Olen ihastunut 30 vuotta vanhempaan mieheen. Hän on töissä samassa työpaikassa kanssani mutta en näe häntä usein.
Ensivaikutelma oli merkittävä. Ihastuin heti. Hän on ihan hyvän näköinen ja mielettömän mukava.
En ole uskaltanut mennä sanomaan hänelle mitään erityistä, koska meillä on todella suuri ikäero ja olen varma että hän ei varmaankaan voi kuvitella juttua minun ikäiseni kanssa. Hänhän voisi ikänsä puolesta olla vaikka minun isä! Kuinka sellainen toimisi? Itseni puolesta voin sanoa ettei ole mitään sitä vastaan, mutta herääkö tuollaisesta "suhteesta" enemmän isällisiä viettejä eikä suhdetta?
Olen ihan maassa aina töistä tullessani koska ikävöin häntä todella kovasti. Olen ujo nainen ja en ole sinänsä "deittaillut" muuta kuin netissä etsinyt miehiä. Hekin ovat jääneet vain "nettideittailuksi" kun en treffeille ole uskaltautunut.
Pelkään laittaa hänelle mitään viestejä esimerkiksi netin kautta koska häpeän melko pienistäkin ja ei ole mitenkään kiva olla häpeällisenä töissä kun olisin laittanut jonkun viestin. Eihän siinä kai mitään pahaa ole kertoa mitä ajattelee, mutta kun on se suuri ikäero niin on hieman arveluttavampaa lähestyä ja en ole kovin varma itsestäni niin se saa minut tuntemaan häpeää jos lähestyn miestä. Pelkään torjutuksi tulemista. Inhottaa vain olla tässä kaipuussa, mutta kuitenkin olen liian ujo lähestyä... Auttakaa minua!
Ensivaikutelma oli merkittävä. Ihastuin heti. Hän on ihan hyvän näköinen ja mielettömän mukava.
En ole uskaltanut mennä sanomaan hänelle mitään erityistä, koska meillä on todella suuri ikäero ja olen varma että hän ei varmaankaan voi kuvitella juttua minun ikäiseni kanssa. Hänhän voisi ikänsä puolesta olla vaikka minun isä! Kuinka sellainen toimisi? Itseni puolesta voin sanoa ettei ole mitään sitä vastaan, mutta herääkö tuollaisesta "suhteesta" enemmän isällisiä viettejä eikä suhdetta?
Olen ihan maassa aina töistä tullessani koska ikävöin häntä todella kovasti. Olen ujo nainen ja en ole sinänsä "deittaillut" muuta kuin netissä etsinyt miehiä. Hekin ovat jääneet vain "nettideittailuksi" kun en treffeille ole uskaltautunut.
Pelkään laittaa hänelle mitään viestejä esimerkiksi netin kautta koska häpeän melko pienistäkin ja ei ole mitenkään kiva olla häpeällisenä töissä kun olisin laittanut jonkun viestin. Eihän siinä kai mitään pahaa ole kertoa mitä ajattelee, mutta kun on se suuri ikäero niin on hieman arveluttavampaa lähestyä ja en ole kovin varma itsestäni niin se saa minut tuntemaan häpeää jos lähestyn miestä. Pelkään torjutuksi tulemista. Inhottaa vain olla tässä kaipuussa, mutta kuitenkin olen liian ujo lähestyä... Auttakaa minua!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tottakai hän olisi vähintään mielissään viestistäsi.
Arvon tässä että uskaltaisiko vai ei... :) Olisi jotenkin helpompi laittaa viesti jos tietäisin ettemme enää törmää. Ei tarvitsisi olla kasvokkain viestin jälkeen. Tulee jotenkin ahdistava ja häpeällinen olo. En tiedä miksi.
Miten tällainen ikäero sitten? Miksi en ole vain syntynyt parikymmentä vuotta aikaisemmin?!
Totta, että hän varmaan olisi mielissään kun joku laittaisi viestin, mutta mikä tässä kun en kehtaa... ärsyttävää, kun piti syntyäkin näin ujoksi!!
Joskus ujous vain suojelee meitä. Jos kysymyksessä on varattu mies älä yritäkään mitään.
Hän on vapaa.
" Hänhän voisi ikänsä puolesta olla vaikka minun isä! Kuinka sellainen toimisi? Itseni puolesta voin sanoa ettei ole mitään sitä vastaan, mutta herääkö tuollaisesta "suhteesta" enemmän isällisiä viettejä eikä suhdetta? "
Riippuu kai miehestä, mutta oon aika varma että suurinosa miehistä on otettu siitä että nuorempi nainen tuntee vetoa heihin.
Itse olin ihatsunut yhtä voimakkaasti itseäni n. 20 v vanhempaan mieheen, ja minun onnekseni kyseinen mies oli minuun yhtälailla ihastunut. Ei tainut kumpaakaan tuo ikä haittaavan, varsinkaan miestä. Hän sai pikemminkin egobuustin siitä että parikymppinen likka oli häneen niin lääpällään. Varsinkin kun pari omanikäistä jätkää minua koitti samoihin aikoihin, mutta itse en saanut silmiäni irti tästä vanhemmasta miehestä. Hänellä oli hymy herkässä siinä vaiheessa.
Haluaisitko todella alkaa vakavaan suhteeseen sinua 30 vuotta vanhempaan mieheen? Kun olet menevä viisikymppinen, on hän tilastojen varjossa jo kuollut, tai saatat olla hänen omaishoitajansa. Jos lapsia vielä haluat, on tämä mies jo liian vanha, vaikka olisi "vain" viisikymppinen. Mutta voihan sitä haaveilla...
Kyllä. Ei siinä mitään ongelmaa olisi. Rakastan sitä miestä! Ei se ikää katso. Pitäisikö yrittää hylätä kaikki tunteet ja kokemuksen vain sen takia että hän on vanha? Eihän siinä olisi mitään järkeä, jos oikeasti välittää!
Haluaisin kyllä yrittää, mutta en sitten tiedä ajatteleeko mies samalla tavalla kuin minä. Hän tuskin on kiinnostunut...Mutta toivotaan että on. Tuntuisi pahalta ajatella että hän työntäisi minut pois. Rakkaus on omituista. Se satuttaa. En voi mitään tunteilleni häntä kohtaan.
Miten niin rakastat? Ethän sä edes tunne sitä. Sä olet vaan sokeesti ihastunut. Toi menee ohi. Älä vaan mene munaamaan itseäsi. Sehän naurais sulle. Ja muut teidän työpaikalla kun ne sais tietää.
Rakastuminen on eri asia kuin ihastuminen.
Tiedän kyllä että ihastuminen on eri asia kuin rakastuminen. Käytin rakastuminen -sanaa ihan siksi koska pidän tätä tunnetta enemmän rakastumisena kuin ihastumisena. Olen siis jutellut tälle miehelle vähän, ja lämpesin häneen heti. Kai se sitten sokeaa ihastumista, mutta erittäin vahvaa. Olen nyt ollut lomalla muutaman päivän eikä se mies ole poistunut ajatuksistani.
Saattaisivat kaikki nauraa minulle, mutta en tunteistani pääse eroon. Tuntuuhan se pahalta kun ihastuu väärään...
Uskon kuitenkin että se on vain ihastumista koska ei voi rakasta tuntematta toista. Jonkinlainen intohimo varmasti nyt pimentämässä mieltäsi. On se kyllä ihanaa tunne, niin tuskainen kun ei ole saattavissa mutta niin ihana. Tuttu tunne. Kävi itselleni muutaman kerran niin että kun tutustuin ihastukseen paremmin se tunne katosi, ja sitten harmitti että pitikin edes yrittää jotain. Mieti, siinä on se vaara että hän ei kuitenkaan sinuun sorru, ja ne välit ovat sitten pilalla.
Mieti vähän, kun otat seur annoksen, jos voisit vähentää. Pystytkö itse lopettamaan? Jos et, tarvitset apua, mahd nopeasti, otathan avun vastaan. Tänään olitpsykoosissa tästä aineesta, oikea os on sairaala.
Anna palaa. Kerran sitä vain eletään. Ei kannata uskoa täällä kateellisten kommentteja, he eivät halua rakkautta kenellekään. Ei ole mitään noloa, jos kysyt miestä vaikka ulos kahville. Siinä ei häpäise mitenkään itseään ja töitä voi jatkaa seuraavana päivänä ihan normaalisti, vaikka mies vastaisikin, että hän seurustelee tai ei halua lähteä kahville.
On täysin käsittämätöntä, että jotkut ajattelevat että välit ovat pilalla, jos menet esim. pyytämään miestä ulos ja hän kieltäytyy. Tällaiset kommentoijat eivät ole aikuisia.
Kun mies on vapaa voit tietenkin kertoa hänelle ajatuksistasi. Sinuna miettisin etsitkö isähahmoa itsellesi. Miten oli isäsuhteesi lapsuuskodissasi ja onko se taustavaikuttimena ihastumisellesi. Jos haet korvaavaa isäsuhdetta mieheen se ei voi onnistua. Se missä et nyt vielä näe ongelmaa suuren ikäeron vuoksi on todellisinta totta jonkun ajan kuluttua ja voi silloin tulla suureksi ongelmaksi.
Oi miten hassuja vastauksia olet saanut:).
Joku miettii, missä kunnossa miehesi olisi 30vuoden päästä - mistä sitä tietää kenestäkään - kenet murtaa vaikea sairaus alle 30-ppisenä, kuka liukastuu banaaninkuoreen huomenna, onko koko maailma kääntynyt ylösalaisin tuohon mennessä? Päivä kerrallaan, ja tänään on tänään:D
Ja oletko rakastunut vai ihastunut - voi jumala! Tiedän tarkalleen sen tunne-eron mitä tuolla hait. Muistan, miten vuosi sitten makasin miehen vieressä ja mietin, että olen rakastunut - ja hyvä olo täytti minut, olin juuri nimenomaan täynnä rakkautta. Kerroin ystävälle, joka totesi, etten voi, koska rakastuminen syntyy hitaasti ja olimme vasta tapailuvaiheessa...
Nyt olemme seurustelleet jo vuoden, ja mietin, että voin ajatella, että rakastan hänen jokaista millimetriään, hän on minulle rakas - mutta sanoa Rakastan sinua on vielä liikaa... Rakastunut olen edelleen. Rakastumisen tunne vaihtelee, mutta se tunne, jonka koin jo vuosi sitten, oli sitä aivan yhtä puhtaana kuin nytkin.
Tuo ikäero tuo haasteensa, mutta se voi myös antaa. Ja jos uskallat, se antaa taatusti enemmän, kuin jos jänistät... Mutta vanhemman neitokaisen vinkki;): älä säntää suoraa päätä sydän avoinna paljastamaan kaikkia tunteita, vaan kokeile flirttailua... Ujoa hymyilyä, kengän kärkien kautta sivusilmin vilkuilua punaiset posket hymyn pehmentäminä... Kosketa miestä jos saat tilaisuuden etc... Anna mennä, kyllä sä osaat - ja flirttiin yhdistettynä mikään ei ole valloittavampaa kuin ujous.
Tai sitten etenet jollain omalla tavallasi. Tsemppiä haasteeseen - äläkä pelästy, vaikka se voi myös satuttaa. Sydänsurutkin paranevat aikanaan:)