Tapasin kivan naisen. Oikein kiltti ja mukava. Nainen on kertonut tulleensa pahasti petetyksi vuosia. Ymmärrän kyllä oikein hyvin että se on vaikeaa ja raskasta ollut. Nainen haluaa normaalin parisuhteen perheen kera. Pikku hiljaa olen alkanut huomaamaan että kyttää menojani. Ulkona suuttuu jos vilkaisenkaan muualle kuin häneen. Koska edellinen mies katseli kaikkia ja kaikki naiset halusivat hänen miehensä. Parisuhteeseen ei kuulu kaveri-illat. Soittelee useasti ja vaatii vastauksia. On mustasukkainen entisille naisystävilleni. Eniten ahdistaa kun pitäisi nopeasti muuttaa yhteen koska naisella on liian pieni asunto meille kaikille. Hänellä on lapsia ja pikkuhiljaa on alkanut tuputtamaan isänroolia minullekin. Vanhempiin on tutustuttanut ja naimakaupoistakin puhuttu koska jos on tosissaan niin sitten eletään aviossa. Tuntuu että koko oma elämä pienenee ympäriltä. Minun pitää ymmärtää häntä koska hän on kokenut kovia. Koko ajan ei jaksa kuunnella valitusta entisestä miehestä ja hänen vioistaan. Välillä itkee ja välillä määräilee ja vahtii jokaista askelta. En haluaisi loukata mutta tilanne alkaa ahdistamaan. Jos tekee itselleen jotain jos en muuta yhteen tai jätän hänet???? Osaa olla todella herttainen mutta tiettyyn pisteen asti sitten alkaa mykkäkoulu. Ei jaksaisi koko aikaa olla varpaillaan ja miettiä mitä teen tai sanon. Onko elämää petetyksi tulemisen jälkeen vai kummitteleeko pahat asiat koko ajan??? Ei tätä kohta enää jaksa.
peli poikki
kilttimies ei orja
17396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jospa tuo piirre on saanut entisenkin avioliiton karille. Ei sellaista kukaan kestä.
Ei kuulosta ihan normaalilta. On luonnollista, että joitain asioita joutuu opettelemaan uudelleen esim. se, että jos entisessä parisuhteessa kaveri-iltoihin on liittynyt uskottomuutta, niin se ei todellakaan tarkoita sitä, että niin olisi uudessa. suhteessa.
Kirjoituksesi pohjalta kuullostaa sitä, ettei kumppanisi ole vielä oikein käsitellyt eroaan. Kumppanin ei mielestäni tulisi olla "terapeutti" enkä oikein pidä mielekkäänä toimintatapaa, jossa entisen puolison "vioista" paasataan uudelle kumppanille. Muutenkin pidän epäkypsänä aiemman puolison panettelua, koska joskus häntä on rakastettu kuitenkin. Eli ihminen ei voi olla läpimätä, vaikka yhteinen taival ei onnistunutkaan.
Se nyt ainakin on varma. että terveessä parisuhteessa luotetaan toiseen ja oma itsetunto on sillä tasolla, että toisen (ja omat) kaveri-illat ovat ihan luontevia ja ymmärretään ystävien merkitys.
Mikäli koet tilanteen jotenkin ahdistavaksi tms. niin kannattaa kyllä kuunnella sisäisiä hälytyskelloja tässä vaiheessa. Puhu avoimesti näistä asioista ja jos se ei onnistu, niin miettisin oikeasti irrottautyumista suhteesta. Esim. tuo entisistä kumppaneista mustasukkaisuuden kokeminen on aika - erikoista? Tosin voi myös liittyä parisuhteenne lyhyeen kestoon, mutta silti... Jos on menneisyydelle mustasukkainen niin kai sitten voi olla mustasukkukkainen vaikkka mille?
Ei ole kyllä mun mielestä mitenkään erikoista olla entisistä kumppaneista mustasukkainen ja sille voi myös olla ihan hyviä syitä. Suhde entiseen voi olla jopa tiiviimpi kuin nykyisen kanssa, niinpä se on jopa luontevaa tuntea mustasukkaisuutta eikä se ole millään tavalla epänormaalia. Ovathan nämä entiset nimenomaan olleet intiimissä suhteessa keskenään aiemmin eli ei ole edes samalla lailla tuulesta temmattua kuin jokin toinen epäilys voisi olla. Tässäkään ei nyt tarkemmin kerrota missä yhteydessä nämä entiset naissuhteet ovat tulleet puheeksi tai mihin mustasukkaisuus liittyy! Vaikka pääsääntöisesti "ovat entisiä ja syystäkin" niin onhan noita esimerkkejä siitä miten "vanha suola alkaa janottaa" jne.
Siitä olen samaa mieltä, että parisuhde perustuu luottamukseen. Mutta mikäli se luottamus on vielä joskus rikottu, niin tähän täyteen luottamuksen tilaan ei hetkessä päästä. Ei uudenkaan kumppanin kanssa, kun tässä aiemmassa varmasti myös työstetty asioita ja se on rikottu aina uudestaan niin en ihmettele mikäli alkaa epäilyttämään erityisesti toisten menojen kohdalla (mihin ei uutta/nykyistä kumppania esim. sisällytetä ollenkaan). Ei tuossa vielä mitään erityisen epänormaalia mielestäni ole. Tiedän toki myös aivan levottoman ylimustasukkaisia tapauksia, joilla ei ole tähän ollut mitään syytä mutta parempihan se on katsoa kuin katua? Mikäli on erityisen herkillä.
Niin ja aika läpimädältä tyypiltä tuo kyllä kuulostaa, jos vuosia pettää eikä paranna tapojaan. Oma vastuunsa tuossa tietysti kumppanillakin, kun ei ole aiemmin lähtenyt kävelemään mutta on varmasti rakastanut suuresti kun on luonut toiselle mahdollisuuksia joissa on joutunut kerta toisensa jälkeen pettymään. Totta kai se vaikuttaa ihmiseen suuresti ja osoittaa rohkeutta, kun uskaltaa vielä yrittää kokemustensa jälkeen! Eiväthän ne kaikki exät tosiaan ole läpimätiä, mutta mistä syystä pitäisi parantumatonta pettäjää lähteä puolustelemaan ja syytellä HULLUUDESTA PETETTYÄ? Ei jumalauta nyt sentään.. Siis luultavasti rakkauden takia kuitenkin halunnut uskoa siihen, että petturi aikoo nyt parantaa tapansa lupauksiaan kuitenkin pettäen. Niin se on sitten hullua.. Just just, mitäpä jos ei alun alkaen lähdettäisi pettämään (ja tehtäisi kumppaneita "hulluiksi" ja loukatuiksi..) Oliskohan siinä ideaa?
Se voi myös olla joku peruspetturin vastasyytös, että sä olet vaan vainoharhainen hullu kun mua lähdet epäilemään..
Olisi kyllä kiinnostavaa kuulla minkä syyn vuoksi tämä nainen on pysynyt näin huonossa suhteessa vuositolkulla, ilman muutosta. Tuon oletetun vai lastenko vuoksi vai minkä?
Hän ei ole henkisesti kunnossa. Hän tarvitsee ammattiauttajan apua käsitelläkseen kokemiaan ja ehkä parantuakseen.
Minun mielestä sinun on parempi jatkaa yksin. Nainen voi "ahdistella" vielä sinua, mutta ota etäisyyttä. Älä missään nimessä muuta hänen kanssaan asumaan.
naisena sanon että kuulostaa lähes pelottavalta ja ikävä kyllä tutulta. itse oli hetken suhteessa miehen kanssa joka ei ymmärtänyt sitä että minulla on myös miespuolisia kavereita, hän ei ymmärtänyt että haluan ensin tutustua kunnolla ennenkuin muutan yhteen sekä pahin tuo luottamuspula joka oli seurausta ex vaimon tekemisistä. ymmärsin aikani että vanhat painaa ja nostaa välillä päätänsä kun uuteen suhteeseen mennään mutta kun oma luotettavuus kyseinalaistetaan toisen minulle tuntemattoman ihmisen tekojen mukaan, niin raskaaksi kävi ja lopulta alkoi ahdistamaan, liikaa.
kyllä petetyksi tulemisen jälkeen on elämää kun asian käsittelee kunnolla, ei se helppoa ole. itselleni näin on aikoinaan käynyt, pitkään asiaa silloin pyörittelin, osa meni syytöksissä itseä kohtaan, mitä olin tehnyt tai jättänyt tekemättä, mutta lopulta se totuus tuli järjen mukana kuvioon eli myönsin että paskaa sain niskaani vaikka sitä en ollut ansainnut. nyt elän sillä periaatteella että jokainen ihminen on oma yksilö, sen ymmärtämistä toivoin myös tapailemaltani mieheltä.
olen aina ollut ja vielä enemmän tuon kokemuksen jälkeen sitä mieltä että jokainen päättynyt suhde pitäisi yksikseen selvitellä ennenkuin uuteen lähtee tai mitään ei opi. voimia sulle, isojen päätösten edessä olet mutta muista oma hyvinvointi menee kaiken edelle. irroita tekstistäsi kohta: en jaksaisi koko aikaa olla varpaillani... uskallan sanoa että tuskin ihan heti ainakaan helpottaa.
Kun erosin ex miehestäni. Olin riippuvainen hänestä ja annoin kohdella huonosti elo pettää jatkuvasti. Olin käsitellyt eron ja erotessa ei jäänyt mitään kaihertamaan. Tapasin mukavan miehen. Tapailimme emmekä juurikaan puhuneet ex aviokumppaneistamme muuten kuin että olemme molemmat kokeneet petetyksi tulemisen. Oman eron olin jo käsitellyt ja suhteen. En tuntenut enkä tunne tarvetta haukkua tai valittaa surkeaa kohtaloani hänellekään.Eikä hänkään. Tuli aika kun kysyin ihan suoraan mikä hänen mielestään meidän suhteemme on? Vakavaa vai ei vakavaa? Mies alkoi katkerana tilittämään mistä hän on joutunut ex vaimon takia luopumaan. Lähinnä omaisuus ym asioita. En saanut vastausta kysymykseeni kuin sen että hän ei voi koska MINUN avioeroni käsittely on minulla vielä kesken. Selvä. Sanoin että minulla on lähitulevaisuudessa suunnitelmia,mikä oli totta. Että tämä oli sitten tässä. Ystävinä erosimme emmekä enää tapailleet. Mies kyllä otti yhteyttä pitkäänkin jälkeenpäin. Mutta en suostunut enää tapaamisiin. Josta hän hieman loukkaantui. Vieläkin kun tapaamme sattumalta juttelemme ja olemme vanhoja tuttuja. Mikä on kiva asia. Minulle se että alkaa katkerana tilittämään ja syyttämään entistä vaimoa oli selvä merkki ettei hän ole päässyt yli erosta.
Jos muutat yhteen naisen kanssa niin aika pian selviää naisen todellinen henkinen tila. Henkisesti sairaat vetävät herkästi läheiset mukaan samaa soppaan. Haluatko ja jaksatko sitä? Ero teille on myös lapsille uusi järkytys.
älä höpötä, katkeruus ei pysy noin kauan piilossa, tai sinä olet sitten sokea. ja sokeahan ei ole tietenkään kovin tarkkanäköinen
Hienoa että kanssaihmisissämme on noinkin viisaista ja toisten asioista perillä olevia viisastelijoita.
Katkeruus paistaa kilometrien päähän, tunkee jopa näytön läpi. Että sellainen kaveri on kateus ja katkeruus, lisäksi ahneus kuuluu samaan kategoriaan. Ei niitä voi piilottaa hyvällä tahdollakaan.
mistä kiltillä ja mukavalla ihmisellä on tullut mustasukkaisia ajatuksia sinua kohtaan. ei ole paha asia ja ei kuulosta yhtään epänormaalilta ,että haluaa uuden suhteen toimivan kuin perhe. ja ilmeisesti haluaa kun sukukin on sinut nähnyt. onko itselläsi ollut yhtä avoin suhtautuminen tähän naiseen ja oletko ottanut hänet sukuusi mukaan? rakennatko suhteen hyväksi siten,että suunnittelet yhteistä elämää kuten hän vai pidätkö tätä naista helppona vakipanona. hänellähän on lapsia ja kerroit hänen olevan kiltti. Mustasukkaisuus voi herätä jos hän huomaa panostavansa enemmän kuin sinä koska häntä on kohdeltu huonosti.
aina se vika ei ole mustasukkaisenkaan tai epävärman yksin. Kyllä jatkuvasti omaa elämää ja reviiriä korostava kumppani on rasittava.Voisi ajatella niinkin,että puheistasi saa myös käsityksen ,että hän rakentaa suhdetta ja sinä et
Tapasit ja tapasit. Vanha lehmä. Nuoret rakastavat ja rakentavat perheitä. Pettäminen tulee syntymästään mätoen vuoksi. Eivät osaa parisuhdetta, eivätkä arvosta.
Kivoja kommentteja tuossa joillain, että nyt ei ole tervettä.. Jos on petetty, niin on petetty miksi sitäkin kyseenalaistetaan jonkun hulluudeksi! Ei siitä tarvitse samantien päästä välittömästi sekä maagisesti yli, jos on useitten vuosien suhde takana. Pahoittelen heti alkuun, mikäli jotkut sanavalintani ovat jotenkin jyrkkiä tai jotakin seikkaa ymmärttämättömiä mutta muutamat seikat tekstissäsi mietityttävät sekä neuvoja kai toivoit? Muutenhan et kirjoittaisi tilanteestasi mihinkään palstalle.
Todellisuutta pukkaa-tyypille:
Lehmähän se on tietenkin automaattisesti, mikäli parisuhteeltaan toivoisi uskollisuutta. Eihän se nyt VOI olla silloin mitään muuta! Naiset ovat ilmeisesti aina joko huoria tai sitten lehmiä tällä nimenomaisella keskustelupalstalla.
Ei käynyt sitten mitenkään mielessä ottaa tätä naista mukaan näihin kaveri-iltoihisi? Selviäisi ainakin, miten hän tulee toimeen kavereittesi kanssa ja ehkä epäilykset hälvenisivät siitä pikkuhiljaa kun hän toteaisi epäilykset (toivottavasti) turhiksi.
Mistä syystä johtuen niitten entisten naisystävien kanssa tarvitsisi niin kaveeratakaan? Ei niitten kanssa tarvitse olla olemattakaan väleissä, mutta mikäli tämä häiritsee nykyistä kumppania niin millä tapaa nämä entiset naisystävät ovat nykyisen elämäsi kannalta aivan välttämättömiä?
Tiedän tapauksia, jolloin tämä mustasukkaisuus muista (entisistä) naisista ei todellakaan ole ollut turhaa ja entinen on vokotellut jne eikä lopulta ole ollutkaan pelkästään tämän entisen kumppanin yksipuolisesta käytöksestä ollut kyse..
Varsinkin tuolla taustalla se on varmasti hyvin ymmärrettävää käytöstä tältä naiselta olla epäluuloinen, kun kokemukset läheisen ihmisen tekemisistä ovat mitä ovat.
Luottamus ei ole asia mikä rakentuu hetkessä eikä ole myöskään automaattinen asia. Tässä tapauksessa sitä on vielä heilauteltu ja varmasti tämä toinen mies on luvannut ummet & lammet eikä ole ollut sanojensa mittainen. Eli tekoja vaaditaan luottamuksen rakentamisessa. Eli kun suhde toiseen ihmiseen vaatii kuitenkin rakentamistakin, niin kannattaisiko lähteä ihan tekojen puolelta osoittamaan tunteitasi tähän naiseen (mikäli niitä on/syntymässä) ? Tai osoittamaan niitä jollain sellaisella keinolla, mitä tämä nainen erityisesti ymmärtää? Siis eri ihmisten tunneviestintä voi kuitenkin radikaalisti vaihdella toisiinsa nähden niin, ettei tule ymmärretyksi. Sekin käy mielessä, että et ole osallistanut toista elämääsi vastaavissa määrin kuin hän sinua viemällä tapaamaan kavereitasi sekä vanhempiasi yms eli komppaan tätä toista kommentoijaa. Mieti asiaa siltä kannalta, että hän on tutustuttanut sinut jo vanhempiinsa sekä lapsiinsa VAIKKA on näinkin kovia kokenut elämässä! Eli on tykästynyt ja valmis jakamaan elämäänsä kanssasi. Mikäli SYYTÄ mustasukkaisuuteen ei ole, niin en usko kenenkään jaksavan loputtomiin mitään vahtaamista (varsinkin kun lastenkin perään olisi katsottava). Ei se nimittäin varmasti ole kenestäkään osapuolesta erityisen hauska tapa viettää aikaa tai miellyttävä tunne.
Mikäli seurustelee naisen kanssa, jolla on lapsia niin olisi kai siihen syytä suhtautua niin jotta ensinnäkin tulee toimeen kumppanin lasten kanssa tai siihen pyrkii. Eiköhän siihen tavallaan kuulu sitten se koko paketti, mikäli suhteen aloittaa. Ihme touhua, että mikäli on lapsia niin ei voi sitten lasten vuoksi enää olla parisuhteessa mikäli edellinen ilmeisen hyvistä syistä johtuen kariutuu. Eiköhän nainen ole aiemmin jo tehnyt parhaansa perhe-elämänsä suhteen ja jopa ymmärtänyt useita vuosia uskotonta kumppania, mitä ei voisi vaatia. Harmi, ettei toinen osapuoli ole ottanut opikseen mutta onni kai sinun kannaltasi. Onhan se toki erilaista, kun ei voi mennä ihan niin vapaasti kuin aiemmin mutta eiköhän niitä lapsenvahtejakin saa jostain jotta pääsette yhdessä osallistumaan esimerkiksi näihin kaveri-iltoihin ja sen sellaista.
Lastenkin kanssa voi tehdä aika paljon, ellei ajatus hyvästä ajanvietosta ole pelkästään ryyppääminen ja lapsille sopimaton elämä. Eli eiköhän siinä sitten sinunkin osallisuuttasi kaivata myös eli miksi karsastat vanhemman roolia? Ethän sinä nyt automaattisesti muutu lasten isäksi, mutta vaikea ymmärtää aikuisen vastuun pakoilemistakaan. Vaikka toisaalta tilanne on ilmeisen uusi, niin aikuinen ihminen pystyy kyllä halutessaan huolehtimaan lapsista. Oli sitten mies tai nainen, vaikka jotain tukeakin siinä vaatimassa tehtävässä voi tarvita. En tiedä tietenkään biologisten vanhempien keskinäisestä roolituksesta mitään tällä perusteella. Koita laittaa itsesi näitten lasten äidin asemaan ja miltä tuntuisi uusi kumppani, joka olisi jättämässä tuetta lasten osalta..?
Eikö kannattaisi suhtautua näihin lapsiin elämää avartavana eikä rajoittavana kokemuksena? Sehän voi olla myös suuri ilo, onni ja kunnianosoitus, että olet saavuttamassa nyt tuollaisen roolin (ellet sitten itse halua olla ikuinen lapsi). Lapsille olisi syytä pyrkiä parisuhteitten osalta näyttämään esimerkkiä kestävistä parisuhteista. Millainen kokemus tälle naiselle olisi uudenkin parisuhteen kariutuminen? Onko pettymysten aiheutuminen joku vakio, että näin sen on aina mentävä? Varmaan voisit nyt vaan tarttua härkää sarvista ja todistaa luulot vääriksi kykenemällä nimenomaan sitoutumaan, mihin tämä aiempi mies ei ole pystynyt.
Ei tarvitse yrittää olla maallikkona terapeutti kumppanilleen, mutta eiköhän tämä nainenkin tarvitse ensinnäkin kuuntelijaa sinusta ihan ystävänä johon parisuhteenkin tulisi yhdeltä osaltaan perustua. Ero on kuitenkin aika rankka asia ihmiselle, sillä onhan se yksi tärkeimpiä sekä läheisimpiä ihmissuhteita jotka ovat silloin kuitenkin juuri katkenneet huolimatta nyt sen eron syystä. Varmasti hänkin oppii luottamusta sinuun sitä mukaa, mikäli esimerkiksi suhtaudut pettämiseen tuomiten sekä vastuullisesti. Eli suhtautuminen voisi olla vielä positiivisempaa tässäkin suhteessa: hän uskaltautuu avautumaan sinulle vaikeistakin asioista elämässään. Jokainen ihminen osaa olla myös välillä ärsyttävä sekä valittaa asioista, varmaan haluat itsekin säilyttää tämän "oikeuden" puida. (Voisihan sinunkin avautumiseesi suhtautua valittamisena näistä kumppanisi vaikeuksista) Miten hän suhtautuu sinun haasteisiisi? Avaudutko niistä? Oletko puhunut kumppanillesi huolenaiheistasi ja mitä hän on niihin sanonut?
Mikset olisi valmis avaamaan tekemisiäsi enemmänkin, jos mitään peiteltävää ei ole? En nyt sano, että kaiken on oltava avointa jotta sillä voi vasta todistaa luotettavuutensa. Mutta siis tässä tilanteessa näin alkuun voisit vaikka todistella tekemistesi luotettavuutta vähän enemmänkin eri keinoilla, sillä mitä haittaa siitä lopulta on mikäli olet ihan vilpitön? Saatat lopulta voittaa onnellisen parisuhteen, kun nämä alkukarikot on selvitetty mitä luultavimmin löytyy lähes joka suhteesta. Kyllä tämä nainen oletettavasti rauhoittuu ajan mittaan, kun osoitetaan ettei mustasukkaisuuteen ole mitään tarvetta.
En tietenkään tunne kumppaniasi, mutta ainakaan nuo muutamat seikat mitä kuvailit eivät vielä ylitä mielestäni täyttä ylimustasukkaisuuden ilmenemistä varsinkin tuota hänen taustaansa vasten vaikket olisikaan syyllistynyt uskottomuuteen.
En usko, että jää pysyväksi tilanteeksi MIKÄLI taustalla ei ole sille mitään syytä. Jos tämä kumppanisi jatkaa menojen vahtaamista suorastaan vainohulluna, niin voithan sitten myöhemmin todeta suhteen toimimattomaksi. Tuskin tarvitsee nyt samantien yhteiseen asuntolainaan ryhtyä, jolloin olisit sidotumpi. Kumppanillasi kuitenkin ovat nuo ikävät kokemuksensa sekä nämä selittämäsi asiat ovat voineet olla ongelmia aiemmin eli ota huomioon että hänen luottamuksensa toisiin ihmisiin on horjahtanut vieläpä useita kertoja (väkisin useamman vuoden aikana). Kumppanisi tuskin myöskään kulkee näitten lasten vuoksi ihan yhtä vapaasti kuin sinä ja todennäköisesti viettää enemmän kotosalla aikaa niin olette siinä mielessä eriarvoisessa tilanteessa. Anna hänellekin vapaata aikaa ja erityistä huomiotasi. Suomalaisessa kulttuurissa kuitenkin periaatteessa suhteet perustuvat tasa-arvoisiin suhteisiin toisin kuin muualla. Käytännössä kaikissa tapauksissa välttämättä ei, mutta suhde ei ole kuitenkaan yhden kauppa vaan se on tosiaan parisuhde johon molempien tulisi yhtäläisesti osallistua ja tehdä työtä sen eteen. Lapset tuovat omat haasteensa, mutta ei kai se nyt ole syy luovuttaakaan. Lapset ovat kuitenkin aika luonnollinen osa elämää ja jokainen on ollut siinä roolissa joskus, mikä vaikuttaa joskus nillityksissä lapsista unohtuvan.
Onhan se iso askel muuttaa yhteen melkein samantien, mutta toisaalta joillain on kämppiksiäkin ilman entuudestaan tuntemista. Mitenkähän ne mahtavat toimia sitten ? Riitojakin sitten kuitenkin on välillä kaikilla, jos jotain ongelmia ilmenisikin. Epäilisin tässä nyt tarvittavan vain enemmän aikaa, toisenlaista suhtautumista ja tekoja yhteisen elämän ja kumppanuuden eteen. Käännä vaikka nämä toimimattomat asiat käänteisiksi niin voi olla luvassa toisenlaisia lopputuloksia. Ei kai suhde kuitenkaan voi olla tuhoontuomittu mikäli se on jostain syystä alkanut?
Ymmärrän itse uteliaana luonteena, että ulkona liikkuessa kiinnostaa sekin keitä muita siellä liikkuu ja tuskin kukaan tuijottaa omaa kumppaniaan jatkuvasti. Lisäksi joutuu tietenkin katsomaan, ettei ketään päin kävele. MUTTA kyllä sen saattaa huomata, että toista sukupuolta ei katsele ihan pelkästä uteliaisuudesta. Eli siinä sitten kaivattaisiin hienotunteisuutta. Nyt kehiin vähän yritystä ja sitoutumista ja erilaista suhtautumista! Kukaan jaksa niitä entisiäkään loputtomiin muistella, kunhan pääsee pahimmasta yli ja huomaa ettei enää ole samoista probleemista huolta. Kerro vaikka omista entisistä parisuhteistasi vastavuoroisesti. Ei nyt pitäisi samantien olla luovuttamassa varsinkin mikäli tähän liittyy vielä lapsiakin ja suhde ei ilmeisesti ole pelkästään huono. Mut onhan se nyt vähän jännä asenne, kun otsikkokin on vaan "peli poikki" niin että tää oli tässä. Jos kerran on, niin oletko hakemassa täältä pelkkää vahvistusta tälle ajatukselle?
Voithan myös kumppanillesi sanoa, että vähempikin meuhkaaminen riittää jotta se pointti tulee ymmärretyksi.
Itsehän siis en osaa mitään muuta kuin tämän netissä muille pätemisen, mutta kun tuosta nyt vaan tuli noita asioita mieleen ni jaoin sitten ajatuksiani :D Oli avuksi sitten tai ei. Okei, olette ilmeisesti juuri tavanneet niin ehket ajattele vielä asioita kovinkaan pitkäjänteisesti mutta mitä varten suhteitakaan pitäisi vaihtaa ihan lennosta kuin sukkia.. Tuskin nyt olet ihan orjaksi joutumassa, vaikka vähän myötäisit. Luultavasti nainen hoitaa myös omaa osuuttaan mm. lapsia hoitaen ynnä muuta. (Sitä paitsi olisiko sekään pahitteeksi mikäli nämä perinteiset sukupuoliroolit välillä kääntyisivät?)
Niin ja tuskin paasaa loputtomiin tästä exästä, mikäli käännät puheen välillä muualle. Oletko jo kokeillut tiiviimpää oleilua kotona sekä yhteistä hengailua? Vai onko tässä ideana kuitenkin olla vapaa menemistensä suhteen, mutta parisuhteen "eduilla"? Käsittääkseni parisuhteen pitäisi perustua kuitenkin siihen, että enimmäkseen jakaa asiat yhdessä sekä haluaa viettää aikaa toisen kanssa enemmänkin.
Mikäli tämän jaksoit lukea loppuun, niin onneksi olkoon. Toivottavasti edes joistain näkökulmista oli hyötyäkin tässä tilanteessa eikä mennyt ihan pelkäksi parjaamiseksi kun ei yritetä tarpeeksi :)
Niin ja tuskin tulee tekemään itselleen yhtään mitään, mikäli teidän välinne nyt kuitenkin jäätyvät etkä sinä voi tälläisestä valinnasta vastuuta kantaa. Mahdollisesti haastavan elämäntilanteensa vuoksi on epätoivoisempi tunne päällä, jos tämmöistä pähkäilee. Siis siihen itsetuhoon nyt ei tietenkään tule ketään rohkaista, mutta tuskin hän esimerkiksi lastensa vuoksi mitään itselleen tekee. Toisaalta en nyt ymmärrä, minkä takia pitäisi tuottaa lisää pettymyksiäkään kovia kokeneelle? Siis ilman mitään vahvempaa yritystä, et kertonut kauanko tätä kriisiä nyt sitten on jatkunut?
Outoa porukkaa tällä palstalla, kun kerrotaan että "Nainen haluaa normaalin parisuhteen perheen kera" ja samantien haukutaan hulluksi & epävakaaksi vaikka rohkaisevastakaan parisuhteesta ei ole viime ajoilta kokemusta. No tämä nyt on Suomi24, et se vissiin kannattaa pitää mielessä. Tuo on aika normaalia mun käsityksen mukaan olla esimerkiksi entisistä kumppaneista mustasukkainen (ja mikäli ovat vahvastikin elämässä läsnä?).