Olen nainen, ja olen ollut surkean avioliittoni jälkeen sinkku noin 6 vuotta. Aika ajoin minulle yritetään kaupitella jos jotakin 'kaveria', mutta.
Minä en ole ajatellut enää lähteä suhteeseen, koska:
a) tarvitsen jonkun koska kaikilla muillakin on joku
b) perheidyllini koostuu aviomiehestä, 1,9 lapsesta ja farkkuvolvosta
Tein avioliitossani virheitä, kuten puolisonikin. Toinen syy oli se, että puolisoni vaan oli mulkku, sanan nimenomaisessa merkityksessä. Olen melko huono ihmistuntija, enkä usko siinä kehittyneeni sen kummemmaksi, joten miksi nähdä vaivaa taas jonkun mulkun takia?
Ystävieni parisuhde- ja aviohuolia kuunnellessani tulee mieleen, että monet aikuisetkin ovat varsin epäkypsiä suhteessaan. Virheistä ei opita,asioista ei keskustella ja ennen kaikkea -kunnioitus toista ihmistä kohtaan puuttuu! Minä haluan parisuhteen, kyllä, mutta en millä ehdoilla tahansa. Pystyn kyllä elämään ilmankin. Haluan suhteen, jossa osapuolilla on molemminpuolista kunnioitusta sekä tahtoa elää yhteistä elämää. Elää samassa yrityksessä, toisin sanoen.
Minä en ole ajatellut enää lähteä suhteeseen, koska:
a) tarvitsen jonkun koska kaikilla muillakin on joku
b) perheidyllini koostuu aviomiehestä, 1,9 lapsesta ja farkkuvolvosta
Tein avioliitossani virheitä, kuten puolisonikin. Toinen syy oli se, että puolisoni vaan oli mulkku, sanan nimenomaisessa merkityksessä. Olen melko huono ihmistuntija, enkä usko siinä kehittyneeni sen kummemmaksi, joten miksi nähdä vaivaa taas jonkun mulkun takia?
Ystävieni parisuhde- ja aviohuolia kuunnellessani tulee mieleen, että monet aikuisetkin ovat varsin epäkypsiä suhteessaan. Virheistä ei opita,asioista ei keskustella ja ennen kaikkea -kunnioitus toista ihmistä kohtaan puuttuu! Minä haluan parisuhteen, kyllä, mutta en millä ehdoilla tahansa. Pystyn kyllä elämään ilmankin. Haluan suhteen, jossa osapuolilla on molemminpuolista kunnioitusta sekä tahtoa elää yhteistä elämää. Elää samassa yrityksessä, toisin sanoen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Olen kutakuinkin samassa elämäntilanteessa kuin sinä. Olen kokenut jo niin pitkän liiton että tiedän mitä avioliitossa eläminen on ja siitä syystä minulla ei ole minkäänlaista tarvetta toistaa sitä uudelleen.
Ymmärrän tuon lopputekstisi eli HIRVEÄN USEIN törmää miehiin jotka painavilla mielipiteeillään haluaa laittaa naisen johonkin muottiin ja sitten tehdään kuten hän haluaa. Omassakin avioliitossa se oli lähinnä ongelma, että toteutimme pääasiassa miehen unelmia joka hetki. Olen saanut niin tarpeekseni siitä että elän jonkun toisen suunnittelemaa elämää ja minulla ei ole sananvaltaa. Exäni oli sellainen että mökötti jollei hänen hieno tahtonsa toteutunut ja kuka nyt mököttävää puolisoa kauaa kestäisi eli siedin sitä paskaa monta vuotta.
Tsemppiä sulle ja hienoa että ymmärrät ettei ole pakko sitoutua jollei tahdo.
Liikaa kurppia 30 vuotiaissa naisissa tarjolla, joten parempi pysyä sinkkuna. Kurppa siellä, kurppa tuolla, tähänkin ketjuun jo pari kurppaa ilmaantunut.
24 vuotiaS kurppa. Kyllä varmaan sua vituttaa kun ei saa pillua mistään.
Eli sulla oli sellanen pas.ka jännämies joka petti, ryyppäsi ja hakkasi sinua. Sellaset miehet kelpaa naisille ja kunnolliset ei kelpaa.
Kun teidän naisten juttuja lukee, niin aina miehissä on se vika, mutta ei teissä naisissa ikinä.
No jos naisissa ois vika niin sillonhan miehet ois halukkaita ottaan avioeroja. Tilanne on kuitenkin niin että lähes poikkeuksetta se on nainen kun haluaa erota. Ja joo, me naiset olemme hyvin epätäydellisiä ja omituisia.
No miehet ei halua erota jos suhteessa on seksiä ja vakituinen pyykkäri. Nainenhan voi olla ihan mätä muuten, mutta mies em. juttujen takia ei halua erota...
Eikö siis miehessä ole vikaa jos hän on tylsä. Miksei vie naistaan eläintarhaan ja ulkomaan matkoille ja purjehtiin. Kuka saatana estää? Naiset on hyvin tyytyväisiä jos on moelenkiintoinen elämä ja mies ei hakkaa eikä juo. Pettämisen nyt voi vielä antaa anteeksi mutta alkoholismia ja väkivaltaa ei kestä erkkikään.
Kuulehan hullutiedemies!
Olin 24v naimisissa miehen kanssa, joka oli kuin kiviriippa. Häntä ei saanut minnekään - enkä tarkoita juottoloita, jonne hän löysy tooosi helposti aina yksin (itseäni eivät juottolat ole koskaan kiinnostaneet, no, ei kyllä mukaansa pyytänytkään).
Vierailuille sukulaisiin, naapuriin vasta todella kovan houkuttelun jälkeen. Ainoa henkireikäni suhteessa muut ihmiset, sillä mies oli tosi hallitseva, omistava.
Jätin ko. miehen, tosin yllä kertomani asiat tuntuvat pieniltä syiltä, eikä mitä, sitten tuli suuria syitä eroon, joten jätin hänet.
Kyllä parisuhteessa yhteinen tekeminen on vähintäänkin yhtä tärkeää ja lähentää puolisoita toisiinsa, kuin molempien omat harrastukset, kyläilyt jne. Kumpikaan ei saa olla "lahna", joka makaa sohvalla ja välttelee kaikkia niitä asioita, joilla lujitetaan suhdetta (yhteiset tekemiset, harrastukset, keskusteluthetket jne.)!
" Mies tuskin syyttäisi naista siitä että mikset vie minua eläintarhaan."
Eli sinussakin taitaa asua (pieni) sohvalahna ;))!
Lausuntoni perustuu ihan siihen että varsinkin perheissä mies on se joka istuu rahakirstun päällä ja äitylillä on hyvin vähän määräysvaltaa perheen rahoihin.
Lausuntoni perustuu ihan siihen että varsinkin perheissä mies on se joka istuu rahakirstun päällä ja äitylillä on hyvin vähän määräysvaltaa perheen rahoihin.
Mun mies oli suhteen alussa 8 kk täysin raitis ja vasta sen jälkeen selvisi että onkin juoppo. Jouduin etsimään häntä helsingin katuojista kun ryyppykaverinsa soittivat että kadonnut heiltäkin..voi ei sitä helvettiä, sekuntiakaan en ole katunut eroa.
oppimaan.. oletko tyhmä?
Pariutuminen on niin järjettömän epäreilu prosessi miehen kannalta että olen aluksi järkyttynyt ja lopuksi katkeroitunut tästä. Eikä se puoliväkisin suostuttelemalla hankittu suhde oikein täytä kriteerejäni romantiikasta. Muunlaista tutustumista ei tunnu olevan tarjolla. Sen verran idealisti olen että oikean ja tasavertaisen kumppanuuden pitää alkaakin tasavertaisesti. Olen sinkku koska näin ei tapahdu.
Olen sinkku kaiketi siitä syystä, etten suoraan sanottuna tiedä, miten naiselle tehdään aloite tai muuten lähestytään iskemismielessä. Osaan tietenkin jutella naisten kanssa niitä näitä, mutten oikeastaan koskaan ole vielä edes tavannut sellaista vapaata naista, josta olisin kiinnostunut niin paljon, että haluaisin tutustua häneen paremmin.
Alle 40-v suomalaisnaisten taso on surkea! Vaikken laittaisi ehdoiksi naiselle mitään muuta kuin että hän on
-alle 40-v
-vapaa
-lapseton, mutta niitä haluava
-tupakoimaton
-alkoholiongelmaton
-normaalivartaloinen
-työelämässä/opiskelija (ei siis sossun asiakas)
-fiksu (ajattelee omilla aivoillaan, eikä elä päivä kerrallaan)
-sitoutumiskykyinen,
niin moniko nainen voi allekirjoittaa em. seikat?
Kaikista eniten minua ottaa päähän suomalaisnaisissa se, etteivät he tee aloitteita. Vaikka he olisivatkin kiinnostuneita miehestä, he eivät näytä sitä miehelle mitenkään. Toisin sanoen miehen on tehtävä kaikki työ, mikä tarkoittaa sitä että miehen on "alistuttava" ja tehtävä itsestään pelle ja haettava naiselta hyväksyntää.
Moni tietenkin ajattelee, että olen naistenvihaaja, mutta en ole. Uskon, että kyllä niitä hyviäkin naisia löytyy jne....Haluaisin oikeasti löytää ihmisen, jota voisin rakastaa ja josta voisin välittää. Ihmisen, joka puolestaan rakastaisi ja välittäisi minusta. Ihmisen, jonka kanssa voisin perustaa perheen.
MUTTA MITEN JA MISTÄ???
Se kunnioitus on ansaittava, niinparisuhtees ko ulkopuolellaki.
Jos vaa on samallaine ajatusmaailma ko sil salkkareitten sallalla oli, ni ei varmaan suhde toimi.
Ap, peilasin nimimerkkisi, koska olen mies jonka sinkkusyyt ovat about sama kuin sinulla. Kumppani kiinnostaisi, mutta aina muistuu mieleen millaisia liitot olivat ja millaisia muita naisenkuvotuksia on elämääni sotkenut. Kyllästyttää miksi naiset eivät halua eivätkä osaa keskustella ongelmista, kaikki ongelmat pitäisi lakaista maton alle ja silti pystyä elämään täysillä heidän kanssaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ongelmat pitää ratkaista eikä jättää sikseen, ne vaan pahenee jos niille ei tee mitään. Ei kaikki naiset ole tuollaisia, minä vaan olen magneetti tollaisille. Kumpa tämä magneetti vetäisi puoleensa muunkin laisia naisia.
Nainentäällä, minun exissäni ja naisystävissäni oli samallaisia mököttäjiä, paheni vaan jos yritin selvittää asiat puhumalla. Ja jos oli mieliksi ei riittänyt sekään kauaa. Kaikesta löytyi vikaa mitä tein. Minäkin kestin monta vuotta exiä ja naisystäviä. Aina kun voimat loppui, ajattelin heidän hyviä puolia, se auttoi jaksamaan kerta toisensa jälkeen. Ei vaan riittänyt heille. Jaksamista jokaiselle joka ei halua sitoutua kenen hyvänsä kanssa vain koska muutkin.
Trollaajan tyhmästä kurppa-aiheesta, mieluummin ilman pil... kuin ilman järkeä. Järki oli mennä itseään ajattelevien akkojen kanssa. Minua ei v-tuta elää ilman, kaipaahan sitä naisen syliä, joskus kovastikin, mutta pil.. saaminen ei ole hulluksi tulon arvoista. Jos jostain löytyis mukava nainen, jonka kanssa voisi oikeesti keskustella ja joka arvostaisi myös minua, sitten voisi purkaa vuosien "paineet" hänen kanssaan, ei ennen. En jaksa enää olla kenellekään se jonka pitää olla mieliksi tai.... En mielestäni vaadi liikaa naiselta "vaatiessani" halua keskustella myös suhteen ongelmista. Sama pätee myös ystäviin.
Voimia meidän tilanteessa oleville naisille ja miehille!
t. kurppa-mies
Sinähän olet fiksun naisen ihannemies, keskusteleva ja ongelmat puhuen yhdessä selvittävä! Ilmaisutapasi on myös todella loistava :)!
Tämän päivän aikuistuneet naiset elävät juuri sitä psykologian ja sosiologian keinoin tutkittua ja todettua vaihetta elämässään eli etsivät (kuten tänä aikana myös miehet!!) tasa-arvoista suhdetta, mutta kun mies avaa suunsa, kertoo ajatuksistaan ja tunteistaan, nainen mykistyy (poistuu huoneesta)!?
Miehen puhuminen on naisille niin uusi juttu, että vain aikamme mukana kasvaneet ja aikaansa seuranneet naiset - runsaasti aiempia kuin myös viimeisimpiä, psykologisia, sosiologisia ja filosofisia tutkimuksia/ kirjoja lukeneet - kykenevät hyväksymään miehissä myös heidän kasvunsa ja kehittymisensä.
Niin, ja en ole ikäisesi ;), vaan valitettavasti vanhempi, jolle ei vanhemmista miehistä löydy vastaavaa miestä, vaan juuri niitä puhumattomia, pakenevia ja useinkin vielä alkoholin suurkuluttajia.
Toivossa on silti aina hyvä elää :)!
ei kai sitä muutakaan voi kun olla sinkku, kun ei naista saa
Ujo, ruma, pitkäaikaistyötön, ja kaveriton luuseri. Elämäni on täysin merkityksetöntä. Eiköhän tuossa tärkeimmät syyt tulleet. Parempi kun ei edes yritä. En ole rakastamisen arvoinen, eikä kukaan ole minun rakkauteni arvoinen. En ala ryyppäämään, tai tee itsaria, mutta siinähän tuo aika kuluu myös kuolemaa odotellessa.
Oon sinkku koska en polta röökii enkä juo viinaa.
valita oikeaa miestä, vaikka valinta on vain ja ainoastaan naisen käsissä. Tai, no itseasissa nainen valitsee aina kunnon jyystärikarjun, ja sitten itkee jälkeenpäin kun jyystärikarju jyystää siellä sun täällä.
Naisvaltainen (opiskelu)ala on pitänyt minut sopivasti kaukana markkinapaikoista, en juurikaan tapaa uusia ihmisiä ja silloin kun tapaan niin yleensä naisia. Kaikki kaverin kaveritkin tuntuvat olevan aina jo varattuja tai sitten eivät suhdetta etsikään vaan jotain panoja vain. Biletysbaareissa / muissa isommissa (opiskelija)bileissä tykkään käydä ehkä max. 4 kertaa vuodessa, pubeissa taas ei taida hirveästi sellaista iskukulttuuria olla. Lisäksi baaristakin kaikki tuntuvat etsivän lähinnä kaatoja. Pyörin aina samojen tuttujen ihmisten kanssa tai sitten yksin.
Olen sinkku, koska
a) aikaisemmat suhteeni eivät ole kestäneet
b) olen erittäin nirso parinvalinnassa -erityisesti ulkonäön suhteen
c) en ole erityisen hyvä supliikkimies
Kukapa näitä päihdeongelmaisia ja rääväsuisia suomalaisnaisia jaksaisi katsella?
Helppo vastaus: kun sitä sopivaa vaan ei koskaan löydy. Sosiaalinen verkosto on hyvin suppea, joten sitä kautta ei ketään kaverinkaverin siskoa löydä. Baarissa en ole mikään iskijätyyppi vaikka muuten jutustelu ja leikinlaskukin sujuu. Ja sitten harvoin, kun kohdalle sattuu nainen jonka kanssa on heti samalla aaltopituudella niin varattuhan se on - aina.
Olen sinkku, koska olen kaikin puolin niin erinomainen, että naisilla ei riitä itsetunto seurustella kanssani. Huonommaksi en ala itseäni muuttamaan, jotta pääsisin sitten suhteeseen. Sitä paitsi parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
Ei minulla ole mitään velvollisuutta tehdä jotain epämääräistä sutturaa onnelliseksi.