Miten kertoisin vaikeasta masennuksestani ja mahdollisesta tulevasta työkyvyttömyyseläkkeestä treffikumppanille?
Pitäisikö asia kertoa heti alkuun vai jättää kertomatta. Jos kerron heti luulen että suurin osa miehistä sanoo kiitos ei samantien.
Mutta miten taas voisin aloittaa suhteen jos en kertoisi asiasta. Silloin alussa olisi heti suuri salaisuus. En vain haluaisi että minusta nähtäisiin vain pelkkä masennukseni.
Kertokaa miten olette vastaavassa tilanteessa toimineet tai miten toivoisitte trefgikumppaninne toimivan ja kertokaa myös kaataisiko se seurustelun heti alkumetreille jos toinennkertoisi olevansa vaikeasti masentunut.
Pitäisikö asia kertoa heti alkuun vai jättää kertomatta. Jos kerron heti luulen että suurin osa miehistä sanoo kiitos ei samantien.
Mutta miten taas voisin aloittaa suhteen jos en kertoisi asiasta. Silloin alussa olisi heti suuri salaisuus. En vain haluaisi että minusta nähtäisiin vain pelkkä masennukseni.
Kertokaa miten olette vastaavassa tilanteessa toimineet tai miten toivoisitte trefgikumppaninne toimivan ja kertokaa myös kaataisiko se seurustelun heti alkumetreille jos toinennkertoisi olevansa vaikeasti masentunut.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei kaataisi, vaan pikemminkin helpottuisin siitä ettei toinenkaan ole täydellinen. Saattaisin jopa uskaltaa itsekin avautua ongelmistani. Tämä johtuu siitä että olen itsekin varsin vajaavainen ihminen.
Kannattaa miettiä olisitko itse valmis hyväksymään miehen joka avautuisi vastaavasta. Huolisitko itse rinnallesi masentuneen tai työkyvyttömän miehen?
Oman kokemukseni mukaan naiset haluavat mieheltä täydellisyyttä. Siten kulissit kaatuvat viimeisenä.
Toi on tosi vaikee juttu kun ei koskaan tiedä toisen asenteista.
No itsekkin empisin jos en yhtään toista vielä tuntisi, mutta sanoisinko jos treffeissä alkaa mennä jo vaikka 3 kerta ja asiat tuntuvat menevän hyvin, sitten olis jo aika kertoa, tai kysyä miltä toisestä äsellainen tuntuu.
Tai mitä jos heittää jo deitti viesteissä kysyy miten toinen suhtautuu "epä" täydelliseen ihmiseen. Siinä ainakin karsiutuisi turhakkeet pois.
Joo vaikee juttu, mutta uskon suhteen olevan ihan hyvä kunhan oikea löytyy.
No sanoisin, että kun syntyy tietynlainen luottamuksen alku siihen toiseen
tutustumisvaiheessa, kun tunnet että voit luottaa häneen, niin kerro.
Jos hän on sinusta oikeasti kiinnostunut, niin varmasti ymmärtää ja haluaa olla tukena, eikä heti katoa. Eihän terveydelliset syyt saisi olla mikään este tutustumiselle, ei minulla ainakaan ole, olen avomielinen ihminen.
Itse olen tutustunut mieheen, jolla on ollut mielenterveysongelmia ja erittäin vaikea menneisyys, mutta nyt on jo enempi tasapainoisessa elämäntilanteessa.
Hän kertoi minulle siitä, koska sanoi että luottaa muhun jo sen verran että pystyy puhumaan vaikeistakin asioista.
Jokaisella on varmasti jossakin vaiheessa elämää terveydellisiä ongelmia, miksi juuri masennus olisi se syy jättää tutustumatta toiseen.
Vaikka se haasteita voi tuodakin suhteeseen.
Parempihan nuo tulevaisuuteen vaikuttavat seikat on kertoa mahollisimman pian toiselle.
Jos olet nainen niin ei haittaa.
Jos olet mies niin älä kerro koska et saa naista (ellet olet jännänisti)
Asia on niin, että jos salaa ja tulee kuitenkin ilmi myöhemmin, se kaataa koko suhteen.
Parempi olla avoin aika alussa. Ei tarvitse kertoa heti, mutta muutaman viikon jälkeen, kun on tutustuminen on edennyt. Suhteen pitää perustua rehellisyydelle, muuten on pohja pois. Uskon, että useampi ymmärtää kun on rehellinen. Nykyään on paljon masennusta ja ihmiset kertovat työssäkin ja hakevat apua. Terapiaa, lääkitystä jne...
jos kaatuu siihen ei ollut se oikea. Kun alkaa kertomaan kertoo miten ollut vaikeaa ja mitä on ollut onneksi hain apua ja nyt menee paremmin...
Oon halunnut kauan avautua johonkin, aivot hajoaa.... Mä en voi edes käydä treffeillä. Ikinä. Koskaan. Vaikka kuinka kaipaan läheisyyttä ja kosketusta. Olen kolmikymppinen kiltti ja söpö, urheileva nainen. Erosin vuosi sitten suhteesta joka kesti yhdeksän vuotta. Miten voisin koskaan kertoa hypoteettisesti potentiaaliselle tulevalle miehelle, että olen puolet elämästäni sairastanut eriasteisia masennuksia ja syömishäiriöitä, että minut on väkivaltaisesti raiskattu metsässä, josta traumatisoidun todella pahasti........ Ja sitten vielä että sain kaksi viruspohjaista sukupuolitautia (ei hiv onneksi)........ Kukaan mies ei halua tällaista, vaikka kuinka olisin kaunis ja ihana. Ja vaikka haluaisikin, niin en koskaan uskaltaisi ottaa riskiä ja kertoa jollekin, joka pahimmassa tapauksessa alkaisi levittää näitä asioita eteenpäin. Elän kolmen kissani kanssa yksin koko loppuelämäni kuunnellen silloin tällöin baarissa että mitä noin nätti tyttö tekee täällä yksinään, hyvä ettei itku tule, tietäisivätpä vain......................................................................
mikset ile hakenut apua,se sun vikas ole,ajsttele jos asuisit vaikka afrikassa onko sulla todella vähän huono hetki seukata?
Voi olla, että en haluaisi edes tapailla vaikeasti masentunutta miestä. Olen seurustellut masentuneen kanssa ja itsekin masennusta potenut. Masennusta kannattaisi hoitaa aktiivisesti, käsitellä omaa elämäänsä, miettiä kuka olen ja mitä tahdon, etsiä iloa ja selkeyttä omaan elämään.
Toki jokainen vie aina suhteeseen isot ja pienet ongelmansa, mutta masennuksen kohdalla miettisin pari kertaa... En sano, etteivät masentuneet voisi seurustella ollenkaan.
Seurustelukumppanin masennus (erityisesti vaikea masennus) on iso juttu. Ei sitä nyt tarvitse kertoa ehkä ensimmäisillä treffeillä. Toisaalta elämäntilanteesta jutellessa se varmasti tulee nopeasti esillekin, jos sairaus rajoittaa kovasti elämää.
Hei oikeasti työkyvyttömyys eläkkeelle masennuksen takia?
Ihmisillä on nykyaikana asiat liian hyvin.
Ei ennen vanhaan ihmisillä ollut edes aikaa istua sohvalla ja miettiä "onpa elämäni aika perseestä, masentaa..."