Onko naiset teidän parisuhde

Aikalailla just sitä. En valita. Kyllähän kotia pitää huoltaa. Töissäkin siivoan, laitan ruokaa, teen pyykkihuoltoa. Kaupassa en sentään käy. En kyllä käy kotonakaan. Mies käy.

...ja töissä käyntiä sekä yhteisten lemmikkien hoitoa. Koska miehellä on "tärkeitä harrastuksia" eikä viitsi em.asioita hoitaa. Tosin kohta joutuu hoitamaan ne yksin. Paitsi lemmikit, niitä en hänelle jätä.

Kyllä mä siivoaisin, laittaisin ruokaa, kävisin kaupassa ja pesisin pyykit, vaikka asuisin yksinkin. Parisuhteessa näitä hommia on tekemässä kaksi, vaikka työmäärä ei ole kaksinkertainen. Enpä menis valittamaan :)

Nuo on normihommia ja mua ei ainakaan haittaa, jos koti on joskus vähän sotkuinen ja pyykkikori pursuaa. Hommat tekee se, joka sille päälle sattuu. Pääasia on, että on mukava olla puolison kanssa. Löhötään sohvalla, käydään retkillä, tanssimassa yms. Unohtamatta tietenkään seksiä.

Pitäiskö alkaa tuntea huonoa omaatuntoa kun joillakin parisuhde tuntuu olevan pelkkää suorittamista?

On teilläkin elämä, mies ei tee mitää ja nainen tekee kaiken. Miss romantiikka ja yhdessä oleminen?

Kutakuinkin sitä ja vähän enemmän. Minusta kotihommat on semmoista "aivot narikkaan"-tekemistä, mekaanista, ei tarvitse miettiä sen kummempia, tekee vaan. Mitäs kummallista sen kodin siistinä pitämisessä on?
It´s not rocketscience.

Viimeiset 13 vuotta ovat askareeni rajoittuneet pyykkäykseen ja muuhun vaatehuoltoon sekä tiskikoneen panostukseen ja tyhjennykseen.

Siivouksessa pyyhin pölyjä ja imuroin kunnes mieheni ehtii siihen huonekalujen ja mattojen siirtelyn jälkeen.

Kaupasta tuon omat leipäni ja banaanit. Mieheni hoitaa kaiken muun ja ruuat siitä eteenkin päin.

Tavallisesti siivoamme ennen matkalle lähtöä.
Nyt kuitenkin, palatessamme huomenna alkavalta kaupunkimatkalta, jään ensi viikolla pk-seudulle ja mieheni jatkaa kotiin.
On itsestään selvää, että mieheni tekee perusteellisen siivouksen minun ollessani poissa.

Minä pystyisin tekemään kaikki askareet mutta mieheni halu tehdä elämäni mahdollisimman mukavaksi on merkki hänen kiintymyksestään.

Tiedän, että tämän voi tulkita useammallakin tavalla mutta mitään moniselitteisyyttä tässä ei ole.
En ole koskaan tyrkyttänyt töitä hänelle.
Mieheni ei ole mikään vihtori. Kaukana siitä!

Ei missään nimessä.

Minusta nuo kotihommat ovat oivaa piristystä päivään, sillä eihän niitä tarvitse orjallisesti tehdä, jättää joskus väliin, pyytää ystävän kahville tai kävelylenkille.

ei kukaan sano että liitossa pitää jakaa kaikki työt puoliksi, jospa se mies saisi miehen roolin ja tekisi ne raskaammat jutut ja nainen sitten tavanomaiset naisten työt.

Samahan se jos miehet sanoisivat, että vaihdahan ne auton renkaat, tee polttopuut tai monta muuta asiaa.
Onko tullut siinä ensihuumassa tullut palvottua liikaa sitä miestä, että nyt sitten odottaa sitä jatkossakin, turha älistä jos on itse niin tyhmä ollut.

Elämä on tässä vaiheessa pitkälti kuvauksen mukaista, lisäksi ansiotyöt ja lapsista huolehtiminen (koulu, harrastukset jne.). Mutta en kuitenkaan sanoisi, että parisuhde olisi tuota. Miellän parisuhteen hieman kuvaannollisemmin.

Ei ole vaan parisuhde on yhteistä ajanviettoa, harrastamista, seksiä, toisen tukemista ja kannustamista. Arkielämä taas on siivoamista ruuanlaittoa, kaupassa käyntiä ja pyykinpesua; näinhän se on kaikilla olipa parisuhteessa tai ei.

naiset ja äidit alkaan nykyään kaatua hommiinsa ja"velvollisuuksiinsa" järjestäin,miehenä ihmettelen millasii sankareita entisajan eukot olivat ...

onkohan lööpit ja uutistuutit tähän syynä sekä lähipiirien muutuminen myös

Kuka hakee teille viinat alkosta viikonloppuisin?

Minäkin olen näitä "kotiäitejä" jotka siivoavat, laittavat ruoat, pesevät pyykit, jne jne, mutta kyllä oma mieskin jotain välillä tekee ja vielä omatoimisesti.