Uskottomuusasioiden vuoksi kävimme miehen kanssa pariterapiassa ja siellä terapeutti latoi pöytään madonlukuja. Hänen mukaansa tai "tutkimusten mukaan" uskottomuus on nykyisin niin yleistä, että neljästä parista kolmessa on uskottomuutta, mutta vain kahdessa tapaukset tulee esille. Näistä kahdesta sitten osa jatkaa yhdessä ja osa eroaa. Osa on sellaisia, että toinen puoliskoista lähtee jonkun uuden mukaan. Mutta että yksi pari näsitä neljästä on siis sellaisia, ettei uskottomuus tule koskaan selville. Yritin tivata perusteita terapeutin luvuille, muttei muistanut mistä oli moiset luvut saanut. Lupasi seuraavaksi kerraksi etsiä lähdettä. Oletteko törmänneet tällaiseen?
Aika hurjalta tuntuu luvut. Kun miettiin omiakin tuttuja niin vain joka neljäs pari on ns. puhdas. Kolmessa hässitään minne sattuu, jos tuo pitäis paikkaansa.
Aika hurjalta tuntuu luvut. Kun miettiin omiakin tuttuja niin vain joka neljäs pari on ns. puhdas. Kolmessa hässitään minne sattuu, jos tuo pitäis paikkaansa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mitä ihmeen väliä on tilastoilla keskellä omaa henkilökohtaista kriisiä?
Olen itsekin tuoreeltaan käynyt selvittelemässä elämääni psykiatrin vastaanotolla: ilman omaa aloitettani ja työnantajani ohjaamana kylläkin. Minun elämäni, se omalla pettämiselläni tuhottu, ei ole tilastojen kannalta merkittävä, eikä lähipiirini kyyneleitä kannata laskea ja miettiä niiden liikeratoihin liittyvää keskihajontaa.
Vaihda kallonkutistajaa ja jätä tilastotiede myöhemmäksi.
Millaisella terapeutilla käytte? Terapeutiksihan voi rueta kuka tahansa, muutaman kuukauden "terapeuttikoulutuksen" jälkeen.
Pätevät ja laillistetut terapeutit ovat pohjakoulutukseltaan psyksairaanhoitajia, psykologeja, lääkäreitä jne. ja sen lisäksi suorittaneet noin neljän vuoden vaativan tason terapeutin koulutuksen. Mielenkiintoista jos tuollaisen koulutuksen omaava terapeutti on noita madonlukuja esitellyt ja jos on niin miksi.
"KOlmessa hässitään minne sattuu" ei nyt ihan noinkaan; olisiko kyse satunnaisesta syrjähypystä eikä jatkuvasta pettämisestä; se on erittäin harvinaista kuitenkin.
syrjähyppykin ole pettämistä? jos näitä satunnaisia syrjähyppyjä sattuu joka vuosi, ja ehkä vielä saman henkilönkin kanssa jos sattuu olemaan sopivasti saatavilla, esimerkiksi joku firman retki tms.
"Hänen mukaansa tai "tutkimusten mukaan" uskottomuus on nykyisin niin yleistä, että neljästä parista kolmessa on uskottomuutta, mutta vain kahdessa tapaukset tulee esille."
Pa**kapuhetta.
Jo 1990-luvun alussa suuremmissa kaupungeissa miesten pettämis% oli 60 ja naisten yli 40%. Lähde: Osmo Kontula ja Elina Haavio-Mannila, kirjan nimeä en tarkkaan muista, mutta se kertoo suomalaisten seksuaalielämän muutoksista verrattuna 1970-lukuun.
Aika hyvin natsaa terapeutin tilastot, nimittäin jotain tämmöistä muistelen lukeneeni, että miesten pettämisprosentti oli aikas suuri ja kun siihen lisätään naisten prosentit, niin aikas lähellä ollaan. Nimittäin, jos ajatellaan, että nämä naiset ja miehet eivät ole välttämättä samasta liitosta pettämässä. Ei varmasti kauas heitä. Mutta tämänhän näkee kyllä myös kaupungilla, suomalaiset juo ja pettää kyllä aika holtittomasti. Silti ei saa menettää uskoa naisiin ja miehiin. löytyy molemmista sukupuolista vielä rehtejä itseään ja toisia arvostavia henkilöitä.
Mies ei petä, mies vaan panee!
Oma totuutesi. Yrität kieltää totuuden, itseltäsi. Sen, että olet... Onko paha olo?
Minä olen jo viisikymppinen nainen, ja minulla on elämän varrella kertynyt melkoinen ystävä- ja tuttavapiiri. Tunnen ihmisiä erilaisia ihmisiä erilaisista yhteiskuntaluokista ja tiedän paljon heidän elämästään. Jostain syystä minulle uskoudutaan luottamuksella myös omasta tai puolison uskottomuudesta. Uskon, että nuo luvut ovat aika lähellä totuutta.
Mutta se ei tarkoita sitä, että suhteessa hässitään minne sattuu koko ajan. Se tarkoittaa sitä, että suhteessa on joskus ollut joku kolmas pyörä. Useimiten ne kolmannet pyörät jäävät matkan varrella. Eikä ne kaikki paljastu todellakaan koskaan. Toiset jatkuvat kerran paljastuttuaan, eivätkä paljastu enää toista kertaa. Pettäjä käy varovaisemmaksi, tapailee harvemmin ja kaikessa hiljaisuudessa jossain vaiheessa lopettaa suhteen. Toiset taas aloittavat suhteen jonkun toisen kanssa.
Toisiaan molemmilla on suhde, mutta kumpikaan ei edes tiedä toisen suhteesta. Olen minä tällaistakin nähnyt. Olen pettänyt ja jättänyt ja minua on petetty. Lapsiani on petetty, veljiäni ja sisariani on petetty. Mutta olen minä niitä uskollisiakin nähnyt, ehkä juuri sen yhden parin neljästä - jos edes sitä. Mutta se, että joku on uskollinen, ei tarkoita sitä, että hän ei haluaisi pettää tai että se puoliso olisi se suuri rakkaus.
Ihmiset ovat uskollisia erilaisista syistä. Toiset eivät vain halua pettää puolisoaan, vaikka eivät tätä edes rakastaisi. Toiset taas eivät voi pettää, koska rakastavat puolisoaan. Toiset ovat laiskoja, toisilla ei ole tilaisuutta ja toiset vaan eivät saa ketään vierasta, vaikka kuinka haluaisivat.
Useimiten pettäminen annetaan/saadaan anteeksi, eikä siitä puhuta muille. Hämmästyisitte jos tietäisitte kuinka paljon läheistenne, tuttavienne, sukulaistenne parisuhteissa uskottomuutta on ollut.
Katsokaa ympärillenne. Lähestulkoon kaikki ne ihmiset pettävät, jotka pystyvät.
Erittäin iso osa ihmisistä on läskejä, juoppoja tai luonteeltaan niin vastenmielisiä, että he eivät saa ketään. He eivät petä
Hyvin nuoret uskovaiset pelkäävät jumalaansa, eivätkä petä. Vanhemmat heistäkin pettävät. Niin papit, kuin maallikotkin.
Joillakin ihmisillä ei yksinkertaisesti ole tilaisuutta pettää.
Suurin piirtein kaikki terveet itsestään huolta pitäneet ihmiset pettävät pulisoaan jossain vaiheessa tilaisuuden tullen. Näitä ihmisiä on se 50% aikuisväestöstä. Loput eivät vaan yksinkertaisesti pysty seuraa löytämään.
Mikä tässä on niin ihmeellistä?
Millaisia ihmisiä täällä oikein keskustelee? Minä en todellakaan petä, ja olen hyvännäköinen ihminen jolle tilaisuuksia tulee jatkuvasti vastaan. Vain kylmäsydämiset, itsekkäät ja ajattelemattomat lankeaa niihin. Varmasti se lohduttaa ajatella että muutkin olisivat niin rappiollisia, mutta totta se ei ole.
No jo on jutut, että kaikki pettää tai ainakin haluais pettää, jos saisi tilaisuuden. Olen timmissä kunnossa oleva kauniiksikin kehuttu naisihminen. Miehiä pörrää ympärillä niin töissä kuin vapaalla. Saan kokoea miesten lähestymisiä laidasta laitaan päivittäin. Olen parisuhteessa ja en ole kertaakaan harkinnut edes pettäväni. Ihan kivoja höpöttäjiä ja komeitakin on piirittäjät olleet. Seksistäkin pidän. Kaikkia ei vieras kalu kiinnosta!
Ei kaikki petä. Sinä mitä ilmeisemmin kuulut siihen ryhmään oltuasi suhteessa 20-30 vuotta. Suhteissa, joissa kumpikin pitää seksistä ja keskinäinen seksi on kaikin puolin tyydyttävää uskollisuus on todennäköisempää.
Valitettaavaa, mutta uskon että rinnkkaissuhteet liittyvät usein joko parisuhteen seksuaaliseen vajeeseen tai henkiseen erkaantumiseen. Vuosein pettymyskokemuksen jälkeen ihminen on herkempi vastaanottamaan vuorovaikutusta parisuhteen ulkopuolelta.
Sinä edustat kuitenkin parisuhteesta vain toista puolta. Et voi tietää, onko puolisosi joskus pettänyt sinua tai tuleeko joskus pettämään. Et myöskään voi varmasti tietää sitäkään, että et koskaan itse pettämistä. Minäkin olin joskus varma siitä etten koskaan pettänyt.
Sinä edustat kuitenkin parisuhteesta vain toista puolta. Et voi tietää, onko puolisosi joskus pettänyt sinua tai tuleeko joskus pettämään. Et myöskään voi varmasti tietää sitäkään, että et koskaan itse pettämistä. Minäkin olin joskus varma siitä etten koskaan pettänyt.
Jos sinä petit, vaikka et koskaan itse siihen uskonut, niin älä tuomitse muiden puolesta!
Minä tiedän satavarmasti, että en petä! Se ei tarkoita, että ei olisi ollut mahdollisuutta siihen vaan päinvastoin joskus on ollut ylitarjontaa.
Joillakin ihmisillä vain on niin korkea moraali jo syntymästä lähtien sisäänrakennettuna...
Enkä myöskään koskaan väittäisi, että ihan varmaan mieheni tai tuttavani mies pettää tai tulee pettämään sopivassa tilaisuudessa! Kunnollisilla ja fiksuilla miehillä voi olla korkea moraali myöskin...
Parisuhteessa luottamus ja rehellisyys on tärkeintä toisen arvostamisen lisäsi!
Jokainen tekee omat valintansa itse. Myös ne kunnolliset ja fiksut. Et sä voi oikeasti tietää, kuka pettää ja kuka ei. Sä voit olla varma vain itsestäsi ja omasta moraalistasi. Mistä sä voit tietää (ilman kristallipalloa), ettei miehesi tai tuttusi mies petä tulevaisuudessa tai ole jo pettänyt? Et mistään, eikö niin?
Toisen ihmisen pään sisään vaan ei yksinkertaisesti näe. Oletko miettinyt, että on olemassa myös ihmisiä, jotka ajattelee pettävänsä, mutta eivät tee niin? Sunkin mies voi olla jopa sellainen. Halua olisi, muttei rohkeutta.
Höpö höpö. Parisuhteessa ei tarvitse olla mitään vikaa jos toinen pettää. Se vika on pettäjän päässä. Eihän mikään tilanne parisuhteessa oikeuta pettämään. Ei ne pettymykset tai epätyydyttävä seksi.
Ajatus on vapaa ja vasta teot puhuvat puolestaan!
Jonkin asian yleisyys ei tee siitä yhtään hyväksyttävämpää. En ole aikeissa pettää. Toisen puolesta en voi vannoa, mutta en näe mitään syytä, miksei myös mieheni voisi elää uskollisena. Tilaisuuksia löytyy, jos niitä haluaa etsiä, mutten tiedä, miten voisin elää itseni kanssa, jos pettäisin.