Meillä on pari kertaa viikossa kokoontuva pieni harrastusporukka. Minä otin ja menin ihastumaan siellä pahasti erääseen tyttöön, joka sattuu olemaan varattu. Nyt sydämeni on aivan murskana ja lisäongelman tilanteeseen tuo tuo harrastus. Tykkään tuosta harrastuksesta tosi paljon ja tällä hetkellä se on ainoa asia mikä oikeastaan piristäisi minua. Siinä on vain sellainen ongelma, etten oikein ollenkaan pysty olemaan siellä tuon tytön kanssa (harrastus on sellainen missä ollaan tiiviisti tekemisissä kaikkien kanssa). Masentunut tunnelma vaikuttaa negatiivisesti myös muihin ja jotain pitäisi tehdä.
Kysymys kuuluu: kuinka toimia? En pysty ajattelemaan objektiivisesti. Minulla on sellainen asema, että voin periaatteessa valita joko itse lähteväni tai "antaa kenkää" tuolle tytölle. Tottakai tämä ihastumiseni on oma ongelmani, mutta pitäisikö minun nyt sydänsurujen päälle vielä luopua tuosta harrastuksesta (jossa olen ollut mukana pidempään kuin tuo tyttö) ja jäädä vain himaan ängstäämään?
Kysymys kuuluu: kuinka toimia? En pysty ajattelemaan objektiivisesti. Minulla on sellainen asema, että voin periaatteessa valita joko itse lähteväni tai "antaa kenkää" tuolle tytölle. Tottakai tämä ihastumiseni on oma ongelmani, mutta pitäisikö minun nyt sydänsurujen päälle vielä luopua tuosta harrastuksesta (jossa olen ollut mukana pidempään kuin tuo tyttö) ja jäädä vain himaan ängstäämään?
Vastaukset 17
Vanhimmat
No ei sulla ainakaan ole oikeutta estää tuot tyttöä jatkamasta harrastustaan.
Mitä jos vain pyrkisit luopumaan tuosta uhmaikäisen pikkupojan asenteesta, ja yrittäisit löytää miehen itsestäsi. Mies sopeutuu tilanteeseen, suree jonkun aikaa ja jatkaa elämäänsä.
Jos on pahasti ihastunut, niin asian kunnolliseen suremiseen saattaa mennä yli vuosi, vaikka onnistuisi välttelemään ihastuksen kohdetta.
Siltikään ei ole oikeutta "antaa kenkää" tuolle tytölle", vaikka kuinka olisi siinä asemassa, että sen pystyy tekemään.
Suremiseen voi mennä kaksikin vuotta, jos tunne on yksipuolista ja
saavuttamatonta. Vältellessäänkin ajattelee kuitenkin ihastusta.
Lopulta pitää suuttua itselleen ja sanoa, että missä minun itsekunnioitukseni
on?! Jatkuva tilanteen vatvominen ei auta mitään.
.
"Siviilit ei hanskaa mitään ongelmia"
har!1111
.
"Minulla on sellainen asema, että voin periaatteessa valita joko itse lähteväni tai "antaa kenkää" "
Raukkamaisesti tehty jos laitat tytön pihalle. Hän ei ole syyllinen tunteisiin, jotka ovat sinun omia.
Toisaalta laittaisin pihalle myös ihmisen jonka luonne jostain syystä ärsyttäisi minua tosi paljon. Vaikka olisivathan nekin tunteet vain minun omiani.
Ai jaa. Nytkö kyse onkin pikemminkin ärsyyntymisen tunteesta, kuin ihastuksesta?
Mielestäni olet sitten kyllä väärä ihminen hoitamaan noin vastuullista tehtävää harrastusporukassasi, jos sinun henkilökohtaiset tuntemuksesi saavat mielestäsi sanella sen, kuka tuota toimintaa saa harrastaa. Tuollaisessa asemassa olevalla henkilöllä pitäisi olla edes hieman enemmän suvaitsevaisuutta kanssaihmisiään kohtaan.
Ei, vaan nyt kyse on ihastumisesta. Ja ihmiset ovat käsittäneet harrastusporukan nyt väärin. Ei ole kyse mistään kerhosta jonka vetäjänä olen ja johon kaikilla olisi periaatteessa oikeus osallistua, vaan kaveriporukan harrastuksesta.
Tuo harrastus on pääasiallinen yhteinen ajanviettotapamme ja sen ympärille nivoutuu muutakin yms. Eli vaikka aloitusviestin "jäädä himaan ängstäämään" olikin yliampuva, niin kyllä jättäytymällä pois, pelaisin itseni muullakin tavoin ulos kuin "vain jostain yhdestä harrastuksesta".
Ja huomautuksena vielä, tytön sosiaalinen elämä ei ole yhtä kiinni tässä hommassa ja näissä ihmisissä kuin minun.
Sinä olet siis se maailman napa, jonka ympärillä teidän porukan on pyörittävä.
Itsepähän asenteesi valitset, mutta suosittelisin silti aikuiseksi kasvamista.
Älä keksi puolustuksia lapsellisuuksille. Ulkoistat tunteitasi. Miehet jostain syystä helpommin tekevät näin kun naiset. Kun naiset jotuuvat tuohon tilanteeseen, he joko syyttävät toista naista jos sellainen on tai enemmän itseään. He jäävät itse pois tai kestävät.
Mikä saa sitten teidät toimimaan itserakkaammin ja niin, että nyt sinäkin tässä keksit puolusteluja lopettaa toisen harrastus ja yhteisö, määritellä hänen tarpeensa ja tunteensa suhteessa siihen ryhmään ja sen sosiaalisuuteen ja miksi? Koska sinä sait pakit. Sinulla olisi siis joku oikeus antaa kenkää ihmiselle, joka ei nyt vastaa tunteisiisi, joita hän ei voi sinänsä hallita ja samalla voisi vaatia niiden hallitsemista sinulta: enemmän voisikin. Ei se, että meihin ihastutaan velvoita meitä mihinkään!
Sen sijaan, että käsittelisit omat tunteesi, hyväksyisit omat tappiosi jne. etsit keinoa siirtää ne ulkopuolellesi. Kyse on enemmän kostosta, mikä tietenkin tarkoittaa ettet koskaan pyytettöömästi ole tytöstä välittänytkään.
Vetosit jo tuohon ärsyttävään ihmiseen, eli sinua ärsyttää se että koet itsesi torjutuksi. Mutta mietipä itseäsi hetki. Onko se tyttö velvollinen ostamaan paikkansa harrastusryhmässä? Sitähän hänen pitäisi mielestäsi tehdä, maksaa ryhmästä seksillä sinun kanssasi tai ihastumalla sinuun, koska nyt kun hän ei sitä tee, on hintana potkut.
Mitä se kertoo sinusta?
Jos vetoat siihen, että ei, niin eikö? Onko kaikilla pojillakin velvollisuus miellyttää sinua, olla suututtamatta, ärsyttämättä, olla aina samaa mieltä? Jos ihastuisit poikaan eikä tämä olisikaan homo, saisiko hänkin kenkää? Ja tämä ei ollut vitsi enkä pilkkaa homoja, vaan ihan totta, kysymys on ihan asiallinen. Ymmärrät ehkä sen avulla, ettei toista voi pakottaa olemaan jotain mitä hän ei ole (tai tuntemaan), mutta onko se potkujen paikka? Kenenkään syy?
Älä selitä. Katso peiliin. Kuka sinä olet ja haluat olla, millaiseksi haluat kasvaa? Elämästäsi tulee väärällä valinnalla vielä kovempaa kuin yksi pieni vastakauiuton ihastus bändiporukassa.
Et luovu harrastuksestasi etkä pakota muita omien tunteittesi mukaiseen elämiseen vaan otat tämän nyt kasvun paikkana. Kipeää se ehkä tekee, mutta niinhän kasvaminen aina.
Tee itsellesi selväksi se, että sinä et voi eikä sinun tarvitse hallita ihastumisiasi, sitä ihastuu jos ihastuu, mutta siitä on turha itkeä, siitä on turha asettaa muille velvollisuuksia eikä ne muutkaan voi valita ihastumisiaan: jos tyttö ei tunne samoin, hän mahtaa asialle yhtä vähän kun sinä vastakkaiselle asialle.
Tee itsellesi selväksi se, että naisia tulee ja menee ja kirpaisut kuuluu elämään. Jonain päivänä kun elät elämääsi vaan, tulee vastaan se ihastus, mikä ei ole tämmöinen väärä-aika-ja-paikka-ja-kaikki-muukin-on-väärää, vaan just se oikea tilanne ja paikka ja tyyppi.
Kaikkia ei saa eikä kuulu saada. Mutta ystävät saattaa jäädä ja harrastuksista saa voimaa nytkin. Joten mieti mitä voitat ja mitä häviät.
Muista että olet vain odottanut liikaa, ihastunut aina odottaa. Hän toivoo ja unelmoi että toinen tuntee samoin ja "suuttuu" kun toinen ei. Mutta aina ei vaan käy kuten haaveillaan. Täytyy olla vahvuutta kestää se - ja tsiljoona muuta vastoinkäymistä, koska niitähän sitten tulee riittämään. Tuo ei ole vielä mikään syy hajottaa harrastusporukkaa eikä itseään. Vaikka katkeran suloista onkin.
Kuitenkin katkeruudessakin pitää muistaa se suloisuus: saat ainakin olla siellä missä viihdyt ja todellakin pidät tyypeistä. Olet siis oikeassa paikassa.
Lopeta itsesääli. Masentuneisuutesi tulee nyt voi-minua-tunteesta, missä pidät itseäsi muka jotenkin loukattuna tai elämän potkimana, koska ihastus ei olekaan nyt sitä mitä toivoit. Ei ole todellinen syy sääliä itseään ja "masentua" ettei saa kaikkea mitä haluaa, kun on saanut jo hienon porukan ja jutun. Se tyttö löytyy sitten muualta. Ja kyllä, joduut kestämään vielä senkin, että se nyt sinun ihastuksesikin löytää jonkun toisen: mutta sinä kestät sen ja voitat sen, kun hyväksyt asioita ja päästät irti. Tee töitä tietoisesti näiden asioiden eteen, äläkä jää roikkumaan.
Himassa angstailukin on typerää, se vaan pahentaa asioita. Mitä jos enemmän pyrkisit hyväksymään tosiasiat ja elämään niiden mukaan? Ja oppisit hyväksymään myös sydänsurut osaksi elämää, mutta vain yhdeksi osaksi elämää? Tässä nyt vaan on taas tämmöinen paikka, missä pitää opetella käsittelemään omia tunteitaan, niin ettei ne pilaa kaikkea muuta. Enkä sano, että pitää olla pelkkä kivinaama, ehkä kavereille jutteleminen voi auttaa tai itse joskus nakkelen tyynyjä tai teen rääkkikuntopiiriä kun oikein vituttaa. Ja joskus jopa itken. Tee sitä mikä auttaa, mutta älä ala säälidokaamiseen tai tappelemiseen, se ei ole käsittelyä, vaan vi-tun tyhmää.
Joten anna enemmän arvoa harrastukselle ja ystävyydelle, muista että kipu menee kyllä ohi ja uusia tulee, mieti tätä tilannetta ja itseäsi laajemmin.
Jatkat harrastustasi, olette kavereita, elät eteenpäin. Kipu kuuluu elämään joten toivota se tervetulleeksi. Semmoista se on, ei sille oikein mitään mahda. Minimoi tappiot, ei siinä muuta ole tehtävissä ;)
"Masentunut tunnelma vaikuttaa negatiivisesti myös muihin ja jotain pitäisi tehdä."
Jää tauolle ja palaa takaisin kun yläkerta on taas kunnossa. Nyt et tällä hetkellä ole kykenevä hoitamaan hommiasi niinkuin pitäisi. Sotket vaan soppaa huonommaksi.
Nimimerkin "Ulkopuolelta" antama neuvo voi olla hyvä. Pidä harrastuksesta ja ko. tytöstä pieni loma. Se voi auttaa asettamaan asiat lähemmäksi mittasuhteitaan.
Ihastuttava tyttö on sinulle nyt tärkeä. Muutaman vuoden kuluttua voit katua, jos sotkeentuneet tunteesi pilaavat kaverisuhteita. Ystävyyssuhteet katkeilevat yksi tai useampi kerrallaan, eikä niitä välttämättä jää montaa jäljelle.
Pidä huolta itsestäsi, pidä huolta tytöstä että hänellä on mukavaa, ja auta kavereitasikin. Sydän nyt pompottelee sinne tänne, mutta ei sille pidä antaa ohjailla sinua noloihin tilanteisiin ja eroon kavereistasi ja harrastuksestasi.
Ihastus tulee, ihastus menee. Katsoa saa muttei koskea! :) sydän... tshihih
Kaikki ovat tänä päivänä vapaata riistaa.