Olen 4 vuotta seurustellut poikaystäväni kanssa. Elämme kaukosuhteessa. Vaikeudet alkoivat kun mieheni sai töitä firmasta missä hän tekisi yötyötä. Vakuutti ettei suhde kärsisi päin vastoin.. Itse olen töissä myös.. päivätyötä teen.. Mieheni siis nukkuu päivisin ja valvoo yöt joten viikolla ei käytännössä puhuta yhtään.. viikonloppuisin ajan aina hänen luokseen mikä on rupenut tuntumaan turhauttavalta koska päivisin hän on todella väsynyt ja äreä.. ja kun minä nukun hän valvoo.. tämä on tuonut suhteeseemme paljon riitoja.. mutta tällä hetkellä tuntuu että tämä on riistäytynyt käsistä.. mieheni ei tunnu enää arvostavan yhtään sitä että ajan hänen luokseen hänelle se näyttää olevan itsestäänselvyys koska hän tekee raskasta työtä ja ottaa aina esille sen että on eri rytmi.. Hän on ruvennut olemaan minua kohtaan tosi ilkeä ja väliinpitämätön.. kun otan esille suhteemme ja miten voisimme korjata välimme niin hän käskee olemaan hiljaa.. ostin hänelle muutama päivä sitten suklaalevyn siihen hän tokaisi enkö tajua etten syö suklaata enää.. Tuntui tosi kummalliselta se miten hän sen ilmoitti minulle ihan kun oisi jotai hirveää tapahtunut suunnilleen huusi minulle siitä.. hyvää vain tarkoitin kuitenkin.. nämä ovat muutamia seikkoja käytöksestään minua kohtaan.. nykyää hän haluaa olla enemmän kavereidensa kanssa ja selvästikkin välttelee seuraani.. kihloista ja yhteen muuttamisesta puhuminen on hänelle yhtä myrkkyä.. sanoi että minun pitäisi antaa enemmän tilaa eikä roikkua hänessä kiinni koko aikaa.. olen antanut sitä tilaa vaikka kuinka paljo.. nähdään kerran pari kuussa ja puhutaan todella vähän.. minulle on tullut tunne että hänellä olisi joku toinen olen kysynyt asiaa suoraa häneltä niin hän suuttuu.. että olen "sairas mustis.." välitän poikaystävästäni paljon enkä haluaisi menettää häntä mutta en tiedä mitä tehdä..
poikaystävän kanssa hankalaa..
toivoton..
13228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mikä ihme meitä ihmisiä oikeesti vaivaa...ensin kerrotaan ihan karmea kohtelu tarina ja seuraavaksi kysellään, mitä pitäs ajatella. Pitäs ajatella just niin, ettei toinen välitä paskaakaan susta ja piste. Miten kumppani voi edes kiinnostaa sinua, jos on noin tylsä, itsekäs ja keskenkasvunen??? Onko sussa ittessäs ny se vika, et ku joku piti saada ja trall lall lei? En pahalla vaan sillä, että tunne jo vihdoin oma arvosi, äläkä alistu moiseen..sinä voit antaa enempi arvoa ittelles, kun se moukka ei voi ....tuohan on sika!!!
Olen yrittänyt uskotella itselleni että kyllä se tästä.. mutta tän hetkinen tilanne ja se miten hän käyttäytyy mua kohtaan saa mut voimaan pahoin.. en saa puhua suhteesta ettei hän vaa ahistuisi.. enkä halua avautua tästä kavereilleni..
Eihän tuo kaveri selvästikään sinusta välitä. Kannattaako sinun siis matkustella hänen luokseen, ja vielä kihloista vihjailla?
Sulla on siis mies ja poikaystävä. Sellasesta tilanteesta tulee aina ongelmia.
Älä alenna itseäsi, älä möyri mudassa. Mies on kykenemätön ilmoittamaan, että haluaa sinusta eroon. Hän on ilkeä koska toivoo sinun huolehtivan eroilmoituksesta. Etsi parempi mies, siitä läheltä. Tiedän mistä puhun, minäkin olen ajanut viikonloppuisin 300km miehen luo, keneltä en sitten mitään saanut. Hän tosin itse sai lopulta kakistettua ulos, ettei enää halua. Kyseli kyllä vuoden päästä takaisin, mutta olin jo löytänyt paaaljon parempaa:)
Siis 300km, meno paluu. En minä sentään niin hullu ole;)
Nään kuitenki siinä ihmisessä niin paljo hyvää et tää tuntuu nii hirveeltä.. luulin aluksi että hänellä tosiaan on kiire viikkoisin ettei sen vuoksi pysty puhumaan mulle mutta selvisi nyt että pystyy kuitenkin puhumaan kavereille. Väännän kuulemma iha turhasta että se vika on mussa..
Teidän ongelma on tuo miehesi yötyö joka saa hänet ärtyneeksi ja väsyneeksi. Nyt pallo on miehelläsi; tajuaako hän tilanteen ja etsii uuden työn vai antaako hän asian olla ja syöksee suhteen tuhoon.
Sinun tehtäväsi on valaista häntä provosoimatta ja asiallisesti että ongelmat alkoivat tuosta yötyöstä.
Jos hän ei ole valmis vaihtaamaan työtä ja sinä et kestä tilannetta niin sinun on parasta muuttaa pois.
Olen yrittänyt vihjailla kyllä mutta hän suuttuu ja toteaa että kyllä sitä rahaa on saatava. Omasta mielestä se tuntuu itsekkäältä vaatia toista lopettamaan työnsä tai vaihtamaan paikkaa..
Seuraavaksi kun puhutte tai tekstailette sinun menostasi hänen luokseen, toteat ottavasi nyt omaa, kiukutteluvapaata aikaa.
Että nyt ei just mahdu hänen v!ttu!lemiset tähän kohtaan kesää kun on viime kerroista päässyt mitta täyttymään sorry.
Ehkä joku muu kerta sitten kun mies on paremmalla päällä ja on myös innokas löytämään kumpaakin piristävää tekemistä tai puhumista.
Jep! Testasin muuten en puhunut hänelle päivän aikana mitään ja sieltä tuli "miks en puhu mitään, et oonko löytänyt jonku uuden" poikaystäväni siis itse on puhumatta ja yritän itse pitää jonkin tasoista keskusteluu yllä.. pitäiskö munki sitte luulla että hänellä on toinen?
Teoriassa on _aina_ mahdollista, että kumppanilla on toinen. Mutta jaksaako sitä itseään piinata sillä asialla loppujen lopuksi. Jos on toinen, niin on. Ennen pitkää se selviää tai sitten ei selviä.
Ainoa tapa kai käsitellä tilannetta, on oman kestokyvyn ja pitkäjänteisyyden puitteissa tapahtuva keinojen keksiminen suhteen sujumiseksi.
Ja kummankin halukkuus kuunnella toistensa tarpeita ja tunteita, ja yritys tutkailla omia toimintamalleja kumppanin silmin.
Onhan siinä luovimista...Jos jatkuvasti on takkuamista ja tuntuu, että omat voimavarat ehtyvät, niin mitä jää jäljelle?
Miehelle ei kannata sanoa "olet niin ilkeä mua kohtaan", vaan "musta tuntuu pahalta, jos huudat mulle suklaalevyn tuomisesta, vaikka tarkoitin hyvää" tjsp.
Siis kerrot, miltä sinusta tuntuu hänen käyttäytymisensä. Älä nimitä häntä ihmisenä ilkeäksi tms., kerro tarvittaessa vain miltä sinusta mikäkin tuntuu.
Tai jos mies on menossa kavereidensa kanssa ja haluaisit / toivoisit teidän olevan yhdessä, kerro se. Älä sano "ai taas sä menet kavereiden kanssa ja mä jään yksin", se kuulostaa syyllistävältä.
Jospa mies alkaisi tajuamaan, miltä sinusta tuntuu.
Jos noi on jo moneen kertaan kokeiltu ja miehen halukkuus olla enemmän kavereidensa kanssa silloinkin, kun sen harvan kerran olet hänen luonaan, niin voi olla, että joko olet itsestäänselvyys tai tunteet ovat liian laimeat?
Kiitos vinkeistä. Tuntuu vain, että tuo kaveri asia on moneen kertaa nähty.. jos haluaisin yhteistä aikaa takerrun liikaa kiinni ja pidän häntä kahleissa jos hän ei saa olla kavereidensa kanssa. Mä en vaa enää pidä normaalina et nähdään pari kertaa kuukaudessa puhutaa todella vähän ja seki vähäinen aika menee tappeluun suurimmaks osaks. Mieheni ei enää itse oma aloitteisesti ilmaise tunteitaan taikka puhu niitä näitä.. eikä ota mua mukaan enää mihinkää vaikka saisinki kutsun.