Onko kenelläkään sellaista fiilistä että jos chattäilee tai meilaa jonkun kiinnostavan kanssa niin luokin siitä ihmisestä sellaisen kuvan mitä itse haluaisi ihmisen olevan? Kun fyysinen kontakti puuttuu eikä voi tulkita kasvojen eleitä on helppo käsittää monia asioita väärin...
Tapasin yhden mukavan miehen ja näimme vähän aikaa sitten ja kävimme pareilla treffeillä. Sitten hän laittoi sähköpostia että minä olen antanut itsestäni aivan vääränlaisen kuvan. Hän luuli että olen fiksu, vakavamielinen jne. En ole missään välissä kirjoittanut hänelle sellaistä päin vastoin, ilmoituksessani nimenomaan luki että olen huumorintajuinen ja hassu joskus eli kaikkea muuta kuin vakavamielinen. Maisterinpaperit on mutta eihän se että on fiksu tarkoita sitä että on vakava...
Tämä vain esimerkkinä. Vastasin hänelle että sinä itse loit minusta kuvan joka ei ollut totta ja petyit ja syytät minua valehtelusta.
Onko tapahtunut muille?
Tapasin yhden mukavan miehen ja näimme vähän aikaa sitten ja kävimme pareilla treffeillä. Sitten hän laittoi sähköpostia että minä olen antanut itsestäni aivan vääränlaisen kuvan. Hän luuli että olen fiksu, vakavamielinen jne. En ole missään välissä kirjoittanut hänelle sellaistä päin vastoin, ilmoituksessani nimenomaan luki että olen huumorintajuinen ja hassu joskus eli kaikkea muuta kuin vakavamielinen. Maisterinpaperit on mutta eihän se että on fiksu tarkoita sitä että on vakava...
Tämä vain esimerkkinä. Vastasin hänelle että sinä itse loit minusta kuvan joka ei ollut totta ja petyit ja syytät minua valehtelusta.
Onko tapahtunut muille?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla on muutama kokemus - ei tältä palstalta vaan parilta muulta treffipalstalta; joka kerran olen kuulemma antanut "väärän kuvan" itsestäni. Naamaan ollaan oltu tyytyväisiä, mutta olenkin ollut erilainen luonne kuin mitä on toinen osapuoli odottanut.
Olen miettinyt tuota monesti ja sitten tullut sellaiseen johtopäätökseen, että koska olen etsinyt seuraa "tositarkoituksella" - mikä muuten on terminä laajasti tulkinnanvarainen. Itse käsitän sillä sitoutumis-hakuista seurustelua; ei välttämättä naimisiin, mutta kiinteää parisuhdetta. Ja koska suhtaudun vakavasti ihmissuhteisiin niin olen ehkä liian vakavahenkisesti kuvannut itseäni ja mitä toivon partnerilta. Sitten mies odottaa, että paikalle saapuu tietynlainen hahmo (minäkin olen maisteri, ja mikä ihmeen käsitys miehillä on maistereista, että niiden pitäisi olla jakkupuvussa - yllätys! Minä tulen farkuissa paikalle ja sitten ihmetellään, "että ethän sä näytä edes maisterilta ja "eihän sun käytös oo kuten maisterilla", "ei maisterilla ole hiukset auki").
Minulle on langetettu siis jotakuinkin sama "syndrooma" kuin sinullekin; miehet ovat luoneet omassa aivokopassaan sen tietynlaisen kuvan naisesta, jonka tapaavat, ja kun se ei vastaa heidän mielikuvaansa niin se on valheellinen.
Hei - pitäkööt valheellisen mielikuvansa. Se osoittaa aika paljon heidän omasta käsitysmaailmastaan.
Akateemisesti kouluttautuneita naisia on hyvin paljon treffipalstoilla etsimässä seuraa, mutta akateemisia miehiä ei ole. Minä olen kahdelle akateemiselle miehelle vastannut, mutta sitten selvisi, etteivät he olleetkaan "akateemisia" vaan käsittivät, että akateeminen tarkoittaa samaa kuin "henkisen työn tekijä."
Arvatenkin tähän tulee kommentti, että "mitäs siellä leuhkitte" tai "mitäs väliä koulutuksella on". Ei olekaan. Minulle on aivan sama mitä työtä mies tekee, tai tekeekö työtä ollenkaan kunhan vain on samanhenkinen ja "synkkaa". Toisin kuin virkaa hakiessa, maisterinpaperit vähentävät naisen arvoa treffipalstalla. Miehet eivät uskalla vastata. Sen takia minä en ENÄÄ laita ilmoitukseeni koulutustietojani. Tulee enemmän vastauksia.
Sellastaki on tullu vastaan että sana "tositarkoituksella" käsitetään niin että ihan tosissaan etsii sänkyseuraa =D
Autuaita ovat yksinkertaiset.
Ei ole kovin paljon vastauksia tullu treffipalstan hakuun koska ilmoitus raakkaa pois aika tarkkaan nämä sen yhen vinkujat.
"Sitten mies odottaa, että paikalle saapuu tietynlainen hahmo (minäkin olen maisteri, ja mikä ihmeen käsitys miehillä on maistereista, että niiden pitäisi olla jakkupuvussa - yllätys! Minä tulen farkuissa paikalle ja sitten ihmetellään, "että ethän sä näytä edes maisterilta ja "eihän sun käytös oo kuten maisterilla", "ei maisterilla ole hiukset auki")."
Ehkä minäkin yllättyisin jos maisteriksi itseään mainostava ei näytäkkään maisterilta. Mutta yllätys olisi positiivinen. Mielestäni on vain hyvä jos on oma itsensä eikä ahtaudu yleisiin mielikuviin.
"Toisin kuin virkaa hakiessa, maisterinpaperit vähentävät naisen arvoa treffipalstalla."
Minä itse kyllä arvostan akateemisuutta naisessa. Sen saavuttamiseen tarvitaan yleensä pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Nämä ovat mielstäni hyviä arvoja. Ehkä siksi että olen itsekin akateeminen.
Yleensä kun keskustelen jonkun mukavalta tuntuvan ihmisen kanssa, kuvittelen hänet juuri sellaiseksi ihmiseksi, kuin haluan hänen olevankin (esim. ulkonäöllisesti). Senkään takia en halua tavata mailituttaviani, koska saattaisin pettyä, jos he eivät olekaan haluamani näköisiä ja oloisia. Tuskin silti muutenkaan suostuisin tapaamaan nettituttaviani.