koneeseen kadonnut..

Oon ihan loppu. Mieheni on patologinen valehtelija. Kärysi kaksi vuotta sitten kun vonkasi naisia, myös mun KAVEREITA netissä. Lupasi lopettaa jne.. nyt se on aloittanut sen taas.
Jatkuvaa nettipornoa ja naisten vonkaamista.

Ja joo on lapset, talo jne.. kaikille kertoo kuinka ei oo koskaan ollu NÄIN onnellinen.
16505
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 16

Vanhimmat

Moi
Myötätuntoa.

Ei ihme, että olet loppu. Olet siis elätellyt toivetta, että kaikki olisi vihdoin hyvin. Ja nyt kaikki ei todellakaan ole hyvin. Miehesi on loukannut sinua ja loukkaa edelleen. Kipu kuolee huutamalla. Kipu vähenee myös jakamalla. Oletko kertonut kenelläkään perheesi todellisesta tilanteesta? Minun mielestäni tarvitsisit tukea ja keskusteluapua itsellesi? Entä puolisosi, onkohan hänellä valmiutta lähteä selvittämään perheen tilannetta perin pohjin?

Lapset ansaitsee sen, että järjestät oman elämäsi niin, että et ole ”ihan loppu”. Siksi uskon ja toivon, että etsit teille tai itsellesi tukea ja apua.

Voimia sinulle, terv Päivi-pappi Hämeestä

Äänestä
  • Kiitos. Kaksi vuotta sitten mies häpesi niin että toivoi etten kerro kenellekään. Olen jakanut ajatuksiani ja tunteitani ystävälle kirjeitse (asuu toisaalla) ja kyllä ihan perinteisellä postilla

    Äänestä

Hei, tunnen tuskasi! Itsellä oli samaa jokunen vuosi, mutta sitten naps, kun kieros alkoi taas, mä lähdin.Otin lapset ja lähdin, enkä taakse katsonut, sain asunnon heti ja pistin eropaperit menemään ja prosessi lähti.
Talo myytiin ja rahat ja lainat jaettiin ja lapset tapas isää säännöölisesti.
En ollut miehen kanssa kuin pakolliset jutut hoitamassa, tuomari ja pankki teki tasingot kun miehen kanssa ei voinut jutella ilman riitaa. Kyllähän tuo viestejä laittoi ja ovelle tuli itkemään mutta luovutti pian kun huomasi etten VALHEITA enää uskonut.Siihen tarvii vaan voimaa, mitä vähemmän näet miestä ja vastailet puhelimeen hänelle sen parempi huomaat että uusi elämä odottaa älä tuhlaa elämääsi valheiden kanssa setvimiseen! voimia

Ovatko lapset vielä pieniä? hävetä sun ei kannata, ei vika sinussa vaan miehessä! miksi ihmeessä olet salannut miehen uskottomuuden? sehän oli kuin lupaus jatkaa sitä.. miksi uskoit että hän muuttuu? valehtelija ja pettäjä ei muutu koskaan!

Äänestä

Sinun pitää hankkia itsellesi ammattiapua ihan ehdottomasti. Pelkästään ystäville puhuminen ei riitä, jos olosi on se mitä kuvaat. Ammattiavun turvin pystyt näkemään, että olet ottanut kannettavaksesi miehellesi kuuluvan häpeän.

Keskity siihen, että oidat itseäsi ja anna miehen kantaa seuraukset teioistaan. Hänellä voi olla riippuvuus tuollaiseen toimintaan. Muista ettei hänen tekonsa ole sinun syytä eikä vastuulla eikä sinun tarvitse hävetä niitä eikä missään nimessä suojella häntä omilta teoiltaan. Jos hän haluaa muutosta, hän hakeutuu itse terapiaan.

Sinuna kyllä en lähtisi miehen kanssa yhtään mihinkään lomamatkalle, vaan ottaisin vaikka ystävän, äidin, lasten kummin tai kenet hyvänsä muun mukaan matkalle. Pidä huolta itsestäsi ja aseta itsesi ja lapsesi nyt kaikessa etusijalle ja koeta tehdä mahdollisimman normaaleja asioita. Älä anna enää satuttaa itseäsi vaan suojaa itseäsi.

Äänestä

Hei, kipu kuolee huutamalla....en nyt ihan ymmärrä mitä tarkoittaa tuo: miehesi kertoo kaikille ettei koskaan ole ollut näin onnellinen? Siis kertooko miehesi kaikille että on liitossanne onnellinen vai tarkoittaako hän olevansa sitä jonkun muun kanssa? Sitten vin vink sulle, lue täältä keskustelu palstalta juttu: patologinen valehtelu ja kirjoitus jossa otsikko. itseään arvostava!! se auttoi mua paljon ratkasuni tekemisessä ja en ole katunut, uusi elämä voittaa, päivä päivältä parempaan päin kun kaiki tuon mies valepukin jäljet ja viestiti jne. kaikki hävitin ja unohdan. Hirveesti voimia sulle lähetän ja ajattele omaa ja lastesi elämää eteenpäin ilman tota miestä, eikö kuulosta hyvältä, löydät uuden onnen kun tuosta eron pääset älä lankee uskoon ja toivoon että hän muuttuu, älä sen kyyneleisiin usko, olet ollut vain tukipylväs ja hän sen menettää totta se sattuu häneen mutta mitä siitä välität!

Äänestä
  • Kiitos vastauksista.
    Ja siis kyllä -mieheni kertoo kaikille kuinka onnellinen hän on ja kuinka MEILLÄ menee hyvin..
    Mieheni ei tosin vielä tiedä, että minä tiedän.
    En tiedä "räjäytänkö pankin".. välillä ajattelen että jatkan kuin mitään ei olisi.. jatkan valheitten verkossa, kuten hänkin. (Kaiken se kestää/ kärsii)

    pohdin; voiko toisen haaveita/ajatuksia omistaa tai voiko niitä kieltää ?

    Äänestä

  • kipu kuolee huutamalla kirjoitti:

    Kiitos vastauksista.
    Ja siis kyllä -mieheni kertoo kaikille kuinka onnellinen hän on ja kuinka MEILLÄ menee hyvin..
    Mieheni ei tosin vielä tiedä, että minä tiedän.
    En tiedä "räjäytänkö pankin".. välillä ajattelen että jatkan kuin mitään ei olisi.. jatkan valheitten verkossa, kuten hänkin. (Kaiken se kestää/ kärsii)

    pohdin; voiko toisen haaveita/ajatuksia omistaa tai voiko niitä kieltää ?

    Siis viittaatko tuolla viimeisellä rivillä miehesi "kivaan" taipumukseen sählätä vonkaamassa muista naisia?
    Sitäkö mietit?

    Mies on jo aiemmin satuttanut sinua ja tekee sen jälleen... Sitäkö haluat jatkossakin? Että saat hävetä silmät päästäsi miehen touhuja ja lisäksi pitää mielipahaa siitä, että sinä yksin et riitä. Sillä noin se on - jossei kerrasta ota opikseen, ei ota ikinä. Miehesi on varsinainen "mestari" : aivan varmasti on onnellinen, kun sinun kanssasi kaikki NÄYTTÄÄ hienolta ja upealta - ja selkäsi takana hän saa hakea viihdykettä muualta. Onko se oikein..???

    Äänestä

  • t54ertfr kirjoitti:

    Siis viittaatko tuolla viimeisellä rivillä miehesi "kivaan" taipumukseen sählätä vonkaamassa muista naisia?
    Sitäkö mietit?

    Mies on jo aiemmin satuttanut sinua ja tekee sen jälleen... Sitäkö haluat jatkossakin? Että saat hävetä silmät päästäsi miehen touhuja ja lisäksi pitää mielipahaa siitä, että sinä yksin et riitä. Sillä noin se on - jossei kerrasta ota opikseen, ei ota ikinä. Miehesi on varsinainen "mestari" : aivan varmasti on onnellinen, kun sinun kanssasi kaikki NÄYTTÄÄ hienolta ja upealta - ja selkäsi takana hän saa hakea viihdykettä muualta. Onko se oikein..???

    Joo. Siihen ikävään tapaan.. voisko se olla jopa jonkinasteinen riippuvuus (pornoon ja ihastumisiin..)
    Tiedän, että se kuulostaa hölmöltä ja naivilta, mutta jos "annan asian olla, niin sitä ei ole"..

    Onhan meillä kaikilla asioita, jotka ovat meidän 'omia' eikä ne kuulu muille?

    Tunnustan että olen utsinut miehen kännyn nettihistoriaa.. eikös sekin ole aika kamalaa? Mustasukkaisuutta/ vainoharhaisuutta.. epäluottamusta.. joo ja toki aiheesta!

    En tiedä, olen niin hämillään. Sekavia ajatuksia. Ja nyt kun tunteet nousee pintaan, asiat menneisyydestä nousee myös pintaan selkeinä muistikuvina..

    Äänestä

  • kipu kuolee huutamalla kirjoitti:

    Joo. Siihen ikävään tapaan.. voisko se olla jopa jonkinasteinen riippuvuus (pornoon ja ihastumisiin..)
    Tiedän, että se kuulostaa hölmöltä ja naivilta, mutta jos "annan asian olla, niin sitä ei ole"..

    Onhan meillä kaikilla asioita, jotka ovat meidän 'omia' eikä ne kuulu muille?

    Tunnustan että olen utsinut miehen kännyn nettihistoriaa.. eikös sekin ole aika kamalaa? Mustasukkaisuutta/ vainoharhaisuutta.. epäluottamusta.. joo ja toki aiheesta!

    En tiedä, olen niin hämillään. Sekavia ajatuksia. Ja nyt kun tunteet nousee pintaan, asiat menneisyydestä nousee myös pintaan selkeinä muistikuvina..

    Näin ulkopuolisena on vaikeaa ymmärtää sitä, mikä riviesi välistä tunkee esille: syyllistät ITSEÄSI toisen tekemisistä ?!?!

    Mies kohtelee sinua huonosti just niin kauan kuin annat sen tapahtua. Aivan sama, onko hänellä riippuvaisuus vai ei - hän kohtelee sinua huonosti ja kuvittelee, että kun hehkuttaa teidän onneanne ympäriinsä, kaikki on hyvin.
    Rakastava ihminen lähtee hakemaan apua itselleen, jos kyse on riippuvaisuudesta, joka loukkaa kumppania - tekeekö / aikooko miehesi tehdä niin..? Teot ratkaisevat - eivät sanat!

    Toki on pahasta, että utsit miehesi kännyä ja nettihistoriaa - mutta mistä se kertoo? Et voi luottaa häneen, et ole voinut luottaa sen jälkeen, kun hän jäi ensimmäisen kerran kiinni. Etkö ole mielestäsi ansainnut parempaa?

    Mikä ihme sinut saa katsomaan tuota touhua edelleen?

    Äänestä

  • kipu kuolee huutamalla kirjoitti:

    Joo. Siihen ikävään tapaan.. voisko se olla jopa jonkinasteinen riippuvuus (pornoon ja ihastumisiin..)
    Tiedän, että se kuulostaa hölmöltä ja naivilta, mutta jos "annan asian olla, niin sitä ei ole"..

    Onhan meillä kaikilla asioita, jotka ovat meidän 'omia' eikä ne kuulu muille?

    Tunnustan että olen utsinut miehen kännyn nettihistoriaa.. eikös sekin ole aika kamalaa? Mustasukkaisuutta/ vainoharhaisuutta.. epäluottamusta.. joo ja toki aiheesta!

    En tiedä, olen niin hämillään. Sekavia ajatuksia. Ja nyt kun tunteet nousee pintaan, asiat menneisyydestä nousee myös pintaan selkeinä muistikuvina..

    Riippuvuus (jos miehelläsi on se), on melko vaikeahoitoinen. Intensiivinen terapia kestää minimissään kaksi vuotta. Ilman omaa halua riippuvuuksia ei voi parantaa. Sysäys hoitoon lähtemiselle voi olla mm. avioeron uhka. Hoitamattomana riippuvuuden kuvio syvenee.

    Hyvä asia on se, jos pystyt eriyttämään itsesi miehesi käyttäytymisestä. Taipumus addiktiiviseen käyttäytymiseen ei johdu sinusta, vaan miehen omasta psyykkisestä rakenteesta. Kaikki riippuvuudet aiheuttavat perheessä sen, että häpeä siirtyy pois siltä henkilöltä, jolle ne kuuluisivat eli koko perhe voi salailla, hävetä ja puolustella riippuvaisen tekoja. Tuo kuvio olisi hyvin tärkeää purkaa ammatti-ihmisen kanssa.

    Samanlaisen kuvion aiheuttaa toistuva pettäminenkin. Petettyä hävettää se, että toinen on loukannut taas, vaikka häpeää ja syyllisyyttä tuntevan pitäisi olla se, joka luottamuksen rikkoo. Pahimmillaan tästä voi tulla häikäilemätöntä peliä pettäjän taholta. Sarjapettäjän ongelmat eivät johdu puolisosta, vaan hänen kyvyttömyydestään sietää läheisyyttä. Tällaiseen suhteeseen jäävä voi sairastua itsekin. Jos rajoja rikotaan törkeästi, se aiheuttaa ison psyykkisen vamman kaikkein herkimmällä alueella. Syntyy trauma, jonka seuraus voi olla se, että omat rajat hämärtyvät eikä enää edes erota sitä, mikä on minun hyväni. Petetyn kantama väärä syyllisyys ja häpeä saavat petetyn kuvittelemaan, että pystyy tietämään, mitä toinen ajattelee, ja nuo ajatukset ovat usein ns. toiveajattelua.

    Kun kerrot, että mieleesi nousee selkeitä muistikuvia tapahtuneesta, se kertoo siitä, että sinulle on syntynyt psyykkinen trauma. Traumareaktiossa on tyypillistä suojata itseään vähättelemällä tapahtunutta ja syyllistämällä omaa itseä. Reaktiosi on siis aivan normaali shokkireaktio. Ja aivan niin kuin fyysisenkin haavan kohdalla, tarvitsisit nyt ammattitaitoista apua.

    Äänestä

  • 4+8 kirjoitti:

    Riippuvuus (jos miehelläsi on se), on melko vaikeahoitoinen. Intensiivinen terapia kestää minimissään kaksi vuotta. Ilman omaa halua riippuvuuksia ei voi parantaa. Sysäys hoitoon lähtemiselle voi olla mm. avioeron uhka. Hoitamattomana riippuvuuden kuvio syvenee.

    Hyvä asia on se, jos pystyt eriyttämään itsesi miehesi käyttäytymisestä. Taipumus addiktiiviseen käyttäytymiseen ei johdu sinusta, vaan miehen omasta psyykkisestä rakenteesta. Kaikki riippuvuudet aiheuttavat perheessä sen, että häpeä siirtyy pois siltä henkilöltä, jolle ne kuuluisivat eli koko perhe voi salailla, hävetä ja puolustella riippuvaisen tekoja. Tuo kuvio olisi hyvin tärkeää purkaa ammatti-ihmisen kanssa.

    Samanlaisen kuvion aiheuttaa toistuva pettäminenkin. Petettyä hävettää se, että toinen on loukannut taas, vaikka häpeää ja syyllisyyttä tuntevan pitäisi olla se, joka luottamuksen rikkoo. Pahimmillaan tästä voi tulla häikäilemätöntä peliä pettäjän taholta. Sarjapettäjän ongelmat eivät johdu puolisosta, vaan hänen kyvyttömyydestään sietää läheisyyttä. Tällaiseen suhteeseen jäävä voi sairastua itsekin. Jos rajoja rikotaan törkeästi, se aiheuttaa ison psyykkisen vamman kaikkein herkimmällä alueella. Syntyy trauma, jonka seuraus voi olla se, että omat rajat hämärtyvät eikä enää edes erota sitä, mikä on minun hyväni. Petetyn kantama väärä syyllisyys ja häpeä saavat petetyn kuvittelemaan, että pystyy tietämään, mitä toinen ajattelee, ja nuo ajatukset ovat usein ns. toiveajattelua.

    Kun kerrot, että mieleesi nousee selkeitä muistikuvia tapahtuneesta, se kertoo siitä, että sinulle on syntynyt psyykkinen trauma. Traumareaktiossa on tyypillistä suojata itseään vähättelemällä tapahtunutta ja syyllistämällä omaa itseä. Reaktiosi on siis aivan normaali shokkireaktio. Ja aivan niin kuin fyysisenkin haavan kohdalla, tarvitsisit nyt ammattitaitoista apua.

    "Sysäys hoitoon lähtemiselle voi olla mm. avioeron uhka"

    Jo vain, mutta sysäys on huono paranemisen kannalta. Muutos, halu parantua/muuttaa käytöstään, pitäisi lähteä aina itsestä, ei ulkopuolta, jota mm. avioeron uhka on.

    Äänestä

Et taida ymmärtää kuinka paljon teet harmia lapsillesi, tuolla kun kestät tuota miestä?Jos he ovat vielä pieniä saavat väärän kuvan siitä mitä on rakastaa ja millainen on parisuhde ja vaistoavat kyllä ettei kaikki ole hyvin.joku päivä joku tulee heillekkin kertomaan että isänne käy naapurin tätin kanssa kaupassa tms.
Eikö sinusta tunnu pahalta kun naapurit tms. katsovat sinua säälien, voi naisparkaa kun mies käy vieraissa?
Missä on itsekunnioituksesi?
Miehesi ei rakasta sinua kun voi noin tehdä, usko se! Etkä sinä voi rakastaa miestäsi kun jaat hänet muiden kanssa vapaaehtoisesti.Olet vain jostain syystä hänestä riippuvainen, katkaise se napanuora ja elä omaa elmääsi lastesi kanssa ja heidänkin takiaan jo tee ratkaisusi, vielä kun tulevaisuutta teillä edessä.Kai ymmärrät että viestihistorian voi poistaa ja kännykästä viestejä ja puhelutietoja poistaa? kunnon pelimiehellä on toinen puhelin jolla hoitaa salatut puhelut, auton hanskalokerossa tai työpaikalla tai jossain mistä et osaa etsiä! Miehesi on jotenkin myös sinusta riippuvainen kun sinussa roikkuu vaikka haluaa muuta elämää... sinä varmaan tiedät miksi, kun olet niin kiltti hoidat kodin, lapset ja ehkä elätät ja maksat laskut ja hän vaan saa elää kaksoiselämää ilman vaatimuksia ja velvollisuuksia ja uskot hänen tarinoita tai et välitä.Mitä sitten jos miehesi rakastuu, hän jättää kotisi ja lapset ja sinut, tuntuuko sitten hyvältä kun teit kaiken hänen vuokseen ja et saanut mitään kuin surua vaan? Nyt kuule ihminen, nokka pystyyn ja hylkäät tuon ja teet uuden elämän ja näytät tuolle että pärjäät ilman häntä, hän ei varmaan ilman sinua mutta taksin älä ota, älä usko enään kun kerran aiemminkin olet sen huomannut ettei hän muutu eikä teidän elämä. Mikä saa sinut katsomaan tuota touhua edelleen? ei rakkaus vaan oma riippuvaisuutesi jostain mitä hän antaa..mitä, katkaise se ja etsi oikeaa rakkautta, ansaitset sitä!!

Äänestä

Paljon voimia! Tilanteessasi en näe mitään muuta järjellistä vaihtoehtoa kuin lähteä tuosta liitosta. Tee se! Elämä on todella lyhyt!

Äänestä
  • Kiitos kommenteista ja kannustuksesta. Tiedän, että on tultu siihen pisteeseen, että ero on väistämättä edessä -se surettaa. Roikun tässä ja näivetyn.. katkeroidun ja "naama alkaa roikkua"..

    jtk sellanen olo ettei musta oo lähtijäksi.. mistä voimat siihen? Lamaannus päällimmäisenä ja yritän tarpoa päivän kerrallaan..

    Äänestä

Tuo ei auta, tiedät sen.Lamaannut ja toivot ja haaveilet että kaikki palaa ennalleen ja uskot miehen satuihin ja lupauksiin.Sitten taas kaikki muka ennallaan kunnes taas huomaat hänen pettäneen.Nyt olet jo herännyt, älä nuku enää.
Kerro jollekkin ystävälle ja pyydä auttamaan, tee jotain konkreettista.
Pienikin alku sysää eteenpäin.Eropaperi kotia ja käsket miehen allekirjoittaa ja jos ei niin tee kirjoitat itse ja viet sen.Sitten aika pankkiin , pyydät miehen mukaan ja omaisuus jakoon ja talo myyntiin jos et siihen jää asumaan.
Lasten elatussopimuksien ja tapaamisten sopiminen ja uuden kodin etsintä.
Tee lista ystäväsi kanssa mitä kaikkea pitää tehdä ja pyydä häntä mukaan !!
Helpointa olisi jos voisit hetkeksi muutaa lastesi kanssa vaikka isovanhemmille, saisit etäisyyttä mieheen ja yhteiseen kotiin.
Ajattele lapsiasi, haluatko heidän katselevan äitiä joka vain masentuu ja pahimmillaan vain mököttää tai riitelee isän kanssa,
Eikö lastesi uusi elämä ole kaiken tuo vaivan arvoinen, jos sopu eron tette saavat lapset molempien vanhempien luona uuden mukavan elämän kun huomaavat vanhempien olevan onnellisia.Mikäli mies nyt koskaan sitten onnellinen on mutta sinä olisit kun lähdön teet, ratkasun olet jo tehnyt sekin on paljon.Voimia muuttoosi!!

Äänestä

Miehesi on seksiaddikti. Ei sellaisesta pääse hevin eroon, josko ollenkaan. Sinun vain pitää päättää, siedätkö miestäsi vai et.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kipu kuolee huutamalla kirjoitti:

Oon ihan loppu. Mieheni on patologinen valehtelija. Kärysi kaksi vuotta sitten kun vonkasi naisia, myös mun KAVEREITA netissä. Lupasi lopettaa jne.. nyt se on aloittanut sen taas.
Jatkuvaa nettipornoa ja naisten vonkaamista.

Ja joo on lapset, talo jne.. kaikille kertoo kuinka ei oo koskaan ollu NÄIN onnellinen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu