Ahistaa

No voi ei. Miksi muutit yhteen miehen kanssa, joka ei edes rakasta sinua?! Oletkin itsestäänselvyys, joten eipä auta kuin lopettaa tuollainen kylmä suhde. Ja hei, parempi ollakin yksin, kuin tuollaisessa muka suhteessa.

Hei apua_edes.

Viestistäsi on jo muutama päivä aikaa, ja voi olla että tilanteesi on jo ratkennutkin.
Kuitenkin haluan kannustaa sinua ottamaan suhteenne tilan poikaystäväsi kanssa puheeksi. Kerrot, että et oikein kehtaisi kysyä. Tällaisten asioiden puheeksi otto onkin vaikeaa. Siinä asettaa itsensä alttiiksi isoille asioille, kuten esimerkiksi torjutuksi tai hylätyksi. Mutta se on ainoa keino hoitaa parisuhdetta. Täytyy sinun tietää, mitä merkitset hänelle ja teidän täytyy yhdessä miettiä, mitä toivotte toisiltanne ja suhteeltanne ja oletteko valmiit sitoutumaan seurusteluun. Itsestäänselvänä ei ketään saa pitää.
Jos jatkatte parina, elämä tuo joka tapauksessa eteen kaikenlaisia koettelemuksia, joiden aikana puheeksiottotaidot punnitaan. On tärkeä oppia ja opetella alusta pitäen se keskustelun ja avoimuuden kulttuuri että suhteesta puhutaan eikä tunteita vaieta. Avoimuudella ja tasavertaisella, kumpaakin kuuntelevalla keskustelulla suhde rakentuu ja saa ravintoa. Vaikenemalla ja ohittamalla syntyy välillenne vain muuri.

Toivotan teille antoisaa keskustelua ja voimia jaksaa, olipa sen tulokset mitä tahansa


diakoni Meiju

Parisuhteeseen jossa ei ole alkuhuumaa ei kannata ryhtyä. Itse tein sen virheen. Tässä nyt sitten olen vuosia odotellut että olisin miehelle tärkeä enkä itsestäänselvyys. Mitään lähentymistä ei tapahdu. Päinvastoin. Enää en merkitse sitäkään mitä aluksi. En juttukaveriksi en seuraksi en rakastajattareksi, mutta laskujen maksajaksi kelpaan.