Lähdin itse pitkästä liitosta. Minulla on uusi avopuoliso. En kestä exän uutta. Minulla ei ole yhtään ystävää kenelle puhuisin. Minulla ei ole yhtään ystävää piste. Olen vaan niin pirun loppu, yksin ja masentunut. Teen vain pelkkiä virheitä teen sitten mitä tahansa. En jaksa enää.
Paranisiko muiden elämä jos minua ei olisi?
Loppu
22360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei paranisi.
Mulla on niin toi sama fiilis just tällä hetkellä. Toisaalta kun miettii että paranisiko se, ja samalla on sitä mieltä ettei ole ystäviä niin eihän sen tavallaan pitäisi vaikuttaa kenenkään elämään mitenkään?
Oletko kertonut tunteesi exälle? Miksi et yritä niin?
Yritä saada kaikki tunteesi ulos, kun on synkkä hetki. Itke, huuda ja raivoaa vähän auttaa, mutta yritä saada itsellesi joku jolle voit puhua. Minulla tulee päivittäin omat synkät hetkeni. Nyt auttaa kun kerron ne ääneen kaverille vihdoinkin ja heti helpottaa olo.
Menkää hyvät ihmiset hakemaan apua, teillä on ollut raskaita asioita ja siinä ovat elimistönne joutuneet koville, tuo tunne johtuu puutteista elimistössänne, joten tarvitsette todella lääkärissä käynnin. Terveyskeskukseen aika tilatessa täytyy nyt pystyä sanomaan, että nyt olet lopussa ja masentaa, eikä ole ketään jolle kertoisit paineitasi.
Oliko se jokin serotiini arvo joka laskee, kun harmeja on tarpeeksi ja aiheuttaa sitten tuon väsymyksen kaikkeen. eli lääkäriin ja kiireesti, asia hoituu ihan varmasti.
Ihan normaali muutos ihmisessä, mutta hoituu lääkkeillä.
Jos tarvitsee, eikä ole mistä ottaa, täytyy lainata. Jos ei jaksa enää, täytyy hakea apua. Ihmistä ei ole luotukaan yksin jaksamaan, sinunkaan ei tarvitse. Mars siis lääkärin vastaanotolle, siitä se lähtee.
Ex tietää tunteeni ja syynkin miksen voi sietää hänen uuttaan. Sillä tiedolla nyt ei ole suurtakaan merkitystä. Tunnen tekeväni suurta vääryyttä uutta avokkiani kohtaan kun näin sekoan. Tosiaan jos olis edes se yksi ystävä jolle voisi puhua de auttaisi mutta kun mulla ei oo ketään.
Viime yönä nukuin tunnin. Töissä olin kuin zombi. Mietin kyllä avun hakemista mutta hävettää tunnustaa avokille että sorry vaan mutta laastari ei nyt toimi.
Mutta kaikkein eniten mua hävettää tää itsetuhoisuus. Olen aina ihmetellyt miten ihmisen mieli voi niin sairastua että päättää päivänsä ja nyt mietin sitä itse ja ymmärrän.
Jos et heti halua terapeutin tai psykologin vastaanotolle (eivät ole huonoja vaihtoehtoja nekään) voit kääntyä vaikka lähimmän ensi- ja turvakotiyhdistyksen palveluiden puoleen. Sieltä asiantuntijat varmasti löytävät sinulle nopeasti keskusteluapua ja tukea. Auttoi ainakin itselläni pahimpana aikana, kun alkoi pimeä tunneli tuntua loputtomalta. Tsemppiä. Et ole yksin.
Hei nimimerkki, Loppu.
Olet voimaton ja lopussa, elämäntilanteesi on solmussa. Oletkin jo saanut kannustavia viestejä, joku samaa kokenut/kokeva myös tukee sinua. Sanot, ettei sinulla ole ystävää, jolle voisit avautua. Rohkaisen sinua hakemaan apua itsellesi, terveydenhuollon kautta tai perheneuvonnan tai seurakunnan diakoniatyön tai muun luotettavan henkilön kautta. Varmasti löytyy joku kenen kanssa voit jutella tilanteestasi, keskustelu auttaa. Ja itseasiassa toisinaan on parempikin, että apua hakee ja saa joltakulta vieraalta, ammattilaiselta.
Ketjun otsikko on raju; Paranisiko muiden elämä jos sinua ei olisi. Vastaukseni on; EI paranisi. Ei tietenkään. Sinulla on tärkeä paikka elämässä, läheistesi elämässä, tässä maailmassa. Sanot häpeäväsi itsetuhoisuutta. Hae apua itsellesi, tee se jo pian. Jos teet itsellesi jotain, niin moni ympärilläsi säikähtää, suree, pohtii miksi jne jne lukuisia ja lukuisia kysymyksiä. Aina on toivo paremmasta päivästä. Se voi olla jo huomenna. Pienistä hetkistä se lähtee. Mutta oleellista on nyt se, ettet jää yksin.
Tsemppiä sinulle, tähän päivään, huomiseen ja jokaiseen päivään
Pirkko-pappi
itselläni on ystäviä ja heidän kanssaan puhuin omassa tilanteessani. mutta huomasin että ammattiapu oli paras.
Ystävät eivät todellakaan ole olemassa sitä varten, että he joutuisivat ottamaan osaa ja kuuntelemaan jonkun masennussairaan ongelmaisen purkautumista aina ja kaiken aikaa. Sitä varten ovat olemassa ammatti-ihmiset, joilla on ammatillinen valmius auttamiseen ja tarvittavat tiedot esim. lääkkeistä, jatkohoidoista, yms.
Toisen ihmisen ongelmien kantaminen ei ole ystävän tehtävä eikä ystävyyden ehtokaan. Kuunnella voi, jos jaksaa ja niin pitkälle kuin kuunteluvoimat riittävät.
Jaa.Katso suoraan silmiin omaa ongelmaasi. Menit exällesi kertomaan että et voi sietää hänen nyxäänsä? Se oli väärin tehty. Sinulla ei ole oikeutta laittaa jalkaasi exäsi ja tämän nyxän välliin panettelupuheilla. On alhaisen ihmisen käytöstä mennä haukkumaan exälleen tämän uutta nyxää.
Ajatuksesi omasta avokistasi ovat myös halveksuvia, itsekkään lapsellisia ja osoittavat arvostuksen puutetta häntä kohtaan..
Ongelmasi on arvostuksen puute muita ihmisiä kohtaan.
Jos kohdellen muita noin huonosti, olet aina loppu, eikä siinä auta ystävätkään. Jos muutut ja aloitat arvostamaan toisia ihmisiä ja kohtelemaan heitä kunnioittavasti, saat voimasi takaisin lopulta.
Oikea kysymys kuuluu: miten tekisit elämästäsi mukavamman, eläisit oman näköistä elämääsi? Kaikkein ensimmäiseksi lähdet hakemaan apua itsellesi.
Asenteesi on anuksesta. Korjaa se, niin kaikki muukin alkaa näyttää muulta, paremmalta. Esim. miten "exän uusi" kuuluu sinulle yhtään mitenkään?
Puhu avopuolisollesi, sillä parannat omaa tilaasi ja syvennät teidän suhdetta. Se kannattaa.
Unohda exä ja hänen elämä, hän on historiaa sinulle.
Tsemppiä, kyllä se siitä menee, muistat vain keskittyä omaan elämääsi ja uuteen suhteesesi. Niin minäkin tein 2 vuotta sitten, enkä kaipaa historiaa takaisin.
Kiitos. Tiedän ihan tarkkaan että olen huono ihminen mutten minä ystävää siksi kaipaa että saisin omalle helvetilleni kaatopaikan.
Ja exän nykyiseen liittyy juttu joka johtaa siihen että paska ja vammainen asenteeni olisi toivonut ihan ketä tahansa muuta uutta exälle.
Syy siihen miksei mulla ole ystäviä on tietenkin ihan oma. Ennen eroa paras ystväni oli anoppi miestäni lukuunottamatta. Kaikki ihmiset jotka elämässäni oli, olivat mieheni ystävien vaimoja ja heihin on tästä syystä aika vaikea olla yhteydessä. Asun kylässä jossa ex on asunut koko ikänsä, samoin hänen uusi. Uusiin ihmisiin on vaikea tutustua kun lähes kaikki ovat heidän lapsuuden ystäviään. Eikä mulla tällä hetkellä ole juurikaan annettavaa kenellekään. Olisin onnellinen jos olisi joku jolle voisi keittää kahvit ja kysyä mitä kuuluu.
Luulin jo päässeeni yli erosta mutta ilmeni asioita jotka ajoivat minut ajassa taaksepäin. Tiedän että suunta on täysin väärä mutta minkäs teet. Ja tämä nyt oli taas virhe täällä puida asioita. Pikku kylän mielenterveysosastollakin kun on miehen tutun vaimo töissä.
ammatti ihmiset ovat antaneet vaitiolo lupauksen eikä he saa edes puhua nähneensä sinut millään osastolla. jos jostain syystä asia leviäisi eteenpäin, sinulla on oikeus vaatia rangaistusta asiaa levittäneelle. tosin se että asia käynistäsi leviää ei vielä mahdollista mitään, mutta jos tarkemmat teidot mitä olet puhunut jne leviää, niiden lukemisestä jää jäljet tietoihin ja jos asiaan kuulumaton niitä lukee ja levittelee on vain oikeutettu saamaan rangaistuksen.
itse asun pienessä pitäjässä ja tiedän nämä piiri pieni pyörii jutut. ehdottaisin että tiedustelet mahdollisuutta päästä naapuri kylään saamaan terveudenhuoltoa. vaikeaa voi olla, mutta jokaisella on oikeus saada apua ja jos ns. luottamuspula tuossa asiassa se voi olla mahdollista.
yksityinen on tietysti aina vaihtoehto mutta kalliimpi
Kaikkien erot menevät taaksepäin, aika ajoin. Ei ole virhe puida asioita netissä, mutta pitää osata vastaanottaa itselle vaikeaakin palautetta, mitä enemmän uskaltaa kertoa totuuden sitä parempia neuvoja saa, vaikka joskus koviakin, mutta tehokkaita. Jos liittosi oli pitkä, en usko että erossa kaikki pitkäaikaiset ystäväsi kylässä asettuisivat miehesi puolelle tuosta vaan pelkän yhteisen lapsuuden vuoksi. Mutta minäkään en luottaisi pikkukylän mielenterveyspalveluun vaitiolon perusteella, ihan omasta kokemuksesta tiedän että siellä juorutaan, mutta samaa palvelua saa muuallakin. Olet jossain itsesäälin tilassa, vaikka voinet myös muuttaa pois, jos tuo kylä ja ihmiset siellä ahdistavat. Ei sun asioita kukaan muu korjaa kuin sinä itse.
Kuuntelevalla kirkolla oli hyviä ohjeita, niitä noudattamalla saat apua! Lisävinkiksi neuvon etsimään lähimmän kriisikeskuksen puhelinnumeron, löytyy varmaan netistäkin tai tarvitessa kysy vaikka numerosta 112. Kriisikeskukselta saa ainakin täällä ilmaista jutteluapua, kyseessä ei ole mikään pöpilä, vaan hyvä juttelupaikka, itsekin siellä pahassa kriisissä kävin ja auttoi! Hae apua pian!
"Mietin kyllä avun hakemista mutta hävettää tunnustaa avokille että sorry vaan mutta laastari ei nyt toimi."
-Joo, tiedän tunteen, eikä siihen laastari auta, mutta toisaalta jos avokkisi ei tuota pysty ymmärtämään, niin hän ei ole oikea sinulle.
Olen nähnyt masennuksen aivan liian läheltä, ja se on todellakin leikitön paikka.
Heti huomenna lääkäriin, ja sinut otetaan osastolle muutamaksi päiväksi, mutta sillä se korjaantuu.
Saat lääkkeet jotka auttaa.
Unohda tuollainen, että "teen pelkkiä virheitä"- paskan marjat, olet vaan niin maassa, että haluat ajatella noin..
Olet ihan yhtä arvokas ihminen, kuin kaikki muutkin tällä pallolla!!
Sairaus on sairaus, eikä sille kukaan mitään voi, mutta sinun sairauteesi on olemassa lääkkeet, eli heti huomenna lääkäriin.