokasuojat, tarakan ja pumpun sekä senttiä leveämmät kumit. Sitten vielä painoa lisää 100g vara sisäkumi ja pari työkalua. Teräs termari täytenä painaa puol kiloa kait.
Lisävarusteet ja mukana kulkevat kamat nosti painoa alle 2 kiloa!! Lisäksi mulle on aivan sama hailee, meneekö lenkissäni aikaa enempi painavan pyörän takia ja voinhan pitää vaikka 10 minuuttia taukoja vähemmän aikaa, heh. Mulle pyöräilyssä on ulkoilun lisäksi tärkeintä kaloreiden kulutus, jotta paino pysyy nykyisellään ja mitä painavammalla pyörällä ajan lenkkini, sen enemmän kulutan kaloreita.
Toisaalta, jos haluaisin tai näkisin tarpeelliseksi hankkia todella kevyen pyörän, hankkisen sellaisen välittömästi, sillä elämän tilanteeni tekisi kyseisen vempaimen hankinnan erittäin helpoksi.
Siksi että 8 kg pyörän käsiteltävyys on täysin erilainen kuin 12 kg pyörän käsiteltävyys. Jälkimmäinen painaa 50 % enemmän! Käytännössä eniten vaikuttaa pyörivät massat, joten kymmenkiloisesta pyörästä saa usein paljon mukavamman ajettavan vaihtamalla kiekot ja renkaat.
Lisäksi pyörän paino on yleensä suoraan verrannollinen sen rungon ja osien laatuun laatuun. Osien laatu on vain huolto kysymys. Jonkun 2200:sen saa toimimaan, kun sitä huoltaa aina lenkkien välillä. Sen sijaan rungon laatu ei ole niinkään paino, kuin ominaisuus kysymys.
Tuskin eroa hirveesti, jos kokonaispaino on 115 kg tai 120kg... ja massan painopiste suhteellisen ylhäällä meillä pitkillä.
Ero on iso. Kokeile, jos et muuten usko. Minulla on massaa vain hieman vähemmän ja ainakin itse tunnen eron.
Tätä pyöräilypalstaa lukiessa ei voi olla törmäämättä toinen toistaan ihmeellisempiin väittämiin, kuten tämä:
"Ihan halvimmat polkupyörinä myytävät tekeleet ovat lähinnä huijausta. Ne ovat epämielyttäviä ajaa ja vaativat paljon huoltoa. Kun ollaan yli 1000 € hintaluokassa jousittamattomissa vaihdepyörissä, ollaan jo aika turvallisella alueella."
Voi ristus. On tainnut kaatuessa pää kolahtaa kiveen melkoisen kovaa, kun tuollaista puppua kirjoittaa. Onneksi vain aniharva uskoo noin fanaattista soopaa.
Olen ajanut kaikkien hintaluokkien pyörillä. Näytä minulle mukava ja vähällä huollolla toimiva alle 1000 € vaihdepyörä. Aivan. Sellaisia ei ole!
Vain sellaiset kapeakatseiset, jotka eivät ole ajaneet monipuolisesti erilaisilla pyörillä, hehkuttava noita hinnat alken alumiinirunkoisia-shimano-romuja. Ihan halvalla ei saa hyvää (jos ei tiedä ihan tarkalleen mitä on ostamassa).
Harrastajien keskuudessa vallitsee kyllä aika selkee konsensus tonnista entry-tason hintaluokkana. Yosemitekuskit on sitten asia erikseen, niinku cervelo-pinarello osastokin.
"Olen ajanut kaikkien hintaluokkien pyörillä. Näytä minulle mukava ja vähällä huollolla toimiva alle 1000 € vaihdepyörä. Aivan. Sellaisia ei ole!"
Juttusi vain paranevat eli pahenevat. Lopeta jo tuo kaikkitietävän roolissa esiintyminen ja jatkuva soopan kirjoittaminen. Ei siihen usko muut kuin sinä itse.
Kuten sanoin, sellaista ei ole sinullakaan heittää peliin. On naurettavaa myydä täydellisiä romuja laatupyörinä. Polkupyörissäkin, kuten kaikissa teollissa tuotteissa, on laatu suoraan verrannolinen hintaan. Verkkokauppa sekottaa jonkin verran perinteistä kääsitystämme hinnanmuodostuksesta. Kuluttaja tekee sitten ratkaisun lompakkonsa ja haluamansa laadun sekä tarvitsemansa palvelun kompromissina. Kilometrin baarimatkalle halpis on ihan hyvä valinta, mutta ei kuntoiluun.
Olet kyllä vähän turhan kärkäs mielipiteissäsi ja varsinkin noissa hintaraameissasi. Alta tonnin saa aivan taatusti ihan laadukkaan ja kestävän vaihdepyörän.
Kun omat kokemukseni Radonin pyöristä ovat hyviä, heitetäänpä kehiin vaikka tällainen:
http://www.radon-bikes.de/xist4c/web/ZR-Team-7-0_id_25867_.htm
Mitähän fataaleja heikkouksia arvon asiantuntija tuosta löytää?
Tätä pyöräilypalstaa lukiessa ei voi olla törmäämättä toinen toistaan ihmeellisempiin väittämiin, kuten tämä:
"Ihan halvimmat polkupyörinä myytävät tekeleet ovat lähinnä huijausta. Ne ovat epämielyttäviä ajaa ja vaativat paljon huoltoa. Kun ollaan yli 1000 € hintaluokassa jousittamattomissa vaihdepyörissä, ollaan jo aika turvallisella alueella."
Voi ristus. On tainnut kaatuessa pää kolahtaa kiveen melkoisen kovaa, kun tuollaista puppua kirjoittaa. Onneksi vain aniharva uskoo noin fanaattista soopaa."
Olet varmaan ajanut auolla. Kokeile Ladaa ja sitten vaikka Bemaria, jos et huomaa mitään, et varmaan huomaa pyörienkään eroja.
Kuten sanoin, verkkokauppa sekoittaa jonkin verran käsitystämme hinnoista. Tonni on aika hyvä turvaraja, sen alle täytyy oikeasti tietää, mitä on tekemässä.
En ole nimim Alkup. Maantiepyör suurin ihailija, mutta on erittäin hyvä, että on eriäviä mielipiteitä, silloin syntyy mielenkiintoisia keskusteluja, kuten tämäkin käynnissä oleva. Ainakin minä olen saanut paljon hyviä vinkkejä ja linkkejäkin tästä keskustelusta. Hienoa.
Mulla itsellä on nyt ajossa Nishikin halvin cyclo, jonka ostin nyt keväällä ylivuotisena hintaan 899e. 105 vaihtaja takana ja sora edessä kuten myöskin kahvat. Helkkarin mukava fillari ajella ja hinta reilusti alle tonnin.
Vain neljä pyörää tallissa? Ei noin vähäisellä pyörien määrällä kannata tälle palstalle tulla kommentoimaan. Pitää olla talli täynnä pyöriä ja yksikään pyörä ei saa olla alle tonnin hintainen. Se on se raja mistä tunnistaa oikean pyöräilijän. Siis talli täynnä ja tallinkin pitää sijaita kartanon mailla, ja ei alle tonnin pyöriä. Kyllä jämpti on niin.
Mitä helvetin väliä on ostaako verkkokaupasta tai kivijalkakaupasta tai vaikka mustalaiselta.
On sillä väliä. Jälkimmäiseltä saa halvemmalla.
Saat halvemmalla, mutta menetät samalla henkilökohtaisen palvelun. Sen takia en suosittelisi ensimmäisen hyvän pyörän ostamista verkkokaupasta, koska varsinkin aloittelijalle osaava myyjä on iso apu.
Ongelma on löytää se osaava myyjä. Itse tunnen pari liikettä Helsingistä, joihin luotan. Paljon puhutulla SPPT:llä on Hyvinkäällä hyvä omistaja. Kannattaa ennen kauppakierrosta tehdä ainakin parilla mitoitussivustolla ennakkoon mitoitus, jotta voi arvioida, mennäänkö hehtaarilleen oikeilla mitoilla.
Pituusmitta on parempi kuin pinta-alamitta pyöränostossa.
Kyltissä lukee yksityistie. Saako sillä pyöräillä?