Kohta kolme vuotta on mennyt siitä kun miehen salasuhde paljastui. Mies kertoi, että oli halunnut lopettaa suhteen ja korjata avioliittomme, joka tuolloin oli pahasti karilla mm. alkoholin vuoksi ja siksi, että työskentelimme eri paikkakunnilla ja näimme vain viikonloppuisin. No, suhde päättyi ja loppuhuipennuksena toinen nainen halusi kertoa totuuden minulle.
Miehen kanssa päätimme kuitenkin vielä yrittää ja mies mm. muutti samalle paikkakunnalle, vaikka joutui huonompipalkkaiseen työhön. Kävimme parisuhdeterapiassa noin vuoden ja lopetimme alkoholin käytön kokonaan.
Asioiden pitäisi olla siis hyvin. Siitä huolimatta ei mene päivääkään, etten ajattelisi salasuhteen tuomaa pettymystä. Kerta toisensa jälkeen mietin, että miten mies pystyi kirkkain silmin täysin ilman omantunnontuskia valehtelemaan minulle. Miksen tajunnut mitään?
Mies on kyllä varsin selvästi pyytänyt anteeksi ja kertonut katuvansa tekoaan. Olen sanonut antavani anteeksi, joten asian vatvominen pitäisi jo riittää. En silti pysty vain unohtamaan. Kauanko tähän voi mennä? Luottamus ei tule koskaan korjautumaan, mutta sen mieskin on jo tajunnut eikä edes yritä esim mennä viikonlopuksi minnekään "kavereiden kanssa mökkeilemään" kuten aikoinaan teki.
Miehen kanssa päätimme kuitenkin vielä yrittää ja mies mm. muutti samalle paikkakunnalle, vaikka joutui huonompipalkkaiseen työhön. Kävimme parisuhdeterapiassa noin vuoden ja lopetimme alkoholin käytön kokonaan.
Asioiden pitäisi olla siis hyvin. Siitä huolimatta ei mene päivääkään, etten ajattelisi salasuhteen tuomaa pettymystä. Kerta toisensa jälkeen mietin, että miten mies pystyi kirkkain silmin täysin ilman omantunnontuskia valehtelemaan minulle. Miksen tajunnut mitään?
Mies on kyllä varsin selvästi pyytänyt anteeksi ja kertonut katuvansa tekoaan. Olen sanonut antavani anteeksi, joten asian vatvominen pitäisi jo riittää. En silti pysty vain unohtamaan. Kauanko tähän voi mennä? Luottamus ei tule koskaan korjautumaan, mutta sen mieskin on jo tajunnut eikä edes yritä esim mennä viikonlopuksi minnekään "kavereiden kanssa mökkeilemään" kuten aikoinaan teki.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse sen sanoit lakkaa vatvomasta jos olet anteeksi antanut. Muutoin yrityksenne on tuhoon tuomittu.
Toipuminen pahassa uskottomuuskokemuksessa kestää kauan, miehesi ja sinä ette ehkä ymmärrä kuinka kauan. Minä erosin 2,5 vuotta sitten, en ole nähnyt exmiestä yli vuoteen, silti paha oloni jatkuu yhä, päivittäin.
Toivon sinulle ja miehellesi jaksamista ja miehellesi kärsivällisyyttä kuunnella sinua. Lähetä terveisiä, tai pyydä lukemaan tämä ketju. Jos vaikka ei muuta kuin sinä saat puhua ja mies yrittäisi kärsivällisesti kuunnella, vaikka ei osallistuisi? Luottamuksen, kunnioituksen ja keskinäisen arvostuksen palaaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä molemmilta.
Miehesi käytös kuulostaa niin oikealta, ehkä hän on ymmärtänyt, mitä avoin ja rehellinen parisuhde tarkoittaa, näyttää toimivan sen mukaan nyt.
Jos yhä jaksatte, molemmat, yhdessä eteenpäin, teidän liitostanne voi lopulta tulla kaikkien kadehtima: rehellisen ja avoimen kommunikaation liitto, jossa on syvä yhteys, molemmat ymmärtävät että kumpikaan ei ole täydellinen, ehkä elämänkestävä. Halit teille molemmille, tehkää itsestänne esimerkki läheisillenne, kuinka vaikeimmastakin voi selvitä. Uskottomuudesta kärsiviä läheisiä on aina, toipuneet parit ovat heidän vahvin tukensa, lapsillennekin jopa, heidän elämäntaipaleellaan, voi sattua vielä samaa, voivat tarvita kokemustanne hekin.
"Miehesi käytös kuulostaa niin oikealta, ehkä hän on ymmärtänyt, mitä avoin ja rehellinen parisuhde tarkoittaa, näyttää toimivan sen mukaan nyt."
En näe rehellisyyttä. Mitä anteeksipyyntö ja katumus tarkoittaa? Ainahan jokainen sen tekee, koska on opetettu. Onko se kuinka kestävää ja aitoa.
Mies vaikuttaa pelimieheltä. Mitä takeita on että muuttuisi koskaan. Jatkossa yksityisetsivä olisi paikallaan. Et kuitenkaan eronnut. Missä mies ajelee, mitä puhelimessa on ja tutut.
Onko mies särkenyt pahastikin muiden sydämiä ja käyttänyt seksiin, vai onko ne muut naiset muka saaneet seksistä jotain. Onko mies valehdellut sielläkin ummet lammet.
Olen niin nähnyt näitä miehiä. Ovat vakuuttavia, mutta mikä on todellisuus?
Minä yritin anteeksi antaa vastaavassa tilanteessa. Yritin mennä eteenpäin. En pystynyt. Kaksi vuotta helvettiä ja pahaa oloa. Kaikista ei vaan ole laittamaan petosta sivuun. Jos tuntuu että asia mielessä joka päivä, ei se siitä kummene. Erosin petturipaskasta ja löysin miehen joka ansaitsee minut ja jonka kanssa voin olla onnellinen!
Mitäpä jos antaisit anteeksi myös itsellesi? Lopeta nuo "miksen tajunnut mitään" -syytökset itseäsi kohtaan, ne ovat täysin aiheettomia. Ei kenenkään voida olettaa tajuavan, että toinen valehtelee, jos perusolettamus on aina ollut, että toinen on rehellinen. Ole armollinen itsellesi.
Noh... jos kerran liitto on yhtä helv*ttiä ja piinaa, niin eiköhän tuossa ole yksi ainut ratkaisu: ero. Kenenkään ei pidä tuhlata ainutkertaista elämäänsä p*skassa parisuhteessa, mieluummin kannattaa nauttia elämästä vaikka ihan yksin!