Tulipa tuosta toisesta ketjusta mieleen. Ihastuin työpaikalla palavasti varattuun naiseen, jonka kanssa tuli syötyä usein yhdessä ja jonka kanssa viihdyimme tosi hyvin keskenämme. Kerroin tunteistani, mutta nainen ilmoitti olevansa onnellisesti miehensä kanssa yhdessä. Enkä mitään enempää kuin ehkä pientä ihastuksen poikasta ollut hänen suunnaltaan aistinutkaan. No, ilmoitin sitten etten pysty enää viettämään aikaa yhdessä.
Koko naisen näkeminen oli turhan raastavaa ja kävin muutaman kuukauden syömässä eri aikaan tai raflassa. Palasin sitten takaisin vanhaan rutiiniin ja nähdessämme moikkasin ja vaihdoin pari sanaa. Pian nainen alkoi kuitenkin taas omatoimisesti istumaan seuraani. Mitään tunteita en hänen puoleltaan vieläkään aistinut. Enemmän vaikutti siltä että aikaisempi ihastuksen poikanenkin olisi poissa. Kerroin aika nopeasti etten ole käsitellyt asioita loppuun ja että minun on vaikea olla hänen seurassaan.
Tuosta nainen hermostui ja sanoi ettei halua joutua stressaamaan aina ruokalassa. Käveli sitten seuraavan viikon vaan vähän suuttuneen oloisena ohitse. Ärsyynnyin koko touhuun ja aloin taas käymään syömässä eri aikaan. Mutta jäi mietityttämään että mistä nainen oikein suuttui ja mikä pakko oli tulla seuraani?
Koko naisen näkeminen oli turhan raastavaa ja kävin muutaman kuukauden syömässä eri aikaan tai raflassa. Palasin sitten takaisin vanhaan rutiiniin ja nähdessämme moikkasin ja vaihdoin pari sanaa. Pian nainen alkoi kuitenkin taas omatoimisesti istumaan seuraani. Mitään tunteita en hänen puoleltaan vieläkään aistinut. Enemmän vaikutti siltä että aikaisempi ihastuksen poikanenkin olisi poissa. Kerroin aika nopeasti etten ole käsitellyt asioita loppuun ja että minun on vaikea olla hänen seurassaan.
Tuosta nainen hermostui ja sanoi ettei halua joutua stressaamaan aina ruokalassa. Käveli sitten seuraavan viikon vaan vähän suuttuneen oloisena ohitse. Ärsyynnyin koko touhuun ja aloin taas käymään syömässä eri aikaan. Mutta jäi mietityttämään että mistä nainen oikein suuttui ja mikä pakko oli tulla seuraani?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hän koki sinun välttelysi kiusalliseksi, ja koska "ei halua joutua stressaamaan aina ruokalassa" pyrki normalisoimaan suhteenne istumalla seuraasi. Tottakai se harmittaa häntä, ettet pysty normaaliin kanssakäymiseen, vaan pakotat hänet välttelyyn, siksi hän kulkee vähän suuttuneen oloisena ohitse.
Mitä muuta hän oikeastaan voisi? Sinuun ei saa suhtautua ystävällisesti, kuin keneen tahansa työkaveriin. Täysin ilmaakaan et voihänelle olla. Mitä hänelle jää jäljelle?
Hmmm oliko naisen siis mielestäsi pakko mennä istumaan ja juttelemaan tuon miehen viereen? Eikö se moikkaaminen olisi riittänyt?
Olisi se minun mielestäniriittänyt. Ilmeisesti hänen mielestään ei.
sulla on outo sävy näissä vastauksissa. moralisoit miestä siitä ettei hänen kanssa voinut olla kuin kenen tahansa ("pakotat hänet välttelyyn"). tässä tapauksessahan naisella oli ongelma, kun hänelle ei tervehtiminen riittänyt, vaan oli pakko tuppautua seuraan.
"pakko tuppautua seuraan"?
Varmaankaan kyseinen nainen ei kokenut mitään "pakkoa" , eikä ymmärtänyt elettä "tuppautumiseksi". Hän luultavastikin vain olisi halunnut jatkaa kuten ennenkin, koska koki sen aikaisemman suhteen normaaliksi. Todennäköisesti hän luuli miehen päässeen asian yli, koskapa tämä uudelleen alkoi käymään ruokalassa.
niin, nainen luuli väärin = naisen ongelma.
nainen hermostui kun mies ei halunnut jatkaa kuin ennenkin = naisen ongelma.
miksi moralisoit miestä?
Hänestä olit mukavaa juttuseuraa, kunnes aloit puhumaan tunteista
Niin mukavaa juttuseuraa että nainen suuttui kun mies ei enää halunnut enempiä jutella?
Vastasit itse kysymykseesi.